Talvinen tarha

Sora 3,5kk

Meidän koiratarhaa ei ole blogissa esitelty, mainittu vain, että semmoinen on. Se on niin isossa osassa meidän arkea kyllä, että ajattelin tehdä siitä nyt postauksen. Tarha valmistui syksyllä. Se on kooltaan 130 neliötä, suorakaiteen muotoinen. Kapea ja pitkä. Verkkoa meni 50 metriä, toinen lyhyt sivu rajautuu meidän seinään. Kyllästettyjä pylväitä meni tosi monta. Olohuoneessa on meidän takaovi tänne tarhaan. Olkkariin rajautuvan ulkoseinustan edessä on laatoitus, ja ensi kesänä siihen tulee sitten valokate. Tällä hetkellä siis lumi sataa seinään kiinni, ja lapiolla pidetään tuo etupiha lumettomana. Laatoilla on Inun tarha, johon se pääsee keittiön ikkunasta. Paitsi nyt kun on paljon pakkasta, niin Inu ei ulkoile. Inun tarhan vierustalla on meidän puutarhakalusto, jota ei siis ole nyt käytetty mitenkään, kun vasta syksyllä tänne muutimme.

Laatoituksen edessä on pieni metsämansikkapenkki, jota Nori kuvitteli syksyllä pissapenkiksi. Se laitetaan sitten keväällä kuntoon, samoin kun pihaa ehostetaan muutenkin. Meillä on semmonen 1x2m kasvatuslaatikko, jossa meillä oli viime kesänä salaattia ym. Se on edelleen entisen asunnon pihassa, unohdettiin se sinne ja sielläpä nököttää. Haetaan sitten keväällä :D Kasvatuslaatikko tulee  meidän takapihalle. Sen isompaa puutarhaa mä en ole ajatellut

Puolet pihasta on nurmikkoa, ja puolet me raivattiin puhtaaksi risukosta. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään käsitystä siitä, minkälainen kasvillisuus entisen risukon paikalle on tulossa. Sen näkee sitten keväällä. Jokatapauksessa tuo takapihan kaukaisin osa pidetään ns. luonnonmukaisena, koska se on koirien omaa paikkaa. (Eikä shibat kaki nurmikolle, mutta tämän tarhan ne kelpuuttavat, kunhan vaan riittävän kauan etsivät paikkaa. Joka on silti aina se sama nurkka.)

Aina löytyy kivoja keppejä

 Tarhasta tehtiin riittävän korkea, jotta hyvällä pomppuvoimalla varustettu kippura ei hyppää siitä yli. Osa shiboista osaa kiivetä, ja myös sitä ajateltiin. Toivon mukaan tuosta nyt ei ihan heti kiivetä yli. Korkeutta on hyvä olla myös siksi, että tälläkin hetkellä tarhassa on lunta melkoisesti. Tarhasta ei myöskään kaivauduta pois, koska aita on upotettu maan alle. Ja kaikki rakoset on tilkitty.

Tarhassa on portit molemmilla pitkillä sivuilla, jotta tarvittaessa siitä päästään sekä me, että naapurit, kulkemaan läpi. Käytännössä silloin, kun ruoho leikataan kesällä. Meidän toisella seinänaapurillakin on aidattu piha, mutta tarhat eivät ole vastakkain, eli koirat eivät ole nenäkkäin toisen kanssa.

Huolimatta hyvin säänkestävästä turkista ja pystykorvaisuudesta, on shiba erittäin mukavuudenhaluinen koira, joka ei mielellään pistä nokkaansa vesisateeseen, eikä viihdy pitkään pakkasessa. Ulkona asuvat shibat ovat ihan yksittäistapauksia. Meillä koirat tarhailee lyhyitä aikoja kerrallaan. Keväällä ja kesällä saavat sitten ottaa aurinkoa tarhassa niin paljon kuin tykkäävät, mutta tällä hetkellä siellä ollaan vain vähän aikaa kerrallaan hepuloimassa. Tarha helpottaa paljon tuon pennun ulkoiluttamisessa, koska Sora ulkoilee edelleen päivisin 4-5 tunnin välein. Eikä mua huvita lähteä lenkille heti kun olen herännyt, niin on helppoa laittaa vaan takki niskaan ja mennä tarhaan pennun kanssa. :)

Kuusen oksien tuolla puolella on kesäisin nurmikkoa, ja kuusen oksien tällä puolella, josta kaikki kuvat on otettu, on koirien omaa pihaa.

Tarha toimii turvallisena koirien hepulialueena, se on sen verran iso, että siellä saa hyvät kierrokset vedettyä. Soralla on järjettömästi energiaa, ja varsinkin nyt kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ulkona voi olla kuin hetken kerrallaan, niin tarha on tuonut helpotusta. Vaikka meidän kotikin on ihan mukavan kokoinen edelliseen verrattuna, niin kyllä tuo tarha on ihan yliveto energian purkamiseen. Ja vaikka me asutaan metsän vieressä ja ulkoillaan päivittäin vapaana siellä, niin silti tarha on hyvä olla. Se tuo paljon lisätilaa meidän kotiin.

Soran kotiuduttua Nori on reipastunut ja tehnyt pidempiä lenkkejä. Toki tähän vaikuttaa taas moni asia: syksyt on Norille kaikkein hankalinta aikaa, silloin särkee eniten. Talvisin on aina helpointa. Nori on käyttänyt Trocoxilia reilut puoli vuotta, ja se toimii paljon paremmin kuin mitä Rimadyl sillon sen lääkkeen loppuaikana. Tosin Trocoxilin vaikutus kestää tällä hetkellä 2vko ja pari päivää yli, Nori saa lääkkeen kolmen viikon välein. Se sai lääkkeen tänään, ja on siis pari viime päivää ollut välillä ärtynyt. Lääke toimii siis erinomaisesti, mutta ei täyttä kolmea viikkoa. Pitää kysyä lääkäriltä, josko sitä voisi vielä vähän useammin antaa. Norin hoidossa olen itselleni vetänyt sen rajan, että sitten kun Trocoxil ei riitä, tai Nori alkaa ontumaan, niin sitten on aika kiittää ja kumartaa yhteisistä vuosista. Tällä hetkellä me pärjätään ja Nori tekee välillä pitkiäkin lenkkejä. Välillä mä oikeasti aidosti ihmettelen, että ihan tosi toi 12-vuotias hepuloi tunnin lenkin vielä! Tämä meidän tarha on tehty myös Norin loppuaikaa ajatellen, että jos tulee se tilanne, ettei Nori jaksa enää lähteä lenkille, niin se voi kuitenkin olla ulkona niin paljon kuin tahtoo. Noh, tällä hetkellä Nori todellakin on lähdössä aina lenkille. Toivotaan, että tilanne on näin hyvä mahdollisimman pitkään.

Tähän asti Soran kanssa on yleensä oltu tarhassa, koska meidän pikku prinsessa syö omaa tuoretta kakkaansa (...), ja se on siis heti kerättävä pois, jotta tapa saadaan kitkettyä. Nyt kun ulostamisen määrä on puoliintunut pennun kasvaessa, niin tämän takia ei tarvitse aina mennä Soran mukana ulos. Koirat ovat siis välillä keskenään tarhassa. Yleensä mä olen edelleen mukana, koska tarhassa on tullut hyviä koulutustilaisuuksia Soran haukkuongelmaan. Me asutaan niin syrjässä, ettei kovin usein tarhasta näkyvällä kävelytiellä kulje porukkaa, mutta silloin kun kulkee, niin Soralle on hyvä herkkujen kanssa näyttää että kiva juttu.

 

Tarhassa on kaksi koivua tuolla nurmikkoalueella (+ meidän joulukuusi, jonka Markus halusi tuoda vielä pihalle), tuijia ruukuissa odottamassa maahan istutusta, ja yksi iso kuusi, jonka oksien ali tullaan tänne koirien puolelle. Kuusen ja talon välinen piha on käsittääkseni melko varjoisa, mutta kuusen tällä kameran puolella piha on hyvin valoisa. Kuusi varjostaa kivasti ja koirat tykkää taatusti, kun ei tarvitse olla kesällä jatkuvasti auringossa.

Tarhassa on myös iso kivi, jonka päällä Sora seisoo yllä olevassa kuvassa. Kivi on nyt vaan lumen peitossa. Musta on kiva fiilistellä sitä, miltä tää piha näyttää kesällä. Tuo kivi on sammaleen peitossa, ja kuusen juurella kasvoi syksyllä myös saniaisia. Saas nähdä tuleeko ne ensi kesänä, kun täällä on tuollainen pikku myyrä, joka on käynyt jo kuopan kaivamisen alkeiskurssin naapurin noutajien opissa. :D

Saako tästä postauksesta minkäänlaista kuvaa meidän tarhasta? :)