Mörköjä siellä, mörköjä täällä

Otsikko tulee Soran niin sanotusta mörköiästä. Myöhäisen sosiaalistumiskauden jälkeen monille koiranpennuille tulee tämä "mörköikä", jolloin kaikki vähän jännittää ja on ihan omituista. Varjot, heijastukset ikkunoissa, roskis väärässä paikassa... ynnä muut ufojutut. Jatkuva sosiaalistaminen ja omistajan reipas ja peloton asenne on ehdottoman tärkeää edelleen.

Sora on shibaksi erittäin äänekäs. Kaikenlainen kiljuminen, rääkyminen ja vonkuminen on mulle tuttua juttua, eikä hätkäytä. Sora ei saa ikinä tahtoaan läpi ääntelyllään, mutta yritys on kova. Tähän olen tottunut jo Norin ja Namin kanssa, joskin Sora kiljuu PALJON enemmän kuin mitä edelliset shibani yhteensä. Sen sijaan Soran haukkuminen on saanut mut olemaan välillä aivan sormi suussa. Eihän shibat hauku! Mutta poikkeuksia on, ja Sora on nyt tämmönen poikkeus väy väy.

Sora haukkui jo meille tullessaan. Sosiaalistamisen käynnistymisen jälkeen sen haukkuminen väheni, mutta nyt mörköilyn alettua on viimeisin viikko ollut aivan mahdoton. Sora haukkuu ihmisille, koirille, esineille, hajuille ja usein myös niin, ettei mulla ole mitään käsitystä mille se haukkuu. Haukkuminen tapahtuu siis pääasiassa lenkillä. Huolimatta siitä, että Sora on jo huolellisesti sosiaalistettu. Kun Sora haukkuu jollekin, mä haluan sen kontaktiin, ja se onneksi ottaa kontaktin aika hyvin. Sitten haukun aiheuttaja joko ohitetaan, tai sitä käydään katsomassa, ja Sora palautuu heti. Sitä ei jännitä.

Me olimme tiistain ja keskiviikon välisen yön Mikkelissä Soran kanssa mun ystävän luona, yövyimme siis aivan keskustan kupeessa ja Sora teki kaikki lenkit hihnassa (käytiin kyllä kerran metsässä spurttailemassa). Täällä kotonahan se ulkoilee vapaasti, ja vain suunnilleen kerran päivässä harjoitellaan hihnassa kulkemista. Mikkelissä Soran haukkuminen alkoi heti ulko-ovelta, ennen kun se oli nähnyt yhtään mitään haukuttavaa. Sen haukku oli kunnon pystykorvahaukkua, eikä varsinaista pelkohaukkua. Jonkinlaista pomottelua kenties, tilan haltuunottoa. Sorahan on melkoisen dominoiva tyyppi.

Tein Mikkelissä sen havainnon, että Sora ei ole juurikaan ulkoillut hihnassa hämärässä, vaan hämärässä ollaan yleensä omassa tarhassa tai jäällä. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi Sora haukkui Mikkelissä aivan mahdottomasti. Päivällä lenkit sujuivat hyvin. Keskustassa ei myöskään ollut minkäänlaista ongelmaa, kun tutkittavaa oli niin paljon. Sen sijaan taajamassa kävelyä Sora ei ole juurikaan harjoitellut, ja se olikin sitten haastavaa.

Olin tosi väsynyt, kun tultiin kotiin toissapäivänä. Oli melkoinen helpotus, kun Sora ei täällä ole enää haukkunut lainkaan niin kuin Mikkelissä. Me ollaan nyt käyty, ja käydään jatkossakin joka päivä, hämärässä jossain taajamassa harjoittelemassa. Eilisellä lenkillä ei ollut enää mitään ongelmaa. Toivottavasti tää haukkuminen tästä pikku hiljaa vähenee. Vaikka se on äärimmäisen rasittavaa, varsinkin kun keskellä yötä käytin sitä ulkona ja se haukkui väy väy väy ilman mitään syytä... Niin siitä huolimatta itse pitää pysyä aivan tyynenä, olla reipas ja iloinen, ja kehua kimittää ihan hirveästi kun kontakti onnistuu ja koira on hiljaa. Äärimmäisen rasittavaa. Mutta sen pinnan venyttäminen kyllä palkitaan sitten, kun kehitystä alkaa tapahtua ja tuosta kasvaa kunnon koirakansalainen.

Joskus harvoin Sora puhisee semmoista epävarmaa puhinaa, kun näkee jotain outoa, esim. ihmisiä kaukana jäällä. Se ääni on aivan erilainen kuin tämä nyt kuvaamani haukku. Silloin Sora on selvästi hieman ihmeissään (ei kyllä silloinkaan kovasti pelkää, vaan on hämmästynyt). Tämä äänekäs haukku on jotain ihan muuta. Sata prosenttisen varma en ole siitä, mitä se sillä tahtoo, mutta oletan sen olevan jonkinlaista "kaikki huomio heti mulle nyt" -käytöstä. Maailman napahan sijaitsee nykyään täällä Kuopiossa. Tai ainakin Soralla on sellainen käsitys, että koko universumi tottelee sen ajatuksia. Onneksi toi koira asuu meillä, eikä mennyt esim. ensikertalaiselle. :D

Itse asiassa ainut asia, jossa Sora on muutamia kertoja meitä jäynäyttänyt, on turhaan ulos kitiseminen. Sisäsiisteyttä opetteleva pentuhan päästetään ulos silloin kun se pyytää. Sora on hoksannut tämän, ja on nyt välillä sitten kitissyt ulos vailla minkäänlaista pissahätää, vaan se tahtoo sinne leikkimään. Mä en ole lähtenyt leikkimään sen kanssa. Sora pystyy pidättämään päivisin 3-4 tuntia, eikä sillä siis ole mitään asiaa ulos, jos on puoli tuntia sitten käynyt. Nyt meillä on aika tiukka linja tän ulkoilun kanssa: se ei pääse ulos, vaikka huutaa ovella, siirtyy siitä repimään verhoja ja jyystämään listoja... Vaan ulos mennään silloin, kun me niin sanotaan. Älkää ymmärtäkö väärin, edelleen Sora siis käy usein ulkona, eikä me käsketä sitä pidättämään vaan viedään se ulos ennen kun se itse pyytää. Tai jos se pyytää, niin vasta sitten kun on rauhoittunut. Ja kyllä, pentua aktivoidaan ihan kiitettävästi, eli siitäkään ei ole nyt kyse. Tuolle vaan ei mikään riitä ;) Mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa hoksaa, ettei se maailma oikeasti pyörikään sen ympärillä.

No niin, se siitä paasauksesta. Soralla on siis ollut haukku ongelmaa, joka on nyt toivon mukaan jo helpottamaan päin. Katsellaan kuinka sen kanssa käy.

Mikkelin reissu oli muuten tosi kiva. Tai no, menomatkalla Sora kiljui boksissa Varkauden porttiin asti, missä pysähdyttiin. Nähtiin siellä sitten katolla työmiehiä lumikolien kanssa lunta tiputtamassa. Totesin mielessäni heti kun näin ne, että noi muuten haukutaan varmasti. Niin siinä sitten kävi, ja mä menin pennun kanssa siihen rakennuksen seinustalle syöttämään herkkuja ja huikkasin miehille, että tultiin katsomaan kun on niin epäilyttävää toimintaa tän kakaran mielestä. Tuttuun tapaan Sora hyväksyi tilanteen heti, ja lopetti haukkumisen kun näytin sille omalla esimerkilläni, että kivoja ne on noikin ihmiset, vaikka ovat katolla ja tiputtavat lunta. Loppumatkan Sora oli melko hiljaa.

Kyläpaikassa Sora osasi käyttäytyä niin enkelimäisesti, ettei siitä kyllä saanut lainkaan sellaista kuvaa, minkälainen se todellisuudessa on. :D Ei kitissyt ulos, ei haukkunut rappukäytävän äänille, nukkui somasti sylissä ja katsoi meidän kanssa elokuvia. Leikki kiltisti omilla leluillaan, nukkui koko yön hyvin pedissä... Hammasteli vähän käsiä, mutta sen nyt ymmärtää, kun hampaat alkaa vaihtumaan pikku hiljaa.

Niin ne hampaat. Soralta puuttuu kaksi yläetuhammasta, kulmahampaiden naapurit. Ilokseni huomasin Mikkelissä, että toisen puuttuvan kohdalle on nyt kasvamassa uusi hammas! :) Eli vaikka maitohampaita puuttuu, niin sille voi silti tulla täysi purukalusto. Toivotaan niin. Jos ei tule, niin sitten ei.

Parhaat kaverukset :)

Soralla on ollut erittäin toiminnan täytteinen viikko. Ti-ke oltiin siis reissussa. Maanantaina käytiin kyläilemässä naapurissa (nopea kahvilla käynti vähän venähti), Sora sai tutustua entistä paremmin naapurin koiriin Juuliin ja Naavaan. Sitten maanantai iltana oltiin ekan kerran pentukurssilla.

Pentukurssi kestää tunnin kerrallaan. Ekalla kerralla harjoiteltiin kontaktia, mikä on Soralla aika vahva jo nyt. Lisäksi istumista, mikä onnistuu myöskin. Uutena juttuna tuli makuulle meno, ja nyt me harjoitellaan sitä. Opetan Soran menemään suoraan seisomasta makuulle. Se on vasta kerran onnistunut ja senkin vahingossa (?). Mä en siis vaadi Soralta vielä oikeasti yhtään mitään, se on tosi pieni pentu vielä. Kurssillakin ollaan sosiaalistumisen ja yhdessä olon ilon vuoksi. Soran keskittymiskyky ei ole vielä kovin hyvä, mutta yllätyin siitä kuinka hyvin se jaksoi. Selvästi väsyi jo tunnin lopussa, mutta skarppasi vielä niin, että saatiin loppuun onnistunut suoritus. Halli oli Soralle ihan uudenlainen ympäristö, eikä sitä jännittänyt uudet äänet, hajut ja koiramäärä. Kerran Sora tosin säikähti, kun yksi koira veti kovasti hihnassa ja röhki. Sora ei ole koskaan ennen säikähtänyt mitään niin paljon, ja tästäkin se palautui hyvin. Jaksoi senkin jälkeen hienosti treenata. Pidän tosi paljon tuosta miten helposti Sora palautuu jännittävistä asioista, ja toivon että tuo ominaisuus sillä jatkossakin pysyy. Hyvä hermorakenne on koiralle tosi tärkeä asia.

Soralla on ollut poikkeuksellisia päiviä myös eilen ja tänään. Mulla alkoi opiskelu (olen kaksi päivää kuukaudessa koululla), olin poissa kotoa täydet päivät. Eilen mun kaveri kävi täällä viihdyttämässä Soraa ja muita. Illalla käytiin Soran kanssa kaupoilla ja taajassa lenkillä, meni tosi hyvin eikä ollut minkäänlaista haukkua. Tänään meidän naapuri kävi hakemassa Soran leikkimään Juulin ja Naavan kanssa. Tai lähinnä raastamaan niiden hermoja. Naapuri otti videon missä noutajat löysivät luun lumen alta, ja Sora yrittää aivan kamalan sinnikkäästi saada sen itselleen: Katso video

Tämä oli Soralle ensimmäinen kerta olla pitkät ajat yksin kotona ja hoidossa. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka voi hoitaa tämmöistä termiittiä. Nyt meillä on väsynyt ja onnellinen pentu täällä :D

Riiviö? Termiitti? Mistä näitä nimiä oikein tulee?

Mulla oli muuten tarkoitus ottaa Sorasta semmoinen kuva, missä se nätisti seisoo paikallaan, kun se täytti 3kk. Voisi ottaa kuvan aina kuukauden välein ja näin seurata kasvua. Idea hyvä, toteutus.... Pitänee varmaan ensin opettaa tolle kakaralle "seiso" käsky :D Ei siitä kuvan ottamisesta tullut siis YHTÄÄN mitään. Kuvaaminen on nyt jäänyt muutenkin aika vähäiselle. Sora on nyt 3kk 1vko ja painaa yli 6kg.