torstai 26. kesäkuuta 2014

Inu kertoo juhannuksesta

"Heippaaaa! Mama anto mulle luvan kirjotella tänne, kun mä oon saanu kirjotella sen feispuukki seinälle, ja se on musta kauheen kivaa. Mulla oli feispuukissa semmonen arkikuvahaaste, minkä mä sain Ulpulta, ja mä tykkäsin kertoo mun mahtavasta arjesta. Nyt mä kerron mun juhannuksesta.

Oli semmonen juhannus. Se oli sitä, että pääsi kyläilemään ja sai kavereita! No ekaks oli ihan normipäivää ja sitten noi pakkas laukkuja ja ne toi mun kuljetusboksin sisälle varastosta. Mä menin sinne heti, ennen kun se oli ees kasattu, kun mä tykkään mun boksista. Mä tykkään myös autoilusta. Nytkin me oltiin autossa tosi paljon näitten päivien aikana. Me oltiin autossa ja sit Nori jäi autoon, ja mut otettiin sylkkyyn ja mentiin kylään jonnekin. Nori ei tahtonut mukaan ja sillä oli tosi viileetä autossa. Siinä pihassa oli ukko, joka silitteli mua. Mama antaa kaikkien silittää mua, ja se on ihan ok. Tää tyyppi kysy mamalta miksikä kutsutaan tämmöstä kissaa, joka karkaa mehtään. Mama ei tienny. "No siks että se tulis kotiin" Höhö, vähä huono.

Siellä kyläpaikassa oli ihan uudenlainen minihäntäkaveri. Mun Supersankari on ainut oikea, pitää olla korvat kuin kissalla ja kippurahäntä, jossa on vähän haastetta saada se roikkumaan! Mä oon nähny semmosia lötköhäntämallejakin, ne asuu tossa ihan ihan lähellä, en tykänny. Tää otus oli töpöpötköhäntämallia ja haukku mulle! No en tykänny siitäkään. Ja vähänkö hajosin, kun kerrottiin et se oli se Ulpu! Se meni sit oven taa, ja mä sain olla niinku mä aina oon, kun mä meen kylään. Ihan reippaasti siis. MUTTA SITTEN: mä näin SEN. Vähänkö mä jäädyin. Se katto mua suoraan silmiin. Mä katoin sitä. Mä en oikein tienny mikä SE on. Ja sit se loikki karkuun! Ja se snuffas mun häntää! Se oli kai kade, sillä oli itellä vaan semmonen töpö.



Siellä kyläpaikassa oli ihan hirveesti niitä eläimiä mitä meilläkin on, niitä mitä ei saa syödä. Niistä mä en välittäny yhtään, tuttuja. Mut sit mama otti käteensä TÄMÄN:


Se oli liikaa. Menin hyllyn alle. En tullu ite pois.

Matka jatkui ja tultiin tuttuun Mökki paikkaan. Täällä oli nyt sitten Siiri ja Sissi paikalla, ne ei viimeks ollu. Mamaa jännitti mitä ne tekee mulle. Mua ei jännittäny yhtään. Mä koitin kauheesti saada sitä Siiriä leikkimään, mut ei se halunnu. Mä yritin oikeesti koko illan, ja se vaan läpsi mua. Mä pyöräilin sen eessä ja ollin niii söpöö, mut ei se leikkin muuta ku sitä läpsyleikkiä. Mut se oli kiva, kun se kehräs niin paljon. Sissi murisi koko yön mulle sängyn alla. Kävin kattomassa sitä siellä. Se pelkäs mua! Vaikka se on niin ISO, tai eihän se paina paljoakaan enemmän kuin mä, mut sillä on semmonen turkis päällä. Se on silti kyllä henkisesti ihan pikkukisu. Vähän naurettavaa. Mut näillä mennään: mä yritin loppuajan saada sitä Sissiä leikkimään, ja kyllä se sit vähän innostu. Se tykkäs mun catdancerista, me kattitanssittiin yhessä.

Snuffaan Siiriä salaa
Kattitanssia Sissin kanssa

Sitten mä pääsin rantaan, siellä oli notski ja paistettiin makkaraa. Nori söi kauheesti makkaraa ja mama sano, että dieetille joutuu. Nori sai semmosen piikin niskaan taas. Nyt se ei rääkyny niinku viimeks. Sit sen jälkeen sillä oli jokku superhepulit ulkona ja se vaa hoilas jotai "Sain vähäää cartropheeeeniää!".

Lauantai päivänä mä pääsin mukaan semmoseen juhlajuttuun. Onneks mä pääsin. Mä meinaa nukuin monta tuntia mun boksissa, kun siellä nukuttaa niin hyvin, enkä mä oo oikein malttanu mökillä nukkua päikkäreitä. Mä olin lähinnä autossa, oli viileetä. Sit mä olin välillä maman sylissä, ja joku kävi rapsuttaan mua, mut mä halusin takas autoon nukkumaan. Mä nukuin siis niiiiin paljon.


Sunnuntaina me sit lähettiin jo kotiin. Matkalla käytiin kyllä kylässä. Siellä oli yks semmonen häntäkaveri, joka oli ihan mun oman Supersankarin näkönen, niin mä en pelänny sitä yhtään. Sen nimi oli Hiro. Mä kiersin sen kämpän häntä pystyssä. Siellä oli kiva parveke ja oltiin tosi korkeella! Näin ötökän. Tää häntäkaveri oli kiinnostunut musta ja nuuski mua, mut enemmän se leikki junaa Norin kaa. Nori vähän leikki sen kanssa. Tää häntäkaveri tykkäs mamasta ihan kauheesti, ihan sekos.

Täs piti nakottaa vähä, nii sit saatiin herkkua.
Hirolla oli tämmösiä salaatteja
Arvakkaa muute mitä Nori joutu tänää tekee! Sen piti aamulla pissiä PURKKIIN!! Niin noloo. Ja noloo on sekin, kun sillä on ny nukkuessa valunu pissiä matolle, hyyyyi. Sit mama vei sen purkin lääkärille, ja lääkäritäti oli sit sanonu että ihan normaalia pissaa se on. Öh? No sit Nori sai semmosta töhnää suuhun, sen pitää kuulemma ottaa sitä kolme kertaa päivässä, eikä se tykkää siitä yhtään! Ja se joutuu syömään sitä kai aika kauan. Hehe. Nori kerto myös, et kun se kävi pari päivää sitten ite siellä lääkärissä, niin se täti työnsi sen korvaan semmosen kylmän metalliputken, vaikka sen korva oli ihan kunnossa. Epäilyttävää.

Mama sano, että kohta alkaa semmonen juttu kun työ. Kovin se oli siitä ilonen, mut Nori ei kyllä ollu, niin mä en ny oikeen tiiä onks tää hyvä vai huono juttu. Meiän pitää olla kuulemma kiltisti kotona 9 tuntia joka päivä kun sillä on se työ. Mitähän siitäki tulee.

Täs on näit meiän kuvia. t. Inu"








Mama otti musta kuvia ja Nori oli mustasukkanen, niin se meni posettaan tommosen kiven päälle, niin sit siitäki otettiin kuvia.



maanantai 16. kesäkuuta 2014

Paketti Zooplussalta, kuvia ym.

Me pestiin Inu pari päivää sitten ekan kerran. Tää oli harjoituspesu tulevia näyttelypesuja varten, pestiin ihan vedellä vaan. Se sujui niin kuin kissan pesun voi kuvitella sujuvan... :D Ehkä ensi kerralla paremmin! Pelkkä vesipesukin riitti komistamaan Inua, lisäksi tietysti harjattiin huolella ja föönattiin. Inusta tuli miehekkään näköinen! Ikää pojalla on nyt 4,5kk ja painoa vähän yli 2,5kg. Paino on tähän asti noussut noin 200g viikossa, mutta nyt on ruokahalu vähän heikentynyt ja kasvuvauhti hidastunut. Inu on alkanut nirsoilemaan teollisen ruoan kanssa, päivittäinen nappula-annos ja märkäruoka ei oikein uppoa. Raakaa se söisi paljon mieluummin. Se saa aamulla raksut ja märkäruoan, eikä raakaa tule ennen kun ne on syöty. Syömättä jäänyt sapuska siirtyy seuraavalle ruokakerralle. Ruokinta kertoja on nyt kolme päivässä. Kyllä se joka päivä vähintään 100g edelleen syö, ehkä meidän pitää nyt vaan vähän vähentää ruokamäärää, kun sillä ei kerta ole nälkä. Oli se 200g päivässä kyllä aika hurjasti mitä se nyt on tähän asti syönyt. Mutta, niin, kattokaa ny miten komea se on:

"I´m so handsome!"




Pikkumies <3

"Mikä pikkumies?? Mä oon jo aika äijä! Mulla on komeat kulkuset!"

On sitte komea kolli! "jepaaa, moon kaikista komein"
Lenkilläkin ollaan käyty ja sehän sujuu jo ihan mallikkaasti :)

"Plaa taas piti lähtee viemään tota koiraa lenkille" (tosi tympee ilme, en tajua miksi, oikeesti se kyllä tykkää ulkoilla :D )
Isännän vieressä näkyy tuo koko. On Inu vielä pikkupoika, vaikka onkin miehistynyt <3










 Inu: "Sä oot mun supersankari herooooo!!"
Nori: "Joo. Kiva. Sä oot mun hovinarri."
Inu: "OONKO?! Oonko oikeesti? Saanks mä olla?! Mä oon aina halunnu!!"
Nori: "..."
Inu: "Mikä on narri?"



Kävin viime viikolla Eläinruokatehdas Lemmikki oy:n tehtaanmyymälässä täällä Kuopiossa hakemassa pakastimeen täytettä. Lähinnä Norille raakaruokia. Kalkkunaa, riistaa, nautaa, sisäelimiä, lohta... Inulle broilerin sydämiä, ja saa Norikin niitä. Aikaisemmin mä olen pääasiassa tilannut lihat Kennelrehun autolta, mutta nyt kun on vain yksi koira syömässä, eikä sekään pelkästi raakaruokinnalla, niin ne 5-10kg laatikot on epäkäytännöllisiä. Tuolta Lemmikki oy:ltä lähti mukaan myös meille uudenlaista sapuskaa: koiranmakkaraa, jossa on mukavan alhainen rasvaprosentti. Nori kun lihoaa pelkästä ruoan näkemisestäkin (ihan oikeesti sen annoskoot on naurettavan pieniä), niin etsin sille tarkoituksella mahdollisemman "turhaa" ruokaa pelkäksi vatsan täytteeksi. Mukaan lähti esim naudan mahaa, josta se ei sinäänsä mitään hyödy, mikä on nyt ihan ideana tässä. Pääasiassa Nori syö siis edelleen nappuloita ja raakaa, mä sulattelen noita lihoja ym ja teen niistä oman seoksen, pussitan kerta-annoksiin ja laitan pakkaseen. Nää makkara sapuskat tulee nyt kokeeksi, vaikuttaako painoon mitenkään. Herkkujakin ostettiin, koiran poppareita ;) (ps. mulla on ikävä Marttia aina kun mä teen poppareita <3 )

Tilasin Zooplussalta ison paketin Inulle ja tuli oikein surkumieli kun tajusin, etten tilannutkaan Norille mitäään. Pahus. Tässä paketissa oli muutamaa merkkiä märkäruokaa, mitkä saa sieltä edullisimmin. Vaihtelua haetaan sitten edelleen paikallisista liikkeistä. Täytyy muuten heti todeta, että tämän kertainen paketti oli hyvin pakattu ja tuli viikossa. Peukutukset! Paketista löytyi myös uudet kynsisakset ja superhöyhenkeppejä, jotka on lähes samanlaisia kuin Maailman Paras Huiska, jonka Inu sai mun ystävältä lahjaksi meille tullessaan. Näiden lisäksi paketissa oli Cat Dancer, tuo mitättömän näköinen rautalanka, jonka päässä on pari hassua pahvisoiroa. Lelun ulkonäöstä huolimatta Inu, kuten monet muutkin kissat, sekosi tästä täysin! Mä luulen, että härvelin idea on siinä, että se liikkuu ennalta odottomattomasti ja on pieni. Ja miksi se on nimeltään Cat Dancer, näkyy näissä kuvissa:







Ja tällainen on uusi huiska
Näiden lelujen kanssa Inu leikki itsensä ihan näännyksiin
Hauskaa on tietysti myös postipaketissa!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kuinka kissanhiekkalaatikko pestään?

Mä kuvittelin, että hiekkalaatikko pestään näin:

1. Hiekat pois.
2. Pesu.
3. Kuivaus.
4. Uudet hiekat.

Valmis!

....Niinhän sitä luulis. Kun mä pesin Inun hiekkalaatikon ensimmäisen kerran, se meni jotakuinkin näin:

1. Hiekat pois.
(joo, tähän asti se meni niin kuin mä kuvittelin!)
2. Kissan mielestä hiekkalaatikon irrotettu yläosa on paras lelu ikinä, ja se menee sen alle rämpyttämään heiluriovea. Pelkää kauhuissasi, että kissa pissii matolle, eikä tajua hiekan puuttuvan alta.
2. Huomaa, ettei juuri ostettua hiekkasäkkiä ole enää missään. Muista nähneesi se viimeksi auton takakontissa. Ole varma siitä, että se on edelleen siellä, ja mies autolla töissä.
3. Soita miehelle. Ei vastaa.
4. Soita miehen työpuhelimeen. Siihen vastaa joku nainen. Häkelly. Se-selittele, että onko ***** missä. Nainen yhdistää *****lle, muttei saa sitä kiinni. (työpuhelimesta oli akku loppu, ja numero ohjautui siis toimistolle, mutta mä en heti tajunnu tätä)
5. Yritä ajatella kuten mies. Mihin laittaisit kissan hiekat?
6. Hiekat löytyy ulkovarastosta, jossa niitä ei ole koskaan  ennen säilytetty.
7. Siirrä hiekkalaatikko suihkuun.
8. Ota siivouskaapista pesuaine ja siivoussieni.
9. Ihmettele hiljaisuutta.
10. Ota kissa siivouskaapista.
11. Huuhtele hiekkalaatikko, pese se pesuaineella ja sienellä. Yhdellä kädellä. Pidä toisella kädellä kissa pois pesuainehuuruista, koska vesi hiekkalaatikossa on kissan mielestä parasta ikinä.
12. Kuivaa hiekkalaatikko. Huomaa, että talouspaperitollo on kissan mielestä paras lelu ikinä.
13. Siirrä hiekka-astian pohja keittiön matolle, ilman katto-osaa.
14. Lisää uudet hiekat.
15. Kissa sukeltaa hiekkalaatikkoon, ja testaa kuinka kauaksi saa potkittua hiekkaa ympäriinsä villli ilme naamallaan. Paras leikki ikinä! Tulos: keittiö aivan täynnä hiekkaa.
16. Laita kiireesti kansi päälle. Kissa jatkaa hiekassa sukeltelua. Ja jää kakalle.
17. Harjaa pahimmat hiekat pois keittiöstä. Loppujen lopuksi huomaat, että hiekkaa on ihan joka paikassa. Imuroi koko asunto.

Valmis!

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Nori kävi korvalääkärissä

Nori kävi perjantaina eläinlääkärissä näyttämässä korviaan, jotka ovat töhnänneet nyt epänormaalin paljon ja pitkään, pari kuukautta. Norin korvat ovat paksuuntuneet ja ne punersivat keväällä hetken, mutta se loppui nopeasti. Töhnääminen väheni myös, muttei ole loppunut kokonaan, ja Nori edelleen ravistelee välillä päätään, joten vein sen tutkimuksiin.

Ulkokorvat olivat siistit, niissä ei ollut tulehdusta, eritteessä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, ei merkkejä hiivasta tai muusta, eikä kummankaan korvan käytävässä näkynyt tulehdusta. Mutta Norin oikean korvan tärykalvon takana on selvää punoitusta. Tämä voi johtua tulehduksesta, joka on päässyt siirtymään sinne syvemmälle, tai pahimmassa tapauksessa kyseessä voi olla jopa kasvain tärykalvon takana. Nori sai kahden viikon antibioottikuurin, jonka jälkeen me mennään kontrolliin. Mä uskon, että kyse on tulehduksesta, ja toivon että antibioottikuuri riittäisi sen hoitoon. Parin viikon päästä ollaan viisaampia. Korvat eivät kovin paljon Noria vaivaa, se ravistelee päätään ehkä enintään kahdesti päivässä. Mutta mä luulen, että syy sen äkilliseen kuulon huononemiseen tässä muutaman viikon sisällä on ainakin osittain tämän mahdollisen tulehduksen syytä. Kotona testasin, ja Nori reagoi oikealla korvalla paljon heikommin ääniin, kuin vasemmalla. Tämä selittää sen, miksi Norin suuntakuulo ei enää toimi kunnolla.

Norilla on ollut elämänsä aikana yksi lievä korvatulehdus, eikä korvia yleensä tarvitse hoitaa mitenkään. Tällaista isompaa korvaongelmaa ei ole ennen ollut.

Antibioottikuuri on saanut Norin masun vähän kipeäksi, se on oksentanut kerran ja muutaman kerran läähättänyt levottomasti, minkä yhdistän kipeään vatsaan. Nori käyttää maitohappobakteereita jatkuvasti muutenkin, mutta ajattelin tänään hakea sille vielä lisää jotain toista merkkiä, josko ne auttaisivat. Jos ei, ja läähättely jatkuu, niin pitää sitten soitella lääkärille mitä tehdään. Ei se onneksi kovin kipeä ole, mutta inhottavaa tietysti jos on yhtään huono olo, kun kyse on kumminkin parin viikon kuurista.

Vähän sairastellaan
Nori sai samalla käynnillä Cartrophen pistoksen nivelrikon hoitoon. Kyseinen pistos annetaan yleensä neljä kertaa viikon välein. Nori on näitä kuureja pari kertaa elämänsä aikana saanut. Tällä kerralla eläinlääkäri kysyi multa, voinko itse pistää loput pistokset kotona, ja toki voin. Tällä eläinlääkäriasemalla Nori ei ole ennen saanut Cartrophen kuuria, ja aikaisemmat eläinlääkärit eivät ole koskaan kysyneet tällaista. Tottahan toki Norin on kivempi saada pistokset niskaan kotona omistajalta, kuin mennä kerran viikossa lääkäriin. Mä olen käynyt lääkehoidon kurssin kun opiskelin viittomakielen ohjaajaksi, ja osaan siis pistää ihmisille lääkkeen, joten miksipä en koiralle.

Me käytiin eilen Norin ja Inun kanssa vajaan kilometrin lenkillä. Inu pääsi ekan kerran asfaltille kävelemään, ohi meni autoja, mopoja ja polkupyöriä. Sitä jännitti, mutta se oli reippaampi, kuin mitä mä kuvittelin. Kävelin itse Norin kanssa edellä ja mies tuli kissan kanssa perässä, jolloin Inu seurasi Noria hyvin ja tuli sen viereen hakemaan turvaa. Inua ei tarvinnut asfalttiosuudella kantaa ollenkaan, metsässä välillä piti, kun siellä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Kyllä siitä lenkkikaverin saa :) Ilman koiraa Inu ei vielä kävele minnekään. Nori huolehtii lenkillä, ettei kissa jää jälkeen ja odottelee sitä. :)

Kaverukset lenkillä
Inu on alkanut tekemään halihyökkäyksiä. On se tehnyt ennenkin, mutta nyt se halihyökkää muutaman kerran päivässä. Se siis yhtäkkiä hyökkää halaamaan jalkaa, ja äkkiä karkuun. Se ei käytä kynsiä, mutta se tietää, ettei jalkaan saa käydä käpäliksi ja siksi se lähtee karkuun, ennen kun sitä ehtii edes kieltää. Nää halihyökkäykset on ihan söpöjä, mutta mä en halua, että se joskus keksii ottaa ne kynnet mukaan, joten yritetään kitkeä tämä käytös pois. Jos halihyökkäyksen aikeen ehtii nähdä ja kieltää, niin Inu tajuaa kyllä olla hyökkäämättä.
Inu on nyt muutaman päivän kerännyt rohkeutta, ja suunnitellut halihyökkäystä Norin kimppuun. Kerran se oli kävelemässä makoilevan koiran ohi, nousi takajaloilleen, levitti etutassut halihyökkäys asentoon, mietti vähän aikaa, laskeutui alas ja käveli Norin ohi. Nori ei edes huomannut. Tänään Inu on ekan kerran nyt sit oikeesti halihyökännyt Noriin kiinni, eikä Nori kyllä yhtään arvosta moista halittelua. Inu on niin nopea, ettei Nori ehdi sanoa sille yhtään mitään. :D Mä luulen, että tääkin on nyt vaan semmonen The Juttu, mitä Inulla välillä on, ja sit se keksii jotain uutta kivaa. Kukkapurkit on muuten aika hyvin jääneet rauhaan. Mä toin jopa kielokimpun sisälle, eikä se ole saanut kissalta minkäänlaista huomiota. :)

Muhvi ja Houska
Muhvi ja Houska ovat kohta 6-viikkkoisia, tuossa eilen otetussa kuvassa ne on molemmat mun käsissä. Mä odotan kovasti, että saan nämä joskus näyttelyyn ja kuulen mitä mieltä tuomari näistä on. Mun omasta mielestä Muhvi on nätein roborovski, joka meillä on ollut. Se on aika hyvän värinen, ja väri on nyt kuluneen viikon aikana jotenkin entisestään kirkastunut. Molemmat alkavat olla aika rauhallisia käsitellessä, ja oon siitä oikeesti ylpeä. Muhvi oli poikueen ainut, joka tajusi jo ihan pienenä lähteä äkkiä karkuun ja piiloon, kun mä otin hamsut käsittelyyn. Se ei ole kesy luonnostaan, joten sitä mä myös käsittelin eniten koko poikueesta. Pojathan oli ihan syliteltäviä jo pikkuisina. Houska oli alunperin rauhallisempi, mutta välillä se on ollut näistä kahdesta jo vikkelämpi. Nyt alkavat olla molemmat aika helppoja käsiteltäviä.

Tuittu
Tuitusta on tullut pullukka, oikein kunnon hyytelölöllykkä, jota on ihan mahdotonta pitää kädessä, kun se valuu sormien välistä pois. Pitää varmaan ottaa se välillä yksin käsittelylaatikkoon juoksemaan juoksulautasella, jotta saatais vähän raskausgrammoja pois :D

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kesäisiä kuvia


Olen räpsinyt kuvia Norista ja Inusta, kun on ollut pari aurinkoista päivää. Kävin Inun kanssa tänään kahdestaan rannalla, tämä oli eka kerta, kun Inu oli narussa ilman Noria. Eikä se suostunut kävelemään yhtään, kun koira ei ollut näyttämässä suuntaa. :D Se sai otettua askeleen ja sit sillä meni todella kauan ihmetellessä maailmaa. "Havunneulasia!! Löytyi havunneulasia!!" Inu näki naapurin noutajat ekan kerran ikinä, kun käveltiin niiden pihan ohi. Ne haukkui meille ja Inua jännitti, muttei sähissyt tai rimpuillut. Toinen niistä tykkäs Inusta, toista vähän jännitti. Takaisin päin tullessa Inu säikähti niitä enemmän ja rimpuili sylissä, mutta rauhoittui sitten kumminkin. Kissan pennulta katoaa rimpuillessa kaikki luut ja sisuskalut, ihan tajutonta miten solmuun ne voi mennä! Inun saa kuitenkin pidettyä sylissä vaikka se säikähtäisi kovastikin. Rannassa se säikähti lokkeja, jotka tuli ihan tahallaan rääkymään sille. Mentiin sitten vähän syrjemmälle ja sieltä uskallettiin katsella niitä. Mä oon tosi iloinen siitä, että Inu palautuu niin nopeasti pelottavista tilanteista, ja turvautuu maman kainaloon.

Inu on näissä kuvissa neljä kuukautta.








Pakko laittaa yks tämmönen, kun oikeesti puolet kuvista on sellasia, missä Inun korvat on eri suuntiin ja ilme on vähä outo. :D







Laitan tähän postaukseen myös Kuopion Eläinlääkärikeskuksen lemmikkikuvauksessa toukokuussa otetut kuvat Inusta ja Norista. Mä en ole itse valinnut näitä kuvia, vaan nämä ovat ne, jotka me saadaan palkkioprinttinä. Yhteiskuvan tilaan ainakin, ja tosi hienoja kuvia olisi molemmista myös muita kun koevedokset näin, mutta mietin vielä paljonko tähän hommaan voi rahaa laittaa. Se yhteiskuva on ainakin pakko saada :) Kuvat on ottanut studio Alias.

Inu 14vko
Nori 11v 5kk
Norilla on huomenna lääkäriaika, käydään hakemassa cartrophen pistos, edellisestä on jo muutama vuosi aikaa. Katsotaan auttaako pistossarja ja pärjätään sillä ja Rimadylillä, vai pitääkö miettiä lisälääkitystä. Norin oikeaa etujalkaa/kyynärää särkee ja se kirputtaa sitä välillä. Samalla käydään näyttämässä korvia, jotka on nyt töhnännyt vähän turhan kauan, eikä ole kotikonstein täysin parantuneet.