Ehkäpä mä nyt uskallan tehdä tämän postauksen, vaikka aikaisemman kokemuksen perusteella on hyvinkin todennäköistä että tässä asiassa tulee sitten heti huomenna takapakkia... :D
Blogissa on useampaan kertaan tullut todettua, että Sora kitisee. Ja paljon. Nyt kitinä on kuitenkin alkanut vähenemään, ja Sora on alkanut rauhoittumaan, kenties ihan jopa aikuistumaan! Kivinen tie tämä on ollutkin ja tulee vielä olemaankin. Tällä hetkellä asiaan tuo oman lisähaasteensa Soran toiset juoksut. Nyt on reilu viikko juoksuja takana, ja ensimmäisen viikon Sora oli ihan selvästi kipeänä, vatsakin oireili. Silloin myös kitinä oli jotain aivan järkyttävää, kun Soran elämä oli niiiiiin kurjaa, ja sitten tuli vielä semmoset housutkin! Juuri ennen juoksujen alkua oli kunnon pohjanoteeraus. Mulla on tapana jättää Sora huomioimatta, jos se kitisee, enkä tee -mitään- mitä se haluaa mun sillä hetkellä tekevän. Noh, tuli se kaunis aamu jolloin Sora kävi tarhassa ja huomasi, että on satanut kunnolla lunta. Ja sitten se halusi lenkille leikkimään lumihankeen, joten päätti yrittää hoputtaa mua lähtemään. Yritti sitten yli 2,5 TUNTIA. Mä olin jo välillä ihan varma, että sinä päivänä ei lenkille päästä, koska mä en vinkuvan koiran kanssa lähde. Sora oli käynyt tarhassa tarpeillaan, joten hätä sillä ei ollut, se vaan halusi lenkille. Sitten lopulta se lötsähti sohvalle, odotti että mä laitoin ulkovaatteet päälle, istui nätisti eteisessä kun laitettiin hihna ja päästiin lenkille - tehtiinkin oikein pitkä lenkki ja Sora nautti lumesta sydämensä kyllyydestä. Koville otti, kieltämättä. Tämä ehkä näin konkreettisena esimerkkinä vähän valoittaa sitä asiaa, mitä tarkoitetaan shibojen jääräpäisyydellä ja sillä, että omistajalta voidaan vaatia pitkää pinnaa. Mulla ei sitä kärsivällisyyttä luonnostaan ole, mutta shibat on kyllä kouluttanut tässä asiassa hyvinkin paljon. Sora on jopa shibaksi välillä todella periksiantamaton ja koettelee kyllä mun hermoja vielä moneen kertaan.
Kamalat housselit ja uusi jouluvalo |
Näyttää shibalta kun turkki alkaa tulla takaisin :) Lumi on kyllä jo sulanut pois. |
Mä olen yrittänyt miettiä miten voisin etukäteen helpottaa meidän tulevaa vauva-arkea. Mitä kaikkea Soran olisi hyvä osata jo ennen kun vauva tulee?
Ensinnäkin meidän aamupäivät on nyt erilaisia kuin ennen. Mä en enää aamulla ensimmäisenä lähde lenkille Soran kanssa, vaan meidän aamut on rauhallisia ja lenkille lähdetään vasta puolen päivän maissa. En mä pysty vauvankaan kanssa minnekään lähtemään kiireellä, joten ainakin tämä asia Soran pitää sisäistää. Tämä tarkoittaa sitä, että Sora on nyt opetellut tarhailemaan. Ja se on nyt vihdoin alkanut sujumaan! Sora on alkanut viihtymään ulkona, ei toki pitkiä aikoja, mutta se leikkii siellä itsekseen tai vaan hengailee. Yleensä noin 10-15min pätkiä, mutta pisimmillään on ollut jopa 40min (Tosin kävi siinä välillä sisällä. Meni lunta nenään ja piti hädissään juosta mamin luokse sisälle nenää niistämään, ennen kun pystyi menemään takaisin lumileikkeihin). Sora käy tarhassa siis aamulla jopa pissalla, mikä on ollut mulle aivan valtava riemun aihe, koska Sora ei moiseen saavutukseen kyennyt moneen kuukauteen.
Lenkiltä tuleminen sujuu nykyään niin hyvin, että siitä mä olen kovinkin ylpeä. Sora jää eteiseen odottamaan, että mä otan rauhassa käytävän puolella ulkovaatteet pois. Toki kun vauva tulee, niin sekin hoidetaan ensin sisäkuntoon, ennen koiraa. Sitten kun mä olen valmis, otan Soralta lenkkikamppeet pois ja kuivaan tassut, eikä Sora edes yritä niillä kuratassuilla tulla eteisestä pois, vaan odottaa täysin rauhallisena.
Päivän ensimmäiselle lenkille lähtemisen siirtymistä Sora edelleen protestoi, ja aamupäivät se kitisee vaihtelevissa määrin. Lenkille kuitenkin päästään lähtemään, eikä toista 2,5 tunnin sessiota ole enää ollut. Välillä on vaikeampaa ja välillä helpompaa. Tämä on kuitenkin nyt oikeastaan viimeisimpiä tilanteita, joissa Sora kitisee, ja uskon että tästäkin vielä joskus hamassa tulevaisuudessa päästään. Toinen tilanne, jossa Sora kitisee, on mun vessakäynnit - joo kyllä. Sora pahimmillaan ulvoo oven takana, ei puhettakaan että voisin vessassa olla omassa rauhassa. Soralle jäi todella voimakkaasti mieleen mun raskauspahoinvointi, joka oli pahimmillaan päivittäistä. Ja kun vessaan oli juostava, niin siinä ei tosiaankaan ehtinyt ovea kiinni laittaa (jos edes ehti sinne vessaan asti), joten Sora oli sitten aina pöntön reunalla tsemppaamassa, ja Inu toisella puolella ihmettelemässä mitä sieltä tulee... Vaikka mä en joudu enää edes viikottain yökkimään, niin Soralla on silti traumat siitä, kun olen välillä ollut tosi huonossa kunnossa vessan lattialla, joten se ei oikein luota siihen että mä pärjään ihan hyvin. Mutta, eiköhän tämäkin asia pikkuhiljaa korjaannu, kun vessassa käynti ei ole enää niin dramaattista.
Elämä on niiin kurjaa ja niiin noloa kun mami ottaa pöksykuvia |
Näiden kahden asian lisäksi Sora ei juurikaan enää kitise. Ja sen täytyy tarkoittaa aivan valtavaa edistymistä, koska välillä kitinää on ollut niin monta kertaa päivässä. Toki kun kitinää edelleen päivittäin on, niin sitä edistystä ei meinaa aina huomata, kun helposti keskittyy niihin asioihin mitkä eivät vielä suju. Se edistymminen on kuitenkin tapahtunut pikkuhiljaa. Mä en enää edes muista milloin Sora olisi viimeksi kitissyt sen takia, että olisi ollut ylikierroksilla Inun kanssa riehuessa. Niiden leikit on nyt tosi ihania katsella, painivat yhdessä. Inu juoksentelee sitten itsekseen, mutta Sora ei mene mukaan, eikä kiihdy Inun leikeistä. Nyt onnistuu jopa vuorotellen huiskaleikit, niin että leikin Inun kanssa ja Sora odottaa omaa vuoroaan. Tämäkin on kiva juttu, ettei tarvitse aina laittaa Soraa tarhaan odottamaan kun Inun kanssa leikitään.
Otin viime viikolla eläimistä kuvia joulukortteihin. Laitan jokusen sitten tänne lähempänä joulua :) Tässä muutama Inun ulkoilukuva, siitä oli kyllä todella vaikea saada joku järkevä kuva missä se näyttäisi edes puoliksi niin komealta, kuin oikeasti on. Inu näyttää kuvissa usein tosi hölmöltä.
Ilmoitin Soran tammikuun alussa alkavalle rally-tokon VOI & MES kurssille. Saas nähdä mitä siitä tämän vatsan kanssa tulee ja miten hyvä idea tämä oikein oli, kurssi kun loppuu vasta alle kuukausi ennen laskettua aikaa... Meillä on tosi ihana kouluttaja, jonka kursseilla Sora viime kevään oli, joten laitoin hänelle viestiä että mitä me oikein tehdään, kun jotain olisi kiva puuhailla ennen vauvan syntymää. Otetaan tämä kurssi kyllä tosi iisisti sitten. :) Toivon että Soran lihaksistokin on silloin jo sitten kunnossa, ja saataisiin nämä lihaskireydet unohdettua. Nyt on edelleen takajalat jumissa, sen selän revähdyksen takia, kun Sora ehti niin pitkään könkätä virheasennossa ja käytti/käyttää jalkoja epätasaisesti. Viikko sitten käytiin hieronnassa, mutta nyt on uinnista ja hieronnasta muutaman viikon tauko juoksujen takia. Minä nyt sitten itse venyttelen Soraa kotona. Kamalan hidasta on saada koira kuntoutettua tällaisesta revähdyksestä - useamman kuukauden projekti. Mutta eiköhän Sora kuntoon saada :)
Kaverikuva muutaman viikon takaa |
Sora rannassa |
Inu on erikoistunut mm. muovipusseihin. Se tykkää ihan älyttömästi, että sitä kannetaan muovipussissa! Aina kun tullaan kaupasta ja puretaan tavarat, niin Inu änkee itsensä pussiin. |
Ymmärrettiin vihdoin hankkia Inulle oma sänky kylppäriin ;) Tuossa on hyvä kuivatella vesileikkien välissä. |