lauantai 23. elokuuta 2014

Hamsterikuulumisia

Joku on saattanut ihmetelläkin, kun blogissa ei ole puolikkaalla sanallakaan kerrottu hamstereista koko kesän aikana. Ja meidän lemmikeistä tosiaan 3/5 on hamstereita. Mistä siis kiikastaa?

En tykkää kirjoittaa nettiin negatiivisia uutisia. Nyt tätä hamstereiden hiljaiseloa on kulunut jo niin pitkään, että ehkä mä nyt kumminkin kirjoitan.

Meillä on ollut kutina ongelma. Heinäkuussa vaihdoin hamstereiden purut ja annoin niille pitkästä aikaa heinää. Seuraavana päivänä Tuittu oli rapsutellut eturintansa lähes paljaaksi, samoin takaselässä oli karvaton alue. Pari päivää ja Houskalta lähti kasvat rintakehästä ja korvien takaa. Houskan iho oli hieman myös punertava. Muhvi oli ja on edelleen täysin terve. Kuvittelin ensin, että on kyse jostain allergian tapaisesta. Heinät lähtivät heti pois, mutta kutina jäi. Purut vaihdettiin mörttiröpöön (leppähakkeeseen), mutta sekään ei auttanut. Laitoin hamstereille Frontline loishäädöt. Frontline on repeptivapaa loishäätöaine. Samalla pesin virikkeet ja dunan.

Rapsuttelu jatkui kuitenkin. Myös Muhvi alkoi rapsuttamaan, mutta siltä ei ole missään vaiheessa lähtenyt turkkia. Mun mies käytti sitten hamsterit eläinlääkärissä (kun itse sairastelin), ja hamsut saivat Stronghold loishäädöt niskaansa. Purut oli juuri vaihdettu ja virikkeet haettu puhtaina varastosta, joten niitä ei nyt tässä vaiheessa pesty. Kutina loppui kaikilta kolmelta samantien. Vaan eipä mennyt kuin viikko, niin Tuittu aloitti taas rapsuttamisen, minkä tänäaamuna huomasin. Tänään on sitten ollut semmonen desinfiointipäivä että huh huh. KAIKKI ulkovarastossa säilytetyt virikkeet on nyt pesty kloriittiliuoksella, huuhdeltu ja laitettu 95 asteiseen saunaan kuivumaan. Ja niitä virikkeitä on siis pari isoa laatikollista. Myös virikkeiden säilytyslaatikot on pesty. Samoin tietysti duna. Ihan kaikki. Ja ne heinät on heitetty varastosta pois. Hamsterit käsiteltiin uudestaan Stronholdilla, ne viettivät päivän käsittelylaatikossa jotta lääke ehti vaikuttaa, ja nyt ne ovat päässeet takaisin dunaan. Dunassa ei ole mitään muuta kuin purut, uusia pahvirullia, kanamunankenno, uusia herkkutikkuja ja paljon paperia. Jokaikinen virike on nyt saunassa kuivumassa, ja hamsut saavat nyt hetken pärjätä tällä köyhällä sisustuksella.

Hamsut lääkärissä
En tiedä mikä tämän kutinan aiheuttaa, mutta Stronholdin pitäisi tehota siihen. Meillä oli sama kutinaongelma vuosi sitten silloisen Surku hamsterin kanssa. Surku sai jonkun loisen ulkoa tuoduista horsman lehdistä ilmeisesti. Nykyisille hamstereille mä en ole ikinä tuonut ulkoa mitään, juuri tämän asian pelossa. Surku parantui heti saatuaan Stronholdin, joten peukut pystyyn, että nyt myös kolmikon kutinaoireet häviäisivät.

Eläinlääkäri vakuutteli, että tämä ei tartu kissaan tai koiraan. Mä oon kuitenkin ollut tosi varovainen, ja eihän Nori ja Inu siis ole missään tekemisissä hamstereiden tai niiden virikkeiden kanssa. Me ollaan myös tarkkoja käsihygienian suhteen, kädet pestään aina ennen ja jälkeen kun hamstereita hoidetaan - ihan vaan varmuuden vuoksi, ettei pääse käsien kautta mitään siirtymään eläinlajista toiseen.

Rasittava ongelma kyllä. Mutta onneksi meillä on vain yksi dunallinen hamstereita, eikä esimerkiksi monta kymmentä eläintä ja niiden tarvikkeet.

Ulkopuolisen silmin meidän hamsterit ovat varmaan täysin terveitä. Ne ovat reippaita, puuhailevat normaalisti. Välillä vaan pysähtyvät, vähän rapsuttavat kylkeä, ja jatkavat matkaa. Sen isommasta ei siis ole kyse. Meille nämä pikkuotukset ovat kuitenkin perheenjäseniä, ja huoli on suuri, kun kaikki ei ole kunnossa. Jatkuva kutina on keljua.

Muuten kolmikon yhteiselo sujuu hyvin. Kaikki ovat kilttejä ja helposti käsiteltäviä, Tuittu on yhä rohkein, mutta kyllä Muhvi ja Houskakin tulevat käsille kiipeilemään. Ikää poikasilla on nyt 3,5kk ja Tuitulla 10kk. Kolmikko painii keskenään - molemmat poikaset alistuvat vielä Tuitulle, mutta minkäänlaista riitaa näillä ei ole ollut. Tuittu ja Houska eli nämä laikukkaat hengailevat eniten keskenään, ja Muhvi ihmettelee dunan ulkopuolista maailmaa. Tässä muutama päivä sitten otettuja kuvia kavereista:

Houska (valkoiset kasvot) ja Muhvi

Wippee´s Little Eagle "Muhvi" kädellä, Wippee´s Snowbird "Houska" keskellä ja Goldilock´s Androgum "Tuittu" oikealla. Houskan ja Tuitun tunninstaa erilaisesta kuviosta: Houskalla on valkoiset kasvot, Tuitulla on laikku kasvoissa, ja Tuitulla on valkoinen panta niskassa. Se on myös vielä isompi kuin poikaset.

Houska ja Muhvi

Houska vasemmalla, Tuittu ylhäällä ja Muhvi

Muhvi ylhäällä vasemmalla Houskan vieressä, Tuittu edessä

Muhvi ja Tuittu, Houska on selätetty

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Inu kertoo lomasta

Kissanäyttely Surok Helsingissä 26.7.2014 ja lähipäivät

"Heippa kaverit! Mulla on ollu iha kiirettä! Nymmä aattelin kirjottaa teille tästä parista viikosta, kun on tapahtunu kaikenlaista kivaa.

Ekaks. Oli taas näyttely. Mut se oli silleen erilainen kun viimeks, et me lähettiin sinne jo edellisenä päivänä. Kyllä mä niistä kamppeista tiesin, että näyttelyyn me mennään, mut me päädyttiinkin semmoseen isoon taloon keskelle mettää. Siellä oli pari kivaa tyyppiä ja kauheesti rallitilaa! Supersankari oli kans mukana ja mama ja papa. Nää tyypit tykkäs meistä ja mäkin tykkäsin tyypeistä, mut enemmän mä tykkäsin siitä ku siellä pääsi silleen ympäri. Niinku keittiö-olkkari-eteinen-keittiö-olkkari-eteinen... Mä leikin batmaniä. Mä olin tidi-tidi-tidi-tidi tidi-tidi-tidi-tidi BÄTMÄÄÄN ja viuhahtelin salaman nopeudella. Se oli ihan loistopaikka. Siellä oli mulle kuningastuoli.


Sit oli se näyttely. Supersankari jäi niille tyypeille hoitoon, ja kuulemma oli hepuloinu niitten kaa siellä iha onnessaa. Mä jouduin semmosee hikiseen halliin missä oli monta sataa kissaa. Mut oli se ihan jees, ei mua yhtään jännittäny tai mitää. Sai sturdissa olla rauhassa ja sylkyssä kattella. Mä näin tosi monta tyyppiä jotka lukee mun blogia! Melkein kaikki lukee mun blogia! Mua vähä ujostutti se julkisuus siellä. Ja sit mä näin -uulalalaa- maailman kaikkeuden kauneimman tyttökissan! Sen nimi on Hafta. Mä pääsin maman syliin ja sain moikata Haftaa, ja mun piti sanoo sille jotai tosi kaunista. Mä mietin niinku kaikki iskurepliikit läpi kahen sekunnin aikana ja kun mä avasin mun suuni, ni mä sanoin "SHÄÄÄ". WHAT?! Ei sen niin pitäny mennä! Voi taivas mua hävetti. No mitäs mä nyt sit siinä muuta pystyin enää tekemään, ku toistamaan tän sähähdyksen, et niinku oikeesti mä vaan mukamas olinkin aikeissa näyttää mun urhoollista miehisyyttäni sille. Tää ei nyt menny iha niinku strömssössä. Toivottavasti Hafta ei muista tätä, kun nähään seuraavan kerran.

Niin sit se tuomari tsekkaili mua. Ja mä olin tosi komee sen mielestä, mut pahus kun semmone ötö pisti mua just edellisenä päivänä nenukkaan ja mun kuono oli ihan turvoksissa, ni en mä sit voittanu kaikkia. Sain mä semmose ruusukkeen.


Oltiin siellä kyläpaikassa toinenkin yö. Sit kotimatkalle lähettiin ihan väärään suuntaan jonneki Lohjalle. Siellä oli taas kyläpaikka, ja siellä oli kaks Supersankarin näköstä koiraa, ja niistä toinen haukkukitisi, kun se ois halunnu olla Supersankarin kaa, mut niit ei päästetty moikkaamaan. Ni mua jännitti siellä kauheesti, kun se piti ääntä. Sit mä sain kyl moikata niitä koiria. Se toinen oli väärän värinen. Ja sen nimi oli Kisu! En mä oo rasisti tai mitää, mut Kisu nimisessä koirassa on pakko olla jotai häikkää, ni musta saatii vaa tämmöne kuva ku katoin sitä koiraa:


Käytiin me toisessakin kyläpaikassa, siellä mä vaan nukuin nojatuolissa. Sit mentiin kotiin ja seuraavana päivänä lähettiin mökille. Matkalla käytiin taas kylässä, siellä oli semmone mini-ihminen, joka ei yhtään osannu silittää mua oikein. Piti vähä väistellä sitä. Mökillä mulla oli taas kova homma saada Sissi leppymään. En kertonu sille Haftasta mitää. Siiri oli siellä kans. Siiri on old lady, sillä on semmonen arvovaltainen hehku kahen metrin päähän, ni mä aina pyöräytän itteni lattialle sen eteen. Mut Sissi on ihan erilainen, sitä mä yritän saada leikkimään. Se ei raukka osaa.

Siellä mökillä oli pihalla semmone hauskane koppi, missä oli makkari, keittiö, olohuone kaikki metrin päässä toisistaan. Ja sit kun me mentiin seuraavana päivänä kotiin, niin se koppi oliki meiän pihassa!!? Sit oli semmosta armotonta pakkaamista ja mä aattelin, että nyt ollaan kyl vähä kauemmin pois kotoota.

Asuntovaunureissu 30.7-7.8.2014 Itä-Suomessa

Me lähdettiin reissuun. Siitä vois kertoo niinku koko kirjan, niin mä kerron vaan näitä pääjuttuja. Noin tiivistettynä me ajeltiin jotain itärajaa merenrantaan asti ja mökin kautta pois. Mä ja Supersankari saatiin lenkkeillä joka paikassa missä pysähyttiin, näin hirveesti kaikkee niinku stiljoona heinää ja muurahaisia! 

Eka me käytiin Tupulla. Tupu oli kauheen iso ja sillä oli tosi tuuhea turkki. Mua vähän jännitti nähdä Tupu, mutta Tupu oli kiltti. Sitten siellä oli semmonen supersankarishibakoira, Kinsei. Kinsei oli ihan ok. Samoin se Nelli. Mut sillä oli huiskahäntä.


Tupun luota me mentiin jonnekin Kolille. Siellä mut laitettiin reppuun ja käveltiin Kolin huipulle. Siellä oli kamalan jännittävää ja avonaista. Sitten sieltä mentiin Akkakolille, missä ei ollut enää niin jännittävää, ja sieltä mä sain kävellä itekseni alas. Mä kävelin tosi reippaasti, ja ihmiset pysähtyivät ihmettelemään meitä - mua ja Supersankaria.






Me oltiin yötä siinä kopissa. Oli hirmuinen ukkosmyrsky, mut en mä semmosta pelkää. Menin kumminkin papan kainaloon. Seuraavana päivänä me käytiin Lieksassa. Sielläkin lenkkeiltiin erilaisissa paikoissa.

Käytiin tirppatornissa kattomassa tirppoja



Ouh mun nenukkaparka yhä turvoksissa!







Sitten me oltiin Ruunaan koskilla yötä. Maman mielestä se koski oli joku hienoin ikinä, mut mä en kyl tykänny. Liikaa vettä. Sielläkin lenkkeiltiin, mut laitoin Norin hoitamaan tän kameran eessä oleilun.






Tältä näyttää kun mä kävelen. Tosin yleensä näkyy vaan Supersankarin takakintut.
Ruunaalla kun lenkkeiltiin, niin mulle tuli armoton pisuhätä. Mä mäymäymäy, että keksisivät tyypit nyt hiekkaa jostain mulle, kun siellä oli vaa varpukasveja! No ei niillä ollu hiekka-astiaa lenkillä mukana, mitä huolimattomuutta! Sitten -huoh- mun oli ihan pakko käydä elämäni ensimmäisellä puskapissalla. Ja mama kehui mua että hyvä poika, voi äääää. Äkkiä pois. En ees peitelly.

Kopissa on semmoset siniset verhot. Mä menin sen verhon taa, ja sit se repes niin että mä tulin siitä verhosta läpi! Musta se oli kauheen hauskaa, mamasta ei niinkään. En saanu mennä sinne sit enää. Menin kumminki.

Ruunaalta mentiin Patvinsuon kansallispuistoon, oltiin yötä. Siellä Norilla oli vähä jalka kipee ja masukin pipi, kun meiän jääkaappi hajos ja sen ruoka ehti mennä huonoksi. Sille ostettiin kyllä uutta ruokaa, mut se ehti syyä sitä vanhaa. Mun ruuat ei menny miksikään kun pakastin toimi. Niin meitä ei otettu mukaan, kun mama ja papa kävi kahestaan kävelemässä. Ne oli uinu jossain suorantaisessa, kirkasvetisessä ja hiekkapohjaisessa järvessä. Me päästiin vaan pikkukävelyille. Mut tän koko reissun aikana lenkkeilin kyllä enemmän ku koko elämäni aikana tähän asti!

Käytiin suolla.
Isäntä ja minä

Sitten ajettiin, käytiin tsekkaamassa Ilomantsin västäräkkitarjonta ja viihdytin siellä ihmisiä söpöydelläni, sit oltiin Kiteellä yötä. Kiteellä mama ja papa kävi eläinpuistossa. Me ei päästy sinne. Mutta sit me mentiin Punkaharjulle. Se oli ihan hieno paikka. Ja siellä oli paljon kivoja mustikan varpuja, minkä alle oli kiva sukeltaa.


Ootteks nähny kenelläkää muulla näi pitkää häntää?




Yöpaikka oli myös hieno, ja siellä Nori oli vapaana kokoajan ja juoksenteli onnellisena, kun siellä ei ollu ketään muita. Mä olin narussa tai sturdissa, eli siinä mun punasessa uudessa häkissä. Me paistettiin lettuja ja kananmunia ja papa soitti mandoliinia ja meillä oli kivaa! Oltiin myöhään ulkona. Mama otti paljon kuvia.

Tässä kuvassa meni perhonen ohi. Mama sano, että ois pitäny olla jotkut teltan kiinnitys kepit. Oisko sen perhosen saanu niillä kiinni?



















Seuraavana aamuna mä olin taas sturdissa ulkona, ja Supersankari oli ilman narua tai mitää. Mama meni käymään kopissa tekeen leipää, ja mä aattelin sit, et kai mäkin voin vähä jalotella. Vetäsin vaa sturdin vetskarin auki ja tulin pihalle sieltä. Oli kivoja heiniä siinä lähellä mitä mä sit nuuskutin, kun mama huomas mut ja tuli lepertelemään. Se mulle ilosesti lirkutteli, silitteli, mut sit se koppas mut syliin ja törkkäs takas sturdiin!? Sen jälkeen ne laitto sit aina semmoset lukot, etten mä päässy poikkeen sieltä!

Loppureissussa oli aika paljon semmosii juttui, mihin me ei Norin kaa päästy mukaan, niinku joku Imatran koskinäytös. Kuulemma en ois tykänny siitä. Njaa... Saimaan kanavalla me käytiin jossain sivuhaarassa kävelyllä. Sit etittiin yöpaikkaa iha hirveen kauan, ja päädyttiin semmoseen mettään. Piti päätyä merenrantaan, mut ei päädytty ku siellä oli joku rajavartiolaitos.

Käytiin Haminassa ja Kotkassa. Kotkassa oli kivat merenrantapaikat, mut hirveen kuuma!


Tässä mulla on hirveen kuuma
Siellä Kotkassa oli semmone tyyppi, joka huus jo kaukaa, et voi mite kaunis kissa! No sehän on normaalia, kaikki mut huomaa. Mut tää tyyppi pelkäs kuollaksee kissoja! Silti se halus tulla varovasti silittämään mua, kun mä oon niin komea. Mä olin ihan kiltti sille.

Sitten mentiin Kouvolaan, siellä mama ja papa kävi kylässä jonkun Allergian luona, sinne me ei päästy. Mut sit toiseen paikkaan päästiin, siellä oli iso piha missä hengailtiin ja mua rapsuteltiin. Siellä oli sit näitä shibakoiria taas, kolme kappaletta, mut ne ei hengaillu meiän kanssa.


Seuraavana päivänä me mentiin mökille, ja siellä Sissi leikki mun kaa! Oikeestaa ekan kerran se suostu vetää kunnon rallia pitkin mökkiä. Se alkaa pikkuhiljaa oppia näitä leikkejä.

Siirille oli ostettu uudet matot, mihin se maastoutuu hyvin.
Me oltiin mökillä yötä ja sit tultiin kotiin. Kotona mä menin suoraan takas mun kuljetusboksiin ja vedin oven kiinni perässäni, kun mun mielestä oltais voitu vielä reissailla lisää! Oli niin kiinnostavaa nähä kaikkia paikkoja. Ja mä tykkään olla autossa ja mama tykkäs kun mä osasin olla nii hieno kissa koko reissun ajan. No tottakai.

t. Inu"

PS. Mama käski lisätä vielä, että meiän blogi on ollu ny olemassa 4kk ja meillä on 4000 käyntikertaa, mikä on mun mielestä aika hienosti! Tuhat kertaa kuukaudessa joku seilailee mun blogia!