maanantai 22. joulukuuta 2014

Sora 11vko

Sora täyttää huomenna 11 viikkoa, ja on ollut meillä nyt reilun viikon. Siis vasta reilun viikon, musta tuntuu että se olis ollut aina täällä! Sora on jo pitkään tuntunut omalta, ja nyt kun se oikeesti on oma, niin tuntuu että se olis aina ollut.

Viikkoon on mahtunut vaikka minkälaista oppimista ja oivaltamista, hermojen menetystä ja pikku piraija hampaita.


Sora on kolme kertaa vieraillut kauppakeskuksissa, ja se on tosi reipas pentu uusissa tilanteissa! Tänään se uskalsi kauppakeskus Matkuksessa mennä jo pyörivistä ovistakin ihan itse omin pikku tassuin. Sora herättää hirveän paljon huomiota, ja se on saanut pusutella paljon ihmisiä.


Sora haukkuu paljon verrattuna Noriin (taikka Namiin). Pari päivää meillä oltuaan se haukkui yhdelle naapureista, vaikka menikin sitten reippaasti ja iloisesti tervehtimään. Sora on tosi rohkea ja reipas, mutta silti haukkuu uusille tilanteille/ihmisille. Nyt kun sosiaalistaminen on saatu käyntiin, niin haukkuminen on vähentynyt.


Sora on käynyt pari kertaa kyläilemässä kerrostaloissa. Samalla on harjoiteltu autoilua boksissa (voi hirvee sitä huutoa!) ja välillä ollaan autoiltu pelkääjän jalkotilassa. Me käytiin moikkaamassa Nuka-shibaa. Nukasta tulee taatusti hyvä leikkikaveri Soralle, sitten kun Sora tuosta kasvaa. Nyt Sora oli liian pieni vielä ja Nuka liian raju otteissaan, joten leikistä ei tullut mitään. Mua harmittaa, kun meillä ei ole pieniä koirakavereita täällä Kuopiossa, ja isot kaverit on liian isoja peuhukavereita Soralle.

Onneksi on Inu. Sen kanssa Sora leikkii tosi paljon. Ne juoksee ympäri kämppää ja pyörii pallona. Useimmiten Sora on Inun päällä, mutta välillä Inu onneksi nakkaa pennun kunnolla selälleen ja pitää tiukassa hali-otteessa, jotta toinen vähän rauhoittuu. Me ei olla kovin paljon puututtu niiden leikkiin, koska tuolla tavalla ne opettelee tuntemaan toisensa ja toisen elekielen, eikä ne sitä kieltämällä pääse oppimaan. Nyt ollaan kumminkin aloitettu opettamaan Soralle, että kun me sanotaan, että leikki loppuu, niin sitten se loppuu.


Sekä Sora että Inu painavat nyt tasan 4,5kg, eli ne ovat hyvin tasaväkiset painikaverit. Sora on kasvanut viikossa 800g, mikä on ihan älyttömän paljon! Siitä saattaa tulla aika iso tyttö. (Vertailun vuoksi; Nami painoi saman ikäisenä 3,6kg ja siitä tuli ihannekokoinen)


Sorasta on kuoriutunut kunnon riiviö, mitä se ei vielä edellisen postauksen aikaan ollut. Se testaa hampaitaan vaikka mihin, mutta se ei pure lujaa. Sitä saa nyt kumminkin olla vähän väliä kieltämässä, ja tarjoamassa jotain järkevämpää tekemistä. Shiban pennut on ihan oikeesti aika rasittavia! :D Jokaisen shibaa hankkivan olisi syytä tiedostaa se, että tuo hiljainen, rauhallinen ja oman arvon tuntoinen itämainen luonne tulee esiin vasta koiran aikuistuttua. Kakarana shibat on ihan kamalan aktiivisia häseltäjiä. Mutta silti tosi ihania, ja on huippua kun koiran tulevaan luonteeseen pystyy juuri tässä iässä itse vaikuttamaan niin paljon. Me pyritään antamaan Soralle mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia.


Sisäsiisteys on huippujuttu, ja se että Sora nukkuu yöt. Sora herättää meidät klo 9.00, nukkuen koko yön omassa pedissään. Olen aamu-uninen ja aamut on aika raskaita, koska pentu on herättyään heti valmiina uuteen ja maailman parhaaseen päivään, ja haluaa tehdä ihan kaiken just heti nyt. Aamulla vedän noi mun collegehaalarit päälle ja vien koirat tarhaan ja oon kiitollinen tosta tarhasta, ja tästä asuinpaikasta. Seuraavat pari tuntia Soralla on täysi vauhti päällä, se leikkii Inun kanssa, kiusaa Noria ja syö.


Sora syö nyt kolmesti päivässä. Annoin aluksi neljä kertaa päivässä ruokaa, mutta se aiheutti vain ruuan närppimistä, mikä on huono juttu.  Kolme kertaa ruokittuna Sora syö melko reippaasti kupin tyhjäksi. Vaihdoin Soran nappulamerkin niin, että se syö nyt pääasiassa Applawsia, ja sekoittelen siihen eri merkkejä joukkoon. Meillä on nappuloita pitkäksi aikaa, saatiin kasvatajalta montaa eri merkkiä, niin Sora saa vaihtelua hyvin. Yksi ateria päivässä on joko raakaruokaa tai märkäruokaa.


Tänään Sora rauhoittui pureskelemaan puruluuta jne, silloin kun me oltiin aamupalalla. Sora on aika hyvin hoksannut sen, että silloin ei tapahdu mitään sen kannalta kiinnostavaa, kun me istutaan ruokapöydän ääreen. Nori ja Sora on nyt ollut ilman portteja suurimman osan päivästä, mutta silloin kun a) mä en jaksa vahtia b) Norilla on pinna kireänä ja sen pitää nukkua c) kakaralla on pahin hepuli d) Nori syö, niin portit laitetaan.

Kahteen käteen kuuluu kaksi koiraa, niin se vaan on.
Aamupalan jälkeen lähdettiin koirien kanssa metsään, tehtiin siellä lenkki niin että molemmat oli vapaana. Sen jälkeen kello oli 12 ja Sora veti vielä vähän hepulia, ennen kun koirat erotettiin porteilla ja me lähdettiin pariksi tunniksi kotoa. En tiedä kauanko se kirkui täällä, mutta todennäköisesti se on nukahtanut aika nopeasti. Ollaan pikku hiljaa lisätty tätä yksinoloa pariin tuntiin kerrallaan. Sora käy ulkona noin kolmen tunnin välein. Kotiin palattua koirat pääsi taas heti tarhaan, Sora sai ruokaa ja sitten taas leikittiin. Neljän aikaan lähdettiin Matkukseen, käytiin shoppailemassa Soran karkkikaupassa, käveltiin lenkkiä siellä suojateiden ja autojen lomassa. Kotiin tultua leikittiin taas ja Sora väsähti rellestäessään niin, että nappasin sen syliin rauhoittumaan, ja se nukahti syliin tosi nopeasti. Rauhoittumista täytyy Soran kanssa harjoitella pitkin päivää, kun meno meinaa liiaksi yltyä.


Nori ja Sora ei leiki sisällä, mutta ulkona on jo havaittavissa välillä leikki-örinää ja hippaleikkejä. Norilla on kovat leikkiäänet, joita esim. Nami ei oikein tajunnut, koska Nami oli erittäin hiljainen. Sora on kuitenkin vielä äänekkäämpi kuin Nori, joten niiden luulisi löytävän hyvin sen yhteisen örvellys-sävelen.


Nori on kerran ilmeisesti näykännyt Soraa (äänestä päätellen, olin silloin selin niihin päin), niin ettei siis mitään jälkeä jäänyt, tai en siis tiedä onko se osunut ollenkaan. Sen jälkeen Sora kunnioitti Noria hetken, mutta se ei kestänyt kauaa... Sora on tosi jääräpää, eikä usko Norin murinaa. Nori varoittaa kyllä erittäin selkeästi, niin että pennun pitäisi tajuta, mutta kun ei niin ei... Norilla on tosi pitkä pinna. Se on kyllä maailman coolein koira oman lauman kesken. Nori ei irvistele turhaan, vaan aina aiheesta - pentu vaan antaa sitä aihetta melkoisen monta kertaa päivässä... Sora vaatii kyllä joskus kunnon kurinpalautuksen, oon siitä ihan varma.


Sora on oppinut istumaan, ja istuu aina ulko-ovelle ennen kun pääsee ulos. Se teki tämän jo viikko sitten kyläpaikassakin, ilman että pyysin! Hihnassa kävelyä harjoitellaan joka päivä. Soralla on nyt kolmen metrin pinkki hihna, ja se toimii aika hyvin. Välillä päästään pitkäänkin löysällä hihnalla, ennen kun hihna kiristyy ja mä pysähdyn. Sitten hetki mietitään, ennen kun Sora löysää hihnan ja matka jatkuu. Luoksetuloa treenataan koko ajan. Sora on paljon vapaana. Samalla harjoitellaan sitä, että metsästä tai parkkipaikalta ei juosta yksin meidän kotiovelle (tai naapuriin, kerran Sora jo karkasi sinne!). Mä en siis seuraa pentua sisälle, vaan jos se lähtee juoksemaan meille/naapuriin, niin mä käännyn takaisin tulosuuntaan, ja Sora tulee kyllä takas mun luokse. Tämä pois päin kävely toimii hyvin, Sora on alkanut enemmän pitämään silmällä missä mä kävelen, ja välillä päästään tulemaan sisälle jo niin, että se tulee muutaman metrin päässä musta, eikä karkaa siis ovelle/naapuriin. Metsässäkin mä vaihdan välillä suuntaa, niin pentu oppii seuraamaan.

Namin kanssa mä harjoittelin jo pentuna näyttelyitä varten, Nori alkoi aika nuorena harjoittelemaan TOKO-juttuja, mutta Sora alkaa miettimään tämmösiä hommia vasta myöhemmin. Oon miettiny että rallytoko vois olla meille Soran kanssa kiva laji, mutta sitäkään en ole vielä ajatellut sen enempää, tai edes ottanut selvää harrastusmahdollisuuksista Kuopiossa. Sora saa olla rauhassa pentu, ja se opettelee näitä perusjuttuja, koirana elämisen taitoja. Treenata kerkee myöhemminkin. Paljon tärkeämpää on huolellinen sosiaalistaminen, käsittelyharjoitukset, luoksetulo ja muu perustottelevaisuus.

Tän portin ali Sora karkasi moikkaamaan Juulia ja Naavaa  

Meille tuotiin joulukuusi sisälle, ja jo ekana iltana Inu vetäisi rallia juostessaan siitä valot alas. Onneksi se pääsi irti johdosta, ennen kun puu lähti mukaan... Kuusen juurella on nuorison mielestä tosi kiva painia, mutta muuten kuusi on saanut olla ihmeen hyvin rauhassa. Tämä joulu on ensimmäinen, mikä me ollaan kotona. Ollaan aikaisemmin oltu mun vanhempien mökillä. Mennään kyllä loppuviikosta siellä käymään.





"Olisitte tehny tästä sillasta vähä leveemmän!"



Kurre
Yritettiin ottaa kuusen juurella jouluisia kuvia, mutta oltais kyllä tarvittu ainakin pari ihmistä lisää siihen hommaan. :D Noh, tässä on parhaat otokset siitä miten mä sain eläimet pysymään paikallaan. Mulla oli ainakin 4 kättä liian vähän. Kissaa ei kiinnostanut pätkääkään, pentu ei pysyny puolta sekunttia kauempaa paikallaan, tai ainakin heilui kurrena... Nori osaa <3


 

Hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille! :)

maanantai 15. joulukuuta 2014

Sora on täällä!

Toissapäivänä me haimme pikku Soran kotiin <3 Jätimme Norin hoitoon Mikkeliin matkan varrelle päivän ajaksi. Matka Kuopiosta Kirkkonummelle kesti 5 tuntia suuntaansa, mutta ihmeen hyvin me siitä päivästä selvittiin.

Soran virallinen nimi on Rahkkasan Meguro, se on punainen shiba narttu ja syntynyt 7.10.2014. Sora löytyy KoiraNetistä


Sora sai olla kasvattajansa luona 9,5 viikon ikäiseksi. Nori ja Nami tulivat mulla 8-viikkoisina eli Sora on vähän isompi. Painoakin on jo 3,7kg. Muut pennut olivat jo lähteneet omiin koteihinsa, Sora oli vähän kauemmin mun töiden takia. Nythän mulla on jäljellä enää 5 työpäivää, joululomia ja sitten jään työttömäksi, eli Sora ei joudu olemaan yksin. Ja Norin pitkät päivät päättyvät ainakin toistaiseksi. Olen tykännyt työstäni, mutta ensi vuodelle etsin toista työpaikkaa, josta ei siis ole vielä mitään tietoa. Toivon, että löydän töitä omalta paikkakunnalta, koska nämä työpäivät ovat olleet turhan pitkiä matkan takia.


Kotimatkalla pysähdyimme Soran kanssa 3 kertaa. Soraa jännitti vähän autossa, ja se kiipesi mun kaulalle sylissäni turvaan. Ulkona se oli kuitenkin tavattoman reipas! Se hyppelehti iloisena, eikä jännittänyt yhtään. Hihnakaan ei näytä häiritsevän lainkaan. Soralla oli kaulassa panta, joka me vietiin sille kun käytiin sitä katsomassa. Veimme myös viltin ja yhden lelun, joten Sora sai mukaansa tutut turvalliset tuoksut. Panta on jo vähän turhan kapea, joten se pitää kohta vaihtaa. Hihnana meillä toimii nyt tommonen parin köykäsen hihnan viritelmä, tarvii käydä ostamassa joku järkevämpi ratkaisu.


Nori sai nuuskia Soraa Mikkelissä. Tarjosin pennun pepun sille nuuskittavaksi sylistäni, ja Nori oli aika ihmeissään. Kun Sora oli maassa, niin Nori kerran irvisti sille - mikä oli täysin oletettua. Kotimatkalla Nori oli turvavyövaljaissa takapenkillä ja Sora etupenkillä mun sylissä, saivat siinä nuuskia ja katsella. Norin ilme oli tosi masentunut. Se ei siis vielä tykkää pennusta. Olen varautunut siihen, että tutustuminen vaatii aikaa, ja Nori saa aikaa juuri niin paljon kuin tarvitsee. Meillä on kotona portit niin, että Nori saa olla olohuoneessa, ja Sora saa olla keittiössä, makkarissa ja eteisessä. Tää asunto on kätevän mallinen koirien erottamisen kannalta. Katsotaan, kuinka kauan portteja tarvitaan.


Sora on erittäin reipas pentu. Se ei vierasta meidän kotia ollenkaan, ja ekan yönkin se nukkui hyvin. Se heräsi kerran nuolemaan mua, käytin sen ulkona, ja sitten nukuttiin pitkään. Viime yönä Sora nukkui 7 tuntia. Se on sisäsiisti, vain yhdet pissat on tullut sisälle, kun oltiin vähän liian hitaita viemään se ulos. Sora ei osaa vielä pyytää ulos, mutta mä käytän sen niin usein, ettei pissoja tule sisälle. Sora on shibamaisesti erittäin siisti, ja kakkapaikkaakin pitää siis etsimällä etsiä nyt jo.


Soran ja Inun kohtaaminen sujui hyvin, ja tänään ne ovat jo leikkineet keskenään. Inulla olisi mahdollisuus olla kaukana pennusta, mutta se on erittäin kiinnostunut pennusta ja hengailee mielellään pennun lähellä. Inu läpsii Soraa välillä pehmeällä tassulla ilman kynsiä. Sorakin sitten matkii ja antaa Inulle tassua. :D Vielä on havaittavissa semmosta ihmettelyä ja opettelua tietysti, mutta uskon että tästä kaksikosta tulee oikein hyvä pari :)


Nori on saanut paljon kehuja ja herkkuja, kun on osannut olla rauhallisesti portilla lähellä pentua. Välillä se irvistelee. Portit saa olla niin kauan, että irvistelyt loppuu. Sora ei pelkää Noria, vaan yrittää saada leikkimään. Luonteeltaan Sora on kuitenkin dominoiva koira, ja sitä ärsyttää Norin irvistely. Nori joutuu varmasti joskus tekemään sille rajat selväksi, mutta uskon että Nori osaa tehdä sen taitavasti.


Eilen teimme ekan metsälenkin yhdessä koirien kanssa. Molemmat saivat olla vapaana, eikä mitään ongelmaa ollut. Sora juoksenteli onnessaan Norin perässä. Noria ei oikein kiinnostanut pentu ollenkaan, mutta ei se ollut yhtään vihainenkaan. Tänään koirat ovat olleet tarhassa yhdessä.

Sora ottaa tosi hyvin kontaktia, ja se on siis hepuloinut tuolla metsässä vapaana. Se tulee kutsusta luokse, ja muutenkin vähän väliä. Me asutaan järven lähellä, ja ranta on nyt erittäin vaarallisesti heikossa jäässä. Tänään Sora jo kipitti pari metriä jäätä myöten... Mutta onneksi tuli kutsusta. Tuon jään kanssa on oltava erittäin varovainen!

Sora on aivan mahtava persoona. Siinä on hyvin paljon samaa kuin Norissa. Sitä jotain, minkä vuoksi se on paljon enemmän kuin pelkkä koira. Sora on pala taivasta <3


Sora on iloinen, leikkisä, hymyilee ja pussailee paljon. Se leikkii mielellään leluilla itsekseen. Retuutusleikkejä me ei leikitä, koska Sora selkeästi kiihtyy niistä. Suositaan enemmän nenän käyttöä ja keskittymistä vaativia leikkejä. Välillä hepuloidessaan se nappaa kiinni hanskasta tai housun lahkeesta, mutta huomioimattomuus toimii sillä hyvin. Sora on erittäin fiksu tyttö, ja ymmärtää helposti tekojensa seuraukset. Mä pyrin mahdollisimman vähän kieltämään, mielummin jätän huonon käytöksen huomioimatta, ja ennen kaikkea kehun ja palkitsen hyvästä käytöstä. Sora kyllä osaa jo sanan "ei", ja sitä käytetään tarvittaessa. Sora osaa myös oman nimensä. Ja sitten se tekee kurre-temppua! Se on oppinut itsekseen kurre-tempun, siis istuu etujalat ilmassa. Olen nyt alkanut antamaan sille vihjesanan "kurre".


Sora ei juurikaan näyki, vaan osaa nuolla käsiä. Tosin kasvoja se näykkii välillä. Se osaa myös rauhoittua hienosti syliin, ja mä otankin sitä vähän väliä kesken villien hepuleiden syliin rauhoittumaan. Myös metsässä vapaana lenkkeillessä otan Soraa välillä syliin, ja päästän takaisin vapaaksi, jotta vain harva syliin ottaminen johtaisi siihen hihnan laittamiseen.


Hihnassa Sora pomppii sinne tänne. Mä en liiku mihinkään, jos se vetää. Sora on vasta muutaman kerran kiristänyt hihnan (se on niin pitkä), ja hetken mietittyään osannut itse löysätä narun nopeasti. Ei se siis silti oikeasti osaa hihnassa kulkea, kunhan hilluu, mutta mikään maailman pahin vetäjä se ei ole.

Tänään Sora on pitänyt muutaman kiljunta-session. Aamulla kun mä olen Noria paijaamassa portin toisella puolella, niin Sora huusi täyttä kurkkua saadakseen huomiota. Fiksuna tyttönä hoksasi, ettei huomiota saa, muuta kuin olemalla hiljaa. Päivän mittaan olen useamman kerran ollut paijaamassa Noria, ja Sora on ollut jo hiljaa.


Päivällä vein Norin vartin lenkille, ja Sora oli kiljunut täällä yksin sen aikaa. Sisälle tullessa kiljuminen yltyi vaan. Mä rapsuttelin Noria kylki Soraan päin, ja odotin että se hiljeni edes sekunniksi, ja sitten huomioin sen. Sora on mun kolmas shiba, mutta silti on vaikea ymmärtää miten noin söpöstä ja pienestä olennosta voi lähteä niin karmiva ääni!! Meillä on onneksi ihana koiranaapuri toisella puolella asuntoa, toivon ettei tuo toinenkaan naapuri hermostu tähän harjoitteluun. Mulla on kyllä luotto korkealla, että Sora lopettaa kiljumiset aika pian, kun ei saa sillä tavalla tahtoaan läpi. Sora siis kyllä testaa mun johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta mä siis tiesin jo etukäteen että jääräpää tää pentu tulee olemaan. Ja on kyllä aivan oikeassa kodissa :)

Nyt se heräs ->


Kuulumisia marraskuulta

Huhhuijjaa, nyt on blogin päivittäminen jäänyt ihan kokonaan! On tapahtunut paljon kaikenlaista sitten viime päivityksen. Mahdotonta saada kaikkea kirjoitettua pennun päikkäreiden aikana, joten tiivistellään kuulumisia. Niin, Sora on täällä, teen siitä ihan kohta oman postauksen :)

15.11.2014 Minä ja mieheni ajelimme 5 tuntia Kirkkonummelle katsomaan Mikin ja Yasun pentuja. Kaksi punaista tyttöä ja kaksi bläkkäri poikaa ottivat meidät pusutellen vastaan. Pentujen kasvattaja Marjaana antoi mulle todella vaikean tehtävän valita tytöistä omani. Valintaa ei saatu lyötyä lukkoon samana päivänä, vaan me mietimme pari päivää kumpi tytöistä on meidän Sora. Päädyimme hieman rauhallisempaan, ihmisläheisempään ja enemmän kontaktia ottavaan tyttöön, joka oli pentueen dominoivin. Mä sain viettää hetken aikaa kahdestaan molempien tyttöjen kanssa, testasin miten ne suhtautuvat uuteen paikkaan, uuteen tilanteeseen, miten lähtevät leikkimään ja kuinka paljon hakeutuvat mun seuraan. Marjaanalle iso kiitos siitä, että saatiin olla niin pitkään pähkäilemässä tätä vaikeaa valintaa. Nyt olen jo aivan varma, että oikea koira meille tuli :) Molemmat tytöt on ihmisläheisiä pusukoneita. Lisään tähän kuvia, joissa Sora on vajaa 6vko.










29.11.2014 oli historian ensimmäiset shibatreffit täällä Kuopiossa. Norin lisäksi lenkillä oli mukana Nuka, Bella, Köpi ja Migi. Tapasimme Puijolla ja teimme tunnin lenkin kippuroiden kanssa. Tarkoitus on treffata jatkossakin täällä Savossa eri paikkakunnilla. Jos luet tämän ja olet kiinnostunut tulemaan lenkille mukaan, klikkaa itsesi Facebookin ryhmään Savon shibatreffit, tai laita viestiä mulle (karo.seppanen (at) gmail.com) :)



30.11.2014 oli kissanäyttely Kuopiossa. Meillä oli vain kymmenen minuutin näyttelymatka :) Inu oli näyttelyssä stressaantuneempi kuin ennen, se ei rentoutunut niin hyvin kuin tähän asti. Mutta edistystä on tapahtunut siinä, että nyt se ei lainkaan sähähdellyt toisille kolleille, ja se pysyi melko hyvin näyttelyasennossa. Sain sen esitettyä paremmin. Vaikkakin kädet täristen, Inu on sen verran painava etten meinaa jaksaa pitää sitä. Inu sai EX1 ja erittäin hyvän arvostelun. Värin parhaassa ja tuomarin parhaassa ei sijoituttu tällä kertaa.

Inu alkaa lähestyä sukukypsyyttä, mikä tarkoittaa että suunnitellut treffit Haftan kanssa on jossain vaiheessa alkuvuodesta. Inu täyttää 2.2.2015 vuoden, mahdollisesti joskus niillä paikkeilla se pääsee moikkaamaan Haftaa. Sitä ei nyt vielä tiedä milloin, riippuu näistä kissoista :) Mutta tämä tarkoittaa siis Inulle nyt näyttelytaukoa, ja voipi olla että seuraava näyttely ensi kesänä olisikin jo kastraattiluokassa. Ensi vuonna me keskitytään Soran tottuttamiseen näyttelyissä käymiseen, joten kissanäyttelyt jäävät vähemmälle. Inu kuitenkin jatkaa näyttelyissä käymistä myös sitten, kun se kastroidaan ekan pentueen jälkeen ja se siirtyy meidän omistukseen. Sijoituskissojen kanssa on yleistä, että omistajuus siirtyy vasta kastraation jälkeen. Inun elämä helpottuu sitten, kun hormonit ei enää hyrrää.




Inu on alkanut taas käymään hihnassa ulkona, se on tottunut kylmään säähän. Tässä kuvia yhdeltä rantakävelyltä:


Tässä on mennyt ilmiselvästi piisami.