keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Tuitun poikaset syntyneet!

Pikapäivitys: Tuitun ja Martin poikaset syntyivät viime yönä, 30.4.2014 :) Pesästä kuuluu pienen pientä tuhinapiipitystä. Tuittu ei ole vielä poistunut pesästä, enkä aio häiritä sitä, joten en vielä tiedä mitä pesästä oikein löytyykään. Toivottavasti Tuittu antaa pian tsekata poikaset :) Se oli niin valtavan kokoinen, että kyllä siellä useampi poikanen pitäisi olla.

Pakkaamme juuri tavaroita Inun hakumatkaa varten, huomenna on jännä päivä! Lupaan laittaa kuulumisia ja kuvia loppu viikosta. :)

Ai niin, muutama päivä sitten tuli blogin tuhannen tsekkauksen raja täyteen! Noin kolmessa viikossa! Kiitos teille ihanat lukijat, en osannut ajatella että teitä on näin paljon! :D

Nori ei osaa vielä stressata tulevaa elämän muutosta!

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Kissan pennun tarvikelista

Kolme yötä vappuun on... Ja meillehän vappu merkitsee Inun saapumista <3 (noin niinku muuten se merkitsee tasan vapaapäivää)

Nyt seuraa kissan pennun tarvikepostaus! Koska meillä ei ole ollut kissaa aiemmin, on Inua varten täytynyt hankkia kaikki tarpeellinen. Rahaa on mennyt myös, mutta siitä en ole pitänyt kirjaa. Suurin osa tarvikkeista on kuitenkin sellaisia, mitä ei todennäköisesti tarvitse sitten moneen vuoteen uusia.

1. Lelut

Kissat on kaikki erilaisia, ja ne tykkää erilaisista leluista. Mulla ei ole mitään käsitystä mistä leluista Inu mahtaa tykätä, joten sille on hankittu erilaisia palloja, hiiriä, keppihuiskia, potkutusleluja... Osa näistä on Namin perintöä. Nami rakasti kissanminttua. Siis koira. Se tykkäsi hirveästi kissanminttulelujen etsimisestä, ja se löysi ne aivan mistä vain. Inu saa Namilta jääneet kissan lelut. Osittain lelut on myös yhteisiä Norin kanssa, koska lattiallahan ne sitten pyörii. Nori on onneksi sellainen koira, joka ei vahingossakaan niele mitään pieniä osia. Mutta höyhenlelut ei kyllä kestä sen hepulointia, joten ne pysitään pitämään erillään. Vaikka tuskin ne kestävät Inullakaan ihan hirveän kauaa. Kuvassa näkyy tuo sinivalkoraidallinen rapiseva ...juttu. Sen mä neuloin tässä yks päivä. Tänään huovutin pallon, jonka sisällä on kindermunan kotelo ja siellä riisiä. Siitä tuli kiva, mutta siitä ei ole kuvaa, koska se on vielä kuivumassa.

Leluihin kuuluu myös kiipeily/raapimispuu, joka vähän näkyy tässä kuvassa, ja josta on kuva "Miksi somali?" -postauksessa. Kuva puuttuu meidän leikkitunnelista, se on varmaan Inun mielestä kiva. Se on nyt sohvan takana ja siellä on varmaan jännää leikkiä, sen voi myös nostaa sieltä sitten  esille. Lisäksi meillä on myös koirien älypelejä, joista osa käy myös kissoille. Inu saa tutustua niihin ja jossain vaiheessa se saa varmaan omiakin.

2. Privaattipaikat/pedit

...joihin koira ei pääse. Jotta kissan ja koiran ystävyys on mahdollista näin pienessä asunnossa, on kissalle oltava omia paikkoja, joihin Nori ei mene. Nähtäväksi jää, meneekö Inu itse sitten Norin pedille, mutta se tuskin on ongelma.


Ikkunanlautapeti ja "laajakuva tv", jossa pyörii luontodokumentit non-stoppina. Kanavaa ei voi vaihtaa, mutta tarjonta on monipuolista: löytyy västäräkkejä, punatulkkuja, oravia, mustarastaita... Tuossa pienessä valkoisessa astiassa kasvatan Inulle kauraa. Ostin ison pussin linnuille tarkoitettuja siemeniä, se riittää ainakin vuodeksi, ja tulee melkolailla halvemmaksi, kuin että ostaisin niitä kivoja pikkupusseja, joissa on mirrin kuva. Kuvassa vasemmalla on mun ylpeyden aihe, mango. Se on ollut mulla useamman vuoden, vaikka mä olen tosi taitava kuihduttamaan kaikki mun kasvit. Muutama muukin kasvi on ikkunalaudalla, katsotaan saako ne olla siinä vielä kun kissa on talossa. Tämän ikkunan vierestä tuuletusluukusta pääsee sitten ulkoiluaitaukseen, joka me saadaan toukokuun lopussa paikoilleen.


Seinähylly ja -peti. Näistäkin on ollut kuva aiemmin.


Tähän Ikean lipastoon jätettiin tarkoituksella tyhjä kolo, josta Inu ehkä tykkää. Sinne voi vaikka laittaa kissanpussin. Kissanpussi on nyt kasvattajan luona, ja se tuo turvaa Inulle pitkällä kotimatkalla.


Siirreltävä peti, jonka voi laittaa sinne missä Inu tykkää olla. En tiiä tykkääkö se tästä. Mun piti ostaa iglu, mut mä sain tän halvalla. Tää käy kuljetuskoppaan.

3. WC ja hiekkaa


Suojaisa pikkula, jossa myös irroitettava ovi. Nori ei ole koskaan ollut kiinnostunut kissojen jätöksistä, mutta ovi on kumminkin hyvä olla. Samaa kissanhiekkaa, mitä kasvattajakin käyttää. Todennäköisesti testataan sitten muitakin merkkejä, tuo on aika kallista meille. Ja tietysti hiekkalapio ja joku, joka sitä käyttää. Me hoidetaan Inu tasapuolisesti, mutta mies ottaa tän kissan veskin siivouksen omalle vastuulleen. Selkeämpää, että toinen huolehtii siitä että se tulee puhdistettua.

4. Hoito- ja koulutustarvikkeet


Karsta, kynsisakset, kampa, naksutin ja herkut löytyvät meiltä valmiina, koska Nori käyttää näitä samoja. Pehmoharja on ostettu Inulle heräteostoksena. Mä olen tykästynyt kissan kynsisaksiin koirallakin, olen käyttänyt tuollaisia yli 11 vuotta. Ne on ihanan kevyet ja sopii mun pieneen käteen hyvin. Mä saan kynnet leikattua noilla paremmin, kuin pikkukoirille tarkoitetuilla saksilla. Mut ei kerrota Norille, että ne on oikeesti kissan. Inulta puuttuu vielä hammasharja ja -tahna. Tämän viikon ostoslistalla ovat myös ruoat.

5. Ruoka- ja juomakupit


Metallikupit löytyivät meiltä valmiina, samoin alusta, ja juomakuppi ostettiin Halpa-Hallin astiahyllystä. Noi metallikupit ei kyllä tule pysymään paikallaan, joten mä pyysin että mies tekee niille jonkinlaisen matalan telineen. Se on tehnyt Norille ruoka- ja juomakuppi telineet, mitkä on ollut hyvät tuolle nivelvaivaiselle:

Pahoittelen Nori kuvakulmaa, näytät tosi pulskalta...

6. Kuljetustarvikkeet

Valjaat ja hihna ovat Sissi-kissan vanhat. Ostan Inulle kunnon valjaat sitten, kun saan sen mukaani eläintarvikeliikkeeseen niitä sovittamaan. Fleksi on ostettu metsäretkiä varten.


Inulla on kankainen kevyt kuljetuslaukku, joka on kätevä lyhyillä matkoilla. Sen lisäksi Inulla on iso kuljetusboksi, jota se käyttää sitten pitkillä matkoilla. Siitä ei ole nyt kuvaa, koska en jaksa hakea sitä varastosta.


Kuljetusboksiin mahtuva matka-wc on tärkeä pitkillä matkoilla.



7. Vauvakirja

En löytänyt kaupasta sopivaa kissan pentukirjaa, joten tein itse. Se on vielä vähän vaiheessa, enkä ole vielä aloittanut sen täyttämistä, vaikka sinne on varattu tilaa mm. odotusajan fiiliksille. Tähän kirjaan laitan muistiin hauskoja kommelluksia ja miten Inu on oppinut asioita, kuinka se kotiutuu jne. Tässä pari kuvaa siitä:




Kannesta ei tullut nyt kuvaa, mutta kirjan nimi on tietysti: mInun oma kirja ;)

Olikohan tuossa nyt kaikki?

Muihin asioihin. Tuittu ei ole vielä synnyttänyt, mutta se on niin VALTAVA, että kyllä kohta täytyy tapahtua. Jännittävää :)

Mä olin viikonlopun parhaan ystäväni luona Mikkelissä. Tällä ystävällä on Norin poika Kaapo. Norilla teetettiin yhdet pennut vuonna 2005, jolloin oli yleinen käsitys siitä, että shibat ovat terveitä, eikä esim. mitään lonkkaongelmia voi olla. Nori ei oireillut ennen kuuden vuoden ikää, eikä sitä terveystutkittu ennen pentuja. Nykyään tietoa on enemmän, ja onneksi tutkimukset ovat yleistyneet. Olen itse kertonut aina avoimesti Norin ongelmista, ja pyrkinyt omalta osaltani murtamaan sitä ennakkokäsitystä, ettei shiboilla muka voisi olla esimerkiksi lonkkavaivoja. Toki ne ovat melko harvinaisia, mutta täysin mahdollisia, ja sairaan koiran kanssa eläminen on välillä aika rankkaa. Norin pennut ovat nyt 9-vuotiaita ja niistä neljä viidestä on pitänyt yhteyttä pentuaikojen jälkeen, ainakaan näillä ei ole ollut isompia nivelvaivoja.

Tässä muutama kuva Kaaposta, me käytiin metsäretkellä:

Kaapo tosi komeana nauttimassa metsäretkestä!
Nähtiin joutsenia ja kuultiin sammakoita

Kaapo on reipas 9-vuotias pentu, iästä ei kerro muu kuin kasvojen ja tassujen vaaleentuminen.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Norin ja Tuitun kuulumisia

Tänään on ollut kiva päivä!

Aamupäivä mulla meni laskeskellessa kissan ruoan ravintoarvoja. Inu tulee viikon päästä, vieläkään en ole ihan selvillä kuinka aion sen ruokkia, mutta jonkinlainen käsitys alkaa olla. Inu tulee syömään hyvälaatuista märkäruokaa, himpun verran nappuloita ja loput raakaruokaa. Laskeskelin tänään, kuinka paljon teollista kannattaa syöttää, jotta vitamiinit ja hivenaineet saisi niistä mahdollisimman pitkälle, ja loput olisi sitten raakaa. Mahdollisesti Multicat tai vastaava valmiste tulee siihen oheen kuitenkin. Aluksi Inu syö tietysti sitä mitä on tottunut kasvattajankin luona syömään. Olen itse asiassa käyttänyt aika monta tuntia jo tutkien kissan ruokintaan liittyviä juttuja. Koska Inu on meidän eka oma kissa, ei mulla ole ollut oikeastaan mitään tietoa kissojen ruokinnasta. Sekin tuli uutena, miten paljon haittavaikutuksia kuivaruoalla voi olla - ja mulle on nyt ihan selvää, että nappulat kuuluu Inun ruokavalioon vain hyvin pienenä osana. Tämäkin siksi, että jos sillä joskus on pitkä päivä yksin kotona (aika harvinaista tulee kyllä olemaan, kun me viihdytään kotona niin hyvin ja tarkoitus on, että Inu kulkee sitten joka paikassa mukana), niin nappuloita voi jättää sille esille, toisin kuin nopeasti pilaantuvaa märkäruokaa tai raakaa. Sen täytyy siis osata syödä nappuloitakin.

Nori on niin sanotulla 50/50 ruokinnalla. Se syö nappuloita noin 70g (1,5dl) ja lihaa/kalaa/munia/sisäelimiä noin 100-150g päivässä. Tarvittavat lisät purkista ja öljyjä.

Kävin Norin ja meidän kaverin kanssa tänään kahvilla "Jylhäkalliolla". Oli aurinkoinen sää, mutta tuuli aika paljon. Kiva retki :) Meillä oli suklaata ja omppuja eväänä, Norille oli omat herkut.

Tätä ei ole rajattu siksi, että L:n naamassa olis jotain vikaa, vaan koska mä koitan pitää ihmiset nimineen ja kasvoineen täältä poissa :D Tää tyyppi on Norin paras (melkein ainut) ystävä. Kuvassa on kahvitermarit.

Retken jälkeen kävin Norin kanssa Kuopion Lemmikkiasemalla. Jos et ole vielä käynyt siellä, niin käy! Ihana myyjä, ja kun ovat juuri muuttamassa, niin melkein kaikki on -30%. Tuskin pahastuvat tästä mainonnasta. :) Nori tykkäsi paikasta, siellä oli niin paljon herkkuja ja myyjä ymmärsi hyvin Noria, eikä tullut suinpäin silittämään. Sellaista Nori ei siedä, mutta jos ihminen on rauhallisen välinpitämätön, niin Norikin on. Mä ostin Inulle pedin (erilainen kuin mitä etsin, mut kun oli halpa), leluja (niitä alkaa olla jo aika paljon), pehmoharjan (koska se oli kiva) ja Nori sai "hammasharjan", semmosen purujutun. Ei kovin luonnollinen herkku, mutta sallitaan välillä karkkipäivä toiselle. Norin hampaat on niin heikot, että se ei voi syödä enää mitään possunkorvaa kovempaa. Norilla oli kauhee ongelma tän "hammasharjan" kanssa, kun se meni kahteen osaan, ja sit se ei tiennyt kumpaa palaa olisi syönyt. Se vaihteli niitä palasia ihan innoissaan.

Meillä alkaa olla täällä jännää! Tuitun laskettu aika on tästä päivästä eteen päin. Se on jo tehnyt superpesän paperisilpusta. Martti erotettiin eilen omaan dunaansa, jottei käy vahinkoa ja tule tuplapoikuetta. Tuitun vauvamasu näkyy, mutta ei se kamalan iso ole. Tuskin tulee iso poikue. Paino on noussut yli 10g. Tuitun normipaino on noin 25g, eli prosenttuaalisesti se on noussut aika paljon. Tuittu on helppo punnita, tarvitsee vain laittaa dunaan littana keittiövaaka, ja se menee automaattisesti vaa'an päälle sitä ihmettelemään. Joka kerta. Mä odotan kovasti pikkuhamsuja, ja toivon että saadaan tästä poikueesta tyttö Tuitun kaveriksi.

Eli meillä on nyt tuplaodotusta, hamsterin poikasia ja kissan pentu tulossa! Mä kohta halkeen! Inun tulo jännittääkin, vaikka tähän ollaan nyt pari kuukautta valmistauduttu. Osaanko kouluttaa sen? Hoitaa sen hyvin? Mitä Nori ihan oikeesti siitä ajattelee? Miten sen saa jättämään hamsterit rauhaan? Pysyykö se terveenä? Miten pitkä hakumatka menee? Tajuanko mä antaa sille kaiken mitä se tarvitsee, riittävästi virikkeitä? Oppiiko se kulkemaan valjaissa?

Kyllä mä sydämessäni tiedän, että hyvin tämä menee, mutta jänskättää silti. Inu on meidän ilona mahdollisesti seuraavat 14 vuotta. 14 vuoden kuluttua mä oon noin 37-vuotias! Syytäkin vähän jännittää, kun siitä tulee (toivottavasti) pitkäaikainen perheenjäsen.

Nori metsässä sammalmättäällä

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Pääsiäinen


Hei, ketä te ootte?
Ihan aluksi aion kertoa mun miehen viime viikkoisesta älynväläyksestä! (antoi luvan tähän) Periaatteessa en mun blogissa ihan kauheasti kerro muiden juttuja, mutta tää tekee poikkeuksen. Mua naurattaa tää edelleen, mä en ole ihan oikeesti ikinä hävennyt näin paljon!!

Mun mies harrastaa avantouintia, se on semmonen juttu, mihin mua ei saisi pakottamallakaan mukaan. Äijä halusi kokeilla, miltä tuntuisi, jos joskus oikeasti tippuisi heikkoihin jäihin - kuinka sieltä pääsisi pois? Hän laittoi märkäpuvun, otti naskalit ja jääsauvan, ja meni tarkoituksella tippuilemaan tuonne Kallaveteen. Käveli heikkoihin jäihin -molskis- ja nousi ylös sieltä toistakymmentä kertaa. Mä olin rannalla Norin kanssa ja otin kännykällä videoita. Lähellä on Vitostie ja kävelytie, johon kerääntyi ihmisiä katsomaan ja pari autoakin pysähtyi... Kun mies oli tarpeeksi uiskennellut, tuli hän rantaan. Mulla oli termarissa teetä mukana, ja juotiin sitä siinä hetki, ennen kun lähdetiin sisälle. Siinä samassa tuli paikalle paloauto ja ambulanssit pillit huutaen!!! Mä karkasin siinä vaiheessa sisälle nauraa räkättäen, ja mies meni selittämään pelastajille, ettei mitään hätää... Pelastajat käskivät seuraavalla kerralla harjoitella vähän syrjemmässä. :D En tiedä kuka oli ambulanssit kutsunut paikalle...

Nori katselee, kun isäntä "hukkuu". Aikaisemmin Nori meni näistä äijän tempauksista ihan sekaisin huolesta, se yritti järkytyshepuloinnilla kertoa, että vähän outoa toimintaa!! Mutta nykyään Nori on niin tottunut, ettei enää jaksa yrittää pelastaa turhaan.


Ja sitten pääsiäiseen. Me oltiin pari yötä mun vanhempien mökillä Keski-Suomessa. Menomatkalla poikettiin Jyväskylässä tuttavalla, jonka luona Nori sai paljon herkkuja, ja haluaa sinne varmasti toistekin! Saatiin tältä ystävältä viulu lainaan. Mä en osaa soittaa mitään soitinta (kovasti haluaisin), mutta mies soittaa mitä vaan. Myös viulua, vaikkei ole ikinä ennen kai viuluun koskenutkaan. Toki se nyt harjoittelee sitä paljon, mutta se ei ole semmosta rääkymistä, kuin jos mä yritän samaa.

Mies ja mun iskä rakensivat Inun tarhan hyvälle mallille. Me saadaan se toukokuussa tänne Kuopioon. Nori sai nauttia vapaana olosta tosi paljon mökillä. Mä otin eläimistä kuvia, oon harrastanut valokuvaamista monta vuotta, mutta siinä on silti aina lisää harjoiteltavaa. Tässä muutamia otoksia:

Nori

Nori ja Siiri

Siiri 15,5v nauttii mökin pihapiirissä hengailusta

Siiri

Nori tykkää olla rannassa

Nori 11v 4kk



Sissi, noin 9kk, on täysin sisäkissa, toisin kuin Siiri joka ulkoilee vapaana.

Sissi tykkää silityksistä, vaikka onkin yhä kovin ujo.


Me käytiin porukoiden kanssa yhdellä laavulla Virroilla paistamassa makkaraa, se oli hieno paikka:

Nori kuuntelee, onko mulla jotain asiaa sille. Sen edessä järvellä ui pari kuikkaa.


Laavu on tuolla ylhäällä.

Eilen kotiuduttiin, ja tänään on ollut tehokas pihanhoitopäivä. Käytiin myös viemässä tintille pönttö metsään. On ihanaa kun aurinko paistaa, ja Nori saa olla tarhassa. Ovikin voi olla auki. Sitten kun kissa tulee, niin ovea voi pitää auki vain, jos Inu on omassa ulkoilutarhassaan, ettei se karkaa. Täällä näkyy jo perhosia ja mehiläisiä (kimalaisia, kumpia ne isot pörriäiset on?), ja jäätkin lähti viime viikolla.

Siiri jäi mökille. Seuraavan kerran kun tavataan, on meilläkin oma kissa! :) Enää 10 yötä!




Meidän Tuittu on saanut painoa lisää 10g, mikä ei oikein voi tarkoittaa mitään muuta, kuin pikkuhamsuja. ;) Jännityksellä odotamme... Seuraava kuva pariskunnasta on otettu dunan seinän läpi. Hamstereilla on nyt mun miehen tekemä mökki käytössä. Mies on tehnyt useampia, erimallisia mökkejä, jotka on hamstereista tosi hyviä. Niissä on eri huoneita, joihin yhteen hamsterit keräävät paperisilppua ja tekevät pesän. Siellä ne nukkuvat söpösti vierekkäin. :) Martti saa vielä muutaman päivän pitää Tuitulle seuraa, ennen kun laskettu aika on lähellä.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kettutarha

Keräilen kettupehmoleluja. Tänään laumaamme liittyi uusi söpöys, jonka kaveri toi tuliaisena Irlannista:

Mikä olisi sopiva nimi tälle söpölle? Ehdota kommenttikenttään!

Ensimmäistä kettupehmoani etsin ainakin vuoden verran. En tiedä tarkalleen miksi tämä ketunmetsästys alkoi. Ensimmäinen, Kajo, löytyi lopulta Helsingin Särkänniemestä kesällä 2008. Kajo on saanut nimensä Markus Kajon mukaan.

Kajo

Kajon jälkeen kettuja alkoi tulla vastaan missä milloinkin. Aluksi ostin kaikki mitä löysin, ja niiden määrä kasvoi melko nopeasti. Nykyään vain harvat pääsevät kokoelmiini, koska hyllyt ovat melko täynnä. Kettuja on nyt 43. Jokaisella on oma nimi, ja muistan ne kaikki. Tänään katsoin läpi kuvat kaikista ketuistani, ja niitä selaillessa heräsi paljon tunteita ja muistoja. Tässä muutamia tarinoita:



Pipari, vuodelta 2008. Sain Piparin joululahjaksi kaveriltani, joka ei edes tiennyt kettuinnostuksestani! Leivoimme pipareita tämän kaverin kanssa. Tähän juttuun liittyy myös pyhähousut. Piparista tuli mun unikettu, joka vietti yöt mun kainalossa pari vuotta. Joo, mun mielestä on ihan ok, että aikuinen nukkuu pehmoketun kanssa.



Kätkä löytyi Kätkäsuvannon läheltä Lapista 2010. Olin silloisen poikaystävän kanssa muutaman yön telttaretkellä Norjassa. Ajettiin autolla ihan hullun paljon. Oli hauskaa, ja ihanat maisemat. Olin tosi rakastunut. Ja oon edelleen :)



Mikael, jolla on töpöhäntä ja jolle mä tein kaulaan häntäkorun. Päällään tällä 2010 löytyneellä ketulla on mieheni paidasta pienennetty paita. Mä muistan ton paidan, mun tuleva poikaystävä käytti sitä yläasteella tosi paljon. Mä en ollut tuosta pojasta yläasteella kiinnostunut lainkaan. Kolme vuotta oltiin samalla luokalla, eikä kummallakaan minkäänlaista ajatusta siitä, että joskus oltais naimisissa!




Muru. Ensimmäinen ystävänpäivälahja, jonka ihan itse tein miehelle 2011. Onpas nää mun valitsemat tärkeät ketut nyt parisuhteeseen liittyviä... On niitä muitakin, mutta tässä ehkä näkee mikä mulle on tärkeintä.



Lumina ja Polaris, 2011. Nimet tulevat mun silloisesta lempibändistä. Polaris on ketuista ehkä tärkein, tai ainakin top 3:n joukossa. Siitä tuli mun toinen unikettu, kun Pipari siirtyi eläkkeelle. Unikettuna se oli vuoden verran, sitten mä kasvoin yli tästä unikettuasiasta. :D



Suffeli, 2012. Sain Suffelin mun luokkakaveriystäviltä, jotka pitivät mulle maailman parhaat polttarit! :) Mun luokka on ollut mulle tosi tärkeä 2,5 vuotta. Kaikki on niin ihania. Ja nyt kaikki on hajaantunut pitkin maailmaa. On ikävä!



Tassu on meidän häämatkalta Lapista 2012 (Norjassa oltiin vajaa pari viikkoa). Tassu on eka kettu, jonka mies on ostanut mulle.



Soran sain marraskuussa 2012, mun special tärkeältä ystävältä. Sora on yli 20-vuotias kettuvanhus.

Kaikki muutkin ketut ovat söpöjä ja tärkeitä, mutta nämä halusin nyt esitellä :) Mulla on haaveena löytää jostain aidon näköinen ja kokoinen kettupehmo. Saa vinkata, jos jossain sellaiseen törmäät! Uudelle Irlannin tuliaiselle pitäisi myös nimi keksiä, keksitkö sä sopivan? Se on pieni ja tosi pehmeä, kuva on tuolla ensimmäisenä.

Pahoittelen muuten blogin huonoja (olemattomia) seuraamismahdollisuuksia. Mulla on vähän ongelm...opeteltavaa tän bloggerin kanssa. :)




sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Hamstereita



Meidän hamsteri Tuittu (Goldilock´s Androgum) on asunut nyt viikon verran poikaystävänsä Maran (Martti) kanssa. Roborovskin tiineysaika on noin kolme viikkoa, eli hyvällä tuurilla meillä voi olla poikasia vajaan parin viikon päästä. Tuittu syö paljon, mikä viittaa tiineyteen, mutta varma ei voi vielä tässä vaiheessa olla. Se saa nyt runsaasti tuoreruokaa päivittäin, laadukkaan siemenseoksen lisäksi. Tämä on ensimmäinen hamsteripoikue, joka meillä syntyy. Virallisesti kasvattaja on Wippee's hamsulan omistaja, joka auttaa meitä aina kaikessa ja on tosi ihana! Meille on tarkoitus jäädä poikueesta tyttö Tuitun seuraksi, ja loput tulevat Wippee's hamsulan kautta myyntiin Jyväskylästä. Kovasti toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja lisäksi, että poikueessa on tyttöjä. Tuittu ja Martti tulevat loistavasti toimeen, on ihanaa nähdä Tuittu käpertyneenä toisen kainaloon, kun se on joutunut viime kuukaudet asumaan yksin.

Ensitapaamisella Tuittu näyttää kuka määrää, Martti on herrasmies ja uskoo hyvin tyttöä.

Tuittu ja Martti, hieman turkit sekaisin, koska olivat juuri kynsienleikkuussa.

Meillä on ollut venäjänkääpiöhamsteri roborovskeja nyt kaksi vuotta. Sitä ennen mulla ei ole ollut mitään jyrsijöitä. Olen opetellut kaiken ihan alusta näiden kanssa. Etsin paljon tietoa ennen kuin ensimmäinen kaksikko, Surku ja Sosuli, saapuivat. Hamsterimaailmaa voinee verrata vähän koiramaailmaan - on kasvattajia, näyttelyitä ja sertejä. Roborovskit ovat hamstereista kaikkein pienimpiä, ja jokainen on yksilö, jolla on oma persoonallisuus ja omat hauskat tapansa. Robot ovat laumaeläimiä, joten lajitoverin seura on suositeltavaa. Tuittu on meidän neljäs hamsteri. Sitä ennen meillä on ollut:

 

Surku oli ensimmäinen, ja mulle rakkain. Se tykkäsi partsailla ihmisten katseltavana dunansa tasolla, ja oli ihan valtavan suloinen. Iso löllykkä, painoi 47g (vertailun vuoksi: Tuittu 25g). Surku eli Sosulin kanssa vuoden verran, kunnes muutti erakoksi, kun ei seura enää kelvannut.


 
Sosuli on ollut kaikkein kiltein ja herttaisin meidän hamstereista (Tuittu on aika samanlainen). Se ei ikinä näykännyt edes vahingossa ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Jostain syystä kaikki kiusasivat sitä, kunnes se sai seurakseen Tuitun, josta tuli sen paras ystävä. Tuittu ja Sosuli ehtivät elää muutaman viikon yhdessä.
 


Puppelipuu, eli Pupsi, oli aivan valtavan kesy. Se rakasti käsissä kiipeilyä! Robot eivät yleensä ole kovin kesyjä, mutta Pupsi viihtyi pennusta asti käsissä ja sylissä. Se itse asiassa suuttui, jos ei saanut kiipeillä. Pupsi eli aivan liian vähän aikaa, se meni nopeasti huonoon kuntoon sairastuttuaan diabetekseen.

Olen tosi kiinnostunut kaikesta hamstereihin liittyvästä, näistä on tullut harrastus, ja ne ovat tärkeitä perheenjäseniä. Kaikkein parasta on, kun huomaa noin pienen eläimen oppivan luottamaan ja tunnistamaan omistajan kädet. Toivottavasti meillä on pian pikkusöpöjä! :)

Jää nähtäväksi, kuinka hyvin Inu oppii sen, että hamstereita saa kyllä katsoa, muttei härnätä. Siinä voi hetki kestää, mutta uskon sen tottuvan, kun tottui nuo mun metsämyyriä nappaavat koiratkin. Inu ei pääse hamsuihin käsiksi (tassuiksi?) mitenkään, eivätkä hamsut ole kissoista koskaan stressaantuneet.