perjantai 30. tammikuuta 2015

Sora 16vko


Sora täytti tällä viikolla jo 16 viikkoa. Poissa on pikkuinen pentu, ja tilalla on junnukoira. Painoa tytöllä on jo 6,9kg. Vertailen Soraa tietyllä tavalla Namiin, koska Norin nuoruudesta mulla ei ole mitään muistiinpanoja - vain muutamia filmikameralla otettuja kuvia. Nami painoi 16-viikkoisena 5,4kg. Nami kasvoi noin puolen vuoden ikäiseksi mennessä täyteen korkeuteensa (37cm), mutta se kasvatti massaa pitkään. Vuoden ikäisenä Nami painoi 8,8kg, kun sitten kunnolla aikuistuttuaan paino oli 9,5-10kg. Saas nähdä tuleeko Sorasta tosi iso, vai kasvaako se vaan nopeammin. Tällä vertailulla, jota mä käyn läpi tässä postauksessa aika paljon, en millään tavalla laita koiria "paremmuusjärjestykseen". Nämä kaikki kolme ovat aivan erilaisia olleet keskenään, jokainen aivan mahtava yksilö ja äärimmäisen rakas. Mutta pohdin tässä postauksessa sitä, minkälainen shiba Sora on.

Ulkonäöstä mä en kasvattajana kovin nuorista koirista mene varmaksi sanomaan yhtään mitään, junnut kun kehittyy ja muutosta voi tapahtua suuntaan ja toiseen. Mutta toki mä katson Soran kehitystä paitsi omistajan näkökulmasta, niin myös kasvattajan näkökulmasta. Tuleeko tuosta mun kennelin kantanarttu? Se on niin iso juttu, että sitä kunniaa ei kenelle vaan voida suoda.

Sora on nyt alkanut löytää ylväälle shiballe kuuluvan ryhdin, joka tekee paljon shiban olemukseen. Suoraselkäisyys, lantion oikea asento, sekä sitä myötä hännän oikea kiinnityskohta ja hännän kantaminen ylväästi, ovat sellaisia asioita, joihin on hyvä kiinnittää huomiota. Nämä vaikuttavat suoraan siihen asenteeseen, joka koirasta hehkuu. Shiban kuuluu olla rohkea koira, ja kantaa itsensä ryhdikkäästi. Liian alas kiinnittynyt häntä (joka johtuu siitä lantion asennosta) vie ainakin omasta mielestäni melkolailla sitä ryhdikkyyttä. Nori ei ole ulkonäöllisesti mitenkään erityisen kaunis shiba, mutta se on erittäin ryhdikäs koira, ja sillä on asenne paikallaan. Mä uskon, että se valioitui ihan täysin tuon asenteen ansiosta. Sora on tähän asti ollut vähän "köyryselkäinen" (aivan liian voimakas ilmaisu, mutta ymmärtänette), ja nyt sen asento on muuttunut ryhdikkäämmäksi. Toki se on pentu, joka voi seistä ihan niin kuin tykkää, eikä paljon sitä ajattele :D

Soran liikkeet on ainakin tällä hetkellä oikein hyvät. Se liikkuu reippaalla askeleella, ei liian lähekkäin edestä eikä takaa.

Me katseltiin Namin vanhoja kuvia valokuva-albumista yhdessä Soran kanssa. Laitan tähän muutaman kuvan Namista 16-viikkoisena:

Nami oli tavattoman suloinen
Nori 3v taustalla :)
Veera oli Namin bestis
Sora ei todellakaan osaa poseerata näin :D
Namilla oli tosi nätti pää jo tämän ikäisenä, hyvin sopusuhtaiset korvat ja kauniit silmät. Sora on kasvattanut aikuisen korvat jo itselleen, ja pää tulee jäljessä. :D Silmät on nätit, tummat ja itämaiset.

Mulla ei valitettavasti ole nyt yhtään kuvaa, missä Sora seisoisi, koska Sora joko makaa tai juoksee. :D Tässä näkyy profiili. Kuono-osa on aavistuksen pitkä, mutta kallo kehittyy vielä kauan.
Soralla on tosi hyvä pigmentti: kaikki kynnet ja polkuanturat on mustia, samoin huulet on mustat. Soran turkki on karkeampi kuin Norilla ja Namilla, eli lähempänä ihannetta. Namin turkki oli pehmoista silkkipumpulia, tuntui ihanalta silittäessä, muttei ollut ihan sitä mitä shibalta haetaan. Väriltään Sora on melko lähellä Namin väriä. Sillä on mustia karvan kärkiä rungossa ja hännässä. Namia enemmän Soralla on mustaa urajiron sivuilla ja hännässä, joka on tosi tumma. Noiden mustien karvojen määrä aikuisena on vielä arvoitus. Namilla mustien karvojen määrä väheni koko koiran eliniän.
Mustat karvat eivät ole siis punaisella shiballa toivottavia. Soralla todennäköisesti jää mustia karvoja häntään ja runkoon, mutta myös täysin punaisilla shiboilla voi pentuna olla melko paljonkin mustaa. Esimerkiksi Norilla oli mustempi kuono kuin mitä Soralla on ikinä ollut, vaikka Nori on kirkkaan punainen shiba, eikä sillä ole pentuajan jälkeen ollut yhtäkään mustaa karvaa. Myös urajiro (eli valkoinen alue leuan alla, rannassa, vatsassa, jalkojen sisäsivuilla) vaalenee koiran iän myötä. Soralla tapahtui urajirossa selvää vaalentumista vuoden vaihteen tienoilla: lyhyessä ajassa mustat karvat rinnasta hävisivät ja urajiro kirkastui.


Luonteeltaan Sora on... rohkea. Mä en muista Norin pentuaikaa juurikaan - tai no, en yhtään. Naminkin pentuajasta muistan vain pieniä hetkiä. Kumpa olisinkin silloin tajunnut kirjoittaa päiväkirjaa tai jotain, mistään blogistahan en varmaan ollut Norin pentuaikana edes kuullutkaan. Tämä on yksi syy miksi ylipäätään kirjoitan blogia - että jää itselle asioita muistiin. Toinen syy on se, etten halua kirjoitustaidon rapistuvan.


Niin, Sora on siis rohkea. Siis ihan oikeasti ROHKEA. Se on se sana, millä tota pentua voisi lyhyesti kuvailla. Ja se on ominaisuus, jota mä arvostan koirassa todella paljon - mitkä tahansa ongelmat kyllä pystyy ratkomaan, mutta aran koiran kanssa eläminen ei sovi mulle ollenkaan. Nami kehitteli itsellensä pelkotiloja sairauden vuoksi - sekään ei ollut arka koira luonnostaan, mutta kilpirauhasen vajaatoiminta vaikutti myös niin, että Namista tuli arka tietyissä tilanteissa.

Me käytiin tällä viikolla eläinlääkärissä hakemassa tehosterokotukset, rabies haetaan sitten parin viikon päästä vielä erikseen. Tää juttu liittyy tuohon rohkeuteen, eli mä en nyt hypännyt aiheesta toiseen. Mä sain hävetä eläinlääkärissä Soran käytöstä silmät päästäni. Mulla meni itse asiasssa pari päivää, ennen kun mä tajusin, että jösses toi oli hieno koira siellä lääkärissä! Se sen haukkuminen vaan ärsytti mua. Kun me mentiin eläinlääkäriin, siellä odotushuoneessa oli ajokoira. Sora alkoi haukkumaan sille ihan hirveän kovalla äänellä, koska halusi leikkiä sen kanssa. Nappasin Soran syliini, no haukku loppui, ja kiljuminen alkoi. Sora kiljui mun sylissä pari minuuttia protestiksi, koska ei päässyt leikkimään. Itse rokotteen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Soralla laski vähän häntä pöydällä, mutta sitä ei pelottanut, antoi lääkärin tutkia hyvin jopa hampaat. Sitten kun palattiin aulaan suorittamaan käyntimaksua, niin paikalle tuli valtavan kokoinen tanskandoggi - kunnon hougen! Ja ne jotka tajusi tuon, niin tajusi että se oli oikeesti iso. Tosi kiltti koira oli, joten sikäli huono vertaus. :) Otin Soran syliin hetkeksi, koska mä tiesin, että se alkaa haukkumaan. Laskin sen sitten maahan kumminkin, ettei se nyt vaan sitten luule, että siinä tilanteessa olisi jotain pelättävää, ja että sain maksun suoritettua toisella kädellä. Sora haukkui tälle tanskandogille aivan innoissaan ja hirveän kovalla äänellä (siis oikeesti sen haukkuääni on uskomaton, shibasta ei pitäis lähteä semmosta), se siis halusi leikkiä sen kanssa.

Aika jääräpäinen typy, ei uskois kun on noin söpö. Koira siis.
Kerrataanpa vielä. Sora näki elämänsä ensimmäisen kerran lehmän kokoisen koiran (anteeksi vertaus kaikille tanskandoggifaneille, ne on hienoja koiria kyllä). Ja Sora halusi leikkiä sen kanssa! Tosta noin vaan! Vailla minkäänlaista pelkoa tai edes pienintäkään epäilystä siitä, että se iso koira voisi jotain tehdä pikku pirpanalle. Eli siis, rohkea. Sitä Sora todella on.

Välillä liikaakin. Mä olen monesti jo todistanut tilannetta, kun Nori murisee hampaat irvessä ja kaikki selkäkarvat pystyssä oma lempipehmolelu suussaan, ja yrittää näyttää Soralle, että tämä lelu on muuten mun! Sora menee viiden sentin päähän Norin hampaista pällistelemään, nipistelee lelua ja härkkii Noria tassulla. Vailla minkäänlaista kunnioitusta. Tai on sitä kunnioitusta semmosen hiekan jyvän verran, koska lopulta se jättää Norin rauhaan. Aina mä en jaksa katsoa sitä touhua niin pitkään (siihen liittyy myös Soran kovaääninen haukku), ja välillä nappaan Soran syliin rauhoittumaan.

Sora on erittäin energinen. Ja se energian määrä vaihtelee melkoisesti. Välillä meinaan repiä hiukset päästäni, kun riekkuminen ei meinaa loppua millään, ja sitten välillä on tosi ihanan rauhallisia päiviä, kuten tänään. Esimerkiksi eilen Sora oli hereillä klo 9-15. Sinä aikana tehtiin puolen tunnin lenkki vapaana metsässä, ja tunnin kävely kaupungilla. Treenattiin vähän. Muun ajan Sora rellesti, kiusasi Noria ja leikki liian rajusti Inun kanssa. Noin karkeasti sanottuna. Tänään Sora oli hereillä klo 9-10.30. Siitä ajasta nätisti tarhassa jotain 40min (kävi välillä sisällä ja oli niin hepulissa, että passitin takaisin pihalle juoksemaan rinkiä). Sitten Sora nukkui ehkä vartin, ja sit mä lähdin puolen tunnin metsälenkille niiden kanssa. Sora oli rauhallinen, siis hyvällä tapaa. Sen jälkeen Sora leikki vähän Inun kanssa, pureskeli puruluita, oli nätisti. Lepäili. Koko iltapäivän. Mä kävin välillä poissa kotoa, ja ihan nätisti se ilmeisesti oli senkin ajan. Neljältä alettiin sitten leikkimään, ilman ylikierroksia. Tällä hetkellä Sora on elämänsä ensimmäisellä juoksulenkillä mun miehen kanssa. Ihan pennun ehdoilla menevät, ei sitä liikaa rasiteta. (muoks. tulivat takaisin - hyvin oli sujunut!)

Luonteeltaan Sora on paitsi rohkea, myös erittäin määräilevä meitä omistajia kohtaan. Mä en ole tainnut kertaakaan päästä käymään suihkussa niin, ettei Sora olisi huutanut oven takana. Huolimatta siitä, että Sora ei saa ikinä tahtoaan läpi, niin se jaksaa edelleen yrittää ihmeen kovasti. Mulla menee välillä siellä suihkussa sitten hyvän aikaa, viimeksi viikkailin puhtaita pyykkejä, samalla kun odotin että kiljukaula on puoli minuuttia hiljaa. Ei mulla kelloa ollut, mutta veikkaan että odotin noin 10min. Samaa huutamista esiintyy, kun laitan koirille ruokaa kuppiin. Ja jos Sora huutaa, niin mä keskeytän koko ruokinnan ja palaan muihin puuhiin. Sitten yritän uudestaan, ja tässäkin on välillä tarvittu useampi keskeytys, ennen kun Sora malttaa hiljaa odottaa, että sapuska on kupissa. Ja Norin kupissa on kaikki vitamiinit ja muut.

Lenkille lähdössä on sama juttu. Huutava pentu ei pääse lenkille. (Puhun protestihuudosta, Sora pääsee kyllä riittävän usein tarpeilleen, eli hädän takia sen ei tarvitse huutaa.) Välillä olen palannut ulkovaatteet jo päällä sohvalle odottelemaan, että hiljenee. Tämä on hankalaa, koska välillä se huuto alkaa vasta kun olen jo käsi oven kahvalla lähdössä, ja Norikin odottaa vieressä ulos pääsyä. Sit vaan pyydän Soran istumaan ja olemaan hetken hiljaa, ennen kun lähdetään.

Tätä haukkuen/kiljuen/kurkkusuoranahuutaen tapahtuvaa määräilyä esiintyy milloin missäkin tilanteissa, joka tapauksessa useita kertoja päivässä. On se rasittavaa, mutta periksi ei anneta.

Soralla on hyvä tasapaino, se voi olla pitkään tälleen kirputtaessaan.
Sora nauttii hellyydestä, ja poiketen mun aikaisemmista shiboista, se oikein änkemällä änkee välillä syliin. Mä odotan että noi sen piraijahampaat tippuu, koska sen hellyyden osoittaminen on välillä aika kivuliasta. Ja se nenä! Kutittaa aivan kamalasti, kun se tökkii sillä nenällä! :D

Sora on fiksu. Se ratkoo jo semmoisia älypelejä, joiden hoksaamiseen Norilta meni paljon kauemmin, vaikka Norikin on oikeasti tosi välkky. Sora tykkää puuhailla omistajiensa kanssa, ja miellyttämishalua on ainakin toistaiseksi. Mä uskon, että siitä tulee mulle hyvä harrastuskoira.

Meillä oli maanantai-iltana kolmas pentukurssikerta. Se oli sikäli poikkeuksellinen kerta, että Soraa ohjasi pääasiassa mun mies, ja mä tein vain muutaman harjoituksen sen kanssa. Syystä että mun varpaisiin pistettiin maanantaina kortisonia, enkä sitten pystynyt ennen keskiviikkoa kävelemään kuin ihan minimatkoja. Sora olikin poikkeuksellisen energinen sen alkuviikon, kun pääsi lenkille vasta neljän jälkeen mun miehen kanssa.

Pentukurssilla harjoiteltiin ihmisten ja toisten koirien tervehtimistä nätisti. Soralla sujui melko hyvin alkutunti, mutta se ei pitänyt kunnon taukoja, ja väsyi sitten niin, ettei lopputunnista jaksanut enää keskittyä. Oli varmaan vähän sekava tilanne, kun me oltiinkin miehen kanssa molemmat kentällä. Sora tykkää kaikista ihmisistä ja toisista koirista. Haastavaa on saada se rauhoittumaan niin, että se malttaa istua ja katsoa omistajaa silmiin saadakseen luvan tervehtiä.

Entäpä mitä se osaa? Listaa:

-käskysanat/temput, jotka osaa hyvin: tänne, seuraa, katso, irti, istu, maahan, tassu, kurre
-käskysanat/temput, joita harjoitellaan: sivu (perusasento), paikka, jätä-käsky, seiso, nenä
-Sora osaa istua ulko-oven eteen ja ruokakupin eteen, ja pyytää luvan katsekontaktilla. Näissä tilanteissa osaa myös paikka-sanan.

Kuten huomaat, Soralle ei ole vielä opetettu kummempia temppuja, vaan me hiotaan näitä perusjuttuja. Sora opettelee edelleen esim. hihnassa nätisti kulkemista, sekin sujuu yleensä jo aivan loistavasti, mutta välillä esiintyy vetämistä. Lenkillä suurin harjoiteltava juttu on edelleen haukumatta oleminen. Välillä on ollut jo tosi hyviä päiviä, ettei Sora ole haukkunut yhtään, sitten tulee pieniä haukkuja ja välillä on huonojakin päiviä tämän suhteen. Tällä hetkellä Soran haukkuminen on lähes aina innostumishaukkua. Eli sillä on hirveästi energiaa, ja se purkaa sitä haukkumalla. Sora on alkanut itse rauhoittelemaan itseään kantamalla keppejä ja lumipaakkuja.

Pöydällä oloa alettiin harjoittelemaan tänään. Hoitotoimenpiteet menee ihan hyvin, kun toinen syöttää herkkuja samalla. Käsittelystä Sora ei kamalasti tykkää, joten sitä harjoitellaan päivittäin. Eli käyn sen kehon läpi leikin lomassa vähän väliä. Sora inhoaa hampaiden katsomista. Me harjoitellaan nyt myös lähellä oloa, eli sitä että Sora istuu mun edessä mahdollisimman lähellä mua. Ja rauhoittumista, sitä harjoitellaan monta kertaa päivässä. Tällä hetkellä meille paras keino tähän on ottaa Sora syliin. Siihen se yleensä lösähtää tosi nopeasti. Sora osaa naksutuksen perusteet, ja koskettaa kosketuskeppiä.

Osaa se varmaan jotain muutakin, mitä en nyt tähän muista kirjoittaa. :) Sora on haastava, mutta erittäin ihana pentu, ja hyvätapainen. Sen kanssa on tosi helppo liikkua isossakin ihmisvilinässä. Sora ei hypi ohi käveleviä päin, mutta tervehtii iloisesti kaikki, jotka haluavat sitä tervehtiä. Ja huolimatta siitä, että Sora koettelee meitä nyt pentuna aivan kamalan paljon, niin mamma on sille silti ykkösjuttu! Mä teen kovasti töitä, että pystyn olemaan tuon pennun luottamuksen arvoinen, ja mulla on jo ihan selkeä kuva siitä, miten loistava koira Sora on sitten isona, kun me tästä pentuajasta kunnialla selvitään. Sora on mulle valtavan rakas jo nyt. Ja vaikka Nori on mun elämäni koira, jonka kaltaista ei tule toista ikinä, niin mä uskon, että Sorasta tulee hyvä seuraaja. Aivan loistava seuraaja.

Soran luonteeseen mä olen tällä hetkellä paljon enemmän kuin vain tyytyväinen. Rohkea, reipas, iloinen, omanarvontunteva. Ei nöyristele ja testailee, mutta kuitenkin kunnioittaa mammaa. Aika näyttää minkälainen shiba Sorasta tulee, mutta tällä hetkellä näyttää tosi hyvältä!

Pahoittelen sitä, että Soran haastavuus tulee joka postauksessa ilmi, mutta se vaan kertoo siitä, että tuo pentu on todella jääräpäinen, eikä tällainen koira sovi jokaiselle ihmiselle. Olen varma siitä, että mun blogia lukee tai tulee lukemaan jossain vaiheessa joku, joka miettii itselleen shibaa, ja mä kerron tänne siksi hyvin avoimesti sen, miten jääräpäinen pieni shiban pentu voikaan olla. Kaikkihan siitä puhuu, mutta mä yritän avata tänne myös sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa ja mitä se omistajalta vaatii. Rauhallisuutta ja pitkää pinnaa - sitä on oltava itse vielä himpun verran jääräpäisempi, kuin koira. Oikealla koulutuksella shibasta saa mitä uskollisimman kumppanin. :)

Laitan tähän pari kuvaa Inusta. Inulla on ensi viikolla synttärit! Lahjat se on jo saanut etukäteen, mutta siitä postaus sitten ensi viikolla :)

Uuuuuuu....

Meidän Pikku Prinssi <3

perjantai 23. tammikuuta 2015

Talvinen tarha

Sora 3,5kk
Meidän koiratarhaa ei ole blogissa esitelty, mainittu vain, että semmoinen on. Se on niin isossa osassa meidän arkea kyllä, että ajattelin tehdä siitä nyt postauksen. Tarha valmistui syksyllä. Se on kooltaan 130 neliötä, suorakaiteen muotoinen. Kapea ja pitkä. Verkkoa meni 50 metriä, toinen lyhyt sivu rajautuu meidän seinään. Kyllästettyjä pylväitä meni tosi monta. Olohuoneessa on meidän takaovi tänne tarhaan. Olkkariin rajautuvan ulkoseinustan edessä on laatoitus, ja ensi kesänä siihen tulee sitten valokate. Tällä hetkellä siis lumi sataa seinään kiinni, ja lapiolla pidetään tuo etupiha lumettomana. Laatoilla on Inun tarha, johon se pääsee keittiön ikkunasta. Paitsi nyt kun on paljon pakkasta, niin Inu ei ulkoile. Inun tarhan vierustalla on meidän puutarhakalusto, jota ei siis ole nyt käytetty mitenkään, kun vasta syksyllä tänne muutimme.


Laatoituksen edessä on pieni metsämansikkapenkki, jota Nori kuvitteli syksyllä pissapenkiksi. Se laitetaan sitten keväällä kuntoon, samoin kun pihaa ehostetaan muutenkin. Meillä on semmonen 1x2m kasvatuslaatikko, jossa meillä oli viime kesänä salaattia ym. Se on edelleen entisen asunnon pihassa, unohdettiin se sinne ja sielläpä nököttää. Haetaan sitten keväällä :D Kasvatuslaatikko tulee  meidän takapihalle. Sen isompaa puutarhaa mä en ole ajatellut


Puolet pihasta on nurmikkoa, ja puolet me raivattiin puhtaaksi risukosta. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään käsitystä siitä, minkälainen kasvillisuus entisen risukon paikalle on tulossa. Sen näkee sitten keväällä. Jokatapauksessa tuo takapihan kaukaisin osa pidetään ns. luonnonmukaisena, koska se on koirien omaa paikkaa. (Eikä shibat kaki nurmikolle, mutta tämän tarhan ne kelpuuttavat, kunhan vaan riittävän kauan etsivät paikkaa. Joka on silti aina se sama nurkka.)

Aina löytyy kivoja keppejä
 Tarhasta tehtiin riittävän korkea, jotta hyvällä pomppuvoimalla varustettu kippura ei hyppää siitä yli. Osa shiboista osaa kiivetä, ja myös sitä ajateltiin. Toivon mukaan tuosta nyt ei ihan heti kiivetä yli. Korkeutta on hyvä olla myös siksi, että tälläkin hetkellä tarhassa on lunta melkoisesti. Tarhasta ei myöskään kaivauduta pois, koska aita on upotettu maan alle. Ja kaikki rakoset on tilkitty.


Tarhassa on portit molemmilla pitkillä sivuilla, jotta tarvittaessa siitä päästään sekä me, että naapurit, kulkemaan läpi. Käytännössä silloin, kun ruoho leikataan kesällä. Meidän toisella seinänaapurillakin on aidattu piha, mutta tarhat eivät ole vastakkain, eli koirat eivät ole nenäkkäin toisen kanssa.


Huolimatta hyvin säänkestävästä turkista ja pystykorvaisuudesta, on shiba erittäin mukavuudenhaluinen koira, joka ei mielellään pistä nokkaansa vesisateeseen, eikä viihdy pitkään pakkasessa. Ulkona asuvat shibat ovat ihan yksittäistapauksia. Meillä koirat tarhailee lyhyitä aikoja kerrallaan. Keväällä ja kesällä saavat sitten ottaa aurinkoa tarhassa niin paljon kuin tykkäävät, mutta tällä hetkellä siellä ollaan vain vähän aikaa kerrallaan hepuloimassa. Tarha helpottaa paljon tuon pennun ulkoiluttamisessa, koska Sora ulkoilee edelleen päivisin 4-5 tunnin välein. Eikä mua huvita lähteä lenkille heti kun olen herännyt, niin on helppoa laittaa vaan takki niskaan ja mennä tarhaan pennun kanssa. :)

Kuusen oksien tuolla puolella on kesäisin nurmikkoa, ja kuusen oksien tällä puolella, josta kaikki kuvat on otettu, on koirien omaa pihaa.
Tarha toimii turvallisena koirien hepulialueena, se on sen verran iso, että siellä saa hyvät kierrokset vedettyä. Soralla on järjettömästi energiaa, ja varsinkin nyt kun on ollut niin kovat pakkaset, ettei ulkona voi olla kuin hetken kerrallaan, niin tarha on tuonut helpotusta. Vaikka meidän kotikin on ihan mukavan kokoinen edelliseen verrattuna, niin kyllä tuo tarha on ihan yliveto energian purkamiseen. Ja vaikka me asutaan metsän vieressä ja ulkoillaan päivittäin vapaana siellä, niin silti tarha on hyvä olla. Se tuo paljon lisätilaa meidän kotiin.


Soran kotiuduttua Nori on reipastunut ja tehnyt pidempiä lenkkejä. Toki tähän vaikuttaa taas moni asia: syksyt on Norille kaikkein hankalinta aikaa, silloin särkee eniten. Talvisin on aina helpointa. Nori on käyttänyt Trocoxilia reilut puoli vuotta, ja se toimii paljon paremmin kuin mitä Rimadyl sillon sen lääkkeen loppuaikana. Tosin Trocoxilin vaikutus kestää tällä hetkellä 2vko ja pari päivää yli, Nori saa lääkkeen kolmen viikon välein. Se sai lääkkeen tänään, ja on siis pari viime päivää ollut välillä ärtynyt. Lääke toimii siis erinomaisesti, mutta ei täyttä kolmea viikkoa. Pitää kysyä lääkäriltä, josko sitä voisi vielä vähän useammin antaa. Norin hoidossa olen itselleni vetänyt sen rajan, että sitten kun Trocoxil ei riitä, tai Nori alkaa ontumaan, niin sitten on aika kiittää ja kumartaa yhteisistä vuosista. Tällä hetkellä me pärjätään ja Nori tekee välillä pitkiäkin lenkkejä. Välillä mä oikeasti aidosti ihmettelen, että ihan tosi toi 12-vuotias hepuloi tunnin lenkin vielä! Tämä meidän tarha on tehty myös Norin loppuaikaa ajatellen, että jos tulee se tilanne, ettei Nori jaksa enää lähteä lenkille, niin se voi kuitenkin olla ulkona niin paljon kuin tahtoo. Noh, tällä hetkellä Nori todellakin on lähdössä aina lenkille. Toivotaan, että tilanne on näin hyvä mahdollisimman pitkään.


Tähän asti Soran kanssa on yleensä oltu tarhassa, koska meidän pikku prinsessa syö omaa tuoretta kakkaansa (...), ja se on siis heti kerättävä pois, jotta tapa saadaan kitkettyä. Nyt kun ulostamisen määrä on puoliintunut pennun kasvaessa, niin tämän takia ei tarvitse aina mennä Soran mukana ulos. Koirat ovat siis välillä keskenään tarhassa. Yleensä mä olen edelleen mukana, koska tarhassa on tullut hyviä koulutustilaisuuksia Soran haukkuongelmaan. Me asutaan niin syrjässä, ettei kovin usein tarhasta näkyvällä kävelytiellä kulje porukkaa, mutta silloin kun kulkee, niin Soralle on hyvä herkkujen kanssa näyttää että kiva juttu.

 
Tarhassa on kaksi koivua tuolla nurmikkoalueella (+ meidän joulukuusi, jonka Markus halusi tuoda vielä pihalle), tuijia ruukuissa odottamassa maahan istutusta, ja yksi iso kuusi, jonka oksien ali tullaan tänne koirien puolelle. Kuusen ja talon välinen piha on käsittääkseni melko varjoisa, mutta kuusen tällä kameran puolella piha on hyvin valoisa. Kuusi varjostaa kivasti ja koirat tykkää taatusti, kun ei tarvitse olla kesällä jatkuvasti auringossa.


Tarhassa on myös iso kivi, jonka päällä Sora seisoo yllä olevassa kuvassa. Kivi on nyt vaan lumen peitossa. Musta on kiva fiilistellä sitä, miltä tää piha näyttää kesällä. Tuo kivi on sammaleen peitossa, ja kuusen juurella kasvoi syksyllä myös saniaisia. Saas nähdä tuleeko ne ensi kesänä, kun täällä on tuollainen pikku myyrä, joka on käynyt jo kuopan kaivamisen alkeiskurssin naapurin noutajien opissa. :D


Saako tästä postauksesta minkäänlaista kuvaa meidän tarhasta? :)


tiistai 20. tammikuuta 2015

Pentukurssilla 2/5

Me oltiin Soran kanssa eilen toisen kerran pentukurssilla. Kerrattiin istuminen ja maahanmeno. Sora on nyt oppinut menemään suoraan seisomasta maahan, vaikka edellisen kurssikerran jälkeen mä kokeilin sitä vain kahdesti kotona. Eli tosi nopeasti Sora edistyy. Käskysanaa ei vielä ole mukana maahanmenossa. Kerrattiin myös kontaktia, ja luoksetulon alkeita. Sorahan on luoksetuloa tehnyt monta kertaa joka päivä vapaana metsässä, eli se tietää jutun jujun. Tällä hetkellä tässä asiassa koulutetaan sekä minua ohjaajana, että koiraa. Eli Sora palkataan siitä, kun se lähtee lähestymään minua, ja tätä alkuvaihetta treenataan nyt paljon. Huolimatta siitä, että Sora tulee kyllä kutsusta luokse kaukaakin metsässä. Nyt harjoitellaan sitä, että se tulee ja saa palkan mun vasemmalta puolelta.

Oon itse asiassa tosi tyytyväinen siitä, että me mentiin kursseille. Esim luoksetulon olen jo itsenäisesti opettanut Soralle, mutta kurssilla saan vinkkejä siihen, mitä oikeasti kannattaa painottaa. Saan semmosta hiontaa koulutukseen, mitä ei muuten ehkä tulisi.

Me aloitettiin myös lähellä olo harjoitukset, eli tarkoitus on saada Sora luottamaan muhun niin paljon, että se tulee mielellään ihan kiinni minuun. Tällä hetkellä se jättää semmosen 20cm etäisyyden, ja sen mielestä siinä on oikein hyvä. Palkkaan sen siitä, ja yritän saada sen vielä lähemmäksi pikku hiljaa.

Nenä-tempputuokio, Nori ja Inu osaa, Sora harjoittelee

Nori & Inu: "Njää, kakara leikkii kurrea taas, vaikka pitäis tietää missä nenä on"

Oppiminen rapsututtaa
Viime postauksessa avasin vähän meidän haukku-ongelmaa, ja sain siihen nyt vinkkejä meidän kouluttajalta. Sora ei hauku esim. keskustassa, tai tuolla pentukurssilla, kun on paljon hälinää. Sillä ei ole mitään ongelmaa olla muiden koirien tai ihmisten lähellä, ja se tykkää muista. Mutta sitten, kun ollaan hiljaisessa taajamassa, missä tulee vain harvoin joku vastaan, niin se haukkuu. En tiedä syytä, miksi Sora alkaa haukkumaan kun näkee kaukana yhden koiran tai yhden ihmisen. Jostain syystä se tilanne kiihdyttää sitä niin paljon, että sille ei kelpaa herkutkaan.

Nyt me yritetään:
1) Löytää herkut, jotka kelpaa.
2) Välttää näitä haukkumisen aiheuttamia tilanteita jonkin aikaa, koska näissä tilanteissa Sora paineistuu niin paljon, että oppimista ei tapahdu. Mä olen ehkä tehnyt virheen, kun olen nyt tässä vaiheessa yrittänyt totuttaa sitä näihin tilanteisiin ja etsimällä etsinyt niitä hiljaisia taajamia, joissa ongelmaa esiintyy. Mutta tää asia on nyt Soralle niin iso, että se ei pysty keskittymään oppimiseen. Sitten tulee takapakkia, eikä sitä toivottua edistymistä. Ja koska Soran on helpompi liikkua hälinässä (tai kotimetsässä, jossa vastaan tulee vain ihanat naapurit), niin me aletaan nyt sitten vielä enemmän liikkumaan hälinässä (ja metsässä tuttuun tapaan).
3) Mä alan palkkaamaan Soraa siitä, että se vain näkee sen haukuttavan kohteen. Tähän asti olen yrittänyt ottaa kontaktin ennen, kun Sora näkee kohteen. Se yleensä onnistuu. Mutta heti, kun Sora näkee kohteen, niin haukku alkaa, herkut ei kelpaa ja kontakti unohtuu. Nyt pitää vähän helpottaa tätä harjoitusta, koska nämä tilanteet yksinkertaisesti ovat Soralle vielä liian haastavia. Syy siihen on ihan mysteeri.

Tavoite on, että mä saisin Soraa palkattua, kun se näkee ihmisiä ja koiria, niissä tilanteissa kun se ei koe tarvetta haukkua. Että saisin sen ehdollistumaan siihen, että näkemällä muita saa aina herkkuja. Tarkoittaa että vien sen keskustaan mässäilemään. :) Ja herkkujen saamisen pitäisi laukaista Sorassa halun ottaa kontaktin (jonka se tähän asti on aika kivasti keskustassa jo ottanutkin) silloin, kun se näkee vieraan ihmisen tai koiran. Ja vasta sitten me voidaan vaikeuttaa tätä harjoitusta sinne taajamiin.

Jos mä olisin yksin tän ongelman kanssa, niin mä en olisi hoksannut alkaa toimimaan näin, eli tää pentukurssi sattui nyt hyvään saumaan. Katsellaan myöhemmin tuottaako tämä tulosta, aikaahan tää vie ja siihen olen varautunut.

Sora edelleen haukkuu välillä "muuten vaan", hakeakseen huomiota ja sitten ihmetellessään jotain. Toiveena on saada myös tämä haukku vähenemään. Nyt ensisijaisesti tärkeää on kuitenkin, että se lopettaa ton ihmisille ja toisille koirille haukkumisen.

Nää lumikuvat on viikonlopun retkeltä.



Sora niin halusi mukaan näihin mummokoiran kuviin :D Se talutti itse itseään ees ja taas tossa kameran edessä.



Pentukurssin jälkeen me jäätiin vielä noin vartiksi ihmettelemään toisia koiria paikalle. Sora kun näki siellä yhden koiran odottamassa vuoroaan seinään kytkettynä, ja se oli sitten pienen haukun paikka, niin palkkasin sitä siinä (koiran suunnasta), kun se katsoi tätä kilttiä koiraa hiljaa. Tässä tilanteessa Sorassa oli havaittavissa epävarmuutta, eli lenkilläkin haukkuminen voi liittyä epävarmuuteen. Vaikka Sora onkin yleensä melkoisen uhoava lenkillä haukkuessaan. Hallilta lähdettiin leikkien ja hyvällä mielellä. :)

Meidät löytää nyt myös Facebookista!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Mörköjä siellä, mörköjä täällä

Otsikko tulee Soran niin sanotusta mörköiästä. Myöhäisen sosiaalistumiskauden jälkeen monille koiranpennuille tulee tämä "mörköikä", jolloin kaikki vähän jännittää ja on ihan omituista. Varjot, heijastukset ikkunoissa, roskis väärässä paikassa... ynnä muut ufojutut. Jatkuva sosiaalistaminen ja omistajan reipas ja peloton asenne on ehdottoman tärkeää edelleen.

Sora on shibaksi erittäin äänekäs. Kaikenlainen kiljuminen, rääkyminen ja vonkuminen on mulle tuttua juttua, eikä hätkäytä. Sora ei saa ikinä tahtoaan läpi ääntelyllään, mutta yritys on kova. Tähän olen tottunut jo Norin ja Namin kanssa, joskin Sora kiljuu PALJON enemmän kuin mitä edelliset shibani yhteensä. Sen sijaan Soran haukkuminen on saanut mut olemaan välillä aivan sormi suussa. Eihän shibat hauku! Mutta poikkeuksia on, ja Sora on nyt tämmönen poikkeus väy väy.

Sora haukkui jo meille tullessaan. Sosiaalistamisen käynnistymisen jälkeen sen haukkuminen väheni, mutta nyt mörköilyn alettua on viimeisin viikko ollut aivan mahdoton. Sora haukkuu ihmisille, koirille, esineille, hajuille ja usein myös niin, ettei mulla ole mitään käsitystä mille se haukkuu. Haukkuminen tapahtuu siis pääasiassa lenkillä. Huolimatta siitä, että Sora on jo huolellisesti sosiaalistettu. Kun Sora haukkuu jollekin, mä haluan sen kontaktiin, ja se onneksi ottaa kontaktin aika hyvin. Sitten haukun aiheuttaja joko ohitetaan, tai sitä käydään katsomassa, ja Sora palautuu heti. Sitä ei jännitä.


Me olimme tiistain ja keskiviikon välisen yön Mikkelissä Soran kanssa mun ystävän luona, yövyimme siis aivan keskustan kupeessa ja Sora teki kaikki lenkit hihnassa (käytiin kyllä kerran metsässä spurttailemassa). Täällä kotonahan se ulkoilee vapaasti, ja vain suunnilleen kerran päivässä harjoitellaan hihnassa kulkemista. Mikkelissä Soran haukkuminen alkoi heti ulko-ovelta, ennen kun se oli nähnyt yhtään mitään haukuttavaa. Sen haukku oli kunnon pystykorvahaukkua, eikä varsinaista pelkohaukkua. Jonkinlaista pomottelua kenties, tilan haltuunottoa. Sorahan on melkoisen dominoiva tyyppi.

Tein Mikkelissä sen havainnon, että Sora ei ole juurikaan ulkoillut hihnassa hämärässä, vaan hämärässä ollaan yleensä omassa tarhassa tai jäällä. Tämä voi olla yksi syy siihen, miksi Sora haukkui Mikkelissä aivan mahdottomasti. Päivällä lenkit sujuivat hyvin. Keskustassa ei myöskään ollut minkäänlaista ongelmaa, kun tutkittavaa oli niin paljon. Sen sijaan taajamassa kävelyä Sora ei ole juurikaan harjoitellut, ja se olikin sitten haastavaa.

Olin tosi väsynyt, kun tultiin kotiin toissapäivänä. Oli melkoinen helpotus, kun Sora ei täällä ole enää haukkunut lainkaan niin kuin Mikkelissä. Me ollaan nyt käyty, ja käydään jatkossakin joka päivä, hämärässä jossain taajamassa harjoittelemassa. Eilisellä lenkillä ei ollut enää mitään ongelmaa. Toivottavasti tää haukkuminen tästä pikku hiljaa vähenee. Vaikka se on äärimmäisen rasittavaa, varsinkin kun keskellä yötä käytin sitä ulkona ja se haukkui väy väy väy ilman mitään syytä... Niin siitä huolimatta itse pitää pysyä aivan tyynenä, olla reipas ja iloinen, ja kehua kimittää ihan hirveästi kun kontakti onnistuu ja koira on hiljaa. Äärimmäisen rasittavaa. Mutta sen pinnan venyttäminen kyllä palkitaan sitten, kun kehitystä alkaa tapahtua ja tuosta kasvaa kunnon koirakansalainen.


Joskus harvoin Sora puhisee semmoista epävarmaa puhinaa, kun näkee jotain outoa, esim. ihmisiä kaukana jäällä. Se ääni on aivan erilainen kuin tämä nyt kuvaamani haukku. Silloin Sora on selvästi hieman ihmeissään (ei kyllä silloinkaan kovasti pelkää, vaan on hämmästynyt). Tämä äänekäs haukku on jotain ihan muuta. Sata prosenttisen varma en ole siitä, mitä se sillä tahtoo, mutta oletan sen olevan jonkinlaista "kaikki huomio heti mulle nyt" -käytöstä. Maailman napahan sijaitsee nykyään täällä Kuopiossa. Tai ainakin Soralla on sellainen käsitys, että koko universumi tottelee sen ajatuksia. Onneksi toi koira asuu meillä, eikä mennyt esim. ensikertalaiselle. :D

Itse asiassa ainut asia, jossa Sora on muutamia kertoja meitä jäynäyttänyt, on turhaan ulos kitiseminen. Sisäsiisteyttä opetteleva pentuhan päästetään ulos silloin kun se pyytää. Sora on hoksannut tämän, ja on nyt välillä sitten kitissyt ulos vailla minkäänlaista pissahätää, vaan se tahtoo sinne leikkimään. Mä en ole lähtenyt leikkimään sen kanssa. Sora pystyy pidättämään päivisin 3-4 tuntia, eikä sillä siis ole mitään asiaa ulos, jos on puoli tuntia sitten käynyt. Nyt meillä on aika tiukka linja tän ulkoilun kanssa: se ei pääse ulos, vaikka huutaa ovella, siirtyy siitä repimään verhoja ja jyystämään listoja... Vaan ulos mennään silloin, kun me niin sanotaan. Älkää ymmärtäkö väärin, edelleen Sora siis käy usein ulkona, eikä me käsketä sitä pidättämään vaan viedään se ulos ennen kun se itse pyytää. Tai jos se pyytää, niin vasta sitten kun on rauhoittunut. Ja kyllä, pentua aktivoidaan ihan kiitettävästi, eli siitäkään ei ole nyt kyse. Tuolle vaan ei mikään riitä ;) Mutta eiköhän se siitä pikku hiljaa hoksaa, ettei se maailma oikeasti pyörikään sen ympärillä.

No niin, se siitä paasauksesta. Soralla on siis ollut haukku ongelmaa, joka on nyt toivon mukaan jo helpottamaan päin. Katsellaan kuinka sen kanssa käy.


Mikkelin reissu oli muuten tosi kiva. Tai no, menomatkalla Sora kiljui boksissa Varkauden porttiin asti, missä pysähdyttiin. Nähtiin siellä sitten katolla työmiehiä lumikolien kanssa lunta tiputtamassa. Totesin mielessäni heti kun näin ne, että noi muuten haukutaan varmasti. Niin siinä sitten kävi, ja mä menin pennun kanssa siihen rakennuksen seinustalle syöttämään herkkuja ja huikkasin miehille, että tultiin katsomaan kun on niin epäilyttävää toimintaa tän kakaran mielestä. Tuttuun tapaan Sora hyväksyi tilanteen heti, ja lopetti haukkumisen kun näytin sille omalla esimerkilläni, että kivoja ne on noikin ihmiset, vaikka ovat katolla ja tiputtavat lunta. Loppumatkan Sora oli melko hiljaa.

Kyläpaikassa Sora osasi käyttäytyä niin enkelimäisesti, ettei siitä kyllä saanut lainkaan sellaista kuvaa, minkälainen se todellisuudessa on. :D Ei kitissyt ulos, ei haukkunut rappukäytävän äänille, nukkui somasti sylissä ja katsoi meidän kanssa elokuvia. Leikki kiltisti omilla leluillaan, nukkui koko yön hyvin pedissä... Hammasteli vähän käsiä, mutta sen nyt ymmärtää, kun hampaat alkaa vaihtumaan pikku hiljaa.

Niin ne hampaat. Soralta puuttuu kaksi yläetuhammasta, kulmahampaiden naapurit. Ilokseni huomasin Mikkelissä, että toisen puuttuvan kohdalle on nyt kasvamassa uusi hammas! :) Eli vaikka maitohampaita puuttuu, niin sille voi silti tulla täysi purukalusto. Toivotaan niin. Jos ei tule, niin sitten ei.

Parhaat kaverukset :)

Soralla on ollut erittäin toiminnan täytteinen viikko. Ti-ke oltiin siis reissussa. Maanantaina käytiin kyläilemässä naapurissa (nopea kahvilla käynti vähän venähti), Sora sai tutustua entistä paremmin naapurin koiriin Juuliin ja Naavaan. Sitten maanantai iltana oltiin ekan kerran pentukurssilla.

Pentukurssi kestää tunnin kerrallaan. Ekalla kerralla harjoiteltiin kontaktia, mikä on Soralla aika vahva jo nyt. Lisäksi istumista, mikä onnistuu myöskin. Uutena juttuna tuli makuulle meno, ja nyt me harjoitellaan sitä. Opetan Soran menemään suoraan seisomasta makuulle. Se on vasta kerran onnistunut ja senkin vahingossa (?). Mä en siis vaadi Soralta vielä oikeasti yhtään mitään, se on tosi pieni pentu vielä. Kurssillakin ollaan sosiaalistumisen ja yhdessä olon ilon vuoksi. Soran keskittymiskyky ei ole vielä kovin hyvä, mutta yllätyin siitä kuinka hyvin se jaksoi. Selvästi väsyi jo tunnin lopussa, mutta skarppasi vielä niin, että saatiin loppuun onnistunut suoritus. Halli oli Soralle ihan uudenlainen ympäristö, eikä sitä jännittänyt uudet äänet, hajut ja koiramäärä. Kerran Sora tosin säikähti, kun yksi koira veti kovasti hihnassa ja röhki. Sora ei ole koskaan ennen säikähtänyt mitään niin paljon, ja tästäkin se palautui hyvin. Jaksoi senkin jälkeen hienosti treenata. Pidän tosi paljon tuosta miten helposti Sora palautuu jännittävistä asioista, ja toivon että tuo ominaisuus sillä jatkossakin pysyy. Hyvä hermorakenne on koiralle tosi tärkeä asia.

Soralla on ollut poikkeuksellisia päiviä myös eilen ja tänään. Mulla alkoi opiskelu (olen kaksi päivää kuukaudessa koululla), olin poissa kotoa täydet päivät. Eilen mun kaveri kävi täällä viihdyttämässä Soraa ja muita. Illalla käytiin Soran kanssa kaupoilla ja taajassa lenkillä, meni tosi hyvin eikä ollut minkäänlaista haukkua. Tänään meidän naapuri kävi hakemassa Soran leikkimään Juulin ja Naavan kanssa. Tai lähinnä raastamaan niiden hermoja. Naapuri otti videon missä noutajat löysivät luun lumen alta, ja Sora yrittää aivan kamalan sinnikkäästi saada sen itselleen: Katso video
Tämä oli Soralle ensimmäinen kerta olla pitkät ajat yksin kotona ja hoidossa. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka voi hoitaa tämmöistä termiittiä. Nyt meillä on väsynyt ja onnellinen pentu täällä :D


Riiviö? Termiitti? Mistä näitä nimiä oikein tulee?
Mulla oli muuten tarkoitus ottaa Sorasta semmoinen kuva, missä se nätisti seisoo paikallaan, kun se täytti 3kk. Voisi ottaa kuvan aina kuukauden välein ja näin seurata kasvua. Idea hyvä, toteutus.... Pitänee varmaan ensin opettaa tolle kakaralle "seiso" käsky :D Ei siitä kuvan ottamisesta tullut siis YHTÄÄN mitään. Kuvaaminen on nyt jäänyt muutenkin aika vähäiselle. Sora on nyt 3kk 1vko ja painaa yli 6kg.


keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Pentuarkea

Sora 13vko
Nyt kun mun työt on loppunut, ja Markus on palannut talvilomalta töihin, niin arkirutiinit on vielä vähän hakusessa. Yöt on ollut välillä vähän uuvuttavia, kun me valvotaan pidempään kuin pentu, ja sitten pentu herää aikaisin. Nyt aletaan päästä siihen rytmiin, että herätään kaikki Markuksen kellon soittoon, jonka jälkeen mä käytän koirat tarhassa ja ruokin ne. Sora ja Inu yleensä painii aamun, ja kun Markus lähtee töihin, niin mä nukun vielä vähän aikaa sohvalla ja Sora rauhoittuu. Sorankin arkirytmi on sekaisin, ja viime yönä sen piti päästä ulos klo kolmen jälkeen. Pissat oli jo ehtinyt tulla sisälle, vaikka noin periaatteessa Sora on sisäsiisti. Niinpä me nukuttiin aamulla sitten vielä pari tuntia molemmat, kun Sorakin oli väsynyt.

Leijona
Aamupäivät ollaan yleensä kotona. Sora leikkii itsekseen ja mun kanssa, painii ja juoksee Inun kanssa ja kiusaa Noria. Sisällä me pelaillaan koirien älypelejä (Sora pelaa level kolmosen pelejä, osaa tosin helpotettuna, mutta siis aika nero!). Sora tykkää repiä paperihylsyjä ja pahvilaatikoita, joihin mä laitan herkkuja, eli meidän lattia on koko ajan täynnä kivaa paperisilppua. (JOS sä oot kuopiolainen, ja sulla on ylimääräisiä paperihylsyjä tai pikkulaatikoita, ni Sora vastaanottaa ne mielellään!) Sisällä harjoitellaan tällä hetkellä mm. katsekontaktia ja seuraamista. Aamupäivällä - puolen päivän aikoihin tehdään pidempi lenkki molempien koirien kanssa. Tänään lenkki oli reilun tunnin vapaana metsässä ja jäällä. Ei meidän niin pitkää lenkkiä pitänyt tehdä, mutta kun Nori juoksi huti polun risteyksestä, eikä kuullut kutsuhuutoa, niin me jouduttiin sitten kakaran kanssa menemään sen perään ja tehtiin pidempi lenkki sitten sitä kautta. Sora opettelee tällä hetkellä "hae mummo" -käskyä, eli se juoksee Norin luokse ja tuo sen sitten takaisin mun luo, jos Nori erehtyy niin kauaksi, ettei kuule mun kutsuhuutoa. Noria pitää ihan tosi vahtia enemmän kuin tota pentua, kun se ei kertakaikkisesti kuule enää. Ei se ole tottelematon, se vaan ei kuule. Molemmat koirat jaksoivat hyvin tehdä tämän pitkän lenkin, ja Norikin paineli ihan onnessaan. Se on saanut kipulääkkeen viime perjantaina, ja on taas hyvässä kunnossa.


Lenkin jälkeen Sora nukkuu tai lepää pari - kolme tuntia. Sitten on iltapäivä, ja päiväruoan aika, jonka jälkeen mennään taas tarhaan. Ja sen jälkeen voi lähteä käymään jossain ihmettelemässä maailmaa, tai sitten tehdään kotona jotain järkevää. Nyt ollaan parina päivänä käyty lyhyesti kokeilemassa hiihtämistä jäällä, niin että Sora juoksee mukana vapaana. Hienosti on mennyt, kyllä tuosta hyvä urheilukaveri kasvaa. :) Tänään ollaan menossa käymään keskustassa ja ehkä Mustissa ja Mirrissä. Meidän suosikki Musti & Mirri on kauppakeskus Matkuksessa, koska siellä on aina paljon ihmisiä ja vilskettä, ja Sora saa siellä tosi paljon hyviä ihmiskontakteja. Matkuksella käydään ainakin kerran viikossa.

Nori
Viime viikolla kävin Soran kanssa yhdessä toisessa Mustissa & Mirrissä, ja siellä oli lapsi, jolle Sora haukkui kovasti. Lapsi käyttäytyi tosi fiksusti ja antoi Soralle herkkuja. Vaikka Sora on nähnyt lapsia ennenkin, niin jostain syystä tämä lapsi oli nyt jännittävä tai väärässä paikassa, ja hänelle piti haukkua. Me lähdettiin sieltä sitten saman tien Matkukselle katsomaan lisää lapsia, jotta tuo kokemus ei jäänyt Soralle päälimmäiseksi mieleen. Kun ajetaan Matkuksen parkkipaikalle, niin siinä on hyvä kävellä pikkuinen lenkki ulkona autojen seassa ja monen suojatien yli. Soralla on nyt sellainen vaihe, että se repii hihnaansa. Yleensä mä vaan odotan paikallani, että se lopettaa rimpuilun ja pudottaa hihnan, jonka jälkeen palkitsen. Saatiin kyllä varmasti monet huvittuneet katseet, kun rääpäle poukkoili narunsa kanssa keskellä autoteitä siinä suojatien korokkeella... Matkuksessa nähtiin paljon ihmisiä, myös niitä lapsia, ja Sora käyttäytyi taas mallikelpoisesti. Useampikin lapsi kävi sitä silittämässä, ja ne olivat sen mielestä kivoja. Nopea piipahdus kaupassa venähtikin parin tunnin reissuksi - pennun kanssa pitää varata aikaa, ja olla aina valmiina näkemään vaivaa sosiaalistamisen suhteen.


Sora kävi pari päivää sitten ekan kerran bussilla Kuopion keskustassa. Bussimatkat meni ihan rauhallisesti mun sylissä. Tämä oli eka kerta, kun mä liikuin bussilla Kuopiossa, vaikka olen asunut täällä yli kolme vuotta... Oma auto on niin kätevä, mutta pennun pitää tietysti tottua muihinkin kulkuvälineisiin. Me käveltiin keskustassa aika pitkä matka, nähtiin paljon ihmisiä, ja saatiin aikaan ihan mielettömästi "IHANA!!!" -kommentteja ympärillemme. Käväisiin myös Pienessä Eläinkaupassa, siellä Soraa ihailtiin kovasti. Aluksi keskustassa kävellessä Sora veti hihnassa, ja koska hihna oli pakko pitää lyhyempänä kuin normaalisti, niin pennun ei voinut olettaa tietävän hihnan pituutta. Ja koska uutta ja ihmeteltävää oli niin paljon, niin mä en vaatinut lainkaan nätisti hihnassa kulkemista. Sitä kun vasta harjoitellaan muutenkin. Eli Sora sai mennä ihan omaan tahtiinsa, mitä ei normaaleilla kotiympäristön hihnalenkeillä suvaita. Me oltiin just ennen tätä ekaa kaupunkireissua ekan kerran harjoiteltu seuraamista ja katsekontaktia sisällä. Ja voi riemua, kun pentu tarjosi ITSE katsekontaktia ja seuraamista keskustan vilinässä!! Vain pienen hetken toki, mutta silti! Ilman että mä olisin edes vihjannut, että olis muuten ihan kivaa jos seuraisit. Sora hoksas sen itse! Tämmöset loistokokemukset auttaa jaksamaan sillon, kun kakara on ihan kauhutuulella, riekkuu ilman mitään tolkkua ja kiusaa mummo-koiraa... (Joo kyllä, toi pentu on välillä _todella_ rasittava.)

Nori
Näitten reissujen jälkeen Sora on aina väsynyt, ja nukkuu taas ennen iltaa. Sora käy ulkona aikalailla kolmen tunnin välein (välillä useammin), ja on hereillä kerrallaan sen kolme tuntia, sitten nukkuu pari tuntia.  Illalla ollaan taas kotona ja Sora leikkii paljon Inun kanssa.

Nori
Yksinolo on Soralle hankalaa, ja sitä pitää nyt alkaa enemmän harjoittelemaan. Samalla Nori saa enemmän aikaa mun kanssa, jos nappaan sen mukaani ja jätetään kakara kotiin.


Ensi viikolla alkaa Soran eka pentukurssi, vähän jännittää mitä siitä tän riiviön kanssa tulee...

Team Kakaran Kasvattajat

Esittelyssä Team Kakaran Kasvattajat

En tulisi toimeen ilman tätä tehokaksikkoa. Tai ehkä tulisin, mutta tämä kaksikko helpottaa hirmuisesti pennun kasvatusta kunnon koirakansalaiseksi.

Nori - Suuri Kasvattaja


Kasvatuksen tavoitteet: Saada kakarasta rauhallinen kaveri, joka ilmoittaa vahtia vaativista asioista, joita itse ei kuule taikka näe.
Kasvatuksen kompastuskivet: Kakara ei vielä tiedä, mitkä asiat ovat vahtia vaativia. Esim jos pikkulintu lentää ohi, niin sitä ei tarvitse vahtia. Tämmöiset tilanteet aiheuttaa hämmennystä Suurelle Kasvattajalle.
Tärkein tehtävä: Olla kakaran henkinen ja fyysinen tuki ja turva jännittävissä tilanteissa. Kuten jos metsässä on ISO kivi.
Supervoima: Rauhoittavat signaalit ja universumin coolein asenne.







Inu - Personal Trainer


Kasvatuksen tavoitteet: Saada kakara leikkimään ilman piraija hampaita.
Kasvatuksen kompastuskivet: The Häntä on niin Mahtava, ettei kakara voi vastustaa sitä.
Tärkein tehtävä: Painia kakaran kanssa monta tuntia päivässä, ja helpottaa näin valtavasti mamman työtaakkaa pennun hovihauskuuttajana. Painimisen fyysinen harjoitus kasvattaa molempien lihaskuntoa ja kestävyyttä. Kakara on erittäin innokas oppilas, ja Personal Trainerilta vaaditaan kestävyyttä ja pitkää pinnaa.
Supervoima: Ehtymätön energiavarasto, aattovauhti ja riemumieli.