maanantai 26. toukokuuta 2014

Kissan ulkoilutarha ja muita kuulumisia


"Ollaanko ystäviä?" "Ollaan vaan"
Mun vanhemmat oli meillä kylässä viikonloppuna, ja iskä kasasi mun miehen kanssa Inun ulkoilutarhan paikoilleen. He tekivät sen valmiiksi elementeiksi jo pääsiäisenä, mutta peräkärryllä kuljetus Kuopioon onnistui vasta nyt. Tarha tuli kyllä tarpeeseen, sen verran paljon Inu tykkää ulkomaailmaa tarkkailla! Tarhasta on kuvia postauksen loppupuolella. Miesten tehdessä tarhaa, mä kävin äidin kanssa ekaa kertaa Kuopion korttelimuseossa - se oli kiva paikka, suosittelen! Tykkäsin valokuvista, jotka on otettu kauan sitten ja samasta paikasta oli sitten tänä vuonna otetut kuvat. Oli hauskaa katsoa niitä, kun tunnisti suurimman osan paikoista. Mä olen asunut Kuopiossa vajaat kolme vuotta, ja vaikka kaupunki alkaa olla aika tuttu, niin paljon on edelleen paikkoja, joissa en ole vielä käynyt. Kotoisin olen Keski-Suomesta, Vilppulasta, joka on pikkukylä Tampereen ja Jyväskylän välillä. Se kuuluu nykyään Mänttä-Vilppulan kaupunkiin. Sunnuntaina me käytiin porukalla Kuopion eläinpuistossa, tykkäsin erityisesti alpakasta.

"Mitä te näette tässä?"

"Mä näen MAHDOLLISUUKSIA"


Inu on nyt 16-viikkoinen ja painaa vähän yli 2 kiloa. Pari viime viikkoa on mennyt pitkälti valjaiden kanssa ulkoilua opetellessa, kuten jo viime postauksessa kerroinkin. Nyt Inu on päässyt jo rannallekin mukaan. Se on pari kertaa kulkenut miehen sylikyydillä rantaan, jonne on ehkä parisataa metriä. Rannassa se on mäykynyt paljon, mutta minkäänlaista paniikkia se ei siellä saanut edes ensimmäisellä kerralla! Inu on tosi utelias, myös näissä tilanteissa, jotka ovat jännittäviä. Se on kävellyt rannasta hienosti itse takaisin kotiin. Inu katsoi tosi tarkasti missä Nori meni, ja seurasi sitä. Nori on niin cool oman perheen kesken, että se on tosi hyvä roolimalli Inulle, ja tsemppaaja jännittävissä paikoissa.
Rannalla ilta-auringossa
Inu rannalla, vähän alle 16vko. Päällä sillä on Somakiss ry:ltä lainatut pentuvaljaat, tosi hyvät!
Viime viikolla meillä kävi kylässä yksi henkilö, joka haluaa itselleen kovasti shiban. Vaikka mä en tällä hetkellä kasvata, niin saan silti tasaisin väliajoin sähköpostiin kysymyksiä tästä hurmaavasta rodusta, ja mä vastaan niihin aina tosi mielelläni. Musta on hienoa, että saan neuvoa uusia mahdollisia shibailijoita! Meille ovat vieraat myös tervetulleita katsomaan Noria, vaikka Nori ei vieraista tykkää. Norin suhtautuminen ihmisiin riippuu kuitenkin hyvin paljon ihmisen omasta käyttäytymisestä, ja tällekin vieraalle sanoin etukäteen, ettei kannata yrittää silittää, ennen kun Nori itse sitä haluaa. Nori haukkui vähän aikaa, ja muutamassa minuutissa oltiin rapsutusväleissä ilman mitään ongelmaa - tyyppi oli Norista kiva, koska siltä sai herkkuja, ja kun se ei katsonut uhkaavasti silmiin, vaan käytti rauhoittavia signaaleja. Norin kaveriksi pääsee helpoimmin, kun ei huomioi sitä ollenkaan, ennen kun se tulee itse viereen nuuskimaan ja pyytämään silityksiä. Ja tie sen sydämeen käy vatsan kautta ;)

Tuitun poikaset ovat nyt 3vko ja 5pvä. Se tarkoittaa, että me viedään ne niiden viralliselle kasvattajalle jo ylihuomenna. Enkä mä ole vieläkään aivan varma, kumpi tytöistä jää meille... Poikaset ovat nyt painineet ja piipanneet aika paljon, ja niiden pitämä ääni sai Inun kiinnostumaan niistä. Yhden yön Inu nukkui huonosti, kun hamsterit ääntelivät, joten sen jälkeen hamsut ovat olleet yöt suihkun lattialla. Se on myös asunnon viilein paikka, ja nyt on ollut ihan tajuttoman kuuma viime päivät. Viime yön ukkosti, nyt sataa ja on ihanan viileää. Mä en yhtään tykkää helteestä, eikä tykkää eläimetkään. Noria on pitänyt käyttää kylmässä suihkussa, ja lenkit on olleet minimaalisia. Hamstereilla on ollut kylmäkallet käytössä. Nämä kuvat ovat jo noin viikon vanhoja ja poikaset ovat näistä jo kasvaneet, täytyy ottaa uusia kuvia vielä ennen kun ne lähtevät. Olen erityisen kiintynyt poikueen pienimpään, joka sai nimekseen Wippee´s No Harm Comes to Him. Se on tosi rauhallinen, ja jos meillä vaan olis tilaa enemmän, niin se jäisi meille varmasti. Mutta kun ei voi jättää, niin ei voi. Mielelläni pitäisin ne kaikki. Joku saa varsinkin noista pojista loistavat lemmikit.


Vasemmalta oikealle: laikukas poika, laikukas tyttö, normaalit, pienempi laikukas poika ja Tuittu

Inun ulkoiluaitaus sijaitsee meidän ikkunan vieressä, ja me nähdään ikkunasta melkein koko tarha, joten sen puuhia on helppo seurata. Inu pääsee kulkemaan sinne tuuletusikkunasta. Inu on todella tykästynyt tarhaan, mutta nyt on liian kylmä sen siellä olla, ja se vähän harmittaa sitä. Se tyytyy vain kurkkimaan kulkuväylästä. Mun on tarkoitus istuttaa sille ohraa tms johonkin nurkkaan, ja laittaa vettä vaikka vatiin ja sinne leluja, tai jotain. Pohja siis vielä kesken. Tässä kuvia:



Kulkuväylä

Tohon isoon kasvukehikkoon on istutettu kesän salaatit. Tällä kertaa ohjeen mukaan oikeilla väleillä, eikä vaan vieri viereen kuten viime kesänä... Meillä oli viime kesänä testi mitä salaatille käy, jos sille ei tee mitään. Siitä kasvaa puu! Tai ainakin semmonen ikkunan tasolle yltävä pylväs :D Tänä kesänä on tarkoitus hoitaa salaatteja vähän paremmin...

Tältä näyttää sisältä katsottuna, Inu vesikipolla.
Seuraava kuva ei ole Inun tarhasta. Meillä kävi yksi ilta peura/kauris/sarvipäinen Bambi ihan lähellä. Näin ikkunasta, että nyt Inu näkee tarhasta jotain tosi jännää ja kiinnostavaa, katsoin samaan suuntaan kuin se, niin Bambihan siinä seisoi ihan lähellä meidän pihaa! Kai me aika metsässä asutaan.

Siinä se on! Mutta mikä toi tarkalleen on, jos joku tietää, niin saa kertoa :) Mä en erota peuroja ja kauriita ja sanon kaikkia peuriiksi.


maanantai 19. toukokuuta 2014

Tuitun poikasten kuulumisia

Tuitun poikaset täyttävät kahden päivän päästä 3 viikkoa, aika menee nopeasti!  Ja tämä aika minkä ne ovat meillä, on hyvin lyhyt. Neljän viikon ikäisinä me viedään ne niiden viralliselle kasvattajalle, joka luovuttaa poikaset omiin koteihinsa. Lukuun ottamatta siis yhtä tyttöä, joka jää meille. Wippee's hamsulan nettisivut löytyvät täältä

Sain päättää poikasten rekisterinimet. Oli hauskaa miettiä niitä! Päädyin ottamaan nimet Dr. Quinn (suom. Tohtori tuli kaupunkiin) sarjasta, jota me ollaan nyt katsottu kuudennetta tuotantokautta. Sarjassa on intiaaneja, ja päätin ottaa nimet heiltä. Osa on isossa roolissa kyseisessä sarjassa, osa hyvin pienessä sivuroolissa.

Wippee´s Cloud Dancing
normaali uros

Wippee´s Little Eagle
normaali naaras

Wippee´s Walk In The Night
normaali laikukas uros

Wippee´s No Harm Comes to Him
normaali laikukas uros

Wippee´s Snow Bird
normaali laikukas naaras

Poikasten kasvu ja kehitys on aivan ällistyttävän nopeaa. Mä olen tottunut koiriin ja kissoihin, ja nää hamsterit kasvaa tosi nopeasti niihin verrattuna. Ne ovat nyt jo pikkuhamsuja, jotka kaivaa tunneleita ja tekee hamsterijuttuja. Luonne-erot näkyy sen verran, että näistä poikasista ainut sellainen sinkoilija on tuo normaali tyttö. Kaikki muut ovat tosi helppoja käsiteltäviä. Mä en vielä tiedä kumpi tytöistä jää meille: normaalin kanssa saisi tehdä töitä jotta se kesyyntyy, ja se on aina palkitsevaa, se on myös väriltään nätimpi. Laikukas taas olisi valmiiksi helppo lemmikki...

Näistä kahdesta pitäisi osata valita omansa...

"Valitse minuuuuuut!!"
Laikukkaat poikaset erottaa toisistaan, koska laikut ovat erilaiset. Tytön laikut eivät ole rikkoutuneet, kuten pitäisi. Poikien laikut ovat tasaisemmat ja nätimmät. No Harm Comes to Him, eli kaikkein pienin poikanen, erottuu laikkuveljestään koon takia, ja hieman kapeamman peppulaikun vuoksi. Walk In The Nightilla on leveämpi laikku takana, ja sillä on myös silmien alla väriä. Normaalit poikaset ovat silmämääräisesti saman näköisiä ja saman kokoisia. Mutta kun hetken tarkkailee, niin tytön erottaa käytöksestä. Ja viimeistään sitten, kun yrittää ottaa sen käteen: se on sellainen saippuapala.
Porukka mökissä ilman kattoa
Mä olin etukäteen aivan varma, etten erota sukupuolia toisistaan, mutta kyllä ne erotti sittenkin. Tytöillä näkyi nisät selvästi silloin kahden viikon ikäisenä, ja edelleen ne näkyy. Välillä vaan tuli semmonen paniikki, että mihin ne nisät nyt katosi, kun kaikki tuollaisessa pikkuhamsterissa on tosi pientä! Ei ne helposti näkynyt, mutta näkyi kuitenkin :) Ja nyt ne erottaa jo muutenkin toisistaan.

Hamstereita käsitellään joka ilta, ja on tosi ihanaa pallotella noita pikkuisia <3 Varsinkin pojat on semmosia löllyköitä. :)

"Äiti tää on noloa." "Ei meitä tarvii hautoa!"

Inu ulkoilee

Inu on nyt 15 viikkoa ja painaa vähän yli 1,9kg. Siitä taitaa kasvaa aika iso poika! Inu on nyt parin viime päivän aikana käynyt monta kertaa ulkona valjaissa. Ensin sitä jännitti kovasti, mutta tänään ei enää yhtään! Se on jo tutkinut meidän koko pihan ja vähän aidan ulkopuoleltakin. Pikku hiljaa käydään kauempana ja tarkoitus on, että se tulee joskus vielä meidän kanssa lenkille mukaan :)

Ulkona on todella paljon jännittävyyksiä ja aistiärsykkeitä. On ötököitä, liikenteen ääniä, tuulta, heiniä, lintuja jotka käy kahden metrin päässä, perhosia... Siinä menee pienen pojan pää pyörälle. Nämä kuvat on eilen otettuja:








Inu 15 viikkoa
Kuten kuvista näkyy, kissa ja koira alkaa olla kavereita :) Pientä leikkiäkin on yritetty, mutta se on tyssännyt aina kommunikointikatkokseen. Ulkoillessa Inu ottaa selvästi Norista mallia ja hakee siitä turvaa, ja ihmettelee miten se voi vaan makoilla auringossa niin rauhallisena. Viime viikolla kaverit nukkuivat ekat päikkärit vierekkäin:


On tosi helpottavaa, kun ei tarvitse enää vahtia näitä, eikä olla sydän syrjällään silloin kun eläimet jäävät keskenään. Nori on muutaman kerran vähän irvistänyt Inulle, ja aina syystä. Inu on nyt täysin kotiutunut ja siitä on tullut esiin sellainen rasavili puoli, se ihan tahallaan kokeilee rajojaan, niin kuin tässä iässä kuuluukin. Se on käynyt vähän läpsimässä Noria, ja muutenkin kokeilee mikä kaikki on kiellettyä. Kukkapurkkien kaivaminen on nyt ollut aika kova juttu, tosin pari viime päivää ne ovat saaneet jo olla aikalailla rauhassa, kun olen Inua aina komentanut, kun se niihin aikoo tassunsa laittaa. Inu ymmärtää kiellon, mutta pilke silmäkulmassa kokeilee kuitenkin, että jaksanko aina komentaa. Kerran se kävi repimässä wc-papereita, mutta siitä se jäi heti kiinni, eikä ole yhden komennon jälkeen niihin koskenut. Inulla on valtavasti virtaa ja leikkimieltä, ja jos sitä ei aktivoida, niin se kyllä keksii itse omaa puuhaa.

Viime viikon aikana Inu oppi antamaan tassua käskystä. Sitä pitää vielä vähän hioa, se on vähän hankalampi temppu kuin istuminen.

Aikaisemmassa postauksessa mä kerroin Inun olevan isännän kissa, mutta nyt siitä on tullut kyllä mamman poika. Se nukkuu mun leuan alla, enkä mä edes huomaa kun se siihen tulee, niin hienosti se öisin viereen mönkii. Mies leikkii Inun kanssa tosi paljon iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin mä taas jätän kissan vähemmälle huomiolle, jotta sen suhde meihin molempiin pääsee kasvamaan.

Me käytiin toissapäivänä Norin kanssa Kolmisoppi-Neulamäen luonnonsuojelualueella. Siitä on nyt tullut vakiolenkkeilypaikka, koska lyhyellä kävelyllä pääsee nätteihin maisemiin.


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Tuitun poikaset esittäytyvät!

Tuitun ja Martin rakkauslapset täyttivät tänään kaksi viikkoa, mikä tarkoittaa, että ne otettiin ekan kerran käsittelyyn! Poikasia on viisi: yksi normaalin värinen naaras, yksi normaali uros, yksi laikukas naaras ja kaksi laikukasta urosta.
Vipinää!
Osa poikasista tuli ensimmäisen kerran esiin reilun viikon iässä, ja muutamassa päivässä kehitys on ollut huimaa! Nyt ne jo viipottavat pitkin dunaa ja kiipeilevät!! Ja kahden viikon päästä ne ovat sukukypsiä, kolmen viikon päästä luovutusikäisiä... Toki ne ovat edelleen aivan minimaalia, kuten kuvista näette.

Hamsterin poikaset ovat helppohoitoisia, Tuittu hoitaa ne pääasiassa itse. Näiden kahden ensimmäisen viikon aikana mun ei ole tarvinnut mitään muuta, kuin huolehtia ruokinnasta. Poikasilla on jatkuvasti mössömäistä tuoreruokaa tarjolla, sitä vaihdetaan siis usein. Muuta ei ole tarvinnut tai oikeastaan edes saanut tehdä, vaan pesärauha piti antaa. Nyt poikasia voi alkaa käsittelemään! :) Oi että, tätä on odotettu. Ihan mieletöntä pitää noin pientä eläintä kädessä <3 Mun oman hamsterin omaa poikasta! Käsittämätöntä. Toinen naaraista jää meille Tuitun seuraksi, ja mä saan seurata sen elämää pienestä karvattomasta rääpäleestä aikuiseksi asti :) Se on ensimmäinen meidän lemmikki, joka on meillä ihan koko elämänsä ajan. Tällä hetkellä luulen, että meille jää tuo normaali naaras, mutta lopullisen päätöksen teen sitten, kun tyttöjen luonteet tulevat esiin.

Tuittu on saanut monta raskausgrammaa, mikä on ihan hyvä juttu, koska se oli aika pieni ennen poikasia. Siitä ei kyllä yhtään huomaa, että se on imettänyt viittä vikkelää kersaa ja paimentaa niitä päivin ja öin. Tuittu on hyvä emo <3

Laikukas poika, isompi

Laikukas poika, pienempi
Laikukas tyttö
Normaali poika
Normaali tyttö
Näiden hamstereiden virallinen kasvattaja, Wippee´s hamsulan omistaja, antaa mun päättää poikasten rekisterinimet, mikä on ihan huippua! En yhtään vielä tiedä mitä niistä tulee. Meille jäävälle tytölle on kyllä kutsumanimi jo tiedossa. :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Eläinten viralliset esittelyt

Tällainen postaus vielä puuttuu, elikkäs Norin, Inun ja Tuitun virallisemmat esittelyt:

FI MVA Headstyle Columba "Nori"

isä: FI & SE MVA Okami´s Ujigami, punainen
emo: FI MVA Natural Tamiko, punainen

Rotu: Shiba
Väri: Punainen
Sukupuoli: Narttu
Syntymäaika: 27.12.2002
Koko: 39cm ja 13kg
 Kasvattaja: Riitta Lehto, Vantaa
Omistaja: Karoliina Seppänen, Kuopio
 Elämäntehtävä: Olla oman ihmisen uskollinen ystävä aina ja ikuisesti.


Amajan Ilfredo Idolo "Inu" 

 isä: IC Foxgarden´s Ulysses, riista
emo: IC Amajan eAmbra Eminente, punainen

Rotu: somali
Väri: riista
Sukupuoli: uros
Syntymäaika: 2.2.2014
Koko: kasvaa jatkuvasti
Kasvattaja & omistaja: Anne-Maj Ahokas, Espoo
Sijoitusmami: Karoliina Seppänen, Kuopio
Elämäntehtävä: Kasvaa komeaksi kolliksi ja hurmata morsian, olla oman perheen hauskuuttaja, hämmästyttää kaikki koiramaisella luonteellaan, ja ihastuttaa kaikki vastaantulijat.


Goldilock´s Androgum "Tuittu"

isä: Sci-Fly By, normaali laikukas
emo: Goldilock´s Zavannah, normaali laikukas

Laji: Venäjänkääpiöhamsteri roborovski
Väri: normaali laikukas
Sukupuoli: naaras
Syntymäaika: 25.10.2013
Koko: 25g + raskausgrammat
Kasvattaja: Veera Kujansuu
Omistaja: Karoliina Seppänen
Elämäntehtävä: Kerätä maailman kaikki auringonkukan siemenet, kasvattaa lapset hyviksi lemmikeiksi ja saada kerättyä mahdollisimman paljon "vooooooi kun se on pieni ja söpö" -kommentteja.

Kyläilyä, mainoskuvia, Tuitun poikanen!

Inun viikkoon on mahtunut paljon uutta ja jännittävää! Ensimmäinen vieras, yksi naapureista, kävi leikkimässä sen kanssa ja silittelemässä. Tänäänkin kävi yksi kaveri, jota Inu ensin vähän jännitti, mutta uskalsi sitten olla sylissäkin ja näytti kunnon hepulispurttailut.

Inu oli tällä viikolla ensimmäisen kerran mukana kylässä mun kaverin luona. Alkuun sitä jännitti ja se tutki kaikki paikat, mutta sen jälkeen uskalsi vähän leikkiä ja nukkua päikkärit. Olen tosi ylpeä Inusta, se suhtautuu kaikkeen uuteen niin kiinnostuneesti ja on utelias tutkimaan ja tutustumaan.

Ekaa kertaa kylässä
Kävimme Inun kanssa vierailemassa Mustissa&Mirrissä ja Kuopion Lemmikkiasemalla. Inu istui kiltisti kuljetuslaukussaan ja tarkkaili sieltä, eikä edes yrittänyt karata. Se pitää laukkua omana turvapaikkanaan, josta voi tutkia maailmaa. Valjaat saa laukkuun kiinni, eli se ei siis pääsekään sieltä karkuun. Inun tämän hetkiset valjaat ovat paitsi tyttömäiset, myös aika epäkäytännölliset, joten mä tilasin Somakiss ry:ltä valjaat lainaan. Rotuyhdistyksellämme on muutamat hyvät pentuvaljaat, joita saa lainata panttia vastaan, ja tällaiset tulee siis Inulle. Tosi hieno juttu, ei tarvitse ostaa omia valjaita nopeasti kasvavalle pennulle. Kuopion Lemmikkiasemalla oli extrakiinnostava lisko:


Eilen oli jännä päivä. Me kävimme Kuopion eläinlääkärikeskuksessa mainoskuvauksessa! Nori ja Inu olivat molemmat mukana, ja molemmista otettiin sekä yksittäis- että yhteiskuvia. Norihan on helppo kuvattava, ei tarvitse kuin herkkua näyttää, niin se katsoo kameraan, joten sen kuvaamisen tiesin onnistuvan. Inua kuvattiin pöydän päällä. Ensin se nuuski pöytää, ja pari kertaa hyppäsi lattialle, josta nostin sen takaisin. Sitten se jäi pöydälle ja oikein poseerasi kameralle! Se istui ja seisoi ja katsoi kameraa, sekä sen takana heilutettua lelua. Inu kyllä yllätti taas käytöksellään, siis se on ihan mahtava! Varmasti tulevat kissanäyttelytkin sujuu hyvin tämän poseeraajan kanssa :) Ekat näyttelyt on suunnitteilla heinäkuulle.

Yhteiskuvassa olikin vähän enemmän työtä: Norin piti pysyä paikallaan makaamassa, ja Inu laitettiin sen kylkeen kiinni. Nori oli vähän vaivautunut sen sen oli hankala pysyä paikoillaan, ja Inua taas kiinnosti kamera niin paljon, että sen oli vaikea malttaa olla aloillaan. Mutta lopulta onnistuttiin ja saatiin mahtavia kuvia! Ei siihen tarvinnut kuin neljä ihmistä: yksi laittamaan kissa paikalleen, yksi huolehtimaan koiran makuulla olosta, yksi kuvaaja, ja yksi heiluttamaan erilaisia leluja kameran takana. Me saamme muutaman viikon päästä palkkioksi printtikuvat, ja näitä kuvia voi sitten käyttää eläinlääkärikeskuksen mainonnassa. :)

"Toi kameratyyppi ihailee mua!"
Inun sopeutuvaisuus erilaisiin tilanteisiin on yllättänyt meidät. Samoin sen oppivaisuus. Mä opetin sen istumaan käskystä yhden päivän aikana, ja se osaa sen nyt niin hyvin, että istui jopa mun kaverin pyynnöstä! Kuvittelin, että kissat olisi vaikea motivoida, eikä ne jaksa toistoja, mutta Inu on kyllä ihan erimieltä. Se on niin perso herkuille, että motivoinnissa ei ole mitään ongelmaa. Se jaksaa helposti parikymmentä toistoa kyllästymättä. Mä olin varautunut opettamaan sen vaihe vaiheelta istumaan, mutta siis käytännössä mä vaan ehdollistin sen naksuttimeen viikon aikana, ja sit yhden päivän aikana herkun ja käsimerkin avulla sain sen istumaan *naksaus*, toistettiin tätä monta kertaa, sen jälkeen liitin käsimerkkiin käskysanan "istu", ja iltapäivällä se sit osas jo istua. Helppoa! Seuraavaksi harjoitellaan ehkä tassun antamista.

Yhtä asiaa meidän täytyy myös alkaa harjoittelemaan: yksinoloa. Inulle on tosi vaikeaa joutua eroon porukasta. Eilen kun vaihdettiin Martti-hamsterin (lainauros, poikasten isukki) purut ja leikattiin sen kynnet, niin Inu oli sen aikaa oven takana keittiössä, koska se on melkoisen kiinnostunut hamstereista. Ei onneksi pääse niihin käsiksi, eikä ole pahemmin yrittänytkään, tuijottelee vain. Inu maukui oven takana niin kuin se oltaisiin hylätty ja henkisesti pahoinpidelty, ja se oli niiiin loukkaantunut. Se sai olla keittiössä niin kauan, että vaikeni, eli sopivasti sen ajan mikä mulla meni purujen vaihtoon. Inun seurallisuus on ihana ominaisuus, mutta koska on tarkoitus että mä saan töitäkin joskus, niin sen täytyy oppia olemaan myös yksin.


Nori ja Inu olivat tänään pari tuntia keskenään ensimmäisen kerran, meidän käydessä Vapaaseurakunnalla. Nori on nyt alkanut käyttämään ihan pikkuista murinaa, jos Inu ylittää rajan, ja Inu tottelee, eli me ollaan nyt otettu iso askel eteenpäin. Edelleen ollaan vähän varovaisia, ja varsinkin Inun iltavillityskohtauksen aikana katsotaan, ettei se mene kiusaamaan nukkuvaa koiraa. Nori menee meistä ensimmäisenä nukkumaan.


Inu on kasvanut. Sen näkee. Ja jos ei näe, niin siitä ainakin tietää, että se ei mahdu enää sohvan alle. Ja kaikki pallot karkaa aina sinne!


Toissapäivänä tapahtui jotain mikä melkein sai mut halkeamaan onnesta! Tuitun poikanen tuli ekan kerran pois pesästä! Ne on niiiiin söpöjä <3 Vielä muutama päivä pitää odottaa, ennen kun voi alkaa koskemaan niihin. Pesässä on sekä laikkua että normaalia, mutta tarkkaa määrää en osaa vieläkään sanoa. Hamstereiden kanssa täytyy olla tosi varovainen, ja antaa pesärauha, vaikka mieli tekisikin olla koko ajan sörkkimässä pesää. Poikaset ovat nyt takaisin mökissä, Tuittuhan siirsi ne sieltä ensin pois. Poikaset on niin hassun näköisiä, kun pää on yhtä iso kuin kroppa <3 Tässä kuvassa poikanen on noin 10vrk.



keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Viikko kissan omistajana

...tai ehkä paremminkin hovihauskuuttajana :D Virallisestihan Inu on kasvattajansa omistuksessa vielä. Mutta se on kyllä aivan isännän kissa! Inu nukkuu miehen kainalossa ja fanittaa isäntää. Mies oli yhden yön työkeikalla ja se oli ihan hyvä juttu: Inu löysi minunkin kainaloon, ja nyt me ollaan ilmeisesti aika tasavertaisia sen silmissä. ;)

Ekaa kertaa tutustumassa ulkoilmaan, mä oon edelleen vähän flunssainen ja se näkyy, mut haitanneeko tuo.
Viikon aikana Inu on:
-oppinut käymään meidän hiekkalaatikossa, jossa on epäilyttävä ovi
-syönyt hirveästi ja kasvanut 200g, se painaa nyt reilut 1,6kg
-tutustunut pieneen määrään jauhelihaa - herkkua! Siitä se raakaruokinnan osuus lähtee kasvamaan.
-oppinut kiipeämään raapimapuuhun ja sitä kautta meidän parvisänkyyn
-nukkunut kaikki yöt hyvin! Tää on niin hieno juttu!
-LEIKKINYT, siis ihan tajutonta se miten paljon se jaksaa leikkiä. Onneksi mulla on aikaa sen kanssa.
-ollut harjattavana
-harjoitellut näyttelyposeerausta
-ollut sylissä, ollaan otettu sitä monta kertaa päivässä syliin pussailtavaksi, ja sen lisäksi se tulee itsekin
-ilmeisesti oppinut oman kutsumanimensä, tai ainakin reagoi siihen
-harjoitellut autossa matkustamista: Inu miukuu minuutin ja sitten se kehrää loppumatkan
-ollut manikyyrissä, eka kynsienleikkaus sujui kehräten
-aloittanut naksuttimeen ehdollistumisen ja on se on jo aika hyvällä mallilla
-oppinut seuraamaan kohdekättä vaikeisiinkin paikkoihin, tää oli helppo opettaa.
-tutustunut meidän pienen kodin jokaiseen koloon
-tiputtanut saunanlauteelta saunatuoksusysteemin sirpaleiksi
-Sähissyt koiralle. Sähissyt koiralle vähemmän. Ollut sähisemättä koiralle. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Inu on käynyt tökkimässä Noria tassulla ja välillä pullistelee sen kuonon edessä ihan tahallaan. Nori saisi tehdä säännöt sille selväksi, nukkuvaa koiraa ei saisi häiritä. Toki mä käsken Inun aina pois, mutta Norin täytyy oppia itsekin komentamaan pentua. Kaikkea ei tarvitse sietää. Norilla on ihan ihmeen pitkä pinna pennun kanssa. Tarkkana näiden kanssa pitää vielä olla, enkä ole vielä uskaltanut jättää niitä keskenään. Sellaiset normaalit ohitustilanteet menee jo hyvin ilman ihmisen ohjausta. Eikä Noria enää ahdista kovin paljon kun Inu leikkii. Sen on välillä vaikeaa tietää missä pentu on, kun näkö ja kuulo ovat heikentyneet. Näiden tutustuminen vie aikaa, mutta mä uskon, että meillä on ihan hyvä lopputulos edessä. Mä oon palkinnut Noria tosi paljon siitä, että se on rauhallisesti, ja leikittänyt Inua ihan Norin vieressä.
-käyttänyt kaikkia sille ostettuja petejä/tasoja
-käyttänyt ehkä puolta sille ostetuista leluista
-tipahtanut sohvan taakse rallia ajaessaan monta kertaa
-harjoitellut valjaiden käyttöä, ja tänään vierailtiin ekaa kertaa ulkona pikkuisen
-pelannut mun puhelimella kissoille tarkoitettuja pelejä! Ennätyspisteet Cat fishingissä on 180p.
-kokeillut kiellettyjä asioita: viherkasvin maistamista, ruokapöydälle hyppäämistä ja verhon raapimista.
-oppinut tottelemaan käskyä ja lopettaa kieletyn puuhan. Kokeilee uudestaan kerran, kaksi, tai kolme... Mutta tottelee kumminkin! 
-naurattanut meitä

Nori on vähän vaivautunut :D
Mä olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten seurallinen Inu on. Se oikeesti änkemällä änkee itsensä syliin! Inu myös seuraa ihan kaikkea mitä me tehdään, ja se on hauskaa. Pitää vaan varoa, esim. aina kun avaa kaapin niin sieltä pitää ottaa kissa pois, ennen kun sen sulkee. Roskiskaappi on Inun suosikki. Ja jos tahtoo mennä yksin vessaan, pitää kissa ensin nostaa sieltä pois. Mä en lakkaa ihmettelemästä myöskään tota ketteryyttä! Koiriin kun on tottunut, niin eihän ne taivu tolleen tai kiipeä.

Mies sanoi juuri: "Just tämmöstä kissaa mä toivoin, kato nyt, se nukkuu söpösti vieressä sohvalla". Niin, Inu on ihan täydellinen. :) Oon tosi iloinen siitä, että me päätettiin hankkia kissa, ja että me päätettiin hankkia juuri somali. Ja nimenomaan meidän Inu. Kaikilla pitäisi olla tämmönen kissa, joka on ystävällinen, ei raavi eikä pure eikä hyökkäile kimppuun, tulee syliin ja jaksaa leikkiä ja puuhailla yhteisiä juttuja. Ja on söpö. Se on ehkä tärkeintä kissana olemisessa: söpöys.

"Ooo mä oon niin söpö, et mä en kestä"