Sora 11vko

Sora täyttää huomenna 11 viikkoa, ja on ollut meillä nyt reilun viikon. Siis vasta reilun viikon, musta tuntuu että se olis ollut aina täällä! Sora on jo pitkään tuntunut omalta, ja nyt kun se oikeesti on oma, niin tuntuu että se olis aina ollut.

Viikkoon on mahtunut vaikka minkälaista oppimista ja oivaltamista, hermojen menetystä ja pikku piraija hampaita.

Sora on kolme kertaa vieraillut kauppakeskuksissa, ja se on tosi reipas pentu uusissa tilanteissa! Tänään se uskalsi kauppakeskus Matkuksessa mennä jo pyörivistä ovistakin ihan itse omin pikku tassuin. Sora herättää hirveän paljon huomiota, ja se on saanut pusutella paljon ihmisiä.

Sora haukkuu paljon verrattuna Noriin (taikka Namiin). Pari päivää meillä oltuaan se haukkui yhdelle naapureista, vaikka menikin sitten reippaasti ja iloisesti tervehtimään. Sora on tosi rohkea ja reipas, mutta silti haukkuu uusille tilanteille/ihmisille. Nyt kun sosiaalistaminen on saatu käyntiin, niin haukkuminen on vähentynyt.

Sora on käynyt pari kertaa kyläilemässä kerrostaloissa. Samalla on harjoiteltu autoilua boksissa (voi hirvee sitä huutoa!) ja välillä ollaan autoiltu pelkääjän jalkotilassa. Me käytiin moikkaamassa Nuka-shibaa. Nukasta tulee taatusti hyvä leikkikaveri Soralle, sitten kun Sora tuosta kasvaa. Nyt Sora oli liian pieni vielä ja Nuka liian raju otteissaan, joten leikistä ei tullut mitään. Mua harmittaa, kun meillä ei ole pieniä koirakavereita täällä Kuopiossa, ja isot kaverit on liian isoja peuhukavereita Soralle.

Onneksi on Inu. Sen kanssa Sora leikkii tosi paljon. Ne juoksee ympäri kämppää ja pyörii pallona. Useimmiten Sora on Inun päällä, mutta välillä Inu onneksi nakkaa pennun kunnolla selälleen ja pitää tiukassa hali-otteessa, jotta toinen vähän rauhoittuu. Me ei olla kovin paljon puututtu niiden leikkiin, koska tuolla tavalla ne opettelee tuntemaan toisensa ja toisen elekielen, eikä ne sitä kieltämällä pääse oppimaan. Nyt ollaan kumminkin aloitettu opettamaan Soralle, että kun me sanotaan, että leikki loppuu, niin sitten se loppuu.

Sekä Sora että Inu painavat nyt tasan 4,5kg, eli ne ovat hyvin tasaväkiset painikaverit. Sora on kasvanut viikossa 800g, mikä on ihan älyttömän paljon! Siitä saattaa tulla aika iso tyttö. (Vertailun vuoksi; Nami painoi saman ikäisenä 3,6kg ja siitä tuli ihannekokoinen)

Sorasta on kuoriutunut kunnon riiviö, mitä se ei vielä edellisen postauksen aikaan ollut. Se testaa hampaitaan vaikka mihin, mutta se ei pure lujaa. Sitä saa nyt kumminkin olla vähän väliä kieltämässä, ja tarjoamassa jotain järkevämpää tekemistä. Shiban pennut on ihan oikeesti aika rasittavia! :D Jokaisen shibaa hankkivan olisi syytä tiedostaa se, että tuo hiljainen, rauhallinen ja oman arvon tuntoinen itämainen luonne tulee esiin vasta koiran aikuistuttua. Kakarana shibat on ihan kamalan aktiivisia häseltäjiä. Mutta silti tosi ihania, ja on huippua kun koiran tulevaan luonteeseen pystyy juuri tässä iässä itse vaikuttamaan niin paljon. Me pyritään antamaan Soralle mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia.

Sisäsiisteys on huippujuttu, ja se että Sora nukkuu yöt. Sora herättää meidät klo 9.00, nukkuen koko yön omassa pedissään. Olen aamu-uninen ja aamut on aika raskaita, koska pentu on herättyään heti valmiina uuteen ja maailman parhaaseen päivään, ja haluaa tehdä ihan kaiken just heti nyt. Aamulla vedän noi mun collegehaalarit päälle ja vien koirat tarhaan ja oon kiitollinen tosta tarhasta, ja tästä asuinpaikasta. Seuraavat pari tuntia Soralla on täysi vauhti päällä, se leikkii Inun kanssa, kiusaa Noria ja syö.

Sora syö nyt kolmesti päivässä. Annoin aluksi neljä kertaa päivässä ruokaa, mutta se aiheutti vain ruuan närppimistä, mikä on huono juttu.  Kolme kertaa ruokittuna Sora syö melko reippaasti kupin tyhjäksi. Vaihdoin Soran nappulamerkin niin, että se syö nyt pääasiassa Applawsia, ja sekoittelen siihen eri merkkejä joukkoon. Meillä on nappuloita pitkäksi aikaa, saatiin kasvatajalta montaa eri merkkiä, niin Sora saa vaihtelua hyvin. Yksi ateria päivässä on joko raakaruokaa tai märkäruokaa.

Tänään Sora rauhoittui pureskelemaan puruluuta jne, silloin kun me oltiin aamupalalla. Sora on aika hyvin hoksannut sen, että silloin ei tapahdu mitään sen kannalta kiinnostavaa, kun me istutaan ruokapöydän ääreen. Nori ja Sora on nyt ollut ilman portteja suurimman osan päivästä, mutta silloin kun a) mä en jaksa vahtia b) Norilla on pinna kireänä ja sen pitää nukkua c) kakaralla on pahin hepuli d) Nori syö, niin portit laitetaan.

Kahteen käteen kuuluu kaksi koiraa, niin se vaan on.

Aamupalan jälkeen lähdettiin koirien kanssa metsään, tehtiin siellä lenkki niin että molemmat oli vapaana. Sen jälkeen kello oli 12 ja Sora veti vielä vähän hepulia, ennen kun koirat erotettiin porteilla ja me lähdettiin pariksi tunniksi kotoa. En tiedä kauanko se kirkui täällä, mutta todennäköisesti se on nukahtanut aika nopeasti. Ollaan pikku hiljaa lisätty tätä yksinoloa pariin tuntiin kerrallaan. Sora käy ulkona noin kolmen tunnin välein. Kotiin palattua koirat pääsi taas heti tarhaan, Sora sai ruokaa ja sitten taas leikittiin. Neljän aikaan lähdettiin Matkukseen, käytiin shoppailemassa Soran karkkikaupassa, käveltiin lenkkiä siellä suojateiden ja autojen lomassa. Kotiin tultua leikittiin taas ja Sora väsähti rellestäessään niin, että nappasin sen syliin rauhoittumaan, ja se nukahti syliin tosi nopeasti. Rauhoittumista täytyy Soran kanssa harjoitella pitkin päivää, kun meno meinaa liiaksi yltyä.

Nori ja Sora ei leiki sisällä, mutta ulkona on jo havaittavissa välillä leikki-örinää ja hippaleikkejä. Norilla on kovat leikkiäänet, joita esim. Nami ei oikein tajunnut, koska Nami oli erittäin hiljainen. Sora on kuitenkin vielä äänekkäämpi kuin Nori, joten niiden luulisi löytävän hyvin sen yhteisen örvellys-sävelen.

Nori on kerran ilmeisesti näykännyt Soraa (äänestä päätellen, olin silloin selin niihin päin), niin ettei siis mitään jälkeä jäänyt, tai en siis tiedä onko se osunut ollenkaan. Sen jälkeen Sora kunnioitti Noria hetken, mutta se ei kestänyt kauaa... Sora on tosi jääräpää, eikä usko Norin murinaa. Nori varoittaa kyllä erittäin selkeästi, niin että pennun pitäisi tajuta, mutta kun ei niin ei... Norilla on tosi pitkä pinna. Se on kyllä maailman coolein koira oman lauman kesken. Nori ei irvistele turhaan, vaan aina aiheesta - pentu vaan antaa sitä aihetta melkoisen monta kertaa päivässä... Sora vaatii kyllä joskus kunnon kurinpalautuksen, oon siitä ihan varma.

Sora on oppinut istumaan, ja istuu aina ulko-ovelle ennen kun pääsee ulos. Se teki tämän jo viikko sitten kyläpaikassakin, ilman että pyysin! Hihnassa kävelyä harjoitellaan joka päivä. Soralla on nyt kolmen metrin pinkki hihna, ja se toimii aika hyvin. Välillä päästään pitkäänkin löysällä hihnalla, ennen kun hihna kiristyy ja mä pysähdyn. Sitten hetki mietitään, ennen kun Sora löysää hihnan ja matka jatkuu. Luoksetuloa treenataan koko ajan. Sora on paljon vapaana. Samalla harjoitellaan sitä, että metsästä tai parkkipaikalta ei juosta yksin meidän kotiovelle (tai naapuriin, kerran Sora jo karkasi sinne!). Mä en siis seuraa pentua sisälle, vaan jos se lähtee juoksemaan meille/naapuriin, niin mä käännyn takaisin tulosuuntaan, ja Sora tulee kyllä takas mun luokse. Tämä pois päin kävely toimii hyvin, Sora on alkanut enemmän pitämään silmällä missä mä kävelen, ja välillä päästään tulemaan sisälle jo niin, että se tulee muutaman metrin päässä musta, eikä karkaa siis ovelle/naapuriin. Metsässäkin mä vaihdan välillä suuntaa, niin pentu oppii seuraamaan.

Namin kanssa mä harjoittelin jo pentuna näyttelyitä varten, Nori alkoi aika nuorena harjoittelemaan TOKO-juttuja, mutta Sora alkaa miettimään tämmösiä hommia vasta myöhemmin. Oon miettiny että rallytoko vois olla meille Soran kanssa kiva laji, mutta sitäkään en ole vielä ajatellut sen enempää, tai edes ottanut selvää harrastusmahdollisuuksista Kuopiossa. Sora saa olla rauhassa pentu, ja se opettelee näitä perusjuttuja, koirana elämisen taitoja. Treenata kerkee myöhemminkin. Paljon tärkeämpää on huolellinen sosiaalistaminen, käsittelyharjoitukset, luoksetulo ja muu perustottelevaisuus.

Tän portin ali Sora karkasi moikkaamaan Juulia ja Naavaa

 

 

Meille tuotiin joulukuusi sisälle, ja jo ekana iltana Inu vetäisi rallia juostessaan siitä valot alas. Onneksi se pääsi irti johdosta, ennen kun puu lähti mukaan... Kuusen juurella on nuorison mielestä tosi kiva painia, mutta muuten kuusi on saanut olla ihmeen hyvin rauhassa. Tämä joulu on ensimmäinen, mikä me ollaan kotona. Ollaan aikaisemmin oltu mun vanhempien mökillä. Mennään kyllä loppuviikosta siellä käymään.

"Olisitte tehny tästä sillasta vähä leveemmän!"

Kurre

Yritettiin ottaa kuusen juurella jouluisia kuvia, mutta oltais kyllä tarvittu ainakin pari ihmistä lisää siihen hommaan. :D Noh, tässä on parhaat otokset siitä miten mä sain eläimet pysymään paikallaan. Mulla oli ainakin 4 kättä liian vähän. Kissaa ei kiinnostanut pätkääkään, pentu ei pysyny puolta sekunttia kauempaa paikallaan, tai ainakin heilui kurrena... Nori osaa <3

 

Hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille! :)