Sora on täällä!

Toissapäivänä me haimme pikku Soran kotiin <3 Jätimme Norin hoitoon Mikkeliin matkan varrelle päivän ajaksi. Matka Kuopiosta Kirkkonummelle kesti 5 tuntia suuntaansa, mutta ihmeen hyvin me siitä päivästä selvittiin.

Soran virallinen nimi on Rahkkasan Meguro, se on punainen shiba narttu ja syntynyt 7.10.2014. Sora löytyy KoiraNetistä

Sora sai olla kasvattajansa luona 9,5 viikon ikäiseksi. Nori ja Nami tulivat mulla 8-viikkoisina eli Sora on vähän isompi. Painoakin on jo 3,7kg. Muut pennut olivat jo lähteneet omiin koteihinsa, Sora oli vähän kauemmin mun töiden takia. Nythän mulla on jäljellä enää 5 työpäivää, joululomia ja sitten jään työttömäksi, eli Sora ei joudu olemaan yksin. Ja Norin pitkät päivät päättyvät ainakin toistaiseksi. Olen tykännyt työstäni, mutta ensi vuodelle etsin toista työpaikkaa, josta ei siis ole vielä mitään tietoa. Toivon, että löydän töitä omalta paikkakunnalta, koska nämä työpäivät ovat olleet turhan pitkiä matkan takia.

Kotimatkalla pysähdyimme Soran kanssa 3 kertaa. Soraa jännitti vähän autossa, ja se kiipesi mun kaulalle sylissäni turvaan. Ulkona se oli kuitenkin tavattoman reipas! Se hyppelehti iloisena, eikä jännittänyt yhtään. Hihnakaan ei näytä häiritsevän lainkaan. Soralla oli kaulassa panta, joka me vietiin sille kun käytiin sitä katsomassa. Veimme myös viltin ja yhden lelun, joten Sora sai mukaansa tutut turvalliset tuoksut. Panta on jo vähän turhan kapea, joten se pitää kohta vaihtaa. Hihnana meillä toimii nyt tommonen parin köykäsen hihnan viritelmä, tarvii käydä ostamassa joku järkevämpi ratkaisu.

Nori sai nuuskia Soraa Mikkelissä. Tarjosin pennun pepun sille nuuskittavaksi sylistäni, ja Nori oli aika ihmeissään. Kun Sora oli maassa, niin Nori kerran irvisti sille - mikä oli täysin oletettua. Kotimatkalla Nori oli turvavyövaljaissa takapenkillä ja Sora etupenkillä mun sylissä, saivat siinä nuuskia ja katsella. Norin ilme oli tosi masentunut. Se ei siis vielä tykkää pennusta. Olen varautunut siihen, että tutustuminen vaatii aikaa, ja Nori saa aikaa juuri niin paljon kuin tarvitsee. Meillä on kotona portit niin, että Nori saa olla olohuoneessa, ja Sora saa olla keittiössä, makkarissa ja eteisessä. Tää asunto on kätevän mallinen koirien erottamisen kannalta. Katsotaan, kuinka kauan portteja tarvitaan.

Sora on erittäin reipas pentu. Se ei vierasta meidän kotia ollenkaan, ja ekan yönkin se nukkui hyvin. Se heräsi kerran nuolemaan mua, käytin sen ulkona, ja sitten nukuttiin pitkään. Viime yönä Sora nukkui 7 tuntia. Se on sisäsiisti, vain yhdet pissat on tullut sisälle, kun oltiin vähän liian hitaita viemään se ulos. Sora ei osaa vielä pyytää ulos, mutta mä käytän sen niin usein, ettei pissoja tule sisälle. Sora on shibamaisesti erittäin siisti, ja kakkapaikkaakin pitää siis etsimällä etsiä nyt jo.

Soran ja Inun kohtaaminen sujui hyvin, ja tänään ne ovat jo leikkineet keskenään. Inulla olisi mahdollisuus olla kaukana pennusta, mutta se on erittäin kiinnostunut pennusta ja hengailee mielellään pennun lähellä. Inu läpsii Soraa välillä pehmeällä tassulla ilman kynsiä. Sorakin sitten matkii ja antaa Inulle tassua. :D Vielä on havaittavissa semmosta ihmettelyä ja opettelua tietysti, mutta uskon että tästä kaksikosta tulee oikein hyvä pari :)

Nori on saanut paljon kehuja ja herkkuja, kun on osannut olla rauhallisesti portilla lähellä pentua. Välillä se irvistelee. Portit saa olla niin kauan, että irvistelyt loppuu. Sora ei pelkää Noria, vaan yrittää saada leikkimään. Luonteeltaan Sora on kuitenkin dominoiva koira, ja sitä ärsyttää Norin irvistely. Nori joutuu varmasti joskus tekemään sille rajat selväksi, mutta uskon että Nori osaa tehdä sen taitavasti.

Eilen teimme ekan metsälenkin yhdessä koirien kanssa. Molemmat saivat olla vapaana, eikä mitään ongelmaa ollut. Sora juoksenteli onnessaan Norin perässä. Noria ei oikein kiinnostanut pentu ollenkaan, mutta ei se ollut yhtään vihainenkaan. Tänään koirat ovat olleet tarhassa yhdessä.

Sora ottaa tosi hyvin kontaktia, ja se on siis hepuloinut tuolla metsässä vapaana. Se tulee kutsusta luokse, ja muutenkin vähän väliä. Me asutaan järven lähellä, ja ranta on nyt erittäin vaarallisesti heikossa jäässä. Tänään Sora jo kipitti pari metriä jäätä myöten... Mutta onneksi tuli kutsusta. Tuon jään kanssa on oltava erittäin varovainen!

Sora on aivan mahtava persoona. Siinä on hyvin paljon samaa kuin Norissa. Sitä jotain, minkä vuoksi se on paljon enemmän kuin pelkkä koira. Sora on pala taivasta <3

Sora on iloinen, leikkisä, hymyilee ja pussailee paljon. Se leikkii mielellään leluilla itsekseen. Retuutusleikkejä me ei leikitä, koska Sora selkeästi kiihtyy niistä. Suositaan enemmän nenän käyttöä ja keskittymistä vaativia leikkejä. Välillä hepuloidessaan se nappaa kiinni hanskasta tai housun lahkeesta, mutta huomioimattomuus toimii sillä hyvin. Sora on erittäin fiksu tyttö, ja ymmärtää helposti tekojensa seuraukset. Mä pyrin mahdollisimman vähän kieltämään, mielummin jätän huonon käytöksen huomioimatta, ja ennen kaikkea kehun ja palkitsen hyvästä käytöstä. Sora kyllä osaa jo sanan "ei", ja sitä käytetään tarvittaessa. Sora osaa myös oman nimensä. Ja sitten se tekee kurre-temppua! Se on oppinut itsekseen kurre-tempun, siis istuu etujalat ilmassa. Olen nyt alkanut antamaan sille vihjesanan "kurre".

Sora ei juurikaan näyki, vaan osaa nuolla käsiä. Tosin kasvoja se näykkii välillä. Se osaa myös rauhoittua hienosti syliin, ja mä otankin sitä vähän väliä kesken villien hepuleiden syliin rauhoittumaan. Myös metsässä vapaana lenkkeillessä otan Soraa välillä syliin, ja päästän takaisin vapaaksi, jotta vain harva syliin ottaminen johtaisi siihen hihnan laittamiseen.

Hihnassa Sora pomppii sinne tänne. Mä en liiku mihinkään, jos se vetää. Sora on vasta muutaman kerran kiristänyt hihnan (se on niin pitkä), ja hetken mietittyään osannut itse löysätä narun nopeasti. Ei se siis silti oikeasti osaa hihnassa kulkea, kunhan hilluu, mutta mikään maailman pahin vetäjä se ei ole.

Tänään Sora on pitänyt muutaman kiljunta-session. Aamulla kun mä olen Noria paijaamassa portin toisella puolella, niin Sora huusi täyttä kurkkua saadakseen huomiota. Fiksuna tyttönä hoksasi, ettei huomiota saa, muuta kuin olemalla hiljaa. Päivän mittaan olen useamman kerran ollut paijaamassa Noria, ja Sora on ollut jo hiljaa.

Päivällä vein Norin vartin lenkille, ja Sora oli kiljunut täällä yksin sen aikaa. Sisälle tullessa kiljuminen yltyi vaan. Mä rapsuttelin Noria kylki Soraan päin, ja odotin että se hiljeni edes sekunniksi, ja sitten huomioin sen. Sora on mun kolmas shiba, mutta silti on vaikea ymmärtää miten noin söpöstä ja pienestä olennosta voi lähteä niin karmiva ääni!! Meillä on onneksi ihana koiranaapuri toisella puolella asuntoa, toivon ettei tuo toinenkaan naapuri hermostu tähän harjoitteluun. Mulla on kyllä luotto korkealla, että Sora lopettaa kiljumiset aika pian, kun ei saa sillä tavalla tahtoaan läpi. Sora siis kyllä testaa mun johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta mä siis tiesin jo etukäteen että jääräpää tää pentu tulee olemaan. Ja on kyllä aivan oikeassa kodissa :)

Nyt se heräs ->