Soran ensikäynnit Aaltotassussa

Tänne Kuopioon aukesi viime kuussa koirakylpylä, Aaltotassu. Mä odottelin tällaista paikkaa jo ennen kun Sora loukkasi selkänsä, mutta varsinkin nyt kuntoutuessaan sille tekee tosi hyvää päästä tämmöisiin palveluihin. Myös eläinlääkärimme suositteli meille uintia ja hierontaa. En ole koskaan ennen käynyt missään koirakylpylässä, joten tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta.

Aaltotassussa on mahdollista saada myös koirahierontaa. Otin yhteyttä kyseiseen paikkaan, kun mietin mikä Soran kuntoutumisen kannalta olisi kaikkein järkevintä. Sain tosi ystävällisen vastauksen ja hyvän ensivaikutelman. Varasimme hieronnan viime perjantaille. Sora oli innoissaan menossa uuteen paikkaan ja moikkasi hierojan iloisesti ulkona, missä katsottiin hieman Soran liikkeitä. Sora kääntää takavarpaita sisäänpäin, erityisesti oikeaa takajalkaa. Sen liikkeet muuttuivat ahtaaksi jo pidemmän aikaa sitten, mutta tuo varpaiden sisäänpäin kääntyminen on mielestäni pahentunut nyt lihasjumien aikana.

Sisällä kylpylässä oli innokkaita koirakavereita vastassa, ja Sora oli vähän ihmeissään. Sillä ei kuitenkaan ole ikinä ollut mitään ongelmia mennä minnäkään uuteen paikkaan, kunhan mamma on mukana, joten tämäkään paikka ei saanut muuta kuin normaalia hämmästystä aikaan. Eihän Sora ole nähnyt mitään vastaavaa: lämmin ja kostea paikka, jossa on uima-allas sisällä, pesupaikat ja kuivauspaikat ja aula jossa myytiin mm. herkkuja. Paljon uusia hajuja ja ääniä. Minä vaihdoin sisäkengät jalkaan, otin kahvia ja sitten menimme hoitohuoneeseen omaan rauhaan. Sorasta täytettiin hoitokortti johon kirjattiin sen nykytilanne. Sora läähätti alkuun miettiessään mistä oikein on kyse. Hieroja oli sen mielestä ihan huipputyyppi.

Hieroja kokeili Soran kehon ensin läpi, ja huomasi että Soran lantio on noin pari senttiä vinossa. Toinen puoli edempänä kuin toinen, ja oikea puoli himpun verran ylempänä kuin vasen. Itse en ole tällaista huomannut, enkä tietenkään ole osannut katsoakaan. Sitten Sora kellautettiin kyljelleen matolle, ja sen niveliä alettiin käymään läpi yksitellen. Sora rentoutui samantien taitavan hierojan käsissä. Oli aivan uskomatonta nähdä, miten toi aktiivinen kaveri laittoi silmänsä kiinni ja nautiskeli! Sora myös antoi palautetta koko ajan tosi hyvin. Kun osuttiin lihasjumin kohdalle, niin se joko nosti vähän kuonoa "hei siinä on kireetä" tai sitten kellahti selälleen "siellä oli jumi". Ja kun jumit saatiin auki, niin Sora huokaisi oikein syvään. :) Soran lonkista kuuluu tietyssä ravinopeudessa edelleen se lonksunta, ja sen lisäksi se välillä myös naksuu. Naksuminen saatiin nyt paikannettua kintereisiin. Nämä äänet eivät kuitenkaan vaikuta Soraa itseensä häiritsevän.  Hieronta kesti tunnin, ja lopuksi Soran lantio oli suorassa kun jumit oltiin saatu avattua. Oikea puoli jäi yhä hieman ylemmäksi, mutta se parin sentin vinous hävisi. Hieroja neuvoi venytykset minulle, jotta voin niitä kotona jatkaa muutaman päivän päästä. Toissapäivänä ekan kerran yritin kotona, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun Sora oli liian vekkulilla tuulella. Tänään sain venytettyä kaikki jalat, joskaan en varmaan ihan täysin esimerkin mukaisesti.

Voin kyllä sanoa, että harvasta asiasta olen ikinä maksanut tämän verran näin mielelläni! (Tämä ensikäynti oli kalliimpi eli 55e, jatkokäynnit 40e, joka viides käynti puoleen hintaan.) Oli aivan ihanaa nähdä miten Sora rentoutui ja miten hyvää hieronta sille teki. Sehän ei ole enää ontunut, eikä alkukantaisena koirana muutenkaan mielellään näytä kipuja. Takajalkojen liikkeiden epäpuhtauttakaan ei huomaa, jos ei oikeasti osaa katsoa, eli niin pienistä merkeistä on kyse. Ja silti Sora oli aivan jumissa. Jo yhdellä hierontakerralla saatiin paljon aikaan. Seuraava hieronta varattiin 2,5 viikon päähän.

Sora ja minä lähdimme hieronnasta hyvillä mielin. Sora vietti loppupäivän leväten rentoutuneena, kävimme tekemässä useamman lyhyen pissilenkin. Ja Sorahan siis teki neljät (!) pissat sinä päivänä. Normaalisti tekee vain kahdet ja juo vähän, mutta nyt osasi heti mennä itse vesikupille ja hieronta teki tehtävänsä.

Soran hyvästä fiiliksestä kertoi myös se into, jolla se eilen meni Aaltotassuun ensimmäiseen uintiin. Sora -kiljui- onnesta paikan pihalla, kun käytin sitä ulkona ennen sisälle menoa. Tuttu hierojatäti oli sisällä vastassa ja Sora oli riemuissaan. Riemu kyllä vaihtui nopeasti pieneen järkytykseen, kun vein Soran suihkuun. Sitä se ei osannut yhtään odottaa, luuli tietysti menevänsä hierontaan. Suihkutin Sorasta pahimmat irtokarvat ja sitten se sai uintiliivit päälle. Kylpylästä sai noutajahihnan käyttöön, joten omaa nahkahihnaa ei tarvinnut kastella. Kävimme jo hierontakäynnilla kurkistamassa noin 10 kertaa 5 metristä allasta, joten Sora osasi sinne hyvin mennä ramppia pitkin. Liukasta ei ollut missään. Näytimme sille leluja ja hetken kuluttua tuttu ja turvallinen täti kantoi Soran altaaseen ja ohjasi sitä siellä. Minä menin Soraa vastaan altaan reunalle ja tsemppasin sitä, kun se otti elämänsä ensimmäiset kunnon uintipotkut silmät pyöreinä ja nenä tuhisten. Kävelin altaan ulkopuolella Soran edessä sen tehden uintikierroksensa, ja sitten takaisin ramppia myöten ylös. Sora läähätti ja puuskutti, käsitteli pienessä mielessään mitä oikein tuli tehtyä. Ja sitten ihmiset vielä leikki palloilla ja innosti mukaan leikkimään, niin olihan se hassua. Hetken aikaa meni ennen kun Sora rentoutui, ja lähti leikkiin mukaan. Sitten se pääsi takaisin uimaan.

Sora kävi uimassa useita lyhyitä pyrähdyksiä, ja aina sitten leikittiin rannalla. Koko ajan lyheni se aika, kun Sora innostui leluista, eikä silmät enää mennyt kuutamolle kun vietiin veteen. Lopulta Sora nouti rampilta majakkalelua, matalasta vedestä haki sen ja kiipesi rampin takaperin ylös. Siinä tuli hyvää lihastreeniä takajaloille, kun ylämäkeen peruutteli monta kertaa. Tämä leikki oli Soran mieleen ja lopulta uintihetki päätettiin siihen, kun Sora oli innoissaan ja hyvällä tuulella leikkimässä.

Sora ei mennyt itsenäisesti uimaan, mutta ensimmäiseksi kerraksi se suoriutui todella hyvin! Niin jännittävä paikka, ja Sora rentoutui taas - on se vaan niin mahtava koira. Tästä jäi hyvä mieli meille kaikille. Sitten vaan Sora joutui taas pikasuihkuun, mikä on sen inhokkijuttu. Sen jälkeen Sora tutustui kuivuriin, mikä piti kovaa ääntä, mutta ei ollutkaan sitten sen kummempi. Sora venaili hetken kun itse vaihdoin vaatteet (tästä hommasta ei kuivana selviä), ja kiljui kun meidän kahden metrin piipityksen esto väli kasvoi liikaa. On vähän mamin perään. Soralla oli kovasti asiaa tästä kaikesta oikeastaan vielä kotonakin. Ostin Soralle viiden kerran sarjalipun uintiin. (Tämä ensimmäinen kuntoutusuinti maksoi 20e ja jatkossa sarjakortilla 17,50e. Noin 15min uinnista on kyse.) Jatkossa olisi ihanaa, jos Sora pystyy uimaan pidempiä aikoja ja ehkä reipastuisi niin, että homma toimisi koirakavereidenkin kanssa. Nyt seuraava uintiaika on jo sunnuntaille, käymme muutaman kerran tiiviimmin jotta Sora tottuu touhuun.

Mulla ei valitettavasti ole kuvia kyseisestä paikasta, koska nautin hommasta mieluummin ilman kameraa. Tässä tyytyväinen uimari BOT-loimi päällä. :)