Kavereita

Meillä on ollut reilun viikon elämä normaalia sosiaalisempaa, kun olen nähnyt kavereita joka päivä ja meidän sohvallakin on neljänä yönä nukkunut joku (Soran kanssa). Nyt kun en ole töissä, niin on aikaa nähdä kavereita enemmän, vaikka kyllä mä myös itsekseni viihdyn, ja välillä tarvitsenkin sitä omaa aikaa. Sitä kun ei sitten kevään jälkeen tule olemaan kovin paljoa. Kuitenkin kivaa vaihtelua nähdä tärkeitä ihmisiä välillä enemmän ja saada uusiakin ystäviä.

Ihan ällö pentu

Meillä oli viime viikonlopun kylässä 11-viikkoinen pikkuinen Eino cockerspanieli isäntänsä kanssa. Eino oli söötti ja niin pentumainen pentu kun olla voi, kompuroi isoihin tassuihinsa ja korvatkin oli melkein maahan asti. Sorasta löytyi ihan uudenlainen puoli, kun pentu tuli kylään. Ihan ensiksi Sora murisi pennulle. Se ei ole ikinä murissut koirille (tosin shibojen terveyspäivässä tuli joku örähdys jonka syy jäi epäselväksi - kaikista se on silti aina tykännyt). Sora ei ole tavannut näin pieniä pentuja oman pentuaikansa jälkeen, ja oli selvästikin hyvin hämillään tilanteesta. Eino sai tutustua meidän kotiin itsekseen sillä välin kun käytin Soraa hieman kävelyllä, ja sisälle tultua Sora halusi heti leikkiä Einon kanssa. Soralla oli välillä semmoinen pentumoodi, ja sitten yhtäkkiä pitikin olla niin aikuista koiraa että. Sora on henkisesti vielä aika keskenkasvuinen, mutta koska Eino taas oli ihan vauva, niin Soran oli vaikea laittaa itsensä sopivaan rooliin. Ollako pentu vai iso tyttö? Sora ja Eino leikkivät hyvin keskenään. Välillä Soralla meni hermot Einon naskalihampaisiin, ja välillä Eino sai pentupisteillä roikkua ongelmitta Soran poskivilloissa. Leikkejä piti valvoa, koska en ihan sata prosenttisesti luottanut siihen, että Sora muistaa koko ajan että Eino on ihan pentu, kun on itsekin vielä kakara. Eino ei tippaakaan välittänyt Soran komenteluista, oli tosi reipas ja rasittava :D Aivan kuin Sora pienenä - Sorahan ei yhtään kunnioittanut Norin irvistelyjä. Viikonloppu Einon kanssa sujui hyvin.

Inu oli aluksi Einosta kiinnostunut, mutta kun koirien leikit olivat välillä aika äänekkäitä mihin Inu ei ole tottunut, niin se näki paremmaksi pysyä omissa oloissaan. Inu myös oksensi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä meidän sänkyyn - ehkäpä syömänsä ruoan takia (musta tuntuu että Inu on aina syönyt samaa ruokaa, kun sattuu oksentamaan, mutta tarkkailen nyt pitääkö se paikkaansa), tai sitten sitä vähän stressasi koirien meteli. Nyt se on ollut ihan kunnossa kyllä. Muutenhan Inu ei välitä vaikka meillä koiria kyläilee, mutta tämä kaksikko oli äänekkäämpi ja riehuvaisempi, kuin yleensä täällä käyvät koirat. Viime viikolla meillä vieraili Tino collie, josta Sora sai loistavan leikkikaverin. Sora opetti Tinolle miten hiekkalaatikossa kaivetaan ulkona ja hyvät hippaleikit saatiin myös aikaan - tuloksena kaksi todella kuraista koiraa. Tino ja sen omistaja tulivat meille oikeastaan Inun takia, koska Tinon omistaja halusi tutustua livenä somaliin. Inuhan tietysti mielellään esittelee ihmisille tätä maailman parasta kissarotua :) Vieraiden tullessa Inu tulee aina moikkaamaan ja voi leikkiä, mutta ei yleensä halua rapsutuksia. Puuhailee mukana, mutta on silti aika välinpitämätön. Se on enemmän oman perheen kissa.

Mun paras ystävä oli meillä sunnuntaista tiistaihin, ja Inun ja Soran kanssa puuhailu jäi vähälle. Sen huomasi Inusta heti - jos sen kanssa ei leiki, niin se saa hillittömiä hepuleita ja juoksee pitkin asuntoa selkä kyyryssä. Sora ihmeen hyvin nykyään malttaa olla menemättä pelleilyyn mukaan, mutta vaikeaahan se on, kun toinen oikein kerjäämällä kerjää! Aika hyvin on kuitenkin nyt pitänyt se, että sisällä ei juosta. Sora on sen ymmärtänyt, mutta Inu ei. Pääasia kuitenkin, että nämä Inun hepulit eivät enää saa Soran stressitasoa nousemaan läheskään niin paljon, kuin aikaisemmin syksyllä - silloin Sora oli aivan järkyttävän kiihtynyt kun kissa juoksenteli.

Eilen tuli tilaamani paketti Zooplussalta. Teen tilauksen kyseiseen puljuun 3-4 kertaa vuodessa ja tilaan kerralla muutaman kuukauden märkäruoat ja nappulat Inulle. Tällä kertaa tilasin myös Soralle ison säkin Acanan nappulaa - oli kiva saada se eteiseen kannettuna. Lisäksi paketista löytyi joululahjalelut ja Soralle puruluita. Sora sai avata jätti-ison pahvilaatikon itse, ja aika pitkään se sen kanssa pakersikin, kunnes puruluupaketti tuli pintaan ja sitten autoin sitä saamaan sieltä yhden. Joululahjat laitoin hetkeksi tiskipöydälle, ja jossain vaiheessa havahduin olohuoneessa hirveään murinaan. Inu juoksi uusi huiskalelu suussaan muristen olkkariin Sora perässään. Oli käynyt pöllimässä huiskan pöydältä. Olin tylsä ja otin lahjan parempaan talteen joulua odottamaan. Ainakin se tulee olemaan Inulle mieleinen :D

Sora käväisi viikonloppuna Aaltotassussa polskuttelemassa toisen kerran. Uinti oli rauhallista ja Sora rentoutui hyvin - kaikenkaikkiaan taas tosi onnistunut kokemus ja Sora uikin jo aika pitkän pätkän. Seuraavan kerran on vuorossa hieronta ensi viikolla. :)

Mun valokuvausinto on aivan olematonta tällä hetkellä, joten tässä postauksessa on mun miehen ottamia kuvia Sorasta ja Einosta. Kohtapian pitäisi ottaa joulukorttikuvat Sorasta ja Inusta, saas nähdä onnistuuko mun visio siitä millään tasolla :D Mitäs muuten pidätte blogin nykyisestä taustasta?