Lokakuun toipumiskuulumisia

Inu ja Sora synttärikakkujen kanssa

Sora vietti 1-vuotissynttäreitä 7.10 ja minun oli tarkoitus silloin tehdä tänne synttäripostaus. Kävi kuitenkin niin, että sairastuin keuhkokuumeeseen ja koko lokakuu menikin sitten siinä. Olen edelleen toipilas, ja onneksi myös Soran lihasrevähdys sattui tähän samaan syssyyn, niin olemme molemmat ottaneet rauhallisesti. Synttäripäivänä kävin Soran kanssa Matkuksen Mustissa ja Mirrissä, Sora sai sieltä possunkorvan lahjaksi ja ostin sille herkkuja. Kakku tehtiin märkäruoasta, ja Inu sai tietysti omansa. Sora sai uuden aktivointilelun etukäteissynttärilahjaksi heti loukkaannuttuaan.

Inu näki linnun ikkunasta. Sora on näissä kuvissa edelleen ilman pohjavillaa.

Sora sai laserhoitoa lihaksiin yhteensä 5 kertaa. Kolmannelle hoitokerralle se lähti ystäväni matkassa, koska itse olin kuumeessa. Silloin Sora sai palata ilman hoitoja takaisin kotiin, koska selkä oli ollut niin kipeä, ettei sitä voitu hoitaa. Sora söi 5 päivää Rimadyl-kipulääkettä, ja sen jälkeen saatiin kolme viimeistä hoitoa suoritettua. Viimeisellä kerralla Sora jo nautti hoidosta ja rentoutui hyvin. Laserhoitojen jälkeen seuraavat pari viikkoa Sora alkoi pikkuhiljaa liikkumaan enemmän - ihan kilometrin lenkistä lähdettiin, mikä sopi myös minulle. Nyt Sora kävelee noin 3km päivässä, mikä on myös mulle ihan hyvä, kun suorituskyky ei ole lähimainkaan sitä mitä se oli ennen sairastumista. Varsinkin metsässä taapertaminen on hidasta, ja raskaus tuo omat haasteensa. Hissukseen tästä sitten kasvatellaan matkaa yhdessä. Sora on saanut liikkua nyt myös vapaana ja  leikkiä koirakavereidenkin kanssa - voitte vaan kuvitella sitä riemun määrää, kun ei ole kuukauteen saanut omassa metsässä juoksennella tai leikkiä naapureiden kanssa ja sitten vihdoin pääsee! Sora sai myös luvan eläinlääkäristä käydä hierojalla ja uimassa. Ensimmäinen hieronta olikin tänään ja ensimmäinen uinti on ensi maanantaina, mutta teen näistä kokonaan oman postauksensa.

Kelpaa! Paitsi kuoreet, niiden päällä Sora pyöri selällään.

Olimme reilun viikon Soran ja Inun kanssa reissussa vanhempieni luona. Veitimme aikaa mökillä, missä Inu ja Sora nauttivat kovasti takkatulen lämmöstä ja Sora tykkäsi hengailla pihassa. Inu ja Sissi-kissa jopa hieman leikkivät keskenään, vaikka edelleen Sissi arkajalkana aika paljon Inulle syyttä suotta murisee. Inu ei ole Sissistä enää lainkaan niin kiinnostunut kuin leikkaamattomana, ja varmaan ihmettelee itsekin kovasti mitä on oikein nähnyt tuossa kissassa, jolla on niin naurettavan lyhyt häntä. Olimme pari yötä myös porukoiden kotona, ja siellä Inu oli aivan haltioissaan, kun pääsi ensimmäisen kerran tutustumaan edestä täytettävään pyykinpesukoneeseen! Se ei siis kertakaikkiaan päässyt yli siitä, vaan toljotti tunnin ajan pyöriviä pyykkejä. Jos meille mahtuisi, niin pitäisi varmaan vaihtaa oma pesukone tällaiseen, niin paljon se Inua viihdytti :D Myös Sissin kiipeilypuu oli ihan huippu, kun on laajempi kuin meidän. Inun ja Soran kanssa on todella vaivatonta matkustaa, kun ne ovat kuin kotonaan missä vaan. Sora vietti muutaman tunnin myös hoidossa tuttavallamme kun kävimme synttäreillä, eikä se ollut moksiskaan, ei juuri edes huomannut että hoitoon jäi. Tässä asiassa helpompaa koiraa ei voisi kyllä toivoakaan.

Oon jo näin iso kurre!

Samaan reissuun sisältyi shibojen terveyspäivä Hämeenlinnassa, jota olin mukana järjestämässä kun kuulun Suomen Shiba ry:n jalostustoimikuntaan. Päivän ohjelmaan kuului luento käyttäytymisen periytyvyydestä, shibojen värien periytyvyydestä ja ryhmätyöskentelyä/keskustelua jalostusvalinnoista. Päivä oli onnistunut kaikinpuolin. Jouduin vähän jännittämään pääsenkö paikalle ollenkaan, koska Markus sairastui samaan tautiin mistä itse toivun, eikä päässyt tulemaan, mutta sain onneksi kyydin shibatuttavalta! Pääsimme Soran ja Inun kanssa Jyväskylään asti kyydissä, ja Markus sitten haki meidät sieltä.

Terveyspäivä oli luentoineen Soralle melko pitkä, ja kun keskustelu kääntyi ylivilkkauteen, niin Sora sai merkitseviä katseita. :D Ensimmäisen puoli tuntia Sora oli ihan ok ihmetellessään uutta paikkaa, mutta sitten se alkoi kerjäämään kaikkia muita leikkimään, huuteli ja pyöri väkkärää puoleenpäivään asti. Sorasta sanottiin, että se leikkii kuin kissa, ja niinhän se tottavie leikkiikin. Voin sanoa, että ei oikein omanarvontuntoiset (normaalit!) shibat arvostaneet sitä, kun Sora tassulla läpsytteli kaikkia nenille :D Soralla on myös epäilyttävä tapa katsella toisia koiria, ja osa alkukantaisista kippuroista tulkitsee sen tuijotuksena. Vaikka eihän Sora siis tajua tuijottavansa, kunhan toljottaa :D Se joutui myös pitämään BOT-loimea päällään, ja sitäkin osa kavereista vähän vieroksui. Hyviä kamuja Sora silti löysi, ja kun pääsi vähän leikkimään varsinkin ikätovereiden kanssa, niin loppupäivä sujuikin sitten paremmin. Sorasta otettiin verinäyte Hannes Lohen tutkimusryhmälle, ja Sora antoi ottaa sen aivan mielettömän hyvin. Verisuonta ei meinannut löytyä sitten millään, mutta tyttö jaksoi odottaa monta pitkää minuuttia nätisti. Pointsit siitä!

1,5 viikon reissun jälkeen Sora on ollut poikkeuksellisen rauhallinen, eikä ole juurikaan kitissyt. Toivotaan että sama meno jatkuisi, ja että lihakset saadaan pian kuntoon! Alan kallistua siihen, että Soran loppukesästä ja syksystä lisääntynyt ylivilkkaus ja kitinä voi liittyä osittain myös lihaskipuihin. Tai jos ei, niin ainakin tämä meidän nykyinen elämäntyyli, että sitä vapaana riekkumista ja kissan kanssa hepulointia rajoitetaan, näyttää toimivan. Tällä viikolla Sora ei ole leikkimisen jälkeen mennyt ylikierroksille kertaakaan, vaan on rauhoittunut, niin kuin kuuluukin.

Soran pohjavilla kasvaa todella hitaasti. Mietin että olisin ilmoittanut sen Jyväskylän näyttelyyn, mutta jätin onneksi ilmoittamatta. Sora pitää takkeja nyt niin paljon, että varmaan sekin vaikuttaa tuohon karvan kasvuun, tai kasvamattomuuteen. On se nyt jo vähän siistimpi, kuin näissä kuukauden vanhoissa synttärikuvissa. :)