Lihasrevähdys ja shiban karvanlähtö

Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsin, Sora reväytti selkänsä viime viikolla. Me teimme keskiviikkona aivan tavallisen 2 kilometrin lenkin, josta Sora oli puolet vapaana ja puolet lyhyessä hihnassa. Sora haki pari kertaa keppiä järvestä (siis kasteli jalkansa, ei enempää), eikä mitään poikkeavaa näkynyt. Päivän aikana Sora leikki tuttuun tapaan Inun kanssa, enkä huomannut mitään tilannetta, jossa se olisi itsensä satuttanut. Seuraavalle lenkille lähtiessä Sora ontui jo parkkipaikalla, joten jotain ehti tapahtua jo sillä päivän kahden kilometrin lenkillä.

Sora ontui todella selvästi ja sisällä seisoi välillä kolmella jalalla. Mä olin tietysti varma siitä, että nyt sattui lonkkaan. En uskonut, että lihassärky voi saada niin voimakkaan kipureaktion aikaan. Me saatiin aika lääkäriin perjantaille, eli torstain ehdin panikoida ja miettiä pahinta. Lääkärin tutkiessa Sora ei suostunut ojentamaan jalkojaan ollenkaan ja oli todella kipeä. Röntgenkuvissa ei kuitenkaan näkynyt mitään uutta: lonkat ovat edelleen löysät, mutta lääkäri vakuutteli, että ne eivät vaivaa Soraa nyt eivätkä tulevaisuudessa. Selkä, polvet ja kyynärät ovat täysin terveet. Sora oli vain reväyttänyt selkälihaksensa, ja vaikka tämä on hankala hoitaa, niin meille uutinen oli oikein iloinen, että kyse ei ollutkaan lonkista.

Revähdystä hoidetaan laserilla. Sora sai ensimmäisen kerran laseria jo heti perjantaina (eikö olekin päheet kakkulat päässä tässä toimenpiteessä!). Toinen kerta hoitoa oli tänään, ja jäljellä on vielä kolme kertaa. Minä en voi olla laserhoidossa paikalla, mutta Sora on onneksi maailman helpoin koira hoitaa ja jättää vieraisiin käsiin. Vähän sitä jännittää jäädä hoitohuoneeseen ilman mammaa, mutta hyvin se pärjää. Ja eläinlääkäriin menee aina mielellään ja pussaa kaikki ihmiset. :) Sora joutuu olemaan kolme (3!) viikkoa levossa. Lenkit on minimaalisia ja ne tehdään lyhyessä hihnassa. Sorahan ei oikein osaa lyhyessä hihnassa tarpeitaan tehdä, joten se on ollut pisimmillään 20 tuntia pissimättä, kun ei sopivaa paikkaa löytynyt... Inun kanssa ei saa juoksennella, joten me joudutaan nyt pitämään niitä sisällä erillään. Sora ei enää onnu ja se haluaisi kovasti hepuloida, joten tämä liikuntakielto vie kyllä järjen koko porukalta. Inu joutuu välillä olemaan evakossa vessassa (eipä siinä, viihtyy siellä kyllä muutenkin hyvin) tai tarhassa, tai Sora makkarissa. Lihaksia hoidetaan lämpötyynyllä, ja kun sauna lämmitetään, niin vietän alkulämmöissä siellä hetken Soraa varovasti hieroen. Sora ei normaalisti siis sauno. Inu kyllä saunoo sitten senkin edestä. Meidän saunominen on semmoista, että heitetään vuorotellen vettä kiukaaseen ja kissaan. Välillä en jaksa heitellä ja kaadan sitten suoraan kiulusta kunnolla vettä Inun niskaan, ja se vaan ihmettelee. Se ei kerta kaikkisesti saa tarpeekseen tuosta veden ihmettelystä. Välillä se on alalauteella, ja välillä ylälauteella, josta se täytyy hätistää pois, jos ei tajua itse olevansa liian kuumassa. Sattuneesta syystä mulla ei ole Inusta saunakuvia, mutta se on kyllä kieltämättä aika veikeä saunakaveri. :D

Takaisin saunasta Soraan... Todennäköisesti revähdys johtuu kylmästä, äkillisestä liikkeestä tms. yhteisvaikutuksesta. Soralta on lähtenyt pentuturkki kokonaan, ja se on siis täysin ilman pohjavillaa. Lämpöä oli tuolloin tapaturmapäivänä +10 astetta, eikä minulla käynyt mielessäkään, että se voi peruslenkillä tuollaisen vamman saada. Niin kuitenkin kävi. Soran lihakset täytyy suojata kylmältä, ja sillä on toppatakki nyt käytössä. Hankin sille vielä BOT-loimen sisätiloihin. 13 vuoden aikana en ole shiboilla takkeja käyttänyt muuta kuin kovalla pakkasella, mutta tähän tulee nyt muutos. En tiedä olisiko vamma ollut estettävissä sillä, että Sora olisi käyttänyt takkia eikä olisi juossut edes sitä lyhyttä alle kilometrin matkaa kylmillä lihaksilla. Ymmärtäisin, jos se olisi tehnyt pitkän lenkin, mutta nyt ei ollut kyse kuin perus aamupäivälenkistä. Suosittelen takkien käyttämistä tämän myötä kyllä myös muillekin, varsinkin karvanlähdön aikaan. Uutta oppii aina, valitettavasti tästä joutui nyt maksamaan aika kovan hinnan (onneksi on vakuutus) ja toipuminen on hidasta ja haasteellista.

Shiban karvanlähtö on totaalinen, ja uudet omistajat se lähes poikkeuksetta järkyttää. Sora on tiputtanut turkkiaan kuukauden verran, nyt sillä on jäljellä enää karkea päälikarva, ja kohta uusi pohjavilla alkaa kasvamaan takaisin. Sitten karvaa ei enää lähde, eli sikäli karvanlähtö on melko helppo, kun turkki lähtee kerralla. Osa shiboista valitettavasti tiputtaa turkkiaan sitten pidempään, eikä ehdi olla täydessä turkissa kuin hetken, ennen kun uusi karvanlähtö alkaa.

Sora on niin aktiivinen ja hepuloiva, että sillä on varmastikin melko iso riski jumittaa lihaksensa. Olen jo aikoja sitten päättänyt, että se alkaa käymään säännöllisesti hierojalla kunhan ikää on tarpeeksi. Sora täyttää ylihuomenna vuoden, ja hieronnat aloitetaan kun tämä vamma on saatu paranemaan. Kuopioon on myös aukeamassa uusi koirakylpylä, jossa me varmasti aletaan käymään.

Nyt Sora ei enää onnu, mutta aristaa selkäänsä edelleen. Toivotaan kovasti, että toipuminen sujuu hyvin eikä mitään takapakkeja tulisi.