Nori kävi korvalääkärissä

Nori kävi perjantaina eläinlääkärissä näyttämässä korviaan, jotka ovat töhnänneet nyt epänormaalin paljon ja pitkään, pari kuukautta. Norin korvat ovat paksuuntuneet ja ne punersivat keväällä hetken, mutta se loppui nopeasti. Töhnääminen väheni myös, muttei ole loppunut kokonaan, ja Nori edelleen ravistelee välillä päätään, joten vein sen tutkimuksiin.

Ulkokorvat olivat siistit, niissä ei ollut tulehdusta, eritteessä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, ei merkkejä hiivasta tai muusta, eikä kummankaan korvan käytävässä näkynyt tulehdusta. Mutta Norin oikean korvan tärykalvon takana on selvää punoitusta. Tämä voi johtua tulehduksesta, joka on päässyt siirtymään sinne syvemmälle, tai pahimmassa tapauksessa kyseessä voi olla jopa kasvain tärykalvon takana. Nori sai kahden viikon antibioottikuurin, jonka jälkeen me mennään kontrolliin. Mä uskon, että kyse on tulehduksesta, ja toivon että antibioottikuuri riittäisi sen hoitoon. Parin viikon päästä ollaan viisaampia. Korvat eivät kovin paljon Noria vaivaa, se ravistelee päätään ehkä enintään kahdesti päivässä. Mutta mä luulen, että syy sen äkilliseen kuulon huononemiseen tässä muutaman viikon sisällä on ainakin osittain tämän mahdollisen tulehduksen syytä. Kotona testasin, ja Nori reagoi oikealla korvalla paljon heikommin ääniin, kuin vasemmalla. Tämä selittää sen, miksi Norin suuntakuulo ei enää toimi kunnolla.

Norilla on ollut elämänsä aikana yksi lievä korvatulehdus, eikä korvia yleensä tarvitse hoitaa mitenkään. Tällaista isompaa korvaongelmaa ei ole ennen ollut.

Antibioottikuuri on saanut Norin masun vähän kipeäksi, se on oksentanut kerran ja muutaman kerran läähättänyt levottomasti, minkä yhdistän kipeään vatsaan. Nori käyttää maitohappobakteereita jatkuvasti muutenkin, mutta ajattelin tänään hakea sille vielä lisää jotain toista merkkiä, josko ne auttaisivat. Jos ei, ja läähättely jatkuu, niin pitää sitten soitella lääkärille mitä tehdään. Ei se onneksi kovin kipeä ole, mutta inhottavaa tietysti jos on yhtään huono olo, kun kyse on kumminkin parin viikon kuurista.

Vähän sairastellaan

Nori sai samalla käynnillä Cartrophen pistoksen nivelrikon hoitoon. Kyseinen pistos annetaan yleensä neljä kertaa viikon välein. Nori on näitä kuureja pari kertaa elämänsä aikana saanut. Tällä kerralla eläinlääkäri kysyi multa, voinko itse pistää loput pistokset kotona, ja toki voin. Tällä eläinlääkäriasemalla Nori ei ole ennen saanut Cartrophen kuuria, ja aikaisemmat eläinlääkärit eivät ole koskaan kysyneet tällaista. Tottahan toki Norin on kivempi saada pistokset niskaan kotona omistajalta, kuin mennä kerran viikossa lääkäriin. Mä olen käynyt lääkehoidon kurssin kun opiskelin viittomakielen ohjaajaksi, ja osaan siis pistää ihmisille lääkkeen, joten miksipä en koiralle.

Me käytiin eilen Norin ja Inun kanssa vajaan kilometrin lenkillä. Inu pääsi ekan kerran asfaltille kävelemään, ohi meni autoja, mopoja ja polkupyöriä. Sitä jännitti, mutta se oli reippaampi, kuin mitä mä kuvittelin. Kävelin itse Norin kanssa edellä ja mies tuli kissan kanssa perässä, jolloin Inu seurasi Noria hyvin ja tuli sen viereen hakemaan turvaa. Inua ei tarvinnut asfalttiosuudella kantaa ollenkaan, metsässä välillä piti, kun siellä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Kyllä siitä lenkkikaverin saa :) Ilman koiraa Inu ei vielä kävele minnekään. Nori huolehtii lenkillä, ettei kissa jää jälkeen ja odottelee sitä. :)

Kaverukset lenkillä

Inu on alkanut tekemään halihyökkäyksiä. On se tehnyt ennenkin, mutta nyt se halihyökkää muutaman kerran päivässä. Se siis yhtäkkiä hyökkää halaamaan jalkaa, ja äkkiä karkuun. Se ei käytä kynsiä, mutta se tietää, ettei jalkaan saa käydä käpäliksi ja siksi se lähtee karkuun, ennen kun sitä ehtii edes kieltää. Nää halihyökkäykset on ihan söpöjä, mutta mä en halua, että se joskus keksii ottaa ne kynnet mukaan, joten yritetään kitkeä tämä käytös pois. Jos halihyökkäyksen aikeen ehtii nähdä ja kieltää, niin Inu tajuaa kyllä olla hyökkäämättä.

Inu on nyt muutaman päivän kerännyt rohkeutta, ja suunnitellut halihyökkäystä Norin kimppuun. Kerran se oli kävelemässä makoilevan koiran ohi, nousi takajaloilleen, levitti etutassut halihyökkäys asentoon, mietti vähän aikaa, laskeutui alas ja käveli Norin ohi. Nori ei edes huomannut. Tänään Inu on ekan kerran nyt sit oikeesti halihyökännyt Noriin kiinni, eikä Nori kyllä yhtään arvosta moista halittelua. Inu on niin nopea, ettei Nori ehdi sanoa sille yhtään mitään. :D Mä luulen, että tääkin on nyt vaan semmonen The Juttu, mitä Inulla välillä on, ja sit se keksii jotain uutta kivaa. Kukkapurkit on muuten aika hyvin jääneet rauhaan. Mä toin jopa kielokimpun sisälle, eikä se ole saanut kissalta minkäänlaista huomiota. :)

Muhvi ja Houska

Muhvi ja Houska ovat kohta 6-viikkkoisia, tuossa eilen otetussa kuvassa ne on molemmat mun käsissä. Mä odotan kovasti, että saan nämä joskus näyttelyyn ja kuulen mitä mieltä tuomari näistä on. Mun omasta mielestä Muhvi on nätein roborovski, joka meillä on ollut. Se on aika hyvän värinen, ja väri on nyt kuluneen viikon aikana jotenkin entisestään kirkastunut. Molemmat alkavat olla aika rauhallisia käsitellessä, ja oon siitä oikeesti ylpeä. Muhvi oli poikueen ainut, joka tajusi jo ihan pienenä lähteä äkkiä karkuun ja piiloon, kun mä otin hamsut käsittelyyn. Se ei ole kesy luonnostaan, joten sitä mä myös käsittelin eniten koko poikueesta. Pojathan oli ihan syliteltäviä jo pikkuisina. Houska oli alunperin rauhallisempi, mutta välillä se on ollut näistä kahdesta jo vikkelämpi. Nyt alkavat olla molemmat aika helppoja käsiteltäviä.

Tuittu

Tuitusta on tullut pullukka, oikein kunnon hyytelölöllykkä, jota on ihan mahdotonta pitää kädessä, kun se valuu sormien välistä pois. Pitää varmaan ottaa se välillä yksin käsittelylaatikkoon juoksemaan juoksulautasella, jotta saatais vähän raskausgrammoja pois :D