Sora 11vko

Sora täyttää huomenna 11 viikkoa, ja on ollut meillä nyt reilun viikon. Siis vasta reilun viikon, musta tuntuu että se olis ollut aina täällä! Sora on jo pitkään tuntunut omalta, ja nyt kun se oikeesti on oma, niin tuntuu että se olis aina ollut.

Viikkoon on mahtunut vaikka minkälaista oppimista ja oivaltamista, hermojen menetystä ja pikku piraija hampaita.

Sora on kolme kertaa vieraillut kauppakeskuksissa, ja se on tosi reipas pentu uusissa tilanteissa! Tänään se uskalsi kauppakeskus Matkuksessa mennä jo pyörivistä ovistakin ihan itse omin pikku tassuin. Sora herättää hirveän paljon huomiota, ja se on saanut pusutella paljon ihmisiä.

Sora haukkuu paljon verrattuna Noriin (taikka Namiin). Pari päivää meillä oltuaan se haukkui yhdelle naapureista, vaikka menikin sitten reippaasti ja iloisesti tervehtimään. Sora on tosi rohkea ja reipas, mutta silti haukkuu uusille tilanteille/ihmisille. Nyt kun sosiaalistaminen on saatu käyntiin, niin haukkuminen on vähentynyt.

Sora on käynyt pari kertaa kyläilemässä kerrostaloissa. Samalla on harjoiteltu autoilua boksissa (voi hirvee sitä huutoa!) ja välillä ollaan autoiltu pelkääjän jalkotilassa. Me käytiin moikkaamassa Nuka-shibaa. Nukasta tulee taatusti hyvä leikkikaveri Soralle, sitten kun Sora tuosta kasvaa. Nyt Sora oli liian pieni vielä ja Nuka liian raju otteissaan, joten leikistä ei tullut mitään. Mua harmittaa, kun meillä ei ole pieniä koirakavereita täällä Kuopiossa, ja isot kaverit on liian isoja peuhukavereita Soralle.

Onneksi on Inu. Sen kanssa Sora leikkii tosi paljon. Ne juoksee ympäri kämppää ja pyörii pallona. Useimmiten Sora on Inun päällä, mutta välillä Inu onneksi nakkaa pennun kunnolla selälleen ja pitää tiukassa hali-otteessa, jotta toinen vähän rauhoittuu. Me ei olla kovin paljon puututtu niiden leikkiin, koska tuolla tavalla ne opettelee tuntemaan toisensa ja toisen elekielen, eikä ne sitä kieltämällä pääse oppimaan. Nyt ollaan kumminkin aloitettu opettamaan Soralle, että kun me sanotaan, että leikki loppuu, niin sitten se loppuu.

Sekä Sora että Inu painavat nyt tasan 4,5kg, eli ne ovat hyvin tasaväkiset painikaverit. Sora on kasvanut viikossa 800g, mikä on ihan älyttömän paljon! Siitä saattaa tulla aika iso tyttö. (Vertailun vuoksi; Nami painoi saman ikäisenä 3,6kg ja siitä tuli ihannekokoinen)

Sorasta on kuoriutunut kunnon riiviö, mitä se ei vielä edellisen postauksen aikaan ollut. Se testaa hampaitaan vaikka mihin, mutta se ei pure lujaa. Sitä saa nyt kumminkin olla vähän väliä kieltämässä, ja tarjoamassa jotain järkevämpää tekemistä. Shiban pennut on ihan oikeesti aika rasittavia! :D Jokaisen shibaa hankkivan olisi syytä tiedostaa se, että tuo hiljainen, rauhallinen ja oman arvon tuntoinen itämainen luonne tulee esiin vasta koiran aikuistuttua. Kakarana shibat on ihan kamalan aktiivisia häseltäjiä. Mutta silti tosi ihania, ja on huippua kun koiran tulevaan luonteeseen pystyy juuri tässä iässä itse vaikuttamaan niin paljon. Me pyritään antamaan Soralle mahdollisimman paljon hyviä kokemuksia.

Sisäsiisteys on huippujuttu, ja se että Sora nukkuu yöt. Sora herättää meidät klo 9.00, nukkuen koko yön omassa pedissään. Olen aamu-uninen ja aamut on aika raskaita, koska pentu on herättyään heti valmiina uuteen ja maailman parhaaseen päivään, ja haluaa tehdä ihan kaiken just heti nyt. Aamulla vedän noi mun collegehaalarit päälle ja vien koirat tarhaan ja oon kiitollinen tosta tarhasta, ja tästä asuinpaikasta. Seuraavat pari tuntia Soralla on täysi vauhti päällä, se leikkii Inun kanssa, kiusaa Noria ja syö.

Sora syö nyt kolmesti päivässä. Annoin aluksi neljä kertaa päivässä ruokaa, mutta se aiheutti vain ruuan närppimistä, mikä on huono juttu.  Kolme kertaa ruokittuna Sora syö melko reippaasti kupin tyhjäksi. Vaihdoin Soran nappulamerkin niin, että se syö nyt pääasiassa Applawsia, ja sekoittelen siihen eri merkkejä joukkoon. Meillä on nappuloita pitkäksi aikaa, saatiin kasvatajalta montaa eri merkkiä, niin Sora saa vaihtelua hyvin. Yksi ateria päivässä on joko raakaruokaa tai märkäruokaa.

Tänään Sora rauhoittui pureskelemaan puruluuta jne, silloin kun me oltiin aamupalalla. Sora on aika hyvin hoksannut sen, että silloin ei tapahdu mitään sen kannalta kiinnostavaa, kun me istutaan ruokapöydän ääreen. Nori ja Sora on nyt ollut ilman portteja suurimman osan päivästä, mutta silloin kun a) mä en jaksa vahtia b) Norilla on pinna kireänä ja sen pitää nukkua c) kakaralla on pahin hepuli d) Nori syö, niin portit laitetaan.

Kahteen käteen kuuluu kaksi koiraa, niin se vaan on.

Aamupalan jälkeen lähdettiin koirien kanssa metsään, tehtiin siellä lenkki niin että molemmat oli vapaana. Sen jälkeen kello oli 12 ja Sora veti vielä vähän hepulia, ennen kun koirat erotettiin porteilla ja me lähdettiin pariksi tunniksi kotoa. En tiedä kauanko se kirkui täällä, mutta todennäköisesti se on nukahtanut aika nopeasti. Ollaan pikku hiljaa lisätty tätä yksinoloa pariin tuntiin kerrallaan. Sora käy ulkona noin kolmen tunnin välein. Kotiin palattua koirat pääsi taas heti tarhaan, Sora sai ruokaa ja sitten taas leikittiin. Neljän aikaan lähdettiin Matkukseen, käytiin shoppailemassa Soran karkkikaupassa, käveltiin lenkkiä siellä suojateiden ja autojen lomassa. Kotiin tultua leikittiin taas ja Sora väsähti rellestäessään niin, että nappasin sen syliin rauhoittumaan, ja se nukahti syliin tosi nopeasti. Rauhoittumista täytyy Soran kanssa harjoitella pitkin päivää, kun meno meinaa liiaksi yltyä.

Nori ja Sora ei leiki sisällä, mutta ulkona on jo havaittavissa välillä leikki-örinää ja hippaleikkejä. Norilla on kovat leikkiäänet, joita esim. Nami ei oikein tajunnut, koska Nami oli erittäin hiljainen. Sora on kuitenkin vielä äänekkäämpi kuin Nori, joten niiden luulisi löytävän hyvin sen yhteisen örvellys-sävelen.

Nori on kerran ilmeisesti näykännyt Soraa (äänestä päätellen, olin silloin selin niihin päin), niin ettei siis mitään jälkeä jäänyt, tai en siis tiedä onko se osunut ollenkaan. Sen jälkeen Sora kunnioitti Noria hetken, mutta se ei kestänyt kauaa... Sora on tosi jääräpää, eikä usko Norin murinaa. Nori varoittaa kyllä erittäin selkeästi, niin että pennun pitäisi tajuta, mutta kun ei niin ei... Norilla on tosi pitkä pinna. Se on kyllä maailman coolein koira oman lauman kesken. Nori ei irvistele turhaan, vaan aina aiheesta - pentu vaan antaa sitä aihetta melkoisen monta kertaa päivässä... Sora vaatii kyllä joskus kunnon kurinpalautuksen, oon siitä ihan varma.

Sora on oppinut istumaan, ja istuu aina ulko-ovelle ennen kun pääsee ulos. Se teki tämän jo viikko sitten kyläpaikassakin, ilman että pyysin! Hihnassa kävelyä harjoitellaan joka päivä. Soralla on nyt kolmen metrin pinkki hihna, ja se toimii aika hyvin. Välillä päästään pitkäänkin löysällä hihnalla, ennen kun hihna kiristyy ja mä pysähdyn. Sitten hetki mietitään, ennen kun Sora löysää hihnan ja matka jatkuu. Luoksetuloa treenataan koko ajan. Sora on paljon vapaana. Samalla harjoitellaan sitä, että metsästä tai parkkipaikalta ei juosta yksin meidän kotiovelle (tai naapuriin, kerran Sora jo karkasi sinne!). Mä en siis seuraa pentua sisälle, vaan jos se lähtee juoksemaan meille/naapuriin, niin mä käännyn takaisin tulosuuntaan, ja Sora tulee kyllä takas mun luokse. Tämä pois päin kävely toimii hyvin, Sora on alkanut enemmän pitämään silmällä missä mä kävelen, ja välillä päästään tulemaan sisälle jo niin, että se tulee muutaman metrin päässä musta, eikä karkaa siis ovelle/naapuriin. Metsässäkin mä vaihdan välillä suuntaa, niin pentu oppii seuraamaan.

Namin kanssa mä harjoittelin jo pentuna näyttelyitä varten, Nori alkoi aika nuorena harjoittelemaan TOKO-juttuja, mutta Sora alkaa miettimään tämmösiä hommia vasta myöhemmin. Oon miettiny että rallytoko vois olla meille Soran kanssa kiva laji, mutta sitäkään en ole vielä ajatellut sen enempää, tai edes ottanut selvää harrastusmahdollisuuksista Kuopiossa. Sora saa olla rauhassa pentu, ja se opettelee näitä perusjuttuja, koirana elämisen taitoja. Treenata kerkee myöhemminkin. Paljon tärkeämpää on huolellinen sosiaalistaminen, käsittelyharjoitukset, luoksetulo ja muu perustottelevaisuus.

Tän portin ali Sora karkasi moikkaamaan Juulia ja Naavaa

 

 

Meille tuotiin joulukuusi sisälle, ja jo ekana iltana Inu vetäisi rallia juostessaan siitä valot alas. Onneksi se pääsi irti johdosta, ennen kun puu lähti mukaan... Kuusen juurella on nuorison mielestä tosi kiva painia, mutta muuten kuusi on saanut olla ihmeen hyvin rauhassa. Tämä joulu on ensimmäinen, mikä me ollaan kotona. Ollaan aikaisemmin oltu mun vanhempien mökillä. Mennään kyllä loppuviikosta siellä käymään.

"Olisitte tehny tästä sillasta vähä leveemmän!"

Kurre

Yritettiin ottaa kuusen juurella jouluisia kuvia, mutta oltais kyllä tarvittu ainakin pari ihmistä lisää siihen hommaan. :D Noh, tässä on parhaat otokset siitä miten mä sain eläimet pysymään paikallaan. Mulla oli ainakin 4 kättä liian vähän. Kissaa ei kiinnostanut pätkääkään, pentu ei pysyny puolta sekunttia kauempaa paikallaan, tai ainakin heilui kurrena... Nori osaa <3

 

Hyvää joulua kaikille blogimme lukijoille! :)

Sora on täällä!

Toissapäivänä me haimme pikku Soran kotiin <3 Jätimme Norin hoitoon Mikkeliin matkan varrelle päivän ajaksi. Matka Kuopiosta Kirkkonummelle kesti 5 tuntia suuntaansa, mutta ihmeen hyvin me siitä päivästä selvittiin.

Soran virallinen nimi on Rahkkasan Meguro, se on punainen shiba narttu ja syntynyt 7.10.2014. Sora löytyy KoiraNetistä

Sora sai olla kasvattajansa luona 9,5 viikon ikäiseksi. Nori ja Nami tulivat mulla 8-viikkoisina eli Sora on vähän isompi. Painoakin on jo 3,7kg. Muut pennut olivat jo lähteneet omiin koteihinsa, Sora oli vähän kauemmin mun töiden takia. Nythän mulla on jäljellä enää 5 työpäivää, joululomia ja sitten jään työttömäksi, eli Sora ei joudu olemaan yksin. Ja Norin pitkät päivät päättyvät ainakin toistaiseksi. Olen tykännyt työstäni, mutta ensi vuodelle etsin toista työpaikkaa, josta ei siis ole vielä mitään tietoa. Toivon, että löydän töitä omalta paikkakunnalta, koska nämä työpäivät ovat olleet turhan pitkiä matkan takia.

Kotimatkalla pysähdyimme Soran kanssa 3 kertaa. Soraa jännitti vähän autossa, ja se kiipesi mun kaulalle sylissäni turvaan. Ulkona se oli kuitenkin tavattoman reipas! Se hyppelehti iloisena, eikä jännittänyt yhtään. Hihnakaan ei näytä häiritsevän lainkaan. Soralla oli kaulassa panta, joka me vietiin sille kun käytiin sitä katsomassa. Veimme myös viltin ja yhden lelun, joten Sora sai mukaansa tutut turvalliset tuoksut. Panta on jo vähän turhan kapea, joten se pitää kohta vaihtaa. Hihnana meillä toimii nyt tommonen parin köykäsen hihnan viritelmä, tarvii käydä ostamassa joku järkevämpi ratkaisu.

Nori sai nuuskia Soraa Mikkelissä. Tarjosin pennun pepun sille nuuskittavaksi sylistäni, ja Nori oli aika ihmeissään. Kun Sora oli maassa, niin Nori kerran irvisti sille - mikä oli täysin oletettua. Kotimatkalla Nori oli turvavyövaljaissa takapenkillä ja Sora etupenkillä mun sylissä, saivat siinä nuuskia ja katsella. Norin ilme oli tosi masentunut. Se ei siis vielä tykkää pennusta. Olen varautunut siihen, että tutustuminen vaatii aikaa, ja Nori saa aikaa juuri niin paljon kuin tarvitsee. Meillä on kotona portit niin, että Nori saa olla olohuoneessa, ja Sora saa olla keittiössä, makkarissa ja eteisessä. Tää asunto on kätevän mallinen koirien erottamisen kannalta. Katsotaan, kuinka kauan portteja tarvitaan.

Sora on erittäin reipas pentu. Se ei vierasta meidän kotia ollenkaan, ja ekan yönkin se nukkui hyvin. Se heräsi kerran nuolemaan mua, käytin sen ulkona, ja sitten nukuttiin pitkään. Viime yönä Sora nukkui 7 tuntia. Se on sisäsiisti, vain yhdet pissat on tullut sisälle, kun oltiin vähän liian hitaita viemään se ulos. Sora ei osaa vielä pyytää ulos, mutta mä käytän sen niin usein, ettei pissoja tule sisälle. Sora on shibamaisesti erittäin siisti, ja kakkapaikkaakin pitää siis etsimällä etsiä nyt jo.

Soran ja Inun kohtaaminen sujui hyvin, ja tänään ne ovat jo leikkineet keskenään. Inulla olisi mahdollisuus olla kaukana pennusta, mutta se on erittäin kiinnostunut pennusta ja hengailee mielellään pennun lähellä. Inu läpsii Soraa välillä pehmeällä tassulla ilman kynsiä. Sorakin sitten matkii ja antaa Inulle tassua. :D Vielä on havaittavissa semmosta ihmettelyä ja opettelua tietysti, mutta uskon että tästä kaksikosta tulee oikein hyvä pari :)

Nori on saanut paljon kehuja ja herkkuja, kun on osannut olla rauhallisesti portilla lähellä pentua. Välillä se irvistelee. Portit saa olla niin kauan, että irvistelyt loppuu. Sora ei pelkää Noria, vaan yrittää saada leikkimään. Luonteeltaan Sora on kuitenkin dominoiva koira, ja sitä ärsyttää Norin irvistely. Nori joutuu varmasti joskus tekemään sille rajat selväksi, mutta uskon että Nori osaa tehdä sen taitavasti.

Eilen teimme ekan metsälenkin yhdessä koirien kanssa. Molemmat saivat olla vapaana, eikä mitään ongelmaa ollut. Sora juoksenteli onnessaan Norin perässä. Noria ei oikein kiinnostanut pentu ollenkaan, mutta ei se ollut yhtään vihainenkaan. Tänään koirat ovat olleet tarhassa yhdessä.

Sora ottaa tosi hyvin kontaktia, ja se on siis hepuloinut tuolla metsässä vapaana. Se tulee kutsusta luokse, ja muutenkin vähän väliä. Me asutaan järven lähellä, ja ranta on nyt erittäin vaarallisesti heikossa jäässä. Tänään Sora jo kipitti pari metriä jäätä myöten... Mutta onneksi tuli kutsusta. Tuon jään kanssa on oltava erittäin varovainen!

Sora on aivan mahtava persoona. Siinä on hyvin paljon samaa kuin Norissa. Sitä jotain, minkä vuoksi se on paljon enemmän kuin pelkkä koira. Sora on pala taivasta <3

Sora on iloinen, leikkisä, hymyilee ja pussailee paljon. Se leikkii mielellään leluilla itsekseen. Retuutusleikkejä me ei leikitä, koska Sora selkeästi kiihtyy niistä. Suositaan enemmän nenän käyttöä ja keskittymistä vaativia leikkejä. Välillä hepuloidessaan se nappaa kiinni hanskasta tai housun lahkeesta, mutta huomioimattomuus toimii sillä hyvin. Sora on erittäin fiksu tyttö, ja ymmärtää helposti tekojensa seuraukset. Mä pyrin mahdollisimman vähän kieltämään, mielummin jätän huonon käytöksen huomioimatta, ja ennen kaikkea kehun ja palkitsen hyvästä käytöstä. Sora kyllä osaa jo sanan "ei", ja sitä käytetään tarvittaessa. Sora osaa myös oman nimensä. Ja sitten se tekee kurre-temppua! Se on oppinut itsekseen kurre-tempun, siis istuu etujalat ilmassa. Olen nyt alkanut antamaan sille vihjesanan "kurre".

Sora ei juurikaan näyki, vaan osaa nuolla käsiä. Tosin kasvoja se näykkii välillä. Se osaa myös rauhoittua hienosti syliin, ja mä otankin sitä vähän väliä kesken villien hepuleiden syliin rauhoittumaan. Myös metsässä vapaana lenkkeillessä otan Soraa välillä syliin, ja päästän takaisin vapaaksi, jotta vain harva syliin ottaminen johtaisi siihen hihnan laittamiseen.

Hihnassa Sora pomppii sinne tänne. Mä en liiku mihinkään, jos se vetää. Sora on vasta muutaman kerran kiristänyt hihnan (se on niin pitkä), ja hetken mietittyään osannut itse löysätä narun nopeasti. Ei se siis silti oikeasti osaa hihnassa kulkea, kunhan hilluu, mutta mikään maailman pahin vetäjä se ei ole.

Tänään Sora on pitänyt muutaman kiljunta-session. Aamulla kun mä olen Noria paijaamassa portin toisella puolella, niin Sora huusi täyttä kurkkua saadakseen huomiota. Fiksuna tyttönä hoksasi, ettei huomiota saa, muuta kuin olemalla hiljaa. Päivän mittaan olen useamman kerran ollut paijaamassa Noria, ja Sora on ollut jo hiljaa.

Päivällä vein Norin vartin lenkille, ja Sora oli kiljunut täällä yksin sen aikaa. Sisälle tullessa kiljuminen yltyi vaan. Mä rapsuttelin Noria kylki Soraan päin, ja odotin että se hiljeni edes sekunniksi, ja sitten huomioin sen. Sora on mun kolmas shiba, mutta silti on vaikea ymmärtää miten noin söpöstä ja pienestä olennosta voi lähteä niin karmiva ääni!! Meillä on onneksi ihana koiranaapuri toisella puolella asuntoa, toivon ettei tuo toinenkaan naapuri hermostu tähän harjoitteluun. Mulla on kyllä luotto korkealla, että Sora lopettaa kiljumiset aika pian, kun ei saa sillä tavalla tahtoaan läpi. Sora siis kyllä testaa mun johdonmukaisuutta ja kärsivällisyyttä, mutta mä siis tiesin jo etukäteen että jääräpää tää pentu tulee olemaan. Ja on kyllä aivan oikeassa kodissa :)

Nyt se heräs ->

Kuulumisia marraskuulta

Huhhuijjaa, nyt on blogin päivittäminen jäänyt ihan kokonaan! On tapahtunut paljon kaikenlaista sitten viime päivityksen. Mahdotonta saada kaikkea kirjoitettua pennun päikkäreiden aikana, joten tiivistellään kuulumisia. Niin, Sora on täällä, teen siitä ihan kohta oman postauksen :)

15.11.2014 Minä ja mieheni ajelimme 5 tuntia Kirkkonummelle katsomaan Mikin ja Yasun pentuja. Kaksi punaista tyttöä ja kaksi bläkkäri poikaa ottivat meidät pusutellen vastaan. Pentujen kasvattaja Marjaana antoi mulle todella vaikean tehtävän valita tytöistä omani. Valintaa ei saatu lyötyä lukkoon samana päivänä, vaan me mietimme pari päivää kumpi tytöistä on meidän Sora. Päädyimme hieman rauhallisempaan, ihmisläheisempään ja enemmän kontaktia ottavaan tyttöön, joka oli pentueen dominoivin. Mä sain viettää hetken aikaa kahdestaan molempien tyttöjen kanssa, testasin miten ne suhtautuvat uuteen paikkaan, uuteen tilanteeseen, miten lähtevät leikkimään ja kuinka paljon hakeutuvat mun seuraan. Marjaanalle iso kiitos siitä, että saatiin olla niin pitkään pähkäilemässä tätä vaikeaa valintaa. Nyt olen jo aivan varma, että oikea koira meille tuli :) Molemmat tytöt on ihmisläheisiä pusukoneita. Lisään tähän kuvia, joissa Sora on vajaa 6vko.

29.11.2014 oli historian ensimmäiset shibatreffit täällä Kuopiossa. Norin lisäksi lenkillä oli mukana Nuka, Bella, Köpi ja Migi. Tapasimme Puijolla ja teimme tunnin lenkin kippuroiden kanssa. Tarkoitus on treffata jatkossakin täällä Savossa eri paikkakunnilla. Jos luet tämän ja olet kiinnostunut tulemaan lenkille mukaan, klikkaa itsesi Facebookin ryhmään Savon shibatreffit, tai laita viestiä mulle (karo.seppanen (at) gmail.com) :)

30.11.2014 oli kissanäyttely Kuopiossa. Meillä oli vain kymmenen minuutin näyttelymatka :) Inu oli näyttelyssä stressaantuneempi kuin ennen, se ei rentoutunut niin hyvin kuin tähän asti. Mutta edistystä on tapahtunut siinä, että nyt se ei lainkaan sähähdellyt toisille kolleille, ja se pysyi melko hyvin näyttelyasennossa. Sain sen esitettyä paremmin. Vaikkakin kädet täristen, Inu on sen verran painava etten meinaa jaksaa pitää sitä. Inu sai EX1 ja erittäin hyvän arvostelun. Värin parhaassa ja tuomarin parhaassa ei sijoituttu tällä kertaa.

Inu alkaa lähestyä sukukypsyyttä, mikä tarkoittaa että suunnitellut treffit Haftan kanssa on jossain vaiheessa alkuvuodesta. Inu täyttää 2.2.2015 vuoden, mahdollisesti joskus niillä paikkeilla se pääsee moikkaamaan Haftaa. Sitä ei nyt vielä tiedä milloin, riippuu näistä kissoista :) Mutta tämä tarkoittaa siis Inulle nyt näyttelytaukoa, ja voipi olla että seuraava näyttely ensi kesänä olisikin jo kastraattiluokassa. Ensi vuonna me keskitytään Soran tottuttamiseen näyttelyissä käymiseen, joten kissanäyttelyt jäävät vähemmälle. Inu kuitenkin jatkaa näyttelyissä käymistä myös sitten, kun se kastroidaan ekan pentueen jälkeen ja se siirtyy meidän omistukseen. Sijoituskissojen kanssa on yleistä, että omistajuus siirtyy vasta kastraation jälkeen. Inun elämä helpottuu sitten, kun hormonit ei enää hyrrää.

Inu on alkanut taas käymään hihnassa ulkona, se on tottunut kylmään säähän. Tässä kuvia yhdeltä rantakävelyltä:

Tässä on mennyt ilmiselvästi piisami.

Inu 9kk - Minkälainen kissa somali on?

Inu on ollut meillä nyt puoli vuotta, ja se ansaitsee ihan oman postauksen. Minkälainen tuo somalikissa oikeasti onkaan?

 Inuski ei ole enää pentu, vaan murrosikäinen riiviö. ;) Se on jo aikalailla saavuttanut aikuiskoon, painoa on 4,1kg. Ruokahalu on paljon huonompi kuin ennen, eikä paino ole viimeisen kuukauden aikana oikeastaan ollenkaan noussut. Toki Inu vielä vähän kasvaa ja aikuistuu niin fyysisesti kuin henkisestikin. Luonne on silti jo tullut tutuksi ja sen tavat.

Muutamat ihmiset ovat kysyneet minulta, onko kissoilla murrosikää. Kyllä on. Meillä se näkyy niin, että Inu testailee meitä, eli onko kerran kielletyt asiat ihan oikeesti kiellettyjä. Se on esimerkiksi oppinut jo kuukausia sitten, ettei ruokaa saa kiikuttaa omalta ruokapaikalta minnekään. Nykyään se silti yrittää livahtaa hurjaa vauhtia broilerin sydän suussa sohvan alle. Se kyllä tietää, ettei tää lattialla syöminen ole meillä sallittua, mutta se testailee. Tänään se on yrittänyt mäykyen ja ikkunaan hyppien päästä tarhaan, mikä sekään ei onnistu. Tarhaan pääsee silloin, kun on rauhallisesti - mä en anna sen oman mielen mukaan ravata siellä, ja Inu tietää tämänkin. Se tietää myös, ettei kukkapurkkeihin saa mennä. Tai ruokapöydälle.

Inu on siis oikeasti tosi hyvin käyttäytyvä kissa, se on oppinut hienosti talon tavat ja sen kanssa on vaivatonta elää. Kaikki se aika, mitä pennun kanssa ollaan käytetty asioiden opetteluun, on kyllä tuottanut hedelmää ja mä olen aika ylpeä siitä, että meillä on noin fiksu kissa! Inu on meidän eka oma kissa, ja me ollaan onnistuttu sen koulutuksessa hyvin. Sillä on melkolailla samat säännöt kuin koirallakin. Mutta murrosikä on sekä koirilla että kissoilla sitä aikaa, kun kaikki opittu "unohdetaan" ja mamman johdonmukaisuutta koetellaan. Mikä ei siis tuota meillä mitään ongelmaa - Inun huono käytös jää vaan huomiotta, ja se tietää sen. Meillä on myös mun miehen kanssa saumaton ymmärrys tän kissan koulutuksesta, mistä mä oon kyllä kiitollinen. Samat asiat on kiellettyjä meidän molempien mielestä.

Inun murrosikä on nyt ilmeisesti pahimmillaan, ja siihen nähden me ollaan kyllä päästy  helpolla sen kanssa. Inu on perusluonteeltaan niin mukautuvainen, ihmisläheinen ja rakastaa meitä ihan tajuttomasti, niin ei sillä ole suurta tarvetta isotella. Mutta vähän pitää, se kuuluu tähän ikään. :) Se silti tietää, että mamma ja isäntä on ne jotka loppu kädessä päättää asioista, niin ei se jaksa kauaa väittää vastaan, kun ei sillä mitään saavuta. Me ihmiset ollaan Inulle tuki ja turva kaikessa. (Paitsi kun imuroidaan. Silloin se turva on saunan lauteiden alla)

En ole varma onko Inu vielä sukukypsä. Jotain se jo ymmärtää tytöistä, kun on Vilppulassa vieraillessa yrittänyt hyppiä Sissi-kissan selkään, mutta ei se varmaan vielä ihan ole kartalla, että mistä oikein on kyse. Kolli-kissan pissan pitäisi haista pistävästi, mutta Inun hiekkalaatikko ei haise yhtään pahalle. Inu suosittelee kaikille kateille Compact Care Babybowder -kissanhiekkaa, ei kulkeudu liikaa tassuissa, paakkuuntuu hyvin ja tuoksu on sopivan mieto. ;)

Inusta on kasvanut komea nuori kolli. Se on mahtavan värinen, ja se herättää ihastusta poikkeuksetta kaikissa ihmisissä. Tassutupsut on ihanat. Nyt siltä vaan lähtee karvaa, ja sen upea häntä on "pienentynyt" huomattavasti. Sekin liittyy tähän murrosikään. Karvanlähdön vuoksi Inu on tehnyt parit karvapallot, ja sitä pitää harjata enemmän. Muutenhan tuo turkki on hyvin vaivaton hoitaa. Ei mene takkuun ikinä.

Ei sitä aina jaksa olla niin komee

Inu on luonteeltaan juuri sellainen kuin me toivottiin. Se on kaikessa mukana. Meillä on täällä uudessa asunnossa käynyt välillä remppamiehiä, ja Inu on kovasti auttanut heitäkin kaikessa. Inu on multitalentti - taitava joka asiassa ja tavattoman avulias. Ihan sama mitä olet tekemässä, Inu on tiellä auttaa aina.

Somalia hankkiessa mä en tiennyt, että hellyyttä osoittaessaan Inu isona poikana kehrää JA kuolaa, ja leipoessaan tassuilla se työntää käpälää suuhun. Varsinkin toi kuolan määrä aamuisin on tullut täytenä yllätyksenä, ja mä yritänkin aina mennä peiton alle piiloon, kun toi rrrrrrakastava kolli tulee päälle ja leipoo, hyrrää, kuolaa ja ravistelee ne kuolat mun naamalle. On se ihana <3

Inu tykkää tehdä temppuja, varsinkin nenä-tempun. Se on sen bravuuri. Se juoksee nenänsä päin osoittavaa sormea, kun sille sanoo "nenä". Nori on oppinut tämän tempun kissaa katsoessaan. Kerran kun mun mies sanoi Inulle "nenä", niin Nori juoksi innoissaan ja tarjosi tämän nenä-tempun. Kokeilin itsekin, ja Nori toisti tempun minullekin. Se osaa sen ihan yhtä hyvin kuin kissa, vaikka sitä ei ole sille kukaan opettanut. Se on vain katsonut, mitä kissa tekee saadakseen herkun tai kehuja, ja haluaa itsekin tehdä niin. :) Nori on tosi haka tempuissa, se osaa niitä joitain kymmeniä. Mamma vaan ei muista enää kaikkia!

.....

Inu on puhelias, se purnauttelee ja mäykyy paljon, mutta sen ääni on hiljainen. Sillä on silti aina jotain sanottavaa. Kun sen nostaa syliin, se sanoo "määä-ääääääää". Inu ei ole sylikissa, mutta se viihtyy vieressä ja kainalossa. Niskassa se ei pysy, koska se on kömpelö. Niin, se on yllättänyt myös. Mä olen tottunut siihen, että kissa on aina hallitusti ja siististi liikkuva eläin, joka ei ikinä putoa tai horjahda mitenkään hölmön näköisesti. Ja pah - Inu ei kerkee aina miettimään miten päin jalat on, ja on kissaksi kyllä kieltämättä vähän kömpelö. Varsinkin hurjissa leikeissä vastuu siitä, ettei se juokse päin seiniä on täysin ihmisellä - Inu ei ehdi ajattelemaan kovin paljoa, kun vauhti kasvaa. Toisaalta Inu on tosi höntti kissa, mutta toisaalta sitten tavattoman viisas.

Sosiaalinen, rohkea, osallistuva, leikkisä, vilkas, mutta rauhallinenkin, sopeutuvainen, itsevarma, ihmisiin kovin kiintynyt, viisas, koiramainen, helppohoitoinen, hömelö, silkkisen pehmeä ja tavattoman kaunis - sellainen on somali. <3

Nori & Nuka

Norilla on uusi kaveri! Sen nimi on Nuka, ja se on tavattoman söpö pieni shibapoika. Olen pari kertaa piipahtanut Nukan kotona moikkaamassa sitä, ja nyt Nuka on käynyt kahdesti täällä meillä.

(c) Sara

Ekalla kerralla Nori oli ihmeissään, että miten kummassa meidän parkkipaikalla voi yhtäkkiä olla pieni shibavauva. Me käveltiin ensin vähän matkaa kävelytiellä koirien kanssa, Nori otti tosi hyvin kontaktia muhun, ja kauempaa ihmetteli rääpälettä. Sitten tultiin metsään ja Nori pääsi vapaaksi, jotta se sai itse päättää meneekö pennun luokse vaiko ei. Mitään ongelmia ei ollut, niin sitten Nukakin päästettiin vapaaksi. Kaverukset painelivat yhdessä metsässä ja Nori oli tosi onnellinen! Välillä se näytti hampaita pennulle, joka on siis supervilli, ja hyppii koko ajan päin. On ihan okei sanoa missä raja menee. Mutta ihan tajuttoman pitkä pinna Norilla on pennun kanssa! Meillä meni siis noin vartti, ja koirat oli kavereita. Tämän perusteella Soran kotiutumisessa tuskin on kovin pitkää totutteluaikaa :) Meillä toki on jo väliaikaiset portit valmiina, jotta tarvittaessa saadaan annettua mummo-koiralle omaa rauhaa.

Nuka kävi meillä sisällä, ja pääsi tapaamaan Inun. Inu ei ole ennen nähnyt koiran pentua, ja oli varovaisen kiinnostunut siitä.

Eilen Nuka ja Sara tulivat uudestaan. Me tehtiin tällä kertaa pidempi lenkki. Nori on ollut nyt ihmeen hyvässä kunnossa fyysisesti - kun on pakkasta eikä ole märkää, niin sen nivelten kolotus vähenee. Nori ja Nuka olivat heti kavereita keskenään, selkeästi Nori muisti, että toi on toi ihana pentu. Me käveltiin alkulämmittelyt kävelytiellä ja sitten koirat pääsivät taas metsään rellestämään. Nyt Nori ei leikkinyt niin paljon kuin ekalla kerralla, mutta selkeästi tykkäsi kun oli kaveri. Ja kuvia otettaessa sai herkkuja! Nori rakastaa poseeraamista (niitä herkkuja).

"Mä painan sun nenää!"

Inu näki Nukan myös toisen kerran, ja nyt uskalsi jo vähän leikkiä pennun lähettyvillä. Oon aika ylpeä Inusta: Nuka on tosi villi, mutta Inu ei silti lähde juoksemaan karkuun. Eiköhän Inukin totu Soraan melko nopeasti :) Aivan loistavaa, että Kuopioon on juuri nyt tänä syksynä muuttanut shiban pentu, niin sekä Nori että Inu saavat totutella Nukan kautta tulevaan elämän muutokseen :)

Mun on tosi vaikea uskoa vielä todeksi sitä, että Sora muuttaa meille reilun kuukauden päästä! Ensi viikolla me mennään katsomaan pentuja, ehkä mä sitten ymmärrän sen kun saan sen syliin... Me ei vielä tiedetä kumpi punaisista tytöistä tulee meille. Jännittävää! Meidän koiratarha on nyt valmis ja Soran pitävä, siitä tuli 130 neliön kokoinen (asunto on 59 neliötä, eli tarha on yli tuplat). Muutenkin täällä on sinäänsä kaikki valmiina pentua varten. Johdot täytyy jotenkin saada piiloon, mutta muuten Sora vois jo vaikka tulla ;)