Inu 9kk - Minkälainen kissa somali on?

Inu on ollut meillä nyt puoli vuotta, ja se ansaitsee ihan oman postauksen. Minkälainen tuo somalikissa oikeasti onkaan?

 Inuski ei ole enää pentu, vaan murrosikäinen riiviö. ;) Se on jo aikalailla saavuttanut aikuiskoon, painoa on 4,1kg. Ruokahalu on paljon huonompi kuin ennen, eikä paino ole viimeisen kuukauden aikana oikeastaan ollenkaan noussut. Toki Inu vielä vähän kasvaa ja aikuistuu niin fyysisesti kuin henkisestikin. Luonne on silti jo tullut tutuksi ja sen tavat.

Muutamat ihmiset ovat kysyneet minulta, onko kissoilla murrosikää. Kyllä on. Meillä se näkyy niin, että Inu testailee meitä, eli onko kerran kielletyt asiat ihan oikeesti kiellettyjä. Se on esimerkiksi oppinut jo kuukausia sitten, ettei ruokaa saa kiikuttaa omalta ruokapaikalta minnekään. Nykyään se silti yrittää livahtaa hurjaa vauhtia broilerin sydän suussa sohvan alle. Se kyllä tietää, ettei tää lattialla syöminen ole meillä sallittua, mutta se testailee. Tänään se on yrittänyt mäykyen ja ikkunaan hyppien päästä tarhaan, mikä sekään ei onnistu. Tarhaan pääsee silloin, kun on rauhallisesti - mä en anna sen oman mielen mukaan ravata siellä, ja Inu tietää tämänkin. Se tietää myös, ettei kukkapurkkeihin saa mennä. Tai ruokapöydälle.

Inu on siis oikeasti tosi hyvin käyttäytyvä kissa, se on oppinut hienosti talon tavat ja sen kanssa on vaivatonta elää. Kaikki se aika, mitä pennun kanssa ollaan käytetty asioiden opetteluun, on kyllä tuottanut hedelmää ja mä olen aika ylpeä siitä, että meillä on noin fiksu kissa! Inu on meidän eka oma kissa, ja me ollaan onnistuttu sen koulutuksessa hyvin. Sillä on melkolailla samat säännöt kuin koirallakin. Mutta murrosikä on sekä koirilla että kissoilla sitä aikaa, kun kaikki opittu "unohdetaan" ja mamman johdonmukaisuutta koetellaan. Mikä ei siis tuota meillä mitään ongelmaa - Inun huono käytös jää vaan huomiotta, ja se tietää sen. Meillä on myös mun miehen kanssa saumaton ymmärrys tän kissan koulutuksesta, mistä mä oon kyllä kiitollinen. Samat asiat on kiellettyjä meidän molempien mielestä.

Inun murrosikä on nyt ilmeisesti pahimmillaan, ja siihen nähden me ollaan kyllä päästy  helpolla sen kanssa. Inu on perusluonteeltaan niin mukautuvainen, ihmisläheinen ja rakastaa meitä ihan tajuttomasti, niin ei sillä ole suurta tarvetta isotella. Mutta vähän pitää, se kuuluu tähän ikään. :) Se silti tietää, että mamma ja isäntä on ne jotka loppu kädessä päättää asioista, niin ei se jaksa kauaa väittää vastaan, kun ei sillä mitään saavuta. Me ihmiset ollaan Inulle tuki ja turva kaikessa. (Paitsi kun imuroidaan. Silloin se turva on saunan lauteiden alla)

En ole varma onko Inu vielä sukukypsä. Jotain se jo ymmärtää tytöistä, kun on Vilppulassa vieraillessa yrittänyt hyppiä Sissi-kissan selkään, mutta ei se varmaan vielä ihan ole kartalla, että mistä oikein on kyse. Kolli-kissan pissan pitäisi haista pistävästi, mutta Inun hiekkalaatikko ei haise yhtään pahalle. Inu suosittelee kaikille kateille Compact Care Babybowder -kissanhiekkaa, ei kulkeudu liikaa tassuissa, paakkuuntuu hyvin ja tuoksu on sopivan mieto. ;)

Inusta on kasvanut komea nuori kolli. Se on mahtavan värinen, ja se herättää ihastusta poikkeuksetta kaikissa ihmisissä. Tassutupsut on ihanat. Nyt siltä vaan lähtee karvaa, ja sen upea häntä on "pienentynyt" huomattavasti. Sekin liittyy tähän murrosikään. Karvanlähdön vuoksi Inu on tehnyt parit karvapallot, ja sitä pitää harjata enemmän. Muutenhan tuo turkki on hyvin vaivaton hoitaa. Ei mene takkuun ikinä.

Ei sitä aina jaksa olla niin komee

Inu on luonteeltaan juuri sellainen kuin me toivottiin. Se on kaikessa mukana. Meillä on täällä uudessa asunnossa käynyt välillä remppamiehiä, ja Inu on kovasti auttanut heitäkin kaikessa. Inu on multitalentti - taitava joka asiassa ja tavattoman avulias. Ihan sama mitä olet tekemässä, Inu on tiellä auttaa aina.

Somalia hankkiessa mä en tiennyt, että hellyyttä osoittaessaan Inu isona poikana kehrää JA kuolaa, ja leipoessaan tassuilla se työntää käpälää suuhun. Varsinkin toi kuolan määrä aamuisin on tullut täytenä yllätyksenä, ja mä yritänkin aina mennä peiton alle piiloon, kun toi rrrrrrakastava kolli tulee päälle ja leipoo, hyrrää, kuolaa ja ravistelee ne kuolat mun naamalle. On se ihana <3

Inu tykkää tehdä temppuja, varsinkin nenä-tempun. Se on sen bravuuri. Se juoksee nenänsä päin osoittavaa sormea, kun sille sanoo "nenä". Nori on oppinut tämän tempun kissaa katsoessaan. Kerran kun mun mies sanoi Inulle "nenä", niin Nori juoksi innoissaan ja tarjosi tämän nenä-tempun. Kokeilin itsekin, ja Nori toisti tempun minullekin. Se osaa sen ihan yhtä hyvin kuin kissa, vaikka sitä ei ole sille kukaan opettanut. Se on vain katsonut, mitä kissa tekee saadakseen herkun tai kehuja, ja haluaa itsekin tehdä niin. :) Nori on tosi haka tempuissa, se osaa niitä joitain kymmeniä. Mamma vaan ei muista enää kaikkia!

.....

Inu on puhelias, se purnauttelee ja mäykyy paljon, mutta sen ääni on hiljainen. Sillä on silti aina jotain sanottavaa. Kun sen nostaa syliin, se sanoo "määä-ääääääää". Inu ei ole sylikissa, mutta se viihtyy vieressä ja kainalossa. Niskassa se ei pysy, koska se on kömpelö. Niin, se on yllättänyt myös. Mä olen tottunut siihen, että kissa on aina hallitusti ja siististi liikkuva eläin, joka ei ikinä putoa tai horjahda mitenkään hölmön näköisesti. Ja pah - Inu ei kerkee aina miettimään miten päin jalat on, ja on kissaksi kyllä kieltämättä vähän kömpelö. Varsinkin hurjissa leikeissä vastuu siitä, ettei se juokse päin seiniä on täysin ihmisellä - Inu ei ehdi ajattelemaan kovin paljoa, kun vauhti kasvaa. Toisaalta Inu on tosi höntti kissa, mutta toisaalta sitten tavattoman viisas.

Sosiaalinen, rohkea, osallistuva, leikkisä, vilkas, mutta rauhallinenkin, sopeutuvainen, itsevarma, ihmisiin kovin kiintynyt, viisas, koiramainen, helppohoitoinen, hömelö, silkkisen pehmeä ja tavattoman kaunis - sellainen on somali. <3