Nori kävi korvalääkärissä

Nori kävi perjantaina eläinlääkärissä näyttämässä korviaan, jotka ovat töhnänneet nyt epänormaalin paljon ja pitkään, pari kuukautta. Norin korvat ovat paksuuntuneet ja ne punersivat keväällä hetken, mutta se loppui nopeasti. Töhnääminen väheni myös, muttei ole loppunut kokonaan, ja Nori edelleen ravistelee välillä päätään, joten vein sen tutkimuksiin.

Ulkokorvat olivat siistit, niissä ei ollut tulehdusta, eritteessä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, ei merkkejä hiivasta tai muusta, eikä kummankaan korvan käytävässä näkynyt tulehdusta. Mutta Norin oikean korvan tärykalvon takana on selvää punoitusta. Tämä voi johtua tulehduksesta, joka on päässyt siirtymään sinne syvemmälle, tai pahimmassa tapauksessa kyseessä voi olla jopa kasvain tärykalvon takana. Nori sai kahden viikon antibioottikuurin, jonka jälkeen me mennään kontrolliin. Mä uskon, että kyse on tulehduksesta, ja toivon että antibioottikuuri riittäisi sen hoitoon. Parin viikon päästä ollaan viisaampia. Korvat eivät kovin paljon Noria vaivaa, se ravistelee päätään ehkä enintään kahdesti päivässä. Mutta mä luulen, että syy sen äkilliseen kuulon huononemiseen tässä muutaman viikon sisällä on ainakin osittain tämän mahdollisen tulehduksen syytä. Kotona testasin, ja Nori reagoi oikealla korvalla paljon heikommin ääniin, kuin vasemmalla. Tämä selittää sen, miksi Norin suuntakuulo ei enää toimi kunnolla.

Norilla on ollut elämänsä aikana yksi lievä korvatulehdus, eikä korvia yleensä tarvitse hoitaa mitenkään. Tällaista isompaa korvaongelmaa ei ole ennen ollut.

Antibioottikuuri on saanut Norin masun vähän kipeäksi, se on oksentanut kerran ja muutaman kerran läähättänyt levottomasti, minkä yhdistän kipeään vatsaan. Nori käyttää maitohappobakteereita jatkuvasti muutenkin, mutta ajattelin tänään hakea sille vielä lisää jotain toista merkkiä, josko ne auttaisivat. Jos ei, ja läähättely jatkuu, niin pitää sitten soitella lääkärille mitä tehdään. Ei se onneksi kovin kipeä ole, mutta inhottavaa tietysti jos on yhtään huono olo, kun kyse on kumminkin parin viikon kuurista.

Vähän sairastellaan

Nori sai samalla käynnillä Cartrophen pistoksen nivelrikon hoitoon. Kyseinen pistos annetaan yleensä neljä kertaa viikon välein. Nori on näitä kuureja pari kertaa elämänsä aikana saanut. Tällä kerralla eläinlääkäri kysyi multa, voinko itse pistää loput pistokset kotona, ja toki voin. Tällä eläinlääkäriasemalla Nori ei ole ennen saanut Cartrophen kuuria, ja aikaisemmat eläinlääkärit eivät ole koskaan kysyneet tällaista. Tottahan toki Norin on kivempi saada pistokset niskaan kotona omistajalta, kuin mennä kerran viikossa lääkäriin. Mä olen käynyt lääkehoidon kurssin kun opiskelin viittomakielen ohjaajaksi, ja osaan siis pistää ihmisille lääkkeen, joten miksipä en koiralle.

Me käytiin eilen Norin ja Inun kanssa vajaan kilometrin lenkillä. Inu pääsi ekan kerran asfaltille kävelemään, ohi meni autoja, mopoja ja polkupyöriä. Sitä jännitti, mutta se oli reippaampi, kuin mitä mä kuvittelin. Kävelin itse Norin kanssa edellä ja mies tuli kissan kanssa perässä, jolloin Inu seurasi Noria hyvin ja tuli sen viereen hakemaan turvaa. Inua ei tarvinnut asfalttiosuudella kantaa ollenkaan, metsässä välillä piti, kun siellä on niin paljon kaikkea kiinnostavaa. Kyllä siitä lenkkikaverin saa :) Ilman koiraa Inu ei vielä kävele minnekään. Nori huolehtii lenkillä, ettei kissa jää jälkeen ja odottelee sitä. :)

Kaverukset lenkillä

Inu on alkanut tekemään halihyökkäyksiä. On se tehnyt ennenkin, mutta nyt se halihyökkää muutaman kerran päivässä. Se siis yhtäkkiä hyökkää halaamaan jalkaa, ja äkkiä karkuun. Se ei käytä kynsiä, mutta se tietää, ettei jalkaan saa käydä käpäliksi ja siksi se lähtee karkuun, ennen kun sitä ehtii edes kieltää. Nää halihyökkäykset on ihan söpöjä, mutta mä en halua, että se joskus keksii ottaa ne kynnet mukaan, joten yritetään kitkeä tämä käytös pois. Jos halihyökkäyksen aikeen ehtii nähdä ja kieltää, niin Inu tajuaa kyllä olla hyökkäämättä.

Inu on nyt muutaman päivän kerännyt rohkeutta, ja suunnitellut halihyökkäystä Norin kimppuun. Kerran se oli kävelemässä makoilevan koiran ohi, nousi takajaloilleen, levitti etutassut halihyökkäys asentoon, mietti vähän aikaa, laskeutui alas ja käveli Norin ohi. Nori ei edes huomannut. Tänään Inu on ekan kerran nyt sit oikeesti halihyökännyt Noriin kiinni, eikä Nori kyllä yhtään arvosta moista halittelua. Inu on niin nopea, ettei Nori ehdi sanoa sille yhtään mitään. :D Mä luulen, että tääkin on nyt vaan semmonen The Juttu, mitä Inulla välillä on, ja sit se keksii jotain uutta kivaa. Kukkapurkit on muuten aika hyvin jääneet rauhaan. Mä toin jopa kielokimpun sisälle, eikä se ole saanut kissalta minkäänlaista huomiota. :)

Muhvi ja Houska

Muhvi ja Houska ovat kohta 6-viikkkoisia, tuossa eilen otetussa kuvassa ne on molemmat mun käsissä. Mä odotan kovasti, että saan nämä joskus näyttelyyn ja kuulen mitä mieltä tuomari näistä on. Mun omasta mielestä Muhvi on nätein roborovski, joka meillä on ollut. Se on aika hyvän värinen, ja väri on nyt kuluneen viikon aikana jotenkin entisestään kirkastunut. Molemmat alkavat olla aika rauhallisia käsitellessä, ja oon siitä oikeesti ylpeä. Muhvi oli poikueen ainut, joka tajusi jo ihan pienenä lähteä äkkiä karkuun ja piiloon, kun mä otin hamsut käsittelyyn. Se ei ole kesy luonnostaan, joten sitä mä myös käsittelin eniten koko poikueesta. Pojathan oli ihan syliteltäviä jo pikkuisina. Houska oli alunperin rauhallisempi, mutta välillä se on ollut näistä kahdesta jo vikkelämpi. Nyt alkavat olla molemmat aika helppoja käsiteltäviä.

Tuittu

Tuitusta on tullut pullukka, oikein kunnon hyytelölöllykkä, jota on ihan mahdotonta pitää kädessä, kun se valuu sormien välistä pois. Pitää varmaan ottaa se välillä yksin käsittelylaatikkoon juoksemaan juoksulautasella, jotta saatais vähän raskausgrammoja pois :D

Kesäisiä kuvia

Olen räpsinyt kuvia Norista ja Inusta, kun on ollut pari aurinkoista päivää. Kävin Inun kanssa tänään kahdestaan rannalla, tämä oli eka kerta, kun Inu oli narussa ilman Noria. Eikä se suostunut kävelemään yhtään, kun koira ei ollut näyttämässä suuntaa. :D Se sai otettua askeleen ja sit sillä meni todella kauan ihmetellessä maailmaa. "Havunneulasia!! Löytyi havunneulasia!!" Inu näki naapurin noutajat ekan kerran ikinä, kun käveltiin niiden pihan ohi. Ne haukkui meille ja Inua jännitti, muttei sähissyt tai rimpuillut. Toinen niistä tykkäs Inusta, toista vähän jännitti. Takaisin päin tullessa Inu säikähti niitä enemmän ja rimpuili sylissä, mutta rauhoittui sitten kumminkin. Kissan pennulta katoaa rimpuillessa kaikki luut ja sisuskalut, ihan tajutonta miten solmuun ne voi mennä! Inun saa kuitenkin pidettyä sylissä vaikka se säikähtäisi kovastikin. Rannassa se säikähti lokkeja, jotka tuli ihan tahallaan rääkymään sille. Mentiin sitten vähän syrjemmälle ja sieltä uskallettiin katsella niitä. Mä oon tosi iloinen siitä, että Inu palautuu niin nopeasti pelottavista tilanteista, ja turvautuu maman kainaloon.

Inu on näissä kuvissa neljä kuukautta.

Pakko laittaa yks tämmönen, kun oikeesti puolet kuvista on sellasia, missä Inun korvat on eri suuntiin ja ilme on vähä outo. :D

Laitan tähän postaukseen myös Kuopion Eläinlääkärikeskuksen lemmikkikuvauksessa toukokuussa otetut kuvat Inusta ja Norista. Mä en ole itse valinnut näitä kuvia, vaan nämä ovat ne, jotka me saadaan palkkioprinttinä. Yhteiskuvan tilaan ainakin, ja tosi hienoja kuvia olisi molemmista myös muita kun koevedokset näin, mutta mietin vielä paljonko tähän hommaan voi rahaa laittaa. Se yhteiskuva on ainakin pakko saada :) Kuvat on ottanut studio Alias.

Inu 14vko

Nori 11v 5kk

Norilla on huomenna lääkäriaika, käydään hakemassa cartrophen pistos, edellisestä on jo muutama vuosi aikaa. Katsotaan auttaako pistossarja ja pärjätään sillä ja Rimadylillä, vai pitääkö miettiä lisälääkitystä. Norin oikeaa etujalkaa/kyynärää särkee ja se kirputtaa sitä välillä. Samalla käydään näyttämässä korvia, jotka on nyt töhnännyt vähän turhan kauan, eikä ole kotikonstein täysin parantuneet.

Mökkeilyä ja juhlia

Viime viikolla oli keskiviikkona mun koululla viralliset valmistujaisjuhlat (vaikka valmistuin siis jo pari kuukautta sitten viittomakielen ohjaajaksi), sieltä me suunnattiin Vilppulaan mökille, jossa pidin pienet juhlat perheen kesken helatorstaina. Perjantaista sunnuntaihin oltiin mökillä kahdestaan miehen kanssa: Nori, Inu, Tuittu, Houska ja Muhvi olivat toki mukana. Vietimme mun 23v synttäreitä ja meidän 2-vuotishääpäivää. Hääpäivä oli virallisesti eilen, kävimme myöhään illalla Jyväskylän seudulla kuumailmapalloilemassa. Se ei ollut ollenkaan suunniteltua, saimme eilen tietää että lento on samana iltana. Isäni sai sisaruksiltaan synttärilahjaksi lentomatkan, ja kustansi mut ja mun miehen mukaan. :)

Matkalla Vilppulaan käytiin kyläilemässä Jyväskylässä kaikkien eläinten kanssa. Nori oli huvittavan mustasukkainen, kun Inulle leperreltiin ja Inukin sai herkkuja, jotka oli Norin mielestä kaikki sille... Inu matkusti autossa tosi hienosti. Sekä vieraillessa että mökillä se tutki kaikki paikat heti häntä pystyssä. Inu ei vierasta uusia ihmisiä ollenkaan, eikä uusia koteja.

Inu näki porukoideni Sissi-kissan keskiviikkoiltana. Inu kehräsi Sissille kovasti, mutta sitten Sissi syöksähti niin nopeasti sitä kohti, että Inu säikähti ja sähähti. Sissi suuttui siitä (ilmeisesti sekin sitten säikähti), ja seurauksena sellaiset sähinät, että Sissi sai lähteä samantien evakkoon. Siiri-kissa ei tuolloin enää mökillä ollutkaan, mutta Inu tapasi sen sunnuntaina. Sille Inu ei sanonut mitään, mietti varmaan että hyökkääkö tuokin. Siiri nuolaisi Inua nenästä, eli sen kanssa ei ole ongelmaa. Toivotaan että Sissikin vielä hyväksyy pennun. Me käydään mun porukoilla muutaman kerran vuodessa, ja vaikka kissat saa kyllä eri kattojen alle, niin toki olisi helpompaa, jos ne voisivat olla yhdessä. Siiri ja Sissi muuten näytti aivan VALTAVILTA Inun vierellä. Vaikkei ne ole isoja kissoja, vähän yli kolme kiloisia, mutta pitkäkarvaisuus saa ne näyttämään jättiläisiltä.

Inu ja Siiri 15,5v.

Juhlissa Inu taisi saada kaikkien silityksiä. Inu valittaa ihan periaatteesta, kun sen ottaa syliin. Siitä on kasvanut iso poika, jota ei mukamas saisi enää lässytellä koko ajan ;) Inu kyllä oikeasti viihtyy sylissä, ja jos mä sen otan syliin, niin mä myös pidän sen sylissä, vaikka se valittaisi. Tosi nopeasti se sitten kehrää. Sillä on nyt vaan joku ison pojan ego, jonka takia sen pitää vähän protestoida näitä sylijuttuja.

Nori haukkui ensimmäiselle vieraalle, muttei sen jälkeen sitten jaksanu vaivautua. Kun viimeiset vieraat lähti, se kellahti selälleen ja nukahti samantien.

"Rankkoja nää valmistujaiset"

Nori tykkäsi mökillä nukkua takkatulen ääressä, meillä kun ei semmosta ylellisyyttä ole. Se pääsi myös soutuveneilemään ja kotaan paistamaan/maistamaan lettuja ja makkaraa. Paljon se oli myös 600 neliön tarhassa ja jahtasi mehiläisiä. Yksi pisti silmäkulmaan, ei ollut eka kerta. Norille ei onneksi näistä pistoista tule mitään. Nori on mökilläkin aina vapaana pihapiirissä. Nyt sen kuulo on vaan huonontunut niin paljon, että sitä täytyy pitää enemmän silmällä, koska se ei osaa paikantaa enää mistä sitä kutsutaan. Tämä vähän hankaloittaa vapaana lenkkeilyäkin. Nori on pari kertaa lähtenyt juoksemaan mun "luokse" täysin vastakkaiseen suuntaan. Ei se siis kauaksi mene, mutta varuillaan saa olla. Sitten se ihmettelee aina hämillään, kun mä tulenkin hakemaan sitä väärästä suunnasta.

Inu pääsi mökillä ekan kerran valjaissa ihan lenkille, siis tosi pienelle siinä pihassa, mutta lenkki se kumminkin oli! Se kävi laiturillakin. Sitä ei jännittänyt rannassa ollenkaan. Se oli paljon Sissin tarhassa, ja veti rallia ympäri mökkiä. Pari kertaa se juoksi yläkerrasta hirveetä vauhtia alakertaan, päin Norin naamaa, teki semmosen kung fu hypyn, ja lujaa karkuun. Täällä kotona se käveli kerran niin keskittyneesti jotain tuijottaen, että käveli vahingossa Norin selkään ja niskasta pois. Nori lähinnä ihmettelee sen toilailuja. Se taitaa salaa tykätä tuosta hassusta kissasta.

Me tultiin sunnuntai-iltana kotiin. Tänään mä tein Norin kanssa melkein kahden tunnin lenkin! Me ei olla näin pitkää lenkkiä voitu kävellä yli puoleen vuoteen, vaan lenkit on ollut sellaisia reilun puolen tunnin kävelyjä. Nori saa aika pitkälti päättää lenkkien pituuden, ja nyt se halusi tehdä pitkän lenkin meidän metsässä. Välillä levättiin, mut välillä sillä oli niin kova vauhti, että mä jouduin pyytämään sitä odottamaan mua. Yleensä mun pitää kannustaa sitä ja huudella, että päästään eteenpäin. Nori väsähti tästä lenkistä, ja huomenna on taatusti lepopäivä, mutta se oli tosi onnellinen kun pääsi tekemään pitkän lenkin! Ja mäkin olin. Nivelrikon kanssa nää hyvät päivät on niin harvassa, että niistä on nautittava. Toki mä voisin pitää ton koiran pumpulissa, estää sitä riekkumasta ja rajoittaa sen lenkkejä vielä enemmän, mutta mitä se siitä hyötyisi? Mieluummin annan sen elää ja hepuloida niin paljon kuin jaksaa, vaikka seuraavana päivänä sitten särkee vähän enemmän. On se ilo sen arvoista.

Inu täytti eilen 4kk. Siitä on nyt kuukausi kun me haettiin se kotiin. Inu on saanut painoa lisää 900g, se painaa nyt noin 2,3kg. Ruokinnassa ollaan siirrytty pikku hiljaa siihen, mikä mun tavoite on ollutkin, eli Inu syö päivässä noin 30g nappuloita, 50g märkäruokaa ja loput (vähintään 100g) raakaruokaa + vitamiinilisää. Yhteensä se syö noin 200g. Välillä se syö pelkkää märkäruokaa, vähän vaihtelee. Kaikkein mieluiten se söisi raakaa, mutta ainakin ensimmäisen elinvuoden aion pitää teollisen siinä ohessa. Miksi? Ne on helppoja. Ja niistä saa vitamiineja ja hivenaineita niin, ettei kaikkea tarvitse antaa lisinä. Nappuloista se ei kauheesti tykkää, mutta sen täytyy niitäkin osata syödä, joten se saa niitä vähän. Nappulamerkki on myös nyt vaihdettu. Inu söi meille tullessaan nappulaa joka sisältää maissia, mikä ei mun mielestä kissan ruokavalioon kuulu, niin olen asteittain tässä kuukauden aikana vaihtanut sen Applawsiin. Sellaista teollista ruokaa ei kyllä olekaan, johon mä oikeesti olisin täysin tyytyväinen, kaikissa on aina jotain turhaa. Inu ei onneksi pahemmin nirsoile, kaikki on mennyt alas mitä on kuppiin laitettu, ja yleensä hyvällä vauhdilla. Ai niin, pöydille ei muuten voi jättää yhtään mitään syötävää muistuttavaa... Tuo on ryövännyt jopa hamstereiden vihreää kasvismössöä! :D

Kolmen kopla

Viikon sisällä on tapahtunut hurjan paljon. Tässä postauksessa kerron meidän hamsterikuulumiset.

Kävi niin, että mun oli todella vaikea valita kumpi tytöistä jää meille. Ja lopun arvaattekin: nehän jäi nyt sitten molemmat! Mä olin antamassa laikkutyttöä pois, mutta koska sille ei ollut vielä kotia tiedossa, niin mietin että mahtaako se joutua miten pitkään odottamaan omaa kotiaan ja ja ja.... Voi olla, että kolmen kopla ei toimi sitten kun tytöt aikuistuvat, mutta mahdollista se on. Ei voi tietää, ellei kokeile. Mun täytyy vain varautua siihen, että on mahdollista, että kolmikko joudutaan myöhemmin erottamaan. Toivottavasti laumasopu säilyy :)

Me veimme viime viikolla Martin ja pojat Vaajakoskelle. Ikävä tuli, mutta kyllä kolme hamsteria, kissa ja koira on mulle ihan tarpeeksi.

Tässä on vielä viimeiset kuvat poikasista, himpun alle neliviikkoisina. Pojat:

 Normaali uros, Wippee´s Cloud Dancing

 Normaali laikukas uros, Wippee´s No Harm Comes to Him

Normaali laikukas uros, Wippee´s Walk in the Night

Ja tässä ovat meidän uudet perheenjäsenet, Tuitun seuralaiset Muhvi & Houska :) Meidän muiden eläinten esittelyt löytyy aikaisemmista postauksista.

 

Wippee´s Snow Bird "Houska"

isä: Martti "Mara", normaali

emo: Goldilock´s Androgum "Tuittu", normaali laikukas

Laji: Venäjänkääpiöhamsteri roborovski

Väri: normaali laikukas

Sukupuoli: naaras

Syntymäaika: 30.4.2014

Koko: mini

Kasvattaja: Kati Keinonen

Omistaja: Karoliina Seppänen

 Wippee´s Little Eagle "Muhvi"

isä: Martti "Mara", normaali

emo: Goldilock´s Androgum "Tuittu", normaali laikukas

Laji: Venäjänkääpiöhamsteri roborovski

Väri: normaali

Sukupuoli: naaras

Syntymäaika: 30.4.2014

Koko: mini

Kasvattaja: Kati Keinonen

Omistaja: Karoliina Seppänen

 

Tuitulla on ollut aika rankkaa viiden poikasen kanssa, joten sen työtaakka väheni nyt melkoisesti. Musta tuntuu, ettei se jäänyt lainkaan kaipaamaan poikia ja on aika onnellinen näiden tyttöjen kanssa! Kaiken kaikkiaan tämä on ollut mulle tosi hieno kokemus, saada hoitaa poikue kokonaan. Niistä punaisista palleroista on tullut oikeita hamstereita! Mitään vastoinkäymisiäkään ei ollut. Sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun meillä on isompi asunto, niin hamstereiden kasvattaminen kiinnostaisi kyllä. Nyt siihen ei ole oikeasti mahdollisuutta tilanpuutteen vuoksi. Siksi oli tosi hienoa, että mä sain Martin tänne lainaan, ei mulla olis mitään mahdollisuutta pitää täällä enempää hamsuja.

Poikuekuulumiset päättyvät tähän, mutta kolmen koplan kuulumisia kerron blogissa kyllä jatkossakin. :)

Kissan ulkoilutarha ja muita kuulumisia

"Ollaanko ystäviä?" "Ollaan vaan"

Mun vanhemmat oli meillä kylässä viikonloppuna, ja iskä kasasi mun miehen kanssa Inun ulkoilutarhan paikoilleen. He tekivät sen valmiiksi elementeiksi jo pääsiäisenä, mutta peräkärryllä kuljetus Kuopioon onnistui vasta nyt. Tarha tuli kyllä tarpeeseen, sen verran paljon Inu tykkää ulkomaailmaa tarkkailla! Tarhasta on kuvia postauksen loppupuolella. Miesten tehdessä tarhaa, mä kävin äidin kanssa ekaa kertaa Kuopion korttelimuseossa - se oli kiva paikka, suosittelen! Tykkäsin valokuvista, jotka on otettu kauan sitten ja samasta paikasta oli sitten tänä vuonna otetut kuvat. Oli hauskaa katsoa niitä, kun tunnisti suurimman osan paikoista. Mä olen asunut Kuopiossa vajaat kolme vuotta, ja vaikka kaupunki alkaa olla aika tuttu, niin paljon on edelleen paikkoja, joissa en ole vielä käynyt. Kotoisin olen Keski-Suomesta, Vilppulasta, joka on pikkukylä Tampereen ja Jyväskylän välillä. Se kuuluu nykyään Mänttä-Vilppulan kaupunkiin. Sunnuntaina me käytiin porukalla Kuopion eläinpuistossa, tykkäsin erityisesti alpakasta.

"Mitä te näette tässä?"

"Mä näen MAHDOLLISUUKSIA"

Inu on nyt 16-viikkoinen ja painaa vähän yli 2 kiloa. Pari viime viikkoa on mennyt pitkälti valjaiden kanssa ulkoilua opetellessa, kuten jo viime postauksessa kerroinkin. Nyt Inu on päässyt jo rannallekin mukaan. Se on pari kertaa kulkenut miehen sylikyydillä rantaan, jonne on ehkä parisataa metriä. Rannassa se on mäykynyt paljon, mutta minkäänlaista paniikkia se ei siellä saanut edes ensimmäisellä kerralla! Inu on tosi utelias, myös näissä tilanteissa, jotka ovat jännittäviä. Se on kävellyt rannasta hienosti itse takaisin kotiin. Inu katsoi tosi tarkasti missä Nori meni, ja seurasi sitä. Nori on niin cool oman perheen kesken, että se on tosi hyvä roolimalli Inulle, ja tsemppaaja jännittävissä paikoissa.

Rannalla ilta-auringossa

Inu rannalla, vähän alle 16vko. Päällä sillä on Somakiss ry:ltä lainatut pentuvaljaat, tosi hyvät!

Viime viikolla meillä kävi kylässä yksi henkilö, joka haluaa itselleen kovasti shiban. Vaikka mä en tällä hetkellä kasvata, niin saan silti tasaisin väliajoin sähköpostiin kysymyksiä tästä hurmaavasta rodusta, ja mä vastaan niihin aina tosi mielelläni. Musta on hienoa, että saan neuvoa uusia mahdollisia shibailijoita! Meille ovat vieraat myös tervetulleita katsomaan Noria, vaikka Nori ei vieraista tykkää. Norin suhtautuminen ihmisiin riippuu kuitenkin hyvin paljon ihmisen omasta käyttäytymisestä, ja tällekin vieraalle sanoin etukäteen, ettei kannata yrittää silittää, ennen kun Nori itse sitä haluaa. Nori haukkui vähän aikaa, ja muutamassa minuutissa oltiin rapsutusväleissä ilman mitään ongelmaa - tyyppi oli Norista kiva, koska siltä sai herkkuja, ja kun se ei katsonut uhkaavasti silmiin, vaan käytti rauhoittavia signaaleja. Norin kaveriksi pääsee helpoimmin, kun ei huomioi sitä ollenkaan, ennen kun se tulee itse viereen nuuskimaan ja pyytämään silityksiä. Ja tie sen sydämeen käy vatsan kautta ;)

Tuitun poikaset ovat nyt 3vko ja 5pvä. Se tarkoittaa, että me viedään ne niiden viralliselle kasvattajalle jo ylihuomenna. Enkä mä ole vieläkään aivan varma, kumpi tytöistä jää meille... Poikaset ovat nyt painineet ja piipanneet aika paljon, ja niiden pitämä ääni sai Inun kiinnostumaan niistä. Yhden yön Inu nukkui huonosti, kun hamsterit ääntelivät, joten sen jälkeen hamsut ovat olleet yöt suihkun lattialla. Se on myös asunnon viilein paikka, ja nyt on ollut ihan tajuttoman kuuma viime päivät. Viime yön ukkosti, nyt sataa ja on ihanan viileää. Mä en yhtään tykkää helteestä, eikä tykkää eläimetkään. Noria on pitänyt käyttää kylmässä suihkussa, ja lenkit on olleet minimaalisia. Hamstereilla on ollut kylmäkallet käytössä. Nämä kuvat ovat jo noin viikon vanhoja ja poikaset ovat näistä jo kasvaneet, täytyy ottaa uusia kuvia vielä ennen kun ne lähtevät. Olen erityisen kiintynyt poikueen pienimpään, joka sai nimekseen Wippee´s No Harm Comes to Him. Se on tosi rauhallinen, ja jos meillä vaan olis tilaa enemmän, niin se jäisi meille varmasti. Mutta kun ei voi jättää, niin ei voi. Mielelläni pitäisin ne kaikki. Joku saa varsinkin noista pojista loistavat lemmikit.

Vasemmalta oikealle: laikukas poika, laikukas tyttö, normaalit, pienempi laikukas poika ja Tuittu

Inun ulkoiluaitaus sijaitsee meidän ikkunan vieressä, ja me nähdään ikkunasta melkein koko tarha, joten sen puuhia on helppo seurata. Inu pääsee kulkemaan sinne tuuletusikkunasta. Inu on todella tykästynyt tarhaan, mutta nyt on liian kylmä sen siellä olla, ja se vähän harmittaa sitä. Se tyytyy vain kurkkimaan kulkuväylästä. Mun on tarkoitus istuttaa sille ohraa tms johonkin nurkkaan, ja laittaa vettä vaikka vatiin ja sinne leluja, tai jotain. Pohja siis vielä kesken. Tässä kuvia:

Kulkuväylä

Tohon isoon kasvukehikkoon on istutettu kesän salaatit. Tällä kertaa ohjeen mukaan oikeilla väleillä, eikä vaan vieri viereen kuten viime kesänä... Meillä oli viime kesänä testi mitä salaatille käy, jos sille ei tee mitään. Siitä kasvaa puu! Tai ainakin semmonen ikkunan tasolle yltävä pylväs :D Tänä kesänä on tarkoitus hoitaa salaatteja vähän paremmin...

Tältä näyttää sisältä katsottuna, Inu vesikipolla.

Seuraava kuva ei ole Inun tarhasta. Meillä kävi yksi ilta peura/kauris/sarvipäinen Bambi ihan lähellä. Näin ikkunasta, että nyt Inu näkee tarhasta jotain tosi jännää ja kiinnostavaa, katsoin samaan suuntaan kuin se, niin Bambihan siinä seisoi ihan lähellä meidän pihaa! Kai me aika metsässä asutaan.

Siinä se on! Mutta mikä toi tarkalleen on, jos joku tietää, niin saa kertoa :) Mä en erota peuroja ja kauriita ja sanon kaikkia peuriiksi.

Tuitun poikasten kuulumisia

Tuitun poikaset täyttävät kahden päivän päästä 3 viikkoa, aika menee nopeasti!  Ja tämä aika minkä ne ovat meillä, on hyvin lyhyt. Neljän viikon ikäisinä me viedään ne niiden viralliselle kasvattajalle, joka luovuttaa poikaset omiin koteihinsa. Lukuun ottamatta siis yhtä tyttöä, joka jää meille. Wippee's hamsulan nettisivut löytyvät täältä. 

Sain päättää poikasten rekisterinimet. Oli hauskaa miettiä niitä! Päädyin ottamaan nimet Dr. Quinn (suom. Tohtori tuli kaupunkiin) sarjasta, jota me ollaan nyt katsottu kuudennetta tuotantokautta. Sarjassa on intiaaneja, ja päätin ottaa nimet heiltä. Osa on isossa roolissa kyseisessä sarjassa, osa hyvin pienessä sivuroolissa.

Wippee´s Cloud Dancing

normaali uros

Wippee´s Little Eagle

normaali naaras

Wippee´s Walk In The Night

normaali laikukas uros

Wippee´s No Harm Comes to Him

normaali laikukas uros

Wippee´s Snow Bird

normaali laikukas naaras

Poikasten kasvu ja kehitys on aivan ällistyttävän nopeaa. Mä olen tottunut koiriin ja kissoihin, ja nää hamsterit kasvaa tosi nopeasti niihin verrattuna. Ne ovat nyt jo pikkuhamsuja, jotka kaivaa tunneleita ja tekee hamsterijuttuja. Luonne-erot näkyy sen verran, että näistä poikasista ainut sellainen sinkoilija on tuo normaali tyttö. Kaikki muut ovat tosi helppoja käsiteltäviä. Mä en vielä tiedä kumpi tytöistä jää meille: normaalin kanssa saisi tehdä töitä jotta se kesyyntyy, ja se on aina palkitsevaa, se on myös väriltään nätimpi. Laikukas taas olisi valmiiksi helppo lemmikki...

Näistä kahdesta pitäisi osata valita omansa...

"Valitse minuuuuuut!!"

Laikukkaat poikaset erottaa toisistaan, koska laikut ovat erilaiset. Tytön laikut eivät ole rikkoutuneet, kuten pitäisi. Poikien laikut ovat tasaisemmat ja nätimmät. No Harm Comes to Him, eli kaikkein pienin poikanen, erottuu laikkuveljestään koon takia, ja hieman kapeamman peppulaikun vuoksi. Walk In The Nightilla on leveämpi laikku takana, ja sillä on myös silmien alla väriä. Normaalit poikaset ovat silmämääräisesti saman näköisiä ja saman kokoisia. Mutta kun hetken tarkkailee, niin tytön erottaa käytöksestä. Ja viimeistään sitten, kun yrittää ottaa sen käteen: se on sellainen saippuapala.

Porukka mökissä ilman kattoa

Mä olin etukäteen aivan varma, etten erota sukupuolia toisistaan, mutta kyllä ne erotti sittenkin. Tytöillä näkyi nisät selvästi silloin kahden viikon ikäisenä, ja edelleen ne näkyy. Välillä vaan tuli semmonen paniikki, että mihin ne nisät nyt katosi, kun kaikki tuollaisessa pikkuhamsterissa on tosi pientä! Ei ne helposti näkynyt, mutta näkyi kuitenkin :) Ja nyt ne erottaa jo muutenkin toisistaan.

Hamstereita käsitellään joka ilta, ja on tosi ihanaa pallotella noita pikkuisia <3 Varsinkin pojat on semmosia löllyköitä. :)

"Äiti tää on noloa." "Ei meitä tarvii hautoa!"