Kategoriasuosikit

Sain Pikkupedot blogista kissablogeissa pyörineen kategoriahaasteen. Tämä on aika vaikea, koska koirarodut ja roturyhmät ovat minulle paljon tutumpia, kuin kissojen neljä kategoriaa. Kategorioissa tapahtui vuodenvaihteessa vielä muutoksia, ja somputkin on nyt neloskategoriassa.

Mistään kategorioista en tiennyt yhtään mitään, ennen kun aloimme miettimään omaa kissaa pari vuotta sitten. Päätimme että rotukissa se on, mutta roduista ei ollut juurikaan tietoa. Siispä lueskelimme mieheni kanssa läpi Kissaliiton rotukuvaukset ja rajasimme sieltä rotuja jotka meitä kiinnostaa - noh, somalihan tuli molempien suosikiksi ihan samantien. Nyt on jännä huomata, että silloiset kiinnostuksen kohteet ovat itseasiassa vaihtuneet. Kun etsimme kissaa, niin minulle oli aika tärkeäkin kriteeri se, että sillä pitää olla puolipitkä tai pitkä turkki. Lyhytkarvaiset olivat kaikki poissa laskuista, koska ne eivät mielyttäneet ulkonäöllisesti minua yhtään. Nyt asia on vähän toisin, katsotaanpa:

Kategoria 1

Tämä on aika vaikea. Tykkään birmoista, koska sen mitä olen niitä tavannut, niin ovat olleet mukavia kissoja. Sanon kuitenkin suosikikseni turkkilainen van. Ja totean sitten samantien, että käytännön kokemusta minulla on näistä aika olemattomasti, mutta vähän koiramainen luonnekuvaus kuulostaa hyvältä.

Kategoria 2

Aika helppo: norjalainen metsäkissa. Tällaisiin mä ihastuin monta vuotta sitten kissanäyttelyissä. Ja omaa kissaa miettiessä norjalainen oli ensimmäinen vaihtoehto. Nyt en muista ihan tarkalleen miksi tästä ajatuksesta luovuttiin heti alkumetreillä, olikohan se tuo koko. Mähän halusin kissaa etsiessämme pikkuisen tyttökisun ja mies taas halusi ison kollin - Inu on nyt sitten semmonen 4,5-kiloinen kollipoika <3

Kategoria 3

Tosi vaikea. Yllätyin itsekin tästä, mutta noiden rotukuvausten perusteella mun suosikki näistä kissoista on burma. En tiedä burmista yhtään mitään. Tämä oli somalin ohella mun miehen suosikkeja kun mietimme rotuja, ja mä tyrmäsin tän koska "turkki puuttuu". Nyt se karvapeite ei ole ollenkaan enää niin tärkeä, vaan luonne on paljon merkityksellisempi, ja burman luonnekuvaus kuulostaisi meidän perheeseen sopivalta. Lyhytkarvaiset myös näyttävät minusta nykyään hienoilta - joku asennemuutos on tapahtunut.

Kategoria 4

Tietysti somali, ja samaan hengenvetoon totean, että voisin kyllä ihan yhtä hyvin ottaa myös abessinialaisen.  Luonne näillä on sisarusrotuina ihan samanlainen ja karvan pituudella ei ole enää merkitystä. Myös venäjänsininen viehättää - ulkonäöllisesti ainakin, livenä kun en ole tavannut muuta kuin ohimennen.

Mä en haasta ketään koska niin moni on jo haastettu, mutta tähän haasteeseen saa tarttua kuka vaan, joka ei ole sitä vielä saanut!

Mun suosikkikissa: savolainen pussikatti

Olen haaveillut toisesta kissasta. Kaksi kissaa ja kaksi koiraa vaan pitäisi olla, ja ehkä aikanaan joskus onkin. :) Inu varmaankin tykkäisi seuralaisesta, mutta toisaalta - se on niin meidän ihmisten perään, ja saa painitarpeet tyydytettyä Soran kanssa, että ei sinäänsä kaipaa kaveria. Osa kissoistahan vaatii kaverin eikä ole onnellinen yksinään, mutta Inu on kyllä niin meidän ihmisten kissa, että sille kissakaveri ei ole mitenkään pakollinen. Vauvan tulo voi toki muuttaa myös näitä ajatuksia - haluaisiko Inu sittenkin kissakaverin jo lähitulevaisuudessa?

Tätä ei ole kuitenkaan sen enempää vielä mietitty. Nyt loogiselta tuntuu, että jos meille tulisi toinen kissa, niin se olisi somppu tai aby ja väriltään sininen. Toinen koira on myös vain haavetasolla, syystä että vauva saa tulla ja kasvaa ja Sora saa myös aikuistua, ennen kun koiraa mietitään. Rodusta en ole enää ihan varma, shiban lisäksi on siis tiedossa mikä on se toinen vaihtoehto. Shiba meille parhaiten sopii, mutta haluaisin ennen kaikkea terveen koiran, joten neljännen shiban hankkiminen tuntuu kolmen sairastelijan jälkeen kyllä aika... riskialttiilta. Noh, katsellaan. :)

Ai mitennii löysät lonkat?