Kippurakiireitä

Nyt on muutama viikko mennyt niin, ettei mukamas ole ehtinyt päivittämään blogia. Olisin mä toki ehtinyt, mutta jotenkin kun se vaan jää, niin sitten olis niin hirveästi kerrottavaa, että kirjoittamisen aloittaminen on hankalaa, kun ei tiedä mitä kaikkea kertoisi. Nyt mä kerron vähän tästä meidän tämän hetkisestä arjesta. Soran kanssa on puuhailtu vaikka ja mitä näiden muutaman viikon aikana. Mä olen viimeiset vuodet asunut shibavanhusten kanssa, ja tottunut rentoon kotoiluun - käydään vähän metsälenkillä, puuhaillaan kotosalla ja viikonloppuisin retkeillään, sitähän meidän arki oli muutaman vuoden. Sitten tuli pentu ja kulttuurishokki! Voi hyvänen aika, miten paljon toi pentu vaatii toimintaa! Ja sen on oltava ihan jokapäiväistä. Aikuisen koiran kanssa voi olla välillä päiviä, kun käydään vaan lenkillä, eikä tehdä mitään kummempaa - pennun kanssa ei voi. Tai ainakaan Soran kanssa ei voi. Tai no, voi toki, mutta silloin ei ole kenelläkään kivaa, eli parempi touhuta sen kanssa. :D

Sora ja Frodo

Nyt Sora on jo iso pentu, ylihuomenna täyttää 5kk ja painoa on 9,1kg. Sillä on sen verran ikää, että se ei vaadi enää jatkuvaa ulkona ravaamista ja semmosta hoitoa ja valvontaa. Se pikkupentuaika on jo ohi. Mutta aktivointia ja liikuntaa Sora vaatii paljon. Jos ei riittävästi saa, niin sitten se vetelee päätöntä hepulia ja kiusaa Noria ihan koko ajan. Sora on myös paljon ihmisläheisempi, kuin Nori ja Nami, ja se änkemällä änkee syliin. Sora tarvitsee paljon semmosta sylittelyä ja hellittelyä, mikä on sööttiä. Sora ei ymmärrä käsitteitä "oma tila" tai "oma rauha". Ei muuten ymmärrä somalitkaan, varmaan Inulta Sora on oppinut sen puskemisenkin. :)

Me aloitettiin pari viikkoa sitten Soran kanssa rally-toko. Ekalla kurssikerralla Sora oli aivan innoissaan eikä malttanut odottaa ollenkaan, haukkui kaikille ja pyöri väkkärää, kun ohjaaja sepusti Soran mielestä jotain tosi tylsiä ohjeita. Me harjoiteltiin ekalla kerralla seuraamista ja perusasentoa, jotka luovat pohjan rally-tokoon. Ne pitää osata hyvin, muuten siitä ei tule mitään. Sora on tosi taitava ja hoksaa asioita nopeasti.

Seuraavalla kerralla kurssille mennessä Sora oli rellestänyt koko päivän. Se oli tehnyt pari pitkää lenkkiä ja käynyt koirapuistossa. Ja kun se oli väsähtänyt sopivasti, niin vitsit että se keskittyi kurssilla hyvin! Se jopa tarjosi mulle perusasentoa ja muita liikkeitä ihan itse. Silloin katsottiin rataa läpi enemmän kuin ekalla kerralla. Niiden kylttien suorittamisessa oli mulla enemmän hankaluuksia kuin Soralla, jotenkin mun oli tosi hankala sisäistää ohjeet, vaikka ne hyvin neuvottiin. Mun aivot oli ihan solmussa. Noh, saatiin tehtyä kaikki ja Sora oli kyllä pätevä. Tunnin lopussa siltä irtosi yksi poskihammas, niin sitten oli vähän aikaa into pois, mutta siis suoriutui ihan loistavasti. Sora piti tosi hyvin taukoja ja leikki lelulla rennosti silloin kun mitään ei tehty. Mä tykkään rally-tokosta tosi paljon, kuten tykkäsin meidän pentukurssistakin. Meillä on hyvä ohjaaja ja kaikki tehdään hyvällä fiiliksellä. Erilaisiakin koirakouluja on, ja onnekseni osuttiin nyt heti ekalla hyvään paikkaan. Pienryhmät ja positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen on ihan ehdottoman tärkeitä. Mulla on ainakin hirveen hauskaa Soran kanssa. :D Sekin on kivaa, kun Sora edistyy lajissa, vaikka ei meillä mitään kilpailuaikomuksia ainakaan vielä ole. Kunhan vaan harrastetaan ja vietetään aikaa yhdessä.

Silloin kun Sora tuli meille, niin mä ajattelin, että en varmaankaan tee kunnon lenkkejä sen kanssa ennen kun se on noin puolivuotias. Ja pah! Tolta koiralta hajoaisi pääkoppa ja multa lähtisi viimeisetkin järjen rippeet, jos sitä ei lenkitettäisi. Tällä hetkellä Sora tarvitsee vähintään 1,5 tuntia lenkkeilyä päivässä - enempi parempi. Sen lenkkeilyvauhti on tosi reipas. Sen kanssa kolmen kilometrin lenkkiin menee 40min. Norin kanssa samaan matkaan menisi vähintään tunti. Meillä on nyt tapana tehdä aamulla 30-60min lenkki molempien koirien kanssa vapaana metsässä (Sora juoksee moninkertaisesti sen matkan, mitä mä kävelen), ja päivällä Soran kanssa vähintään tunnin lenkki. Muuten koirat oleilee tarhassa pitkin päivää. (Mun töiden alkaminen siirtyi huhtikuulle, eli olen yhä kotona koirien kanssa.) Lisäksi me ollaan Soran kanssa alettu käymään koirapuistoissa, ja välillä nähdään koirakavereita lenkin merkeissä. Sora on nyt parin viikon aikana käynyt puistossa tai muuten riekkumassa kavereiden kanssa noin kolme kertaa viikossa.

Tänään koirapuistossa vierähti reilu tunti. Meillä oli kaverina Frodo corgi, jonka Sora on aikaisemmin tavannut Mustin ja Mirrin pentutreffeillä Väliköntiellä. Frodosta ja Sorasta tuli ihan bestiksiä viime treffeillä, ja me sovittiin puistotreffit tälle päivälle. Kavereilla on ikäeroa vain päivän, Frodo on vanhempi. Tämän postauksen kuvat Sorasta ja Frodosta on tältä päivältä. Puistossa oli myös muita koiria. Isoja koiria Sora ensin väistää, mutta aikansa tutkittuaan tilannetta se lähtee kyllä leikkimään kaikkien kanssa. Tänään hyvä hippakaveri löytyi puolivuotiaasta colliesta.

Pari kertaa ollaan käyty lenkillä myös Nadan kanssa, tälläkin viikolla on tarkoitus mennä. Nada on Soraa reilun kuukauden vanhempi, sekarotuinen mutta kääpiöpinserin näköinen pentu. Siihen tutustuttiin pentukurssilla. Myös naapurin noutajia ja collieta nähdään välillä.

Nämä koirakaverit on tosi tärkeitä, koska Nori ei jaksa leikkiä Soran kanssa riittävästi, ja Soralla on energiaa mitä ei kyllä millään lenkillä saa purettua. Koirakavereiden kanssa juokseminen on siihen ihan paras keino.

Me lenkkeillään päivittäin vapaana metsässä, ja sitten tehdään pitkiä lenkkejä kävelyteillä. Peruslenkkien lisäksi Sora käy juoksulenkeillä. Ne on nyt reilun viiden kilometrin mittaisia. Kerran viikossa kävelylenkki suuntautuu Kuopion keskustaan, samoin Matkuksen kauppakeskuksessa pyritään viikottain käymään. Sosiaalistamisharjoitukset jatkuu siis edelleen, vaikka Sora onkin jo kyllä sosiaalinen tapaus. Me asutaan taajaman ulkopuolella, joten mä saan olla ihan ylpeä tuosta pennusta, kun se osaa liikkua niin reippaasti kauppakeskuksessa ja keskustassa. Tosin viimeisin keskustalenkki oli ihan painajainen, Sora ei nähnyt tai kuullut mua koko lenkin aikana. Tämmöisiäkin päiviä on välillä, ja nyt ilmeisesti on jonkin sortin uhmaikää, tai peräti murrosikä jo alkamassa.

Eli kyllä tuo pennun tuleminen on kasvattanut meikäläisen ulkoilua, ja Soran kanssa lenkkeillessä saa kevyen hien pintaan, mitä ei Norin kanssa tallustaessa tule. Ihan kelpo liikuntaväline tuo pentu. ;) Lenkkeilyn, koirapuistoilun ja treenaamisen lisäksi Soran kanssa leikitään kotona ja siinä Inu on ihan korvaamaton apu. Sora on hereilläoloaikansa tosi aktiivinen puuhastelija, eikä se nuku enää kuin yhdet päikkärit. Sora on tosi hyvä lenkki- ja harrastuskaveri, kuten toivoinkin. Silti mä olen välillä ollut vähän väsähtänyt siihen miten paljon pennun kanssa pitää olla liikkeellä ja touhuta. Kyllä mä sen muistin, että pennun kanssa on rankkaa, mutta tietyllä tavalla tää on silti yllättänyt. Tai siis lähinnä se on yllättänyt, että Sora purkaa energiansa Norin kiusaamiseen eikä kertakaikkiaan jätä murisevaa vanhusta rauhaan. Sorahan ei tee mitään tuhoja tylsistyessään tai muuta typerää, mutta se kiusaa Noria aivan liikaa, jos sen energiaa ei kohdisteta johonkin muuhun riittävästi ja se "riittävästi" on aika monta tuntia päivässä jotain toimintaa.

Sora on vaihtanut kaikki etuhampaansa pysyviin ja osa poskihampaista on myös jo vaihtunut. Soraltahan puuttui ylhäältä edestä kulmahampaiden viereiset maitohampaat, mutta sille tuli onneksi kuitenkin kaikki pysyvät hampaat. Toinen hampaista, joka kasvoi siihen missä maitohammasta ei ollut, on hieman vinossa. Mutta kuitenkin rivissä ja purenta on oikea. Tänään lähti koirapuistossa remutessa ensimmäinen maitokulmuri. Ja siitä tuli melkoisesti verta... Mä en kestä veren hajua nykyään ollenkaan. Kerran näin kotona yhdessä Soran pehmolelussa verta, ja meinasi taju lähteä, niin että horjahdin. En tajua mistä tämä on tullut, kun vielä joitain vuosia sitten tein ongelmitta koirille verijälkeä jne. Nykyään en voi. Mä haistan veren, jos mun viereen tulee joku, jolta on esim kynsinauha irronnut ja siinä sormessa on minitippa verta. Tai joku paperihaava jossain. Hyi yök. Tämä Soran hampaiden vaihtuminen aiheuttaa mulle aika usein tosi huonoa oloa. :D

Nori saa huomenna kipulääkkeen. Tämä kolmen viikon jakso on mennyt tosi hyvin, Nori ei ole juurikaan kipuillut ja se on tehnyt välillä tunninkin lenkkiä. Sille kuuluu nyt kaikinpuolin hyvää, samoin Inulle ja hamsuille. Valitin viimeksi miten vähän meidän hamsterit on päivisin esillä. Ne taisi tajuta sen, koska ovat sen jälkeen näyttäytyneet pitkin päivää ihan kaikki. :D Me oltiin viime viikolla mökillä ja siellä Nori juoksi ihan onnessaan bumerangin perässä, kunnes se meni räks. Tällaisten hepulipäivien jälkeinen päivä on yleensä Norilla vähän kankeampi. Loppuun kuva kippuroista mökin jäällä, koetan huomenissa lisätä tänne helmikuun kuvia. :)