Pentukurssi suoritettu! + laserhoito ja muuta

Soran pentukurssin viimeinen kerta oli eilen. Se ansaitsisi mun mielestä jonkun Pentukoiran arvonimen, sen verran hyvin meidän kurssi sujui!

Kaksi viimeisintä kurssikertaa meni hyvin. Soran keskittymiskyky on parantunut tämän viiden viikon aikana, ja toki se on kasvanutkin ihan hirveästi. Sora on nyt 4kk ja painaa 8kg. Sora on nopea oppimaan, ja ikäisekseen se jaksaa toistoja aika hyvin, mutta tietysti tarvitsee myös paljon taukoja. Sora on niin isokokoinen, että mun on välillä vaikea muistaa sen olevan vasta 4kk! Kurssilla opin itsekin tauottamaan sitä toimintaa, etten vaadi liikaa ja ettei koira kyllästy.

Sora oppi kurssilla ottamaan kontaktia häiriötekijöistä huolimatta, joskin tätä saadaan treenata vielä pitkään. Luvan pyytäminen ennen vieraiden ihmisten tai koirien moikkaamista on Soralle tosi haastavaa, kun kaikki on niin iiiiiihania, mutta oli hienoa huomata että kehitystä tässä tapahtui! Joka kerta meni lyhyempi aika, ennen kun Sora malttoi pyytää luvan. Pitää vaan muistaa itsekin jatkaa tätä aina kun lenkillä nähdään ihmisiä ja pyytää Soraa ottamaan kontaktin, ennen kun menee moikkaamaan.

Luoksetulo aiheutti vielä viimeisellä kerralla kunniakierroksen, eli sitäkin treenataan. Sora kyllä tulee luokse, muttei aina malta pysähtyä. Maahan meno ja istuminen sujuu hyvin. Paikalla oloa harjoitellaan vielä, samoin perusasentoa ja seuraamista. Viiden kerran kurssilla ehdittiin käydä perusteet näistä asioista, mutta itsenäinen treenaaminen toki jatkuu.

Parilla viimeisellä kurssikerralla Sora sai yhdestä kurssilaisesta sydänystävän, ja huomenna on tarkoitus mennä lenkkeilemään tämän uuden pentukaverin kanssa.

Ilmoitin Soran tässä kuussa alkavalle rally-toko kurssille, eli meille ei tule treenitaukoa paria viikkoa pidempään. Sora on niin otollisessa iässä oppimisen suhteen, että käydään tämä rally-toko kurssi nyt keväällä, vaikka alunperin suunnittelin sitä myöhäisemmäksi.

Kävin tänään Soran kanssa hakemassa sille rabiesrokotuksen, ja olen tosi ylpeä sen käytöksestä eläinlääkärissä! Me ollaan Soran kanssa harjoiteltu rauhoittumista pikkupennusta asti, ja nyt tuli semmonen onnistumisen riemu tässä asiassa! :) Sora on opetettu rauhoittumaan syliin. Muutaman kerran olen rauhoittanut sen jo treeneissäkin, ja se on mennyt hyvin, mutta tämän päiväinen rauhoittuminen lääkärissä oli kyllä loistosuoritus Soralta. Sorahan siis innostuu ihan kamalasti, kun on muita koiria ja ihmisiä, ja se sitten näkyy/kuuluu haukkumisena ja väkkäränä pyörimisenä. Ei vaan pysy nahoissaan kertakaikkiaan, kun on niin ihanaa. Otin Soran odotusaulassa mun syliin, ja se rauhoittui samantien! Lötköpötkötti hiljaa siinä ja odotti omaa vuoroaan, reippaana tyttönä sitten käveli lääkärin huoneeseen. :) Edelleenkään ei ollut minkäänlaista pelkoa.

Eläinlääkärillä oli oma koira mukana huoneessa. Soralla kun on häntä kippuralla ylhäällä ja "niskakarvat pystyssä 24/7", niin se voi näyttää hurjalta joidenkin koirien mielestä, kuten tämän lääkärin koiran. En ole itse ikinä ajatellut asiaa, mutta onhan se niin - shibat saattaa provosoida toisia koiria ihan vaan olemassa olollaan. Sora sai näyttää sille lääkärin koiralle, että on ihan kiva kaveri, ja koirat saivat leikkiä keskenään. Molemmille jäi hyvä fiilis, eikä Sora sitten rokotettakaan juuri huomannut. Vähän itketti sitten rokotteen jälkeen, kun kirveli, mutta sekin unohdettiin maksamakkaralla nopeasti. Nyt on sitten rokotteet kunnossa vuodeksi eteenpäin.

Kun me muutettiin Kuopioon, niin ensimmäinen eläinlääkäri jonne mä soitin, oli tämä Kuopion eläinlääkärikeskus , josta sitten tuli meidän vakioeläinlääkäri. Siellä on ammattitaidolla ja tunteella hoidettu jo monet vaivat. Jos selailet heidän nettisivujaan, voit löytää tuttuja :)

Viime viikolla aloitettiin Kek:issä Norin laserhoidot. Nori saa nyt viiden kerran kuurin laseria. Viime viikolla ti ja to, tällä viikolla ma, ke ja pe. Norin kyynärät, etujalat ja niska/yläselkä hoidetaan näillä kerroilla. Ensimmäisen kerran jälkeen Nori oli aivan seitsemännessä taivaassa, se hymyili kotona kun oli niin ihana lämpösöpöolo. Toisen kerran jälkeen samanlaista vaikutusta ei enää tullut, eikä myöskään eilisen jälkeen. Saas nähdä onko tästä apua nivelrikkokipuun. Nori kipuilee oikeaa kyynärtään. Se antaa hyvin hoitaa itseään, syö samalla hirveästi herkkuja ja rentoutuu aika hyvin. Vaikka Nori ei pidä vieraista ihmisistä, eikä antaisi kotona kenenkään sillä tavalla sorkkia kuin laserhoidossa, niin lääkärissä se on aina osannut käyttäytyä. Nori tietää, milloin sitä hoidetaan, ja antaa lääkärin/hoitajan koskettaa myös noita kipeitä paikkoja. Nori on muutenkin ollut laserhoitoon mennessä tosi rento, ei ole piitannut muista koirista tuon taivaallista, ja yhdestä ihmisestä selkeästi tykkäsi - taisi erehtyä tyypistä. Itse asiassa mä olen aika varma, että Nori ei havaitse muita koiria kovinkaan hyvin, jos ne istuvat paikallaan, ja tila on täynnä hajuja. Toisaalta sääli, että vanhuuden vaivat näön ja kuulon kanssa on nyt jo niin selviä, mutta Nori itsehän ei sitä tiedä, ja on onnellinen omassa tiedottomuudessaan.
 

Laserhoidossa on selvästi näkynyt Norin kipu oikeassa kyynärässä, vaikka se osaa perusarjessa aika hyvin peittää sen. Ei nuku oikealla kyljellä, muuten se ongelma ei sitten näykään. Viikonloppuna Nori elämänsä ensimmäisen kerran nousi makuulta hieman valitellen... Ja pennun kanssa riehuminen on vähäistä, ärsytyskynnys on matala. Pakosti sitä miettii, että missä se raja on, milloin kipuja on liikaa. Lenkit lyhenee nyt, vaikka Nori edelleen itse haluaisi liikkua.

Nori nauttii auringonpaisteesta

Sora on nyt 4kk ja parin viimeisen viikon aikana on tapahtunut sen kehityksessä/käytöksessä paljon. Tuntuu, että välillä ollaan jankattu jotain asiaa maailman tappiin asti, eikä mitään tapahtu, mutta sitten se yhtäkkiä sujuukin! Esimerkiksi pöydällä oleminen, mitä ollaan 1,5vko harjoiteltu päivittäin, on ollut tosi hankalaa. Pöytä on ollut ihan iiiiyyyh Soran mielestä. Ja sit yks päivä sillä sytty lamppu pään päälle, että niin, täähän oli se juttu että mä vaan seison ja syön herkkuja. Ei se edelleenkään poseerata osaa, mutta nyt riittääkin ettei se säntää enää pää viidentenä jalkana karkuun, kun mä edes ajattelen pöytäharjoittelua. Ja seisoo pöydällä jotenkin päin.

Lenkillä haukkumisen, tai siis haukkumattomuuden, kanssa on tehty töitä nyt jo pitkään. Me tehtiin läpimurto tässä asiassa reilu viikko sitten, kun otettiin lenkille lelu mukaan! Sorahan siis haukkuu, kun innostuu. Suurin osa sen haukkumisesta on lenkillä juuri sitä, että kun pitäisi saada niiden vastaantulevien huomio. Soran haukku on kuitenkin niin kamalan kova ääni, että sitä voi ihan tosi joku pelätäkin. Sora on myös jo aika iso, ja ulkonäöllisesti aika aikuismainen. Niinpä me otettiin piippalelu lenkille mukaan, Sora voi sitten sitä lelua piipittää, niin ei varmaan ole enää niin pelottava. :D Multa on yksi kysynyt, että minkä ikäinen toi on, kun näyttää ihan aikuiselta mutta käytös on pennun. Oon sen jälkeen yrittänytkin oikein kuuluvasti aina kehua "Hieno PEEENTUU", että se sais tohelointinsa anteeksi eikä sitä luultais aikuiseksi. Näyttääkö se teidän mielestä aikuiselta?

Lenkillä vastaantulijoiden lähestyessä Sora siis leikkii nykyään lelulla. Tämä on helpottanut hirveästi meidän lenkkeilyä (toki se edelleen haukkuu ja töitä tehdään yhä). Arki sujuu nyt muutenkin paremmin. Soran protestointi on vähentynyt ja samoin älytön riekkuminen. Se energian kohdistaminen aktivointiin ja pitkiin lenkkeihin on nyt alkanut sujumaan. Sorasta tulee mun miehen juoksulenkkikaveri, ja alku siinä harrastuksessa on mennyt hyvin. Rauhoittuminen onnistuu. Mä olen saanut ruokittua sen niin, että se malttaa odottaa hiljaa tai korkeintaan pikkuisen inisee - mieletön muutos siihen, että se haukkui kimeällä äänellä, kun ruoka on myöhässä. Ja sitten se vasta myöhästyikin, kun joutui joka kerta odottamaan, että kakara ei enää vaadi. Tässäkin asiassa se sinnikkyys alkaa tuottaa tulosta. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi kuukautta :D Me ollaan myös käyty saunassa muutamia kertoja ilman huurokonserttia! Vielä pari viikkoa sitten oli mahdotonta käydä edes suihkussa ilman, että joutui kuuntelemaan valitusvirsiä. Musta tuntuu myös, että se on aika rauhallinen nykyään yksin jäädessään.

Eli nyt VIHDOIN mun kärsivällisyys ja huomioimattomuus näissä rasittavissa tilanteissa alkaa toimia. Sora on ollut jo kohta pari viikkoa aivan unelmakoira. Toki edelleen joka päivä on tilanteita, että sitä joutuu kieltämään. Yleensä siksi, ettei se jätä Noria rauhaan. Opeteltavaa sillä on vielä paljon, mutta voin kyllä sanoa, että melkoinen helpotuksen tunne on, kun toi kakara alkaa nyt ymmärtämään asioita! :D Helpottaa myös siksi, että mulla alkaa työt parin viikon päästä, ja Soralle tulee 7 tunnin yksinäiset päivät. Nyt mä uskon, että se pysyy järjissään sen aikaa.

Loppuun vielä mainos: Käy tykkäämässä meidän Facebook-sivusta! Tein sivun, jonne laitan pieniä juttuja meidän arjesta. Esim kännykällä otettuja kuvia on helppo laittaa sinne, ja siellä kerron sellaisia juttuja, mitkä jää blogipostauksista pois, syystä että käytän tietokonetta tosi harvoin ja sitten ei jaksa romaaneja kirjoittaa :) Vaikka aika pitkä tästäkin postauksesta tuli!