Eläinlääkärikäynti ja pikku uutinen ;)

Hetken jo mietin, että voisin päästää Inun kertomaan tämän päiväisestä eläinlääkärikäynnistä, mutta sitten totesin, että sieltä tulisi kyllä täysin painokelvotonta tekstiä, joten saatte nyt tyytyä minun versiooni tästä tarinasta.

Tänään oli siis SE päivä, jolloin Inu ja Nori joutuivat eläinlääkäriin. Inu siksi, että siltä otettiin verikokeita jalostuskäyttöä varten, ja Nori hampaiden puhdistukseen. Mä pyysin ystäväni mukaan auttamaan, koska multa loppui kädet kesken näiden kahden ja tavaroiden kanssa.

Aloitetaan Norista. Heti hoitohuoneeseen tullessa eläinlääkäri huomasi Norin silmät, jotka on siis melkolailla harmaat. Lääkäri tarkisti ensin silmät ja totesi, että niissä on kaihia. Kaihi on vanhoilla koirilla yleinen sairaus, joka voi johtaa hiljalleen sokeutumiseen. Norin näkökyky on viimeisen vuoden aikana huonontunut, erityisesti pimeässä Nori vaikuttaa erittäin heikkonäköiseltä. Pari vuotta sitten se kävi silmäsairauksiin erikoistuneella eläinlääkärillä, koska sen pupilleista toinen on pysyvästi laajentunut. Lääkäri ei osannut antaa meille selitystä miksi se pupilli on niin iso verrattuna toiseen. Silloin kaihiin viittaavia muutoksia ei vielä ollut, eikä tämä pupillin koko nyt ilmeisesti kaihiin liity mitenkään. Tämä kaihi ei tullut yllätyksenä, koska silmät ovat selvästi samentuneet ja näkökyky on jo heikentynyt, joten tän kanssa eletään nyt ihan niin kuin tähänkin asti. Parempi otsalamppu on tilauksessa mulle ihan vaan Norin takia, kun se ei näe pimeässä.

Norin sydänäänet oli ok ja Nori rauhoitettiin hammaskiven poistoa varten. Norin hampaat oli kunnossa - ei heiluvia hampaita tai tulehduksia. Nori kesti rauhoituksen jälleen hyvin, vaikka toki vanhan koiran rauhoittaminen jännittää aina. Nori painaa nyt 13,4kg ja se käyttää 11 kiloisen koiran rauhoitusainemäärää.

Norilta otettiin verikokeet, jotka oli ok. Nori käyttää nyt Trocoxil kipulääkettä kerran kuukaudessa, mutta sen vaste ei riitä koko kuukauden ajaksi, joten sitä aletaan nyt antamaan kolmen viikon välein. Koska verikokeissa ei ole mitään poikkeavuuksia, niin lääkkeen voi antaa useammin. Oon kyllä tosi kiitollinen siitä, että monen vuoden jatkuva kipulääkkeen käyttö ei ole vaikuttanut haitallisesti Norin sisäelimiin! Glukoosiarvot oli vähän koholla, kuten pari vuotta sitten, mutta ne on edelleen viitearvojen sisäpuolella, joten sillekään ei tarvitse nyt tehdä mitään.

Sitten Inuun. Inulta otettiin siis verikokeita. Se marmatti melkoisesti, ja me laitettiin se sen turvakissanpussiin. Siellä se ei rimpuillut ja verikoe saatiin yllättävän hyvin otettua etujalasta. Inua otti pattiin koko homma ihan hirveästi, mutta se kesti sen kuin mies. Se sai kehuja, kun on niin hieno kissa kaikinpuolin. Mä olin tosi ylpeä, kun se antoi ottaa verinäytteet, eikä sitä tarvinnut rauhoittaa. Inu on lihaskimppu, jolla on sitä rimpuiluvoimaa melkoisesti niin halutessaan: nyt se oli ihan nätisti! Inulle laitettiin myös mikrosiru ja eläinlääkäri kopeloi sen palleja. Tämä kaikki aiheutti lähinnä ihmettelyä, ei mitään paniikkia.

Sitten täytettiin papereita ja varmistettiin, että nyt on varmasti kaikki testit otettu, ne lähetetään oikeisiin labroihin ja tulokset menee oikeaan osoitteeseen kasvattajalle. Kasvattaja teki mulle hyvän ohjeen sähköpostiin, jonka mä tulostin mukaan ja törkkäsin lääkärille, että tämmöset tehään. Itsehän olen vielä aivan pihalla näistä kissojen testiasioista. Inulta tutkittiin FeLV ja FIV, molemmat negatiivisia, eli Inulla ei ole näitä virussairauksia. Sitten siltä tutkittiin veriryhmä ja PRA, näistä tulokset tulee myöhemmin.

Inu täyttää kohta 9kk. Se on ehkä vähän hitaammin kypsyvää sorttia, eikä siis ole vielä sukukypsä. Ihan pikkupoika jos multa kysytään, ja jos Inulta kysytään, niin se on oikea Äijä. ;)

Inu pääsi närkästyneenä kotiin, mutta Nori jäi heräämöön pariksi tunniksi. Sitten kun haettiin hoiperteleva Norppeli kotiin, niin Inu oli tosi huolissaan. Se mäykyi sellaisella huolestuneella äänellä, mitä se ei ole ennen käyttänyt. Se ei ole varmaan ikinä ennen ollut yhtään mistään huolissaan, ihan mahdollista. Nyt se oli, kun sen oma Supersankari oli ihan höperö. Inu vahti Norin heräilyä. Nori on edelleen vähän toisella planeetalla, mutta Inu on jo todennut että kyllä se tosta tokenee, ja mennyt nukkumaan kylppärin matolle.

Eilen nämä kaksi nukkuivat ensimmäisen kerran yhdessä samalla pedillä! Inu on alkanut nukkumaan Norin pedillä, ja mä sitten rohkaisin Noria, että sen kun menee viereen, kyllä sinne mahtuu :) 

Mulla on pieni uutinen teille. Kerron sen näin kuvan avulla ;)

(c) Marjaana Munther

Aivan oikein, MEILLE TULEE PENTU!!!! Toinen noista punaisista shibatyttösistä muuttaa meille 13. joulukuuta! Meidän Sora on syntynyt 7.10. ja on nyt siis noin kolme viikkoa.

Ajatus toisesta koirasta on ollut mielessäni Namin kuolemasta saakka, eli 8 kuukautta. Soran kasvattajaan, Marjaanaan, otin kuitenkin yhteyttä vasta kun nämä pienokaiset olivat jo syntyneet. Mä totesin, että jos en nyt hanki pentua, kun Nori vielä jaksaa vähän lenkkeillä ja leikkiä, niin sitten sitä ei voi hankkia sen loppuaikana, kun nivelkivut menee kuitenkin koko ajan hiljalleen huonompaan suuntaan. Nyt tai ei ollenkaan Norin aikana. Shibanpentujen kysyntä on paljon suurempaa kuin tarjonta, ja laitoin Marjaanalle viestiä aika skeptisenä sen suhteen, että minulla olisi minkäänlaista mahdollisuutta saada pentua, joka on edellisenä päivänä syntynyt, ja varmaan varattu jo vuosi sitten. Marjaana on minulle ennestään tuttu, ja hän tietää mikä tilanne meillä on: mä oon menettänyt mun toisen koiran, ja myös haaveet kasvatuksesta on hautautunut moneksi vuodeksi, ja tällä hetkellä mulla on nivelrikkoinen vanhus ja kissa. Repesin riemusta kun Marjaana vastasi, että toinen tytöistä voisi ehkä tulla meille! Huolimatta siitä, että hänellä on tosiaan ollut kyselyitä näistä pennuista jo paljon.

Soran vanhemmat ovat terveitä, mikä on kaikkein tärkeintä mulle - tätä ei varmaan tarvitse selitellä kenellekään, joka tietää minkälainen tuuri mulla on shibojeni terveyden kanssa ollut. Miki ja Yasu ovat mukavaluonteisia japanintuonteja, jotka Marjaana on itse tuonut Japanista. Vanhemmat ovat punaisia, pentueessa on 2 punaista tyttöä ja 2 bläkkäri poikaa.

En oikein vielä usko todeksi tätä! Sorasta tulee rakas perheenjäsen, ja toivon että voin jatkaa sillä kasvatustyötäni. Mutta se on vain toive :)

Mä oon jo ostanut Soralle ekat lelut, kupit ja ruokaa. Se saa käyttää Namin vanhoja tavaroita, joten kovin suuria hankintoja meidän ei tarvitse tehdä. Mutta voi kauhee, miten mä osaan elää pennun kanssa, kun edellisestä on 9 vuotta?? Ja miehellä ei ole pennuista mitään kokemusta. Me käytiin moikkaamassa Kuopioon muuttanutta Nukaa, jotta mun mies sai vähän käsitystä siitä minkälainen naskalihammas meille muuttaa joulukuussa. :D Ihan huippua, että täällä Kuopiossa on nyt shibanpentu, niin Sora saa siitä loistavan kaverin varmasti! Pentujen leikit on kuitenkin niin erilaisia, kuin mitä Soran ja Norin leikit voi olla. Ikäeroa Soralla ja Nukalla on noin 3kk. Odotan Soraa innoissani, mutta kyllä mua jännittääkin. Silleen hyvällä tavalla :)