Koti

Me muutimme viikko sitten!

Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Lauantaina 30.8 näimme naapurimme kantavan muuttolaatikoita. Emme yhtään tienneet hänen edes miettineen muuttoa. Lauantaina mulla ei vielä raksuttanut sen enempää. Sunnuntaina olin Norin kanssa kahdestaan tuossa metsässä ja rantakalliolla istumassa. Sit mä tajusin sen! Me tarvitaan isompi asunto, se on ihan selvää, ei me voida loppuelämäämme 36 neliön yksiössä asua. Mutta en mä halua täältä metsästä muuttaa minnekään! Tää metsä on mun koti. Nää kalliot. Sammaleet. En mä näistä halua luopua.

Palasin lenkiltä sisälle, ja sanoin miehelle, että eikö me nyt voida muuttaa tohon naapuriin vapautuneeseen kaksioon. Mies soitteli meidän vuokranantajalle, käytiin sunnuntai iltana katsomassa tätä kaksiota, ja sanoin heti että me otetaan tää, jos vain saadaan. Tätä ei siis kauaa mietitty. Jouduimme jännittämään maanantaihin tietoa siitä saammeko asunnon, se kun oli vuokranvälityksessä, ja jos välittäjä olisi ehtinyt sen jo jollekin lupaamaan, niin me ei oltaisi sitä saatu. Mutta kuten nyt jo ymmärrätkin, me saatiin tämä 59 neliön kaksio! :)

Aikaa yksiömme tyhjentämiseen ja siivoamiseen oli viikko. Me molemmat käymme töissä. Mä olen töissä 8 tuntia päivässä ja tunnin vielä käytän työmatkoihin. Töistä tultua aloimme heti kantamaan muuttolaatikoita, ja niitä kannettiin pitkälle iltaan. Sitten nukkumaan ja aamulla töihin. Se oli hiiiiieeman väsyttävä viikko, mutta me selvittiin siitä, ja sunnuntai iltana yksiö oli siivottu.

Normaalistihan meillä olisi ollut kuukauden irtisanomisaika, mutta nyt kun vaihdettiin asuntoa vain tämän talon sisällä, ja uusi vuokralainen löytyi nopeasti, niin me säästyttiin syyskuun vuokralta sen yksiön osalta. Meidän vanhaan asuntoon muutti lyhytkarvainen collie omistajansa kanssa. Nori ei ole vielä tavannut tätä koiraa, mutta sen läsnäolo on huomattu, ja Noria vähän jännittää. Täytyy jossain vaiheessa käydä tutustumassa uuteen asukkaaseen.

Nori oli muuttoviikon hyvin huolissaan. Se ymmärsi, että nyt tapahtuu jotain suurta, mutta ei tiennyt että mitä. Ihan ekoina päivinä me ei otettu sitä mukaan uuteen asuntoon, kun kannettiin sinne tavaroita. Loppuviikosta otimme Norin mukaan katsomaan asuntoa, ja se silminnähden rentoutui, kun ymmärsi että tänne ne tavarat tulee. Inu ei ollut muutosta moksiskaan, mutta huomionkipeä se on nyt ollut tietysti. Ja vähän murkkuilee myös.

Olimme Norin kanssa ensimmäisellä kerralla noin vartin uudessa asunnossa. Takaisin palatessa Inu tuli meitä pihalla vastaan!!! Olin törkännyt oven kiinni, enkä siis tiedä mitä tapahtui, mutta joka tapauksessa Inu oli hengaillut sen vartin yksin ulkona!! Luojan kiitos se ei lähtenyt minnekään, vaan purnautellen odotti meidän tulevan takaisin.... Seuraavat päivät Inu viettikin aika pitkälti sturdissa, siinä kevythäkissä, jottei päässyt karkaamaan.

Virallisesti muutimme 1.9.2014. Nori ja Inu ovat nukkuneet hyvin ja leikkineet normaalisti, eli sen suurempaa stressiä muutto ei ole aiheuttanut. Ensimmäisellä aamulenkillä uudesta kodista lähtiessä Nori oli aivan riemuissaan. Varmaan siksi, kun metsä oli yhä paikallaan. :D Nori on silti ulkona hieman ujo, se ei tunne omaa pihaa vielä omakseen. Meillä ei ole aitausta, joten Nori on ollut ulkona narussa. Aitaus on tarkoitus tämän syksyn aikana rakentaa. Nori ei takapihalla vielä juuri viihdy, käy pissillä ja pyytää sisälle. Metsässä se on nyt ollut varuillaan, kun ei ole tavannut tätä uutta koiraa, joka siellä nyt myös lenkkeilee. Ja kovasti se olisi vielä menossa tuonne vanhaan asuntoon lenkin jälkeen.

Nori ei myöskään nuku meidän makkarissa, mitä mä ihmettelen suuresti. Se on koko elämänsä nukkunut mun sängyn vieressä tai alla. Nyt se ei ole kertaakaan tullut nukkumaan parvisängyn alla olevaan petiin, vaan nukkuu yöt olohuoneen puolella. Jotenkin se otti siellä olevan pedin omaksi turvapaikakseen. Ja vaikka se ei silminnähden ole stessaantunut, niin kyllä tää muutto taitaa olla sille sittenkin aika iso juttu. Ei se hauku äänille sisällä, tai muutenkaan ole levoton, mutta noi pienet asiat kertoo siitä, että se nyt vähän on hämillään. Häntä on vähän eri asennossa. :)

Tämä asunto ei ollut niin siistissä kunnossa, kuin yksiö josta me muutimme pois. Se on harmillista. Mun mies on tehnyt ison työn täällä. Saunan ja vessan ovet piti vaihtaa, wc-pönttö piti kiinnittää uudestaan, saunan lauteet hioa ja öljytä... Vanha rakennushan tämä on, ja kunto sen mukainen, mikä on ihan ymmärrettävää. Pikkuremontointi ja nikkarointi on ihan okei. Mutta olisi ollut kiva, jos tämä olisi samassa kunnossa kuin se yksiö. Eipä ole. Noh, positiivisia puolia on silti enemmän! Nämä lisäneliöt tulevat mahdollistamaan haaveita, joita ei yksiössä voinut toteuttaa. :) Tavarat on aika hyvin löytänyt paikoilleen, ja tämä alkaa tuntua kodilta. Toki hankalaa, kun kaikki on peilikuvana, tai muuten eri paikoissa kuin yksiössä. Aamulla on vaikeaa löytää aamupalatarvikkeet jne... Ja aikaa menee enemmän kun pitää kävellä päästäkseen huoneesta toiseen. :D Mutta meillä on nyt löhönurkkaus ja mulla on askartelupöytä. :D Ja eteinen! Ja makkarin oven saa kiinni, jos ei halua kissaa kehräämään parvisänkyyn klo 04.00. Inu on nyt muutaman arkiyön joutunut nukkumaan oven takana, koska meidän täytyy saada nukuttua.

Niin, me nukumme yhä parvisängyssä. Muutama ihminen kysyi multa, että vieläkö te nukutte parvisängyssä, vaikka tilaa olisi ihan normaalille parisängylle. Jep, vielä nukutaan. Eikä me aiota tuosta 120cm leveästä parvesta luopua, meistä se on tosi kiva! :)

Muutossa meitä kävi auttamassa mun lapsuudenaikainen ystävä, joka muutti juuri Kuopioon. Olin ihan innoissani, että vähänkö kivaa mennä auttamaan häntä muutossa, mutta toisin kävi - tarvitsinkin itse apua! :D Mun vanhemmat kävivät myös auttamassa. Ja naapurikin auttoi kantamaan kissatarhaa, joka muuten sopi aivan loistavasti tähän pihaan, ihan kuin olisi siihen tehty! Naapureilta saatiin myös muuttopuuhaherkkua, en ees tiiä mitä se oikein oli, mut törkeen hyvää :D Ja tosiaan muutettiin vain noin 20 metriä. Mä tykkään meidän naapureista.

Viimeksi kirjoitin hamstereista. Kutina on nyt kaikilta loppunut, kukaan ei enää rapsuttele. Tuittu ei ole vielä saanut kasvatettua uutta turkkia, mutta eiköhän sekin aikanaan kasva. :) Houska ja Muhvi ovat täysin kunnossa.

Meidän asunto ei ole nyt vielä sen näköinen, että laittaisin siitä kuvia, joten tätä tekstiä koristaa Norin kuvat tuolta meidän metsästä. Otettiin kamera aamulenkille mukaan.