Inun eka näyttely ym.

Blogin päivittäminen on jäänyt vähemmälle, eikä tähän ole tulossa muutosta jatkossakaan. Mä aloitin pari viikkoa sitten työt, ja olen siis 9 tuntia arkipäivinä pois kotoa, eikä illalla ole aikaa muuhun kuin eläinten ja kodin hoitamiseen. Nori on ottanut mun työelämään siirtymisen ihan kivasti, se taitaa tykätä siitä, että päivisin saa nukkua rauhassa. Inukin todennäköisesti nukkuu päivät, eikä riehu niin kuin tähän asti, joten Norilla on sikäli mukavaa. Mutta Inulla riittää sitten virtaa iltaisin, ja yhden yön se on mua valvottanut tajuttomalla kehräyksellä ja leipomisella. Inu ei leivo mitenkään hienovaraisesti, vaan änkee täysillä käpälää suuhun ja poskeen. Sen iltaralli on myös vähän pidempi kuin ennen, mutta aika helposti sekin on alkanut tottumaan tähän uuteen elämäntilanteeseen. Tällä viikolla ja vielä ensi viikolla on tilanne ollut myös sikäli erikoinen, että mies on ollut työmatkalla, ja mä pyöritän tätä arkea ja eläinlaumaa täällä itekseni. Toki siinä tulee pienelle kissanpojalle tylsää, eikä Norikaan ole saanut olla niin paljon rannalla kuin yleensä. Ensi viikon jälkeen olen vielä kolmisen viikkoa työttömänä, ja sitten työt jatkuvat vuoden loppuun asti. Muutoksia, muutoksia... Mä tykkään mun työstä kyllä tosi paljon!

Inun eka näyttely oli eilen Siilinjärvellä! Inun kasvattaja kävi meillä perjantaina, ja kehui Inua ihan älyttömän paljon. Inulla on hieno tumma väritys, komeet saappaat, hyvä ticking, se on iso poika ja sen turkki kiiltää! Mun silmissä Inu on tietysti maailman hienoin kissa, mutta oli tosi kiva kuulla myös kasvattajan mielipide siitä, miten hieno Inu oikein onkaan. Se on oikeesti komea pikku kolli. Me saatiin ohjeeksi pestä vain Inun leuan alus, koska Inu ei ollut yhtään likainen tai rasvainen. Se siis pestiin ja föönattiin. Inu ei tykkää vedestä, mutta me saatiin kasvattajalta lainaan semmonen leikkikala, mitä Inu katseli altaassa kun sitä vähän pestiin. Leuanalustan harjaaminen on vaikeeta, kun Inu järsii harjaa, eikä jaksa olla paikallaan. Mutta, saatiin me se sitten näyttelykuntoon. Onneksi se on somali, eikä mikään maine coon - helpolla me päästiin.

Näyttelyyn piti mennä ennen yhdeksää. Inu laittoi ranttaliksi kuljetuslaukussaan, kun inhoaa läheltä ajavia autoja ja odoteltiin hetki kasvattajaa siinä pihalla. Sisälle kun mentiin, niin missattiin ensin eläinlääkärin tarkastus, ei huomattu mitään kylttiä sinne. Noh, löydettiin sinne ja Inu pöydälle. Siinä se meinas heti karata, ja kasvattaja näytti miten se kannattaa pöydällä pitää. Inu teki kyllä selväksi, että koko näyttelytouhu on ihan syvältä. Se pääsi sturdiin (kevythäkkiin), ja raapi sturdin seinää. Sitten kun oltiin siinä asetuttu aloillemme, niin Inu pääsi vähäksi aikaa syliin, ja sylissäkin se rimpuili sitten kaikin voimin. Inu on iso poika, ja kun se osoittaa mieltään, niin siinä on sitten kova työ saada se sylissä pysymään. Ikinähän se ei rimpuillen saa lupaa lähteä pois. Tässä vaiheessa mulla oli jo ihan selkeä kuva siitä, miten Inu säntää karkuun tuomarin arvostellessa sitä... MUTTA, poju yllätti. Se hoksasi sturdin olevan turvapaikka, rauhoittui sinne syömään, juomaan ja nukkumaan. Se leipoi ja kehräsi. Ja katseli kiinnostuneena ihmisiä. Sitä ei jännittänyt, se vaan aluksi näytti mitä mieltä oli tästä hommasta, mutta oli ihan tyytyväinen sitten kun tajusi, ettei tässä mitään sen kummempaa olekaan.

Mua jännitti niin paljon, että mies sai luvan esittää Inun. Ja voi että mä olin ylpeä molemmista! Inu oli pöydällä vähän "mitäs tässä pitäis tehdä, vähän on outo tilanne" -fiiliksellä, mutta antoi kivasti tuomarin tutkia. Ihmisistähän se tykkää kaikista, ja ainakin toistaiseksi myös toisista kissoista, kun ei tarvii vielä kollitella. Sitten värin paras ringissä Inu otti mallia isoista kissoista, se katsoi miten ne olivat hienosti sylissä näyttelyasennossa, ja oli itsekin paikoillaan pää pystyssä. Inua ei voinut vielä pitää perusnäyttelyasennossa, mutta mun mies sai pidettyä sen silti hyvin. Inu jaksoi olla paikallaan, mistä mä olin tosi yllättynyt. Mies ei jännittänyt yhtään, niin Inulla oli siinä isoissa käsissä turvallinen olo. Inun kilpailijat olivat sitä kehittyneempiä, tietysti kun olivat kaikki vanhempia, eikä me päästy sitten jatkoon. Inu sai silti hienon arvostelun, Excellent 1, ja tärkeimpänä hyvän ensikokemuksen!

Näyttelypäivä meni tosi nopeasti, mutta iltapäivällä olin kyllä jo tosi väsynyt. Inulle ostettiin muutama uusi lelu, ja se jaksoi heti kotiin päästyään vetää rallia niiden perässä, eipä paljoa väsyttänyt.

Meille jäi tosi hyvä mieli tästä ekasta kerrasta, me onnistuttiin! Tästä on hyvä jatkaa :) Seuraava näyttely on parin viikon päästä Helsingissä.