Viimepäivät ovat olleet sateisia ja vähän tylsiä. Eilen aurinko käväisi taivaalla, ja me lähdettiin autolla muutaman kilometrin päähän retkelle. Löydettiin hieno sammalmetsä, jossa oli paljon polkuja. Me ei olla käyty siellä koskaan ennen, mutta siitä tulee nyt varmasti yksi vakiolenkkeilypaikka lisää. Siellä vierähti pari tuntia, vaikka käveltiin vain ehkä pari kilometriä. Istuskeltiin rannoilla.
Nori teki vieraassa maastossa melkoisen huonoja reittivalintoja. Se oli tietysti fleksissä, koska en tietä kuka kyseisen metsän omistaa. Polun vieressä oli noin metrin korkea suoraseinäinen kallio, jonka päälle Nori halusi jostain kumman syystä hypätä. No eihän se päässyt, vaan lätsähti vatsa edellä päin kallion seinämää. Siitä hieman hämmentyneenä se päätti pysytellä polulla. (Saatoin vähän nauraa sille.)
Miehellä oli itse tekemänsä jääkeppi mukana. Sellainen rautakärkinen keppi, jolla voi testata jään kestävyyden. Se on hyvä ja toimiva. Me mentiin vähän matkaa heikon jään yli semmoselle kalliopaikalle, missä oli penkit. Noria jännitti mennä jäälle, ja muakin vähän, kunnes tajusin ettei siinä ollut vettä varmaan puolta metriä enempää.
Ton jään ylittämisen jälkeen mä kaaduin ja satutin käteni, se on nyt ihan kunnossa. Muuten oli hyvä lenkki ja tosi nättejä paikkoja. Me päästään kesällä sinne meidän veneellä! Meillä on soutuvene, semmonen valkoinen, minkä pohjaan on maalattu hai. Siihen on pieni moottori, millä pääsee sit jos haluaa uistella tms.
Jos sataa, niin Nori pysyy mielellään sisällä, syystä että se inhoaa sadetta, ja siksi että sen niveliä kolottaa. Tänään me tehdään vain lyhyitä lenkkejä. Ulkona on harmaata. Siellä viihtyy vain pihapiirin linnut. Meidän ikkunasta näkyy päivittäin mm. mustarastas pariskunta ja punatulkku herra ja rouva (toivon että ne jää kesäksi, niitä ei ikinä näe kesällä!). Erilaisia pikkulintuja ja oravia käy paljon, Inulla on tossa ihan oma laajakuva tv, sitten se kun saapuu. Haimme tällä viikolla Inulle isomman kuljetuskopan ja kankaisen kantolaukun. Nyt puuttuu enää vesikuppi. Voisinkin tehdä jonkun kissanpennuntarvikepostauksen...
Äsken opetettiin Noria tunnistamaan mun ja miehen nimet. Nori taisi mun nimen tietää jo ennestään, mutta miehen nimeä ilmeisesti ei. Istuttiin lattialla, molemmilla herkkuja ja Nori meidän välissä. Nori sai vähän aikaa itse miettiä mitä pitää tehdä, ja kun se meni mun luota miehen luokse hakemaan herkkua, naksautin naksuttimella merkiksi, että se siirtyminen oli se päivän juttu. Sitten kun se itse naksautusten kanssa siirtyi sujuvasta toisen luota toisen luokse, otettiin "Missä Karoliina" ja "Missä xxxxxx?" käskyt mukaan. Mies kysyy Norilta "Missä Karoliina?", ja Nori tulee mun luokse. Tämä sujui hyvin, ja vaihdettiin paikkoja - ei ongelmaa. Se riitti tältä päivältä. Seuraavaksi Nori saa tulla toisen luota toisen luokse, kun ollaan kauempana toisistamme, ja lopulta sen pitäis ymmärtää käsky ulkona ja joka paikassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti