Miksi somali?

Meille on tulossa kissanpentu, kuten aikaisemmasta postauksesta sinulle ehkä jo selvisikin. Tähän blogiin tulee varmasti paljon kissajuttuja. Olen kiinnostunut mm. naksutinkoulutuksesta, tarkoitus on opettaa Inulle paitsi käytöstapoja, myös hauskoja ja hyödyllisiä temppuja. Tällä hetkellä käytän aikaani pohtien kissan ruokintaa, josta ehkä lisää joskus toiste.

Sekä minun että mieheni lapsuudenperheissä on ollut kissoja, joten niiden hoitaminen ja käyttäytyminen ovat sikäli tuttuja asioita. Inu on kuitenkin meidän ensimmäinen yhteinen kissa. Haave kissasta on molemmilla ollut jo pitkään, ja lupasin jo kauan sitten miehelleni, että seuraava hamsteria isompi lemmikki on kissa. Meidän Nami oli allerginen kissoille (kyllä, koira voi olla kissan syljelle/hilseelle allerginen, kuten ihminenkin), joten sen kanssa kissaa ei voinut harkita. Nami jätti lähtiessään valtavan tyhjyyden, kaipaan jotain muuta ajateltavaa ja iloista odotettavaa, joten nyt jos koskaan on sopiva aika hankkia kissa.

Mutta minkälainen? Rotukissa vai maatiainen? Meillä molemmilla on kokemusta maatiaisista, muttei rotukissoista. Olin itse ensin sitä mieltä, että voisimme antaa kodin jollekin maatiaiskisulle. Mieheni oli alusta alkaen rotukissan kannalla. Rotukissasta tietäisi etukäteen suunnilleen minkä kokoinen, näköinen ja luonteinen kissasta kasvaa. Hyvä kasvattaja olisi varmasti käsitellyt sitä pienestä asti, ja auttaisi meitä, jos tulisi kysyttävää kissan hoidossa. Aika pian päädyimmekin rotukissaan, jonka jälkeen pohdimme eri rotuvaihtoehtoja. Katsoin Suomen Kissaliiton nettisivuilta rotukuvauksia, rajasin sieltä itseäni kiinnostavat rodut ja tutustuin näiden rotujen rotuyhdistyksiin.

Somali oli suosikkivaihtoehtoni heti Kissaliiton rotukuvauksen jälkeen. ( voit lukea sen täältä ) Muitakin vaihtoehtoja oli, muttei yhtä paljon omalta tuntuvaa. Miehen tutkittua myös eri rotuja, oli hänkin somalin kannalla. Meitä molempia viehättää somalin aktiivinen ja osallistuva luonne, sopiva koko, puolipitkäturkki, ja kun luin jostain sen muistuttavan ulkonäöltään pientä kettua, oli valinta aika selvä. Somalin värit ovat riista, punainen, beige, sininen sekä eriväriset hopeat. Kuvia ja videoita katsellessamme ihastuimme molemmat erityisesti riistan värisiin somaleihin. Väri ei kuitenkaan ollut meille mitenkään erityisen merkittävä asia - minkä tahansa värinen somali on kaunis.

Somaleita, eli "somppuja" ei ole Suomessa ihan mahdottoman paljon, joten varauduin siihen, että joudumme odottamaan omaa kissaa pitkäänkin. Meillä kävi kuitenkin tuuri. Ensimmäisellä kasvattajalla, jolta pentua kyselin, oli pentuja kotonaan ja niistä osa kotia vailla. Sen lisäksi hän osoittautui heti juuri sellaiseksi kasvattajaksi, jonka toivoimmekin löytävämme. Tästä ei mennyt kauaa, kun jo pääsimme tapaamaan Inua - riistan väristä poikaa. Inu saapuu meille 24 yön kuluttua, aika ei ole ikinä mennyt näin hitaasti! Pojun kutsumanimi on japania, ja se tarkoittaa koiraa. Näissä blogitekstin kuvissa Inu on 7-viikkoinen.

Meillä on Inua varten jo lähes kaikki valmiina täällä. Ostimme kiipeilypuun, laitoimme seinälle hyllyn ihan vain Inua varten ja katon rajassa on myös peti. Ikkunalaudalla on sille oma peti, ruokakupit löytyvät jo omalta paikaltaan keittiön pöytätasolta, kissan tunneli löytyy, hiekkalaatikko on ja kasa leluja. Kasvattajan luokse veimme kissanpussin, jonka Inu saa sitten kotimatkalle mukaansa. Ostimme kuljetuskopankin, mutta se on kyllä liian pieni, joten se menee vaihtoon. Haluan Inulle kankaisen kuljetuslaukun, ja sitten isomman kuljetuskopan, johon mahtuu myös pieni hiekka-astia pidemmille matkoille. Inu saa pentuaikana lainata vanhempieni Sissi-kissan valjaita, ja paremmat valjaat se saa kun vähän kasvaa. Vaikka Inu onkin kyllä aika äijä jo meille tullessaan sitten 12-viikkoisena. Aiomme rakentaa Inulle pienen ulkoiluaitauksen, johon se pääsee tuuletusikkunan kautta vapaasti kulkemaan. Aion opettaa sen kulkemaan hihnassa ja olemaan meidän mukana joka paikassa. Näissä kuvissa näkyy seinäpeti, hylly ja kiipeilypuu, josta pääsee kaapin päälle ja sieltä meidän parvisänkyyn:

Koska taloudessa on koira, on tosi tärkeää, että Inulla on paikkoja, joihin koira ei pääse. Nori tykkää mun vanhempien kissoista, joten luulen että se ottaa Inun aika hyvin vastaan. Vanhempieni Sissi-kissa on viime kesänä löydetty pentu, joka on todella arka. Nori on Sissin kanssa tosi rauhallinen, ja antaa sen jopa tulla omalle ruokakupilleen kesken syömisen. (Kiinnostuitko Sissistä? Lue lisää täältä ) Tottakai tilanne on nyt eri, koska kissa tulee Norin omalle reviirille ja vieläpä jäädäkseen. Todennäköisesti pidämme porttia kaverusten välillä alkupäivinä, koska kyllä Noria varmasti ärsyttää, että joutuu jakamaan huomion. Mutta silti, uskon että kaikki menee hyvin ja Nori tykkää Inusta.

Meillä on ollut Norin kanssa tänään rauhallinen peruspäivä. Tai no, "peruspäivä" ei ole oikea sana, koska mä vielä totuttelen siihen, ettei ole koulua. Töissä käyn yhtenä päivänä viikossa, mutta koska se ei oikein riitä, niin haen töitä tällä hetkellä. Olin Norin kanssa aamulla 40 minuuttia metsässä ja sitten Norppa oli tarhassa ottamassa aurinkoa. Me asumme aivan metsän vieressä lähellä Kallaveden rantaa. Nori saa olla tuolla metsässä vapaana, koska se tulee heti kutsuttaessa kiireesti luokse, eikä mene koskaan pois näköetäisyydeltä, vaan pysyy lähellä. Lenkin jälkeen Nori pelaili älypeliä ja mä kävin kaupassa, tein ruokaa. Kohta lähdetään päivälenkille. Norilla on hyvin vakavia nivelrikko-ongelmia, sen molemmat reisiluunpäät on poistettu ja se elää jo viidettä vuotta jatkoajalla. Tämä aihe ansaitsee joskus oman postauksen, Norilla on kerrottavanaan selviytymistarina, tai oikeastaan muutamakin. Me liikutaan aina sen verran kun vointi sallii, tänään Norilla on hyvä päivä ja aurinko paistaa. Tässä kuvia aamulenkiltä:

Kuunneltiin kun jää kumisi Kallaveden yllä

Kommentit on muuten tervetulleita, samoin kaikki blogiin liittyvät vinkit ja ideat! :)