Kitsune No: Kissan pennun tarvikelista

Kolme yötä vappuun on... Ja meillehän vappu merkitsee Inun saapumista <3 (noin niinku muuten se merkitsee tasan vapaapäivää)

Nyt seuraa kissan pennun tarvikepostaus! Koska meillä ei ole ollut kissaa aiemmin, on Inua varten täytynyt hankkia kaikki tarpeellinen. Rahaa on mennyt myös, mutta siitä en ole pitänyt kirjaa. Suurin osa tarvikkeista on kuitenkin sellaisia, mitä ei todennäköisesti tarvitse sitten moneen vuoteen uusia.

1. Lelut

Kissat on kaikki erilaisia, ja ne tykkää erilaisista leluista. Mulla ei ole mitään käsitystä mistä leluista Inu mahtaa tykätä, joten sille on hankittu erilaisia palloja, hiiriä, keppihuiskia, potkutusleluja... Osa näistä on Namin perintöä. Nami rakasti kissanminttua. Siis koira. Se tykkäsi hirveästi kissanminttulelujen etsimisestä, ja se löysi ne aivan mistä vain. Inu saa Namilta jääneet kissan lelut. Osittain lelut on myös yhteisiä Norin kanssa, koska lattiallahan ne sitten pyörii. Nori on onneksi sellainen koira, joka ei vahingossakaan niele mitään pieniä osia. Mutta höyhenlelut ei kyllä kestä sen hepulointia, joten ne pysitään pitämään erillään. Vaikka tuskin ne kestävät Inullakaan ihan hirveän kauaa. Kuvassa näkyy tuo sinivalkoraidallinen rapiseva ...juttu. Sen mä neuloin tässä yks päivä. Tänään huovutin pallon, jonka sisällä on kindermunan kotelo ja siellä riisiä. Siitä tuli kiva, mutta siitä ei ole kuvaa, koska se on vielä kuivumassa.

Leluihin kuuluu myös kiipeily/raapimispuu, joka vähän näkyy tässä kuvassa, ja josta on kuva "Miksi somali?" -postauksessa. Kuva puuttuu meidän leikkitunnelista, se on varmaan Inun mielestä kiva. Se on nyt sohvan takana ja siellä on varmaan jännää leikkiä, sen voi myös nostaa sieltä sitten esille. Lisäksi meillä on myös koirien älypelejä, joista osa käy myös kissoille. Inu saa tutustua niihin ja jossain vaiheessa se saa varmaan omiakin.

2. Privaattipaikat/pedit

...joihin koira ei pääse. Jotta kissan ja koiran ystävyys on mahdollista näin pienessä asunnossa, on kissalle oltava omia paikkoja, joihin Nori ei mene. Nähtäväksi jää, meneekö Inu itse sitten Norin pedille, mutta se tuskin on ongelma.

Ikkunanlautapeti ja "laajakuva tv", jossa pyörii luontodokumentit non-stoppina. Kanavaa ei voi vaihtaa, mutta tarjonta on monipuolista: löytyy västäräkkejä, punatulkkuja, oravia, mustarastaita... Tuossa pienessä valkoisessa astiassa kasvatan Inulle kauraa. Ostin ison pussin linnuille tarkoitettuja siemeniä, se riittää ainakin vuodeksi, ja tulee melkolailla halvemmaksi, kuin että ostaisin niitä kivoja pikkupusseja, joissa on mirrin kuva. Kuvassa vasemmalla on mun ylpeyden aihe, mango. Se on ollut mulla useamman vuoden, vaikka mä olen tosi taitava kuihduttamaan kaikki mun kasvit. Muutama muukin kasvi on ikkunalaudalla, katsotaan saako ne olla siinä vielä kun kissa on talossa. Tämän ikkunan vierestä tuuletusluukusta pääsee sitten ulkoiluaitaukseen, joka me saadaan toukokuun lopussa paikoilleen.

Seinähylly ja -peti. Näistäkin on ollut kuva aiemmin.

Tähän Ikean lipastoon jätettiin tarkoituksella tyhjä kolo, josta Inu ehkä tykkää. Sinne voi vaikka laittaa kissanpussin. Kissanpussi on nyt kasvattajan luona, ja se tuo turvaa Inulle pitkällä kotimatkalla.

Siirreltävä peti, jonka voi laittaa sinne missä Inu tykkää olla. En tiiä tykkääkö se tästä. Mun piti ostaa iglu, mut mä sain tän halvalla. Tää käy kuljetuskoppaan.

3. WC ja hiekkaa

Suojaisa pikkula, jossa myös irroitettava ovi. Nori ei ole koskaan ollut kiinnostunut kissojen jätöksistä, mutta ovi on kumminkin hyvä olla. Samaa kissanhiekkaa, mitä kasvattajakin käyttää. Todennäköisesti testataan sitten muitakin merkkejä, tuo on aika kallista meille. Ja tietysti hiekkalapio ja joku, joka sitä käyttää. Me hoidetaan Inu tasapuolisesti, mutta mies ottaa tän kissan veskin siivouksen omalle vastuulleen. Selkeämpää, että toinen huolehtii siitä että se tulee puhdistettua.

4. Hoito- ja koulutustarvikkeet

Karsta, kynsisakset, kampa, naksutin ja herkut löytyvät meiltä valmiina, koska Nori käyttää näitä samoja. Pehmoharja on ostettu Inulle heräteostoksena. Mä olen tykästynyt kissan kynsisaksiin koirallakin, olen käyttänyt tuollaisia yli 11 vuotta. Ne on ihanan kevyet ja sopii mun pieneen käteen hyvin. Mä saan kynnet leikattua noilla paremmin, kuin pikkukoirille tarkoitetuilla saksilla. Mut ei kerrota Norille, että ne on oikeesti kissan. Inulta puuttuu vielä hammasharja ja -tahna. Tämän viikon ostoslistalla ovat myös ruoat.

5. Ruoka- ja juomakupit

Metallikupit löytyivät meiltä valmiina, samoin alusta, ja juomakuppi ostettiin Halpa-Hallin astiahyllystä. Noi metallikupit ei kyllä tule pysymään paikallaan, joten mä pyysin että mies tekee niille jonkinlaisen matalan telineen. Se on tehnyt Norille ruoka- ja juomakuppi telineet, mitkä on ollut hyvät tuolle nivelvaivaiselle:

Pahoittelen Nori kuvakulmaa, näytät tosi pulskalta...

6. Kuljetustarvikkeet

Valjaat ja hihna ovat Sissi-kissan vanhat. Ostan Inulle kunnon valjaat sitten, kun saan sen mukaani eläintarvikeliikkeeseen niitä sovittamaan. Fleksi on ostettu metsäretkiä varten.

Inulla on kankainen kevyt kuljetuslaukku, joka on kätevä lyhyillä matkoilla. Sen lisäksi Inulla on iso kuljetusboksi, jota se käyttää sitten pitkillä matkoilla. Siitä ei ole nyt kuvaa, koska en jaksa hakea sitä varastosta.

Kuljetusboksiin mahtuva matka-wc on tärkeä pitkillä matkoilla.

7. Vauvakirja

En löytänyt kaupasta sopivaa kissan pentukirjaa, joten tein itse. Se on vielä vähän vaiheessa, enkä ole vielä aloittanut sen täyttämistä, vaikka sinne on varattu tilaa mm. odotusajan fiiliksille. Tähän kirjaan laitan muistiin hauskoja kommelluksia ja miten Inu on oppinut asioita, kuinka se kotiutuu jne. Tässä pari kuvaa siitä:

Kannesta ei tullut nyt kuvaa, mutta kirjan nimi on tietysti: mInun oma kirja ;)

Olikohan tuossa nyt kaikki?

Muihin asioihin. Tuittu ei ole vielä synnyttänyt, mutta se on niin VALTAVA, että kyllä kohta täytyy tapahtua. Jännittävää :)

Mä olin viikonlopun parhaan ystäväni luona Mikkelissä. Tällä ystävällä on Norin poika Kaapo. Norilla teetettiin yhdet pennut vuonna 2005, jolloin oli yleinen käsitys siitä, että shibat ovat terveitä, eikä esim. mitään lonkkaongelmia voi olla. Nori ei oireillut ennen kuuden vuoden ikää, eikä sitä terveystutkittu ennen pentuja. Nykyään tietoa on enemmän, ja onneksi tutkimukset ovat yleistyneet. Olen itse kertonut aina avoimesti Norin ongelmista, ja pyrkinyt omalta osaltani murtamaan sitä ennakkokäsitystä, ettei shiboilla muka voisi olla esimerkiksi lonkkavaivoja. Toki ne ovat melko harvinaisia, mutta täysin mahdollisia, ja sairaan koiran kanssa eläminen on välillä aika rankkaa. Norin pennut ovat nyt 9-vuotiaita ja niistä neljä viidestä on pitänyt yhteyttä pentuaikojen jälkeen, ainakaan näillä ei ole ollut isompia nivelvaivoja.

Tässä muutama kuva Kaaposta, me käytiin metsäretkellä: