Hamstereita

Meidän hamsteri Tuittu (Goldilock´s Androgum) on asunut nyt viikon verran poikaystävänsä Maran (Martti) kanssa. Roborovskin tiineysaika on noin kolme viikkoa, eli hyvällä tuurilla meillä voi olla poikasia vajaan parin viikon päästä. Tuittu syö paljon, mikä viittaa tiineyteen, mutta varma ei voi vielä tässä vaiheessa olla. Se saa nyt runsaasti tuoreruokaa päivittäin, laadukkaan siemenseoksen lisäksi. Tämä on ensimmäinen hamsteripoikue, joka meillä syntyy. Virallisesti kasvattaja on Wippee's hamsulan omistaja, joka auttaa meitä aina kaikessa ja on tosi ihana! Meille on tarkoitus jäädä poikueesta tyttö Tuitun seuraksi, ja loput tulevat Wippee's hamsulan kautta myyntiin Jyväskylästä. Kovasti toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja lisäksi, että poikueessa on tyttöjä. Tuittu ja Martti tulevat loistavasti toimeen, on ihanaa nähdä Tuittu käpertyneenä toisen kainaloon, kun se on joutunut viime kuukaudet asumaan yksin.

Ensitapaamisella Tuittu näyttää kuka määrää, Martti on herrasmies ja uskoo hyvin tyttöä.

Tuittu ja Martti, hieman turkit sekaisin, koska olivat juuri kynsienleikkuussa.

Meillä on ollut venäjänkääpiöhamsteri roborovskeja nyt kaksi vuotta. Sitä ennen mulla ei ole ollut mitään jyrsijöitä. Olen opetellut kaiken ihan alusta näiden kanssa. Etsin paljon tietoa ennen kuin ensimmäinen kaksikko, Surku ja Sosuli, saapuivat. Hamsterimaailmaa voinee verrata vähän koiramaailmaan - on kasvattajia, näyttelyitä ja sertejä. Roborovskit ovat hamstereista kaikkein pienimpiä, ja jokainen on yksilö, jolla on oma persoonallisuus ja omat hauskat tapansa. Robot ovat laumaeläimiä, joten lajitoverin seura on suositeltavaa. Tuittu on meidän neljäs hamsteri. Sitä ennen meillä on ollut:

 

Surku oli ensimmäinen, ja mulle rakkain. Se tykkäsi partsailla ihmisten katseltavana dunansa tasolla, ja oli ihan valtavan suloinen. Iso löllykkä, painoi 47g (vertailun vuoksi: Tuittu 25g). Surku eli Sosulin kanssa vuoden verran, kunnes muutti erakoksi, kun ei seura enää kelvannut.

 

Sosuli on ollut kaikkein kiltein ja herttaisin meidän hamstereista (Tuittu on aika samanlainen). Se ei ikinä näykännyt edes vahingossa ja tuli toimeen kaikkien kanssa. Jostain syystä kaikki kiusasivat sitä, kunnes se sai seurakseen Tuitun, josta tuli sen paras ystävä. Tuittu ja Sosuli ehtivät elää muutaman viikon yhdessä.

 

Puppelipuu, eli Pupsi, oli aivan valtavan kesy. Se rakasti käsissä kiipeilyä! Robot eivät yleensä ole kovin kesyjä, mutta Pupsi viihtyi pennusta asti käsissä ja sylissä. Se itse asiassa suuttui, jos ei saanut kiipeillä. Pupsi eli aivan liian vähän aikaa, se meni nopeasti huonoon kuntoon sairastuttuaan diabetekseen.

Olen tosi kiinnostunut kaikesta hamstereihin liittyvästä, näistä on tullut harrastus, ja ne ovat tärkeitä perheenjäseniä. Kaikkein parasta on, kun huomaa noin pienen eläimen oppivan luottamaan ja tunnistamaan omistajan kädet. Toivottavasti meillä on pian pikkusöpöjä! :)

Jää nähtäväksi, kuinka hyvin Inu oppii sen, että hamstereita saa kyllä katsoa, muttei härnätä. Siinä voi hetki kestää, mutta uskon sen tottuvan, kun tottui nuo mun metsämyyriä nappaavat koiratkin. Inu ei pääse hamsuihin käsiksi (tassuiksi?) mitenkään, eivätkä hamsut ole kissoista koskaan stressaantuneet.