Elämää koiran nivelrikon kanssa

Kuten näkyy, Nori on nivelrikosta huolimatta hyvin onnellinen koira.

Jos shiba saa elää terveenä ja välttyy tapaturmilta, sen voidaan olettaa elävän 13-16 -vuotiaaksi. Tätäkin vanhempia shiboja on ollut. Rotu on siis hyvin pitkäikäinen ja perusterve. Mutta kuten jo moni tietää, mulla on ollut mahdottoman huono tuuri omien koirieni kanssa, jotka molemmat ovat sairastelleet. Namista jouduttiin luopumaan vain 8v 5kk ikäisenä. Nori on nyt 11v 3kk. Tässä postauksessa kerron Norin nivelongelmista ja elämästä veteraanikoiran kanssa. Kuten kuvista näkyy, Nori on kaikesta huolimatta ihan vauhdikas kaveri!

Vauhtia riittää! Nämä lumikuvat on otettu viime kuussa.

Nori oli 5-vuotias, kun sille tehtiin viralliset terveystutkimukset. Tulokset tulivat minulle täysin yllätyksenä: lonkat D/D ja niissä alkavaa nivelrikkoa, polvet 2/2. Lonkkien arvosteluasteikko on lyhyesti sanottuna A-E ja polvien 0-3, eli Norin nivelet olivat surkeassa kunnossa.

"mun lonkat on ihan sököt, mut ei se mua haittaa!"

Nori alkoi ontumaan takajalkojaan vuonna 2009 sen ollessa 6,5-vuotias, eli 1,5 vuotta diagnoosin jälkeen. Tällöin Nori röntgenkuvattiin uudestaan. Lonkissa oli vakavat nivelrikkomuutokset, samoin kyynärissä. Polvissa todettiin silloin myös alkavaa nivelrikkoa. Noria hoidettiin noin puoli vuotta kipulääkekuureilla, levolla, cartrophen-pistoksilla, uinnilla, venyttelyllä ja hieronnalla. Lenkkeilimme enemmän pehmeällä alustalla ja vältimme liian rasittavaa liikuntaa. Kaikenlainen hyppiminen, ja harrastukset joihin liittyy vetämistä (hiihto, pulkanveto yms.) jäivät pois kokonaan. Nämä varotoimet eivät kuitenkaan riittäneet. Norin ontuminen jatkui, ja tilanne tuntui täysin toivottomalta. Sitten eläinlääkärimme ehdotti meille reisiluunpään poistoleikkausta. Leikkauksessa poistettaisiin reisiluunpää, joka hankasi lonkkamaljaan ja aiheutti Norille kipua. Leikkaus tehtäisiin molemmin puolin, niin että leikkauksien välillä olisi puoli vuotta aikaa. Me lähdimme tähän leikkaukseen. Se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä.

Molemmat leikkaukset sujuivat erinomaisesti ja Norin isot leikkaushaavat parantuivat hyvin. Tein todella paljon töitä Norin kuntoutumisen eteen leikkausten jälkeen, erilaisiin harjoitukseen meni useampi tunti päivässä. Jo viiden viikon kuluttua ensimmäisestä leikkauksesta Nori hepuloi ulkona lumihangessa! Toipuminen vei kuitenkin muutaman kuukauden, ja puolen vuoden kuluttua leikattu jalka oli siinä kunnossa, että toinenkin leikkaus voitiin tehdä. Nyt Nori elää jo viidettä vuotta jatkoajalla, kiitos näiden leikkausten ja taitavan eläinlääkärin! Mä en muutama vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan, että Nori viettää 11-vuotissynttäreitä.

Norin röntgenkuva 2014

Norin lonkat eivät ole vaivanneet sitä lainkaan noiden leikkausten jälkeen. Kipu poistui välittömästi ja Nori oli todella sinnikäs ja halukas toipumaan. Norin polvet ovat itse asiassa menneet jopa parempaan suuntaan, ne eivät ole enää ollenkaan löysät. Eläinlääkäri on todennut epävirallisesti niiden vastaavan nollan polvia. En ihan täysin ymmärrä miten se on mahdollista. Nivelrikkokaan ei ole edennyt polvissa juuri lainkaan tämän viiden vuoden aikana.

Sen sijaan kyynärien nivelrikko on vakavaa, ja sen vuoksi Nori syö Rimadyl-kipulääkettä päivittäin. Pari kuukautta sitten Nori ensimmäisen kerran lievästi ontui oikeaa etujalkaansa. Se aristaa kyynäriä, mutta eläinlääkärin mukaan se vielä pärjää niiden kanssa hyvin. Pidän todennäköisenä sitä, että joku päivä joudun päättämään milloin särkyjen määrä on liiallinen, ja milloin elämänlaatu ei enää ole riittävän hyvä. Tällä hetkellä Nori on kuitenkin todella reipas ja iloinen, se on aina valmiina lenkille ja liikkuu mielellään. Me sanotaan sitä partiolaiseksi, niin innokkaasti se aina lähtee lenkille.

Norin liikunnan määrä vähenee jatkuvasti. Nivelongelmien lisäksi se on jo vanhentunutkin, eikä liiku enää niin kuin vaikkapa pari vuotta sitten. Nykyään Norin keskimääräinen aamulenkki on noin 20min, päivälenkki 30-60min ja iltalenkki 20min. Tosin nyt kun olen työttömänä, niin meillä saattaa mennä aamullakin tunti metsässä, mutta silloin yleensä istuskellaan rantakallioilla, eikä matkaa kerry välttämättä kahta kilometriä enempää. Edellä mainittu aika on se, minkä Nori aktiivisesti liikkuu päivässä, vaikka "lenkillä" oltaisiinkin pidempään.

Vaikka fyysinen harrastaminen vähenee, niin henkisen harrastamisen ei tarvitse vähentyä - ja oikeastaan sen merkitys vain korostuu entisestään. Nori rakastaa temppujen tekemistä ja uuden oppimista, sekä koirien älypelejä, joita se pelaakin joka päivä. Nori puuhailee mun kanssa mielellään ihan mitä vaan. Toki se myös nukkuu paljon. Sen näkö ei välttämättä ole enää niin terävä kuin nuorempana, enkä ole kuulostakaan aina ihan varma. Nenäkään ei havaitse kaikkea mitä aikaisemmin. Tänään mä näin aamulenkillä kärpän, mutta Nori ei huomannut sitä ollenkaan.

Eilen olin Norin kanssa mun ystävän luona kahvilla. L on yksi niistä harvoista kavereista, joista Nori oikeasti tykkää, ja jonka kättä se nuolee niin että kutittaa. Me käytiin sitten Norille vieraassa maastossa noin tunnin lenkillä, minkä Nori käveli reippaasti. Uudet paikat ja uudet tuoksut ovat koiralle tärkeitä. Me teemme aika paljon autolla retkiä jonnekin määränpäähän, jossa kävelemme vähän matkaa ja Nori saa nuuskia niin paljon kun tykkää.

Nori näköalapaikalla 8.4.2014

Meidän elämä muuttui paljon, kun Norin nivelrikko alkoi oireilemaan. Se ei enää tykännyt käydä näyttelyissä, ja sitä ennen Nori oikein loisti kehässä ja nautti esiintymisestä. Harrastuksia jouduttiin jättämään pois, ja aluksi se harmitti hyvin paljon. Nykyään ei. Nori on opettanut mua nauttimaan hetkestä ja tekemään niitä asioita, mitä milloinkin voi tehdä. Se luottaa siihen, että mä kyllä nostan sen jokaiselle sammalmätäskivelle mihin se haluaa, kun omat voimat ei enää riitä. Me ollaan tänäänkin lähdössä eväsretkelle, kun aurinko paistaa niin kivasti. On kevät! :)