Inu ulkoilee

Inu on nyt 15 viikkoa ja painaa vähän yli 1,9kg. Siitä taitaa kasvaa aika iso poika! Inu on nyt parin viime päivän aikana käynyt monta kertaa ulkona valjaissa. Ensin sitä jännitti kovasti, mutta tänään ei enää yhtään! Se on jo tutkinut meidän koko pihan ja vähän aidan ulkopuoleltakin. Pikku hiljaa käydään kauempana ja tarkoitus on, että se tulee joskus vielä meidän kanssa lenkille mukaan :)

Ulkona on todella paljon jännittävyyksiä ja aistiärsykkeitä. On ötököitä, liikenteen ääniä, tuulta, heiniä, lintuja jotka käy kahden metrin päässä, perhosia... Siinä menee pienen pojan pää pyörälle. Nämä kuvat on eilen otettuja:

Inu 15 viikkoa

Kuten kuvista näkyy, kissa ja koira alkaa olla kavereita :) Pientä leikkiäkin on yritetty, mutta se on tyssännyt aina kommunikointikatkokseen. Ulkoillessa Inu ottaa selvästi Norista mallia ja hakee siitä turvaa, ja ihmettelee miten se voi vaan makoilla auringossa niin rauhallisena. Viime viikolla kaverit nukkuivat ekat päikkärit vierekkäin:

On tosi helpottavaa, kun ei tarvitse enää vahtia näitä, eikä olla sydän syrjällään silloin kun eläimet jäävät keskenään. Nori on muutaman kerran vähän irvistänyt Inulle, ja aina syystä. Inu on nyt täysin kotiutunut ja siitä on tullut esiin sellainen rasavili puoli, se ihan tahallaan kokeilee rajojaan, niin kuin tässä iässä kuuluukin. Se on käynyt vähän läpsimässä Noria, ja muutenkin kokeilee mikä kaikki on kiellettyä. Kukkapurkkien kaivaminen on nyt ollut aika kova juttu, tosin pari viime päivää ne ovat saaneet jo olla aikalailla rauhassa, kun olen Inua aina komentanut, kun se niihin aikoo tassunsa laittaa. Inu ymmärtää kiellon, mutta pilke silmäkulmassa kokeilee kuitenkin, että jaksanko aina komentaa. Kerran se kävi repimässä wc-papereita, mutta siitä se jäi heti kiinni, eikä ole yhden komennon jälkeen niihin koskenut. Inulla on valtavasti virtaa ja leikkimieltä, ja jos sitä ei aktivoida, niin se kyllä keksii itse omaa puuhaa.

Viime viikon aikana Inu oppi antamaan tassua käskystä. Sitä pitää vielä vähän hioa, se on vähän hankalampi temppu kuin istuminen.

Aikaisemmassa postauksessa mä kerroin Inun olevan isännän kissa, mutta nyt siitä on tullut kyllä mamman poika. Se nukkuu mun leuan alla, enkä mä edes huomaa kun se siihen tulee, niin hienosti se öisin viereen mönkii. Mies leikkii Inun kanssa tosi paljon iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin mä taas jätän kissan vähemmälle huomiolle, jotta sen suhde meihin molempiin pääsee kasvamaan.

Me käytiin toissapäivänä Norin kanssa Kolmisoppi-Neulamäen luonnonsuojelualueella. Siitä on nyt tullut vakiolenkkeilypaikka, koska lyhyellä kävelyllä pääsee nätteihin maisemiin.

Tuitun poikaset esittäytyvät!

Tuitun ja Martin rakkauslapset täyttivät tänään kaksi viikkoa, mikä tarkoittaa, että ne otettiin ekan kerran käsittelyyn! Poikasia on viisi: yksi normaalin värinen naaras, yksi normaali uros, yksi laikukas naaras ja kaksi laikukasta urosta.

Vipinää!

Osa poikasista tuli ensimmäisen kerran esiin reilun viikon iässä, ja muutamassa päivässä kehitys on ollut huimaa! Nyt ne jo viipottavat pitkin dunaa ja kiipeilevät!! Ja kahden viikon päästä ne ovat sukukypsiä, kolmen viikon päästä luovutusikäisiä... Toki ne ovat edelleen aivan minimaalia, kuten kuvista näette.

Hamsterin poikaset ovat helppohoitoisia, Tuittu hoitaa ne pääasiassa itse. Näiden kahden ensimmäisen viikon aikana mun ei ole tarvinnut mitään muuta, kuin huolehtia ruokinnasta. Poikasilla on jatkuvasti mössömäistä tuoreruokaa tarjolla, sitä vaihdetaan siis usein. Muuta ei ole tarvinnut tai oikeastaan edes saanut tehdä, vaan pesärauha piti antaa. Nyt poikasia voi alkaa käsittelemään! :) Oi että, tätä on odotettu. Ihan mieletöntä pitää noin pientä eläintä kädessä <3 Mun oman hamsterin omaa poikasta! Käsittämätöntä. Toinen naaraista jää meille Tuitun seuraksi, ja mä saan seurata sen elämää pienestä karvattomasta rääpäleestä aikuiseksi asti :) Se on ensimmäinen meidän lemmikki, joka on meillä ihan koko elämänsä ajan. Tällä hetkellä luulen, että meille jää tuo normaali naaras, mutta lopullisen päätöksen teen sitten, kun tyttöjen luonteet tulevat esiin.

Tuittu on saanut monta raskausgrammaa, mikä on ihan hyvä juttu, koska se oli aika pieni ennen poikasia. Siitä ei kyllä yhtään huomaa, että se on imettänyt viittä vikkelää kersaa ja paimentaa niitä päivin ja öin. Tuittu on hyvä emo <3

Laikukas poika, isompi

Laikukas poika, pienempi

Laikukas tyttö

Normaali poika

Normaali tyttö

Näiden hamstereiden virallinen kasvattaja, Wippee´s hamsulan omistaja, antaa mun päättää poikasten rekisterinimet, mikä on ihan huippua! En yhtään vielä tiedä mitä niistä tulee. Meille jäävälle tytölle on kyllä kutsumanimi jo tiedossa. :)

Eläinten viralliset esittelyt

Tällainen postaus vielä puuttuu, elikkäs Norin, Inun ja Tuitun virallisemmat esittelyt:

FI MVA Headstyle Columba "Nori"

isä: FI & SE MVA Okami´s Ujigami, punainen

emo: FI MVA Natural Tamiko, punainen

Rotu: Shiba

Väri: Punainen

Sukupuoli: Narttu

Syntymäaika: 27.12.2002

Koko: 39cm ja 13kg

 Kasvattaja: Riitta Lehto, Vantaa

Omistaja: Karoliina Seppänen, Kuopio

 Elämäntehtävä: Olla oman ihmisen uskollinen ystävä aina ja ikuisesti.

Amajan Ilfredo Idolo "Inu" 

 isä: IC Foxgarden´s Ulysses, riista

emo: IC Amajan eAmbra Eminente, punainen

Rotu: somali

Väri: riista

Sukupuoli: uros

Syntymäaika: 2.2.2014

Koko: kasvaa jatkuvasti

Kasvattaja & omistaja: Anne-Maj Ahokas, Espoo

Sijoitusmami: Karoliina Seppänen, Kuopio

Elämäntehtävä: Kasvaa komeaksi kolliksi ja hurmata morsian, olla oman perheen hauskuuttaja, hämmästyttää kaikki koiramaisella luonteellaan, ja ihastuttaa kaikki vastaantulijat.

Goldilock´s Androgum "Tuittu"

isä: Sci-Fly By, normaali laikukas

emo: Goldilock´s Zavannah, normaali laikukas

Laji: Venäjänkääpiöhamsteri roborovski

Väri: normaali laikukas

Sukupuoli: naaras

Syntymäaika: 25.10.2013

Koko: 25g + raskausgrammat

Kasvattaja: Veera Kujansuu

Omistaja: Karoliina Seppänen

Elämäntehtävä: Kerätä maailman kaikki auringonkukan siemenet, kasvattaa lapset hyviksi lemmikeiksi ja saada kerättyä mahdollisimman paljon "vooooooi kun se on pieni ja söpö" -kommentteja.

Kyläilyä, mainoskuvia, Tuitun poikanen!

Inun viikkoon on mahtunut paljon uutta ja jännittävää! Ensimmäinen vieras, yksi naapureista, kävi leikkimässä sen kanssa ja silittelemässä. Tänäänkin kävi yksi kaveri, jota Inu ensin vähän jännitti, mutta uskalsi sitten olla sylissäkin ja näytti kunnon hepulispurttailut.

Inu oli tällä viikolla ensimmäisen kerran mukana kylässä mun kaverin luona. Alkuun sitä jännitti ja se tutki kaikki paikat, mutta sen jälkeen uskalsi vähän leikkiä ja nukkua päikkärit. Olen tosi ylpeä Inusta, se suhtautuu kaikkeen uuteen niin kiinnostuneesti ja on utelias tutkimaan ja tutustumaan.

Ekaa kertaa kylässä

Kävimme Inun kanssa vierailemassa Mustissa&Mirrissä ja Kuopion Lemmikkiasemalla. Inu istui kiltisti kuljetuslaukussaan ja tarkkaili sieltä, eikä edes yrittänyt karata. Se pitää laukkua omana turvapaikkanaan, josta voi tutkia maailmaa. Valjaat saa laukkuun kiinni, eli se ei siis pääsekään sieltä karkuun. Inun tämän hetkiset valjaat ovat paitsi tyttömäiset, myös aika epäkäytännölliset, joten mä tilasin Somakiss ry:ltä valjaat lainaan. Rotuyhdistyksellämme on muutamat hyvät pentuvaljaat, joita saa lainata panttia vastaan, ja tällaiset tulee siis Inulle. Tosi hieno juttu, ei tarvitse ostaa omia valjaita nopeasti kasvavalle pennulle. Kuopion Lemmikkiasemalla oli extrakiinnostava lisko:

Eilen oli jännä päivä. Me kävimme Kuopion eläinlääkärikeskuksessa mainoskuvauksessa! Nori ja Inu olivat molemmat mukana, ja molemmista otettiin sekä yksittäis- että yhteiskuvia. Norihan on helppo kuvattava, ei tarvitse kuin herkkua näyttää, niin se katsoo kameraan, joten sen kuvaamisen tiesin onnistuvan. Inua kuvattiin pöydän päällä. Ensin se nuuski pöytää, ja pari kertaa hyppäsi lattialle, josta nostin sen takaisin. Sitten se jäi pöydälle ja oikein poseerasi kameralle! Se istui ja seisoi ja katsoi kameraa, sekä sen takana heilutettua lelua. Inu kyllä yllätti taas käytöksellään, siis se on ihan mahtava! Varmasti tulevat kissanäyttelytkin sujuu hyvin tämän poseeraajan kanssa :) Ekat näyttelyt on suunnitteilla heinäkuulle.

Yhteiskuvassa olikin vähän enemmän työtä: Norin piti pysyä paikallaan makaamassa, ja Inu laitettiin sen kylkeen kiinni. Nori oli vähän vaivautunut sen sen oli hankala pysyä paikoillaan, ja Inua taas kiinnosti kamera niin paljon, että sen oli vaikea malttaa olla aloillaan. Mutta lopulta onnistuttiin ja saatiin mahtavia kuvia! Ei siihen tarvinnut kuin neljä ihmistä: yksi laittamaan kissa paikalleen, yksi huolehtimaan koiran makuulla olosta, yksi kuvaaja, ja yksi heiluttamaan erilaisia leluja kameran takana. Me saamme muutaman viikon päästä palkkioksi printtikuvat, ja näitä kuvia voi sitten käyttää eläinlääkärikeskuksen mainonnassa. :)

"Toi kameratyyppi ihailee mua!"

Inun sopeutuvaisuus erilaisiin tilanteisiin on yllättänyt meidät. Samoin sen oppivaisuus. Mä opetin sen istumaan käskystä yhden päivän aikana, ja se osaa sen nyt niin hyvin, että istui jopa mun kaverin pyynnöstä! Kuvittelin, että kissat olisi vaikea motivoida, eikä ne jaksa toistoja, mutta Inu on kyllä ihan erimieltä. Se on niin perso herkuille, että motivoinnissa ei ole mitään ongelmaa. Se jaksaa helposti parikymmentä toistoa kyllästymättä. Mä olin varautunut opettamaan sen vaihe vaiheelta istumaan, mutta siis käytännössä mä vaan ehdollistin sen naksuttimeen viikon aikana, ja sit yhden päivän aikana herkun ja käsimerkin avulla sain sen istumaan *naksaus*, toistettiin tätä monta kertaa, sen jälkeen liitin käsimerkkiin käskysanan "istu", ja iltapäivällä se sit osas jo istua. Helppoa! Seuraavaksi harjoitellaan ehkä tassun antamista.

Yhtä asiaa meidän täytyy myös alkaa harjoittelemaan: yksinoloa. Inulle on tosi vaikeaa joutua eroon porukasta. Eilen kun vaihdettiin Martti-hamsterin (lainauros, poikasten isukki) purut ja leikattiin sen kynnet, niin Inu oli sen aikaa oven takana keittiössä, koska se on melkoisen kiinnostunut hamstereista. Ei onneksi pääse niihin käsiksi, eikä ole pahemmin yrittänytkään, tuijottelee vain. Inu maukui oven takana niin kuin se oltaisiin hylätty ja henkisesti pahoinpidelty, ja se oli niiiin loukkaantunut. Se sai olla keittiössä niin kauan, että vaikeni, eli sopivasti sen ajan mikä mulla meni purujen vaihtoon. Inun seurallisuus on ihana ominaisuus, mutta koska on tarkoitus että mä saan töitäkin joskus, niin sen täytyy oppia olemaan myös yksin.

Nori ja Inu olivat tänään pari tuntia keskenään ensimmäisen kerran, meidän käydessä Vapaaseurakunnalla. Nori on nyt alkanut käyttämään ihan pikkuista murinaa, jos Inu ylittää rajan, ja Inu tottelee, eli me ollaan nyt otettu iso askel eteenpäin. Edelleen ollaan vähän varovaisia, ja varsinkin Inun iltavillityskohtauksen aikana katsotaan, ettei se mene kiusaamaan nukkuvaa koiraa. Nori menee meistä ensimmäisenä nukkumaan.

Inu on kasvanut. Sen näkee. Ja jos ei näe, niin siitä ainakin tietää, että se ei mahdu enää sohvan alle. Ja kaikki pallot karkaa aina sinne!

Toissapäivänä tapahtui jotain mikä melkein sai mut halkeamaan onnesta! Tuitun poikanen tuli ekan kerran pois pesästä! Ne on niiiiin söpöjä <3 Vielä muutama päivä pitää odottaa, ennen kun voi alkaa koskemaan niihin. Pesässä on sekä laikkua että normaalia, mutta tarkkaa määrää en osaa vieläkään sanoa. Hamstereiden kanssa täytyy olla tosi varovainen, ja antaa pesärauha, vaikka mieli tekisikin olla koko ajan sörkkimässä pesää. Poikaset ovat nyt takaisin mökissä, Tuittuhan siirsi ne sieltä ensin pois. Poikaset on niin hassun näköisiä, kun pää on yhtä iso kuin kroppa <3 Tässä kuvassa poikanen on noin 10vrk.

Viikko kissan omistajana

...tai ehkä paremminkin hovihauskuuttajana :D Virallisestihan Inu on kasvattajansa omistuksessa vielä. Mutta se on kyllä aivan isännän kissa! Inu nukkuu miehen kainalossa ja fanittaa isäntää. Mies oli yhden yön työkeikalla ja se oli ihan hyvä juttu: Inu löysi minunkin kainaloon, ja nyt me ollaan ilmeisesti aika tasavertaisia sen silmissä. ;)

Ekaa kertaa tutustumassa ulkoilmaan, mä oon edelleen vähän flunssainen ja se näkyy, mut haitanneeko tuo.

Viikon aikana Inu on:

-oppinut käymään meidän hiekkalaatikossa, jossa on epäilyttävä ovi

-syönyt hirveästi ja kasvanut 200g, se painaa nyt reilut 1,6kg

-tutustunut pieneen määrään jauhelihaa - herkkua! Siitä se raakaruokinnan osuus lähtee kasvamaan.

-oppinut kiipeämään raapimapuuhun ja sitä kautta meidän parvisänkyyn

-nukkunut kaikki yöt hyvin! Tää on niin hieno juttu!

-LEIKKINYT, siis ihan tajutonta se miten paljon se jaksaa leikkiä. Onneksi mulla on aikaa sen kanssa.

-ollut harjattavana

-harjoitellut näyttelyposeerausta

-ollut sylissä, ollaan otettu sitä monta kertaa päivässä syliin pussailtavaksi, ja sen lisäksi se tulee itsekin

-ilmeisesti oppinut oman kutsumanimensä, tai ainakin reagoi siihen

-harjoitellut autossa matkustamista: Inu miukuu minuutin ja sitten se kehrää loppumatkan

-ollut manikyyrissä, eka kynsienleikkaus sujui kehräten

-aloittanut naksuttimeen ehdollistumisen ja on se on jo aika hyvällä mallilla

-oppinut seuraamaan kohdekättä vaikeisiinkin paikkoihin, tää oli helppo opettaa.

-tutustunut meidän pienen kodin jokaiseen koloon

-tiputtanut saunanlauteelta saunatuoksusysteemin sirpaleiksi

-Sähissyt koiralle. Sähissyt koiralle vähemmän. Ollut sähisemättä koiralle. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Inu on käynyt tökkimässä Noria tassulla ja välillä pullistelee sen kuonon edessä ihan tahallaan. Nori saisi tehdä säännöt sille selväksi, nukkuvaa koiraa ei saisi häiritä. Toki mä käsken Inun aina pois, mutta Norin täytyy oppia itsekin komentamaan pentua. Kaikkea ei tarvitse sietää. Norilla on ihan ihmeen pitkä pinna pennun kanssa. Tarkkana näiden kanssa pitää vielä olla, enkä ole vielä uskaltanut jättää niitä keskenään. Sellaiset normaalit ohitustilanteet menee jo hyvin ilman ihmisen ohjausta. Eikä Noria enää ahdista kovin paljon kun Inu leikkii. Sen on välillä vaikeaa tietää missä pentu on, kun näkö ja kuulo ovat heikentyneet. Näiden tutustuminen vie aikaa, mutta mä uskon, että meillä on ihan hyvä lopputulos edessä. Mä oon palkinnut Noria tosi paljon siitä, että se on rauhallisesti, ja leikittänyt Inua ihan Norin vieressä.

-käyttänyt kaikkia sille ostettuja petejä/tasoja

-käyttänyt ehkä puolta sille ostetuista leluista

-tipahtanut sohvan taakse rallia ajaessaan monta kertaa

-harjoitellut valjaiden käyttöä, ja tänään vierailtiin ekaa kertaa ulkona pikkuisen

-pelannut mun puhelimella kissoille tarkoitettuja pelejä! Ennätyspisteet Cat fishingissä on 180p.

-kokeillut kiellettyjä asioita: viherkasvin maistamista, ruokapöydälle hyppäämistä ja verhon raapimista.

-oppinut tottelemaan käskyä ja lopettaa kieletyn puuhan. Kokeilee uudestaan kerran, kaksi, tai kolme... Mutta tottelee kumminkin! 

-naurattanut meitä

Nori on vähän vaivautunut :D

Mä olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten seurallinen Inu on. Se oikeesti änkemällä änkee itsensä syliin! Inu myös seuraa ihan kaikkea mitä me tehdään, ja se on hauskaa. Pitää vaan varoa, esim. aina kun avaa kaapin niin sieltä pitää ottaa kissa pois, ennen kun sen sulkee. Roskiskaappi on Inun suosikki. Ja jos tahtoo mennä yksin vessaan, pitää kissa ensin nostaa sieltä pois. Mä en lakkaa ihmettelemästä myöskään tota ketteryyttä! Koiriin kun on tottunut, niin eihän ne taivu tolleen tai kiipeä.

Mies sanoi juuri: "Just tämmöstä kissaa mä toivoin, kato nyt, se nukkuu söpösti vieressä sohvalla". Niin, Inu on ihan täydellinen. :) Oon tosi iloinen siitä, että me päätettiin hankkia kissa, ja että me päätettiin hankkia juuri somali. Ja nimenomaan meidän Inu. Kaikilla pitäisi olla tämmönen kissa, joka on ystävällinen, ei raavi eikä pure eikä hyökkäile kimppuun, tulee syliin ja jaksaa leikkiä ja puuhailla yhteisiä juttuja. Ja on söpö. Se on ehkä tärkeintä kissana olemisessa: söpöys.

"Ooo mä oon niin söpö, et mä en kestä"

Inu 13vko

Laitan pari kuvaa teille, Inu on näissä 13vko. Saatte odottaa kunnon postauksia niin kauan, että mä selätän tän flunssan, ei meinaa millään hellittää. Inu jaksaa riekkua kolme tuntia putkeen ennen kun sen akut loppuu, ja vaatii leikkiseuraa, joten mamma on vähän väsynyt :D

Näyttelyposetus harjoitus

Tervetuloa kotiin Inu!!

Täällä hän nyt on <3 Meidän uusi perheenjäsen: Amajan Ilfredo Idolo eli Inu :)

Heeei kaikki faniiit!

Haimme Inun toissapäivänä. Lähdimme aamulla klo 7 ajamaan, jätimme matkalla Norin hoitoon Mikkeliin ja ajoimme Espooseen. Inu muutti meille sijoitukseen, mikä tarkoittaa, että se on kasvattajansa omistuksessa suunnilleen vuoden ikäiseksi saakka, jolloin sen on tarkoitus treffata suloinen tyttökissa, mutta ei kerrota näistä jutuista vielä tolle pikkupojalle. ;) Paluumatkalla Inu miukui ensimmäisen vartin, sen jälkeen se kehräsi, nukkui ja leipoi koko matkan! Ensimmäisellä pysähdyksellä me kävimme syömässä ystävämme luona, Inu odotti sen aikaa auton takakontissa metallihäkissä, jossa oli hiekka-astia, juomakuppi ja kissanpussi. Oli tosi hyvä idea viedä kasvattajan luokse kissanpussi, jonka Inu sai sieltä mukaansa - se on tuonut Inulle paljon turvaa nämä ensimmäiset päivät, kun siinä on tutut tuoksut. Muuten Inu matkusti kankaisessa kuljetuslaukussa mun sylissä. Laukku oli avonaisena ja mä silittelin Inua (ja ihmettelin sitä söpöyden määrää!!), eikä Inu edes yrittänyt karata sieltä.

Tässä ollaan just lähdetty kasvattajalta, ja boksi on vielä kiinni.

Me saatiin Inun mukana leluja ja kaikkee, ja tää kuppi! Aivan mahtava!! :)

Mikkelissä Inu sai ruokaa, se söi hyvin. Syömisessä ei ole ollut mitään ongelmaa, Inu vetelee isoja satseja sapuskaa. Nori tuli kyytiin ja sepäs olikin jännää!! Inu nousi hitaasti katsomaan takapenkillä (turvavyövaljaissa) olevaa koiraa ja sähisi! Sitten se laskeutui hitaasti takaisin koppaan ja sen olo oli kovin "spooookyyy". Tätä se toisti ainakin parikymmentä kertaa. Norilla meni varmaan yli puoli tuntia edes huomata kissa. Sit sen ajatukset oli suunnilleen: "VOI EI tuolla on kissa, siis kissa, mamman sylissä, tossa laukussa on kissa, OIKEE kissa... Ehkä se ei ole siellä, jos mä en katso sitä.. Mä katson maisemia, joo, hyvä minä, katson ikkunasta, olen ihan rauhallisesti, olen mustekala meren pohjassa, ihan rauhassa, vaikka tuolla on kissa... Tai siis mikä kissa, mitään kissaa missään ole, meren pohjassa...." Ja sama ajatusmaailma on jatkunut nämä pari päivää. Nori on niin kuin mitään kissaa ei olisikaan. Matkalla pysähdyttiin vielä kolmannen kerran.

Kotiin kun tultiin, niin Nori oli portin toisella puolella ja Inu toisella. Inulla meni noin tunti, ennen kuin se uskalsi tulla pois kuljetuslaukusta. Kotona oltiin klo 19, eli 12t ja 800km. Mulla vielä kurkku kipeänä ja muutenkin flunssa, joten kyllä oli vähän rankka päivä. Inu söi illalla taas hyvin ja leikki paljon, ja sähisi Norille. Mua nauratti ihan hirveesti se miten nopeesti sen pää liikkuu joka suuntaan, kun se katsoo huiskalelua!

Meillä on parvisänky, jonne Inu ei ekana yönä päässyt kiipeämään, joten me ollaan nämä kaksi yötä nukuttu vuodesohvalla alhaalla. Inu on nukkunut miehen tyynylla ja kainalossa. Tänään Inu on oppinut kiipeämään raapimapuun kautta parvisänkyyn, joten yritämme ensi yön nukkua siellä.

Kaikki on mennyt paremmin, kuin mä osasin kuvitella. Pitkä matka ei haitannut pentua yhtään. Se ei vierasta meitä ollenkaan, vaan kiipeilee itse syliin nukkumaan ja luottaa meihin tosi hienosti! Inu pelkää yhä Noria, joskin tänään se on sähissyt sille vähemmän. Eilen se meni alle metrin päähän sähisemään ja pui nyrkkiä Norille, piti mennä väliin toppuuttelemaan, ettei ihan kuonolle mene läpsimään. Nori on kerran ärsyyntynyt Inuun, kun Inu meni sen viereen Norin petiin. Nostin pennun pois, siinä on siis raja että nukkua täytyy antaa rauhassa. Kertaakaan Nori ei ole näyttänyt hampaita, eikä tule lähelle, kun tietää että Inu pelkää. Mä osasin kuvitella, että isompia ongelmia ei ole, koska Nori on tottunut kissoihin ja oppinut kissankielen alkeet, mutta toi sen pitkä pinna ja rauhallisuus hämmästyttää silti! Nori on ihan supermahtava. Toivottavasti Inu ymmärtää pian, ettei sitä kannata lähestyä sähisten, eikä se tee mitään, jos ei mene kuonoa läpsimään. Oli meillä portti ekan yön, mutta kaikki oltiin portin samalla puolella, joten se otettiin sitten aamulla pois.

Eka yhteiskuva :)

Eilen me eleletiin hiljaiseloa, Inu sai paljon leikkiä ja hellyyttä - tai siis niin tietysti tänäänkin, mutta ei ollut häiriötekijöitä. Tänään mä imuroin, ja sitä Inu pelkäsi. Valtavat sähinät sai aikaan myös lattialla ollut Norin pöllöpehmo! Siinä sitten naureskellen esitin sen Inulle, mutta Inu oli tosi vakavana sen kanssa. Inu pelkäsi myös yhtä huiskalelua, jossa oli rapiseva lintu päässä. Muutenkin rapisevat ja kovat äänet jännittää vielä, eli ei se ihan täysin ole kotiutunut. Valjaita se sai tänään pitää minuutin verran, ja siinä olikin tämän päivän jännityksiä ihan tarpeeksi.

Inu on aivan mahtava persoona. Se on rohkea verrattuna niihin kissanpentuihin, joista meillä on kokemusta. Sen säikähtämän asiat on oikeesti yhden käden sormilla laskettavissa. Se tulee luottavaisesti viereen ja syliin ja on mukana kaikessa! Mä voin jo nyt sanoa, että se on ihan täydellinen kissa meille, just sellainen kuin toivottiin! Vielä kun se tottuu koiraan, niin jes :)

Aa musta tuntuu, että olis niin paljon kirjoitettavaa, mutta ehkä mä nyt vaan lätkin kuvia tähän. Inu on haastava kuvattava, koska se on melkoisen vikkelä, joten parhaat kuvat on unisesta pennusta. Nämä kuvat eivät kerro ihan koko totuutta sen luonteesta :D Mutta katsokaa nyt oikeesti miten kaunis se on! Aivan tajuttoman ihanan värinen ja komea kaikin puolin. :)

Inu syö nappulat koiranpennuille sopivan simppelistä älypelistä - käy kissallekin! Saatiin tää aikoinaan Namin kasvattajalta, nykyään ihan liian helppo koiralle. Inu syö pääasiassa märkäruokaa ja raakaruoka tulee pikku hiljaa mukaan, nappuloita vähän vaan.

Loppuun vielä Tuitun kuulumisia. Vilkaisin poikasia noin vuorokauden ikäisinä, niitä on ainakin neljä! Ne olivat tosi pieniä, jotain alle 2cm!! Tuittu siirsi poikaset pois mökistä, ne ovat nyt puruihin kaivetussa tunnelissa, enkä siis voi katsoa niitä rikkomatta tunnelia, joten ne saavat olla rauhassa. Ne pitävät paljon ääntä ja kaikki tuntuu olevan hyvin, Tuittu on hyvin huolehtivainen emo, ei poistu poikasten luota muuta kuin syömään. Pian ne sieltä jo möngertää esiin :)