Kyläilyä, mainoskuvia, Tuitun poikanen!

Inun viikkoon on mahtunut paljon uutta ja jännittävää! Ensimmäinen vieras, yksi naapureista, kävi leikkimässä sen kanssa ja silittelemässä. Tänäänkin kävi yksi kaveri, jota Inu ensin vähän jännitti, mutta uskalsi sitten olla sylissäkin ja näytti kunnon hepulispurttailut.

Inu oli tällä viikolla ensimmäisen kerran mukana kylässä mun kaverin luona. Alkuun sitä jännitti ja se tutki kaikki paikat, mutta sen jälkeen uskalsi vähän leikkiä ja nukkua päikkärit. Olen tosi ylpeä Inusta, se suhtautuu kaikkeen uuteen niin kiinnostuneesti ja on utelias tutkimaan ja tutustumaan.

Ekaa kertaa kylässä

Kävimme Inun kanssa vierailemassa Mustissa&Mirrissä ja Kuopion Lemmikkiasemalla. Inu istui kiltisti kuljetuslaukussaan ja tarkkaili sieltä, eikä edes yrittänyt karata. Se pitää laukkua omana turvapaikkanaan, josta voi tutkia maailmaa. Valjaat saa laukkuun kiinni, eli se ei siis pääsekään sieltä karkuun. Inun tämän hetkiset valjaat ovat paitsi tyttömäiset, myös aika epäkäytännölliset, joten mä tilasin Somakiss ry:ltä valjaat lainaan. Rotuyhdistyksellämme on muutamat hyvät pentuvaljaat, joita saa lainata panttia vastaan, ja tällaiset tulee siis Inulle. Tosi hieno juttu, ei tarvitse ostaa omia valjaita nopeasti kasvavalle pennulle. Kuopion Lemmikkiasemalla oli extrakiinnostava lisko:

Eilen oli jännä päivä. Me kävimme Kuopion eläinlääkärikeskuksessa mainoskuvauksessa! Nori ja Inu olivat molemmat mukana, ja molemmista otettiin sekä yksittäis- että yhteiskuvia. Norihan on helppo kuvattava, ei tarvitse kuin herkkua näyttää, niin se katsoo kameraan, joten sen kuvaamisen tiesin onnistuvan. Inua kuvattiin pöydän päällä. Ensin se nuuski pöytää, ja pari kertaa hyppäsi lattialle, josta nostin sen takaisin. Sitten se jäi pöydälle ja oikein poseerasi kameralle! Se istui ja seisoi ja katsoi kameraa, sekä sen takana heilutettua lelua. Inu kyllä yllätti taas käytöksellään, siis se on ihan mahtava! Varmasti tulevat kissanäyttelytkin sujuu hyvin tämän poseeraajan kanssa :) Ekat näyttelyt on suunnitteilla heinäkuulle.

Yhteiskuvassa olikin vähän enemmän työtä: Norin piti pysyä paikallaan makaamassa, ja Inu laitettiin sen kylkeen kiinni. Nori oli vähän vaivautunut sen sen oli hankala pysyä paikoillaan, ja Inua taas kiinnosti kamera niin paljon, että sen oli vaikea malttaa olla aloillaan. Mutta lopulta onnistuttiin ja saatiin mahtavia kuvia! Ei siihen tarvinnut kuin neljä ihmistä: yksi laittamaan kissa paikalleen, yksi huolehtimaan koiran makuulla olosta, yksi kuvaaja, ja yksi heiluttamaan erilaisia leluja kameran takana. Me saamme muutaman viikon päästä palkkioksi printtikuvat, ja näitä kuvia voi sitten käyttää eläinlääkärikeskuksen mainonnassa. :)

"Toi kameratyyppi ihailee mua!"

Inun sopeutuvaisuus erilaisiin tilanteisiin on yllättänyt meidät. Samoin sen oppivaisuus. Mä opetin sen istumaan käskystä yhden päivän aikana, ja se osaa sen nyt niin hyvin, että istui jopa mun kaverin pyynnöstä! Kuvittelin, että kissat olisi vaikea motivoida, eikä ne jaksa toistoja, mutta Inu on kyllä ihan erimieltä. Se on niin perso herkuille, että motivoinnissa ei ole mitään ongelmaa. Se jaksaa helposti parikymmentä toistoa kyllästymättä. Mä olin varautunut opettamaan sen vaihe vaiheelta istumaan, mutta siis käytännössä mä vaan ehdollistin sen naksuttimeen viikon aikana, ja sit yhden päivän aikana herkun ja käsimerkin avulla sain sen istumaan *naksaus*, toistettiin tätä monta kertaa, sen jälkeen liitin käsimerkkiin käskysanan "istu", ja iltapäivällä se sit osas jo istua. Helppoa! Seuraavaksi harjoitellaan ehkä tassun antamista.

Yhtä asiaa meidän täytyy myös alkaa harjoittelemaan: yksinoloa. Inulle on tosi vaikeaa joutua eroon porukasta. Eilen kun vaihdettiin Martti-hamsterin (lainauros, poikasten isukki) purut ja leikattiin sen kynnet, niin Inu oli sen aikaa oven takana keittiössä, koska se on melkoisen kiinnostunut hamstereista. Ei onneksi pääse niihin käsiksi, eikä ole pahemmin yrittänytkään, tuijottelee vain. Inu maukui oven takana niin kuin se oltaisiin hylätty ja henkisesti pahoinpidelty, ja se oli niiiin loukkaantunut. Se sai olla keittiössä niin kauan, että vaikeni, eli sopivasti sen ajan mikä mulla meni purujen vaihtoon. Inun seurallisuus on ihana ominaisuus, mutta koska on tarkoitus että mä saan töitäkin joskus, niin sen täytyy oppia olemaan myös yksin.

Nori ja Inu olivat tänään pari tuntia keskenään ensimmäisen kerran, meidän käydessä Vapaaseurakunnalla. Nori on nyt alkanut käyttämään ihan pikkuista murinaa, jos Inu ylittää rajan, ja Inu tottelee, eli me ollaan nyt otettu iso askel eteenpäin. Edelleen ollaan vähän varovaisia, ja varsinkin Inun iltavillityskohtauksen aikana katsotaan, ettei se mene kiusaamaan nukkuvaa koiraa. Nori menee meistä ensimmäisenä nukkumaan.

Inu on kasvanut. Sen näkee. Ja jos ei näe, niin siitä ainakin tietää, että se ei mahdu enää sohvan alle. Ja kaikki pallot karkaa aina sinne!

Toissapäivänä tapahtui jotain mikä melkein sai mut halkeamaan onnesta! Tuitun poikanen tuli ekan kerran pois pesästä! Ne on niiiiin söpöjä <3 Vielä muutama päivä pitää odottaa, ennen kun voi alkaa koskemaan niihin. Pesässä on sekä laikkua että normaalia, mutta tarkkaa määrää en osaa vieläkään sanoa. Hamstereiden kanssa täytyy olla tosi varovainen, ja antaa pesärauha, vaikka mieli tekisikin olla koko ajan sörkkimässä pesää. Poikaset ovat nyt takaisin mökissä, Tuittuhan siirsi ne sieltä ensin pois. Poikaset on niin hassun näköisiä, kun pää on yhtä iso kuin kroppa <3 Tässä kuvassa poikanen on noin 10vrk.