Viikko kissan omistajana

...tai ehkä paremminkin hovihauskuuttajana :D Virallisestihan Inu on kasvattajansa omistuksessa vielä. Mutta se on kyllä aivan isännän kissa! Inu nukkuu miehen kainalossa ja fanittaa isäntää. Mies oli yhden yön työkeikalla ja se oli ihan hyvä juttu: Inu löysi minunkin kainaloon, ja nyt me ollaan ilmeisesti aika tasavertaisia sen silmissä. ;)

Ekaa kertaa tutustumassa ulkoilmaan, mä oon edelleen vähän flunssainen ja se näkyy, mut haitanneeko tuo.

Viikon aikana Inu on:

-oppinut käymään meidän hiekkalaatikossa, jossa on epäilyttävä ovi

-syönyt hirveästi ja kasvanut 200g, se painaa nyt reilut 1,6kg

-tutustunut pieneen määrään jauhelihaa - herkkua! Siitä se raakaruokinnan osuus lähtee kasvamaan.

-oppinut kiipeämään raapimapuuhun ja sitä kautta meidän parvisänkyyn

-nukkunut kaikki yöt hyvin! Tää on niin hieno juttu!

-LEIKKINYT, siis ihan tajutonta se miten paljon se jaksaa leikkiä. Onneksi mulla on aikaa sen kanssa.

-ollut harjattavana

-harjoitellut näyttelyposeerausta

-ollut sylissä, ollaan otettu sitä monta kertaa päivässä syliin pussailtavaksi, ja sen lisäksi se tulee itsekin

-ilmeisesti oppinut oman kutsumanimensä, tai ainakin reagoi siihen

-harjoitellut autossa matkustamista: Inu miukuu minuutin ja sitten se kehrää loppumatkan

-ollut manikyyrissä, eka kynsienleikkaus sujui kehräten

-aloittanut naksuttimeen ehdollistumisen ja on se on jo aika hyvällä mallilla

-oppinut seuraamaan kohdekättä vaikeisiinkin paikkoihin, tää oli helppo opettaa.

-tutustunut meidän pienen kodin jokaiseen koloon

-tiputtanut saunanlauteelta saunatuoksusysteemin sirpaleiksi

-Sähissyt koiralle. Sähissyt koiralle vähemmän. Ollut sähisemättä koiralle. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että Inu on käynyt tökkimässä Noria tassulla ja välillä pullistelee sen kuonon edessä ihan tahallaan. Nori saisi tehdä säännöt sille selväksi, nukkuvaa koiraa ei saisi häiritä. Toki mä käsken Inun aina pois, mutta Norin täytyy oppia itsekin komentamaan pentua. Kaikkea ei tarvitse sietää. Norilla on ihan ihmeen pitkä pinna pennun kanssa. Tarkkana näiden kanssa pitää vielä olla, enkä ole vielä uskaltanut jättää niitä keskenään. Sellaiset normaalit ohitustilanteet menee jo hyvin ilman ihmisen ohjausta. Eikä Noria enää ahdista kovin paljon kun Inu leikkii. Sen on välillä vaikeaa tietää missä pentu on, kun näkö ja kuulo ovat heikentyneet. Näiden tutustuminen vie aikaa, mutta mä uskon, että meillä on ihan hyvä lopputulos edessä. Mä oon palkinnut Noria tosi paljon siitä, että se on rauhallisesti, ja leikittänyt Inua ihan Norin vieressä.

-käyttänyt kaikkia sille ostettuja petejä/tasoja

-käyttänyt ehkä puolta sille ostetuista leluista

-tipahtanut sohvan taakse rallia ajaessaan monta kertaa

-harjoitellut valjaiden käyttöä, ja tänään vierailtiin ekaa kertaa ulkona pikkuisen

-pelannut mun puhelimella kissoille tarkoitettuja pelejä! Ennätyspisteet Cat fishingissä on 180p.

-kokeillut kiellettyjä asioita: viherkasvin maistamista, ruokapöydälle hyppäämistä ja verhon raapimista.

-oppinut tottelemaan käskyä ja lopettaa kieletyn puuhan. Kokeilee uudestaan kerran, kaksi, tai kolme... Mutta tottelee kumminkin! 

-naurattanut meitä

Nori on vähän vaivautunut :D

Mä olen positiivisesti yllättynyt siitä, miten seurallinen Inu on. Se oikeesti änkemällä änkee itsensä syliin! Inu myös seuraa ihan kaikkea mitä me tehdään, ja se on hauskaa. Pitää vaan varoa, esim. aina kun avaa kaapin niin sieltä pitää ottaa kissa pois, ennen kun sen sulkee. Roskiskaappi on Inun suosikki. Ja jos tahtoo mennä yksin vessaan, pitää kissa ensin nostaa sieltä pois. Mä en lakkaa ihmettelemästä myöskään tota ketteryyttä! Koiriin kun on tottunut, niin eihän ne taivu tolleen tai kiipeä.

Mies sanoi juuri: "Just tämmöstä kissaa mä toivoin, kato nyt, se nukkuu söpösti vieressä sohvalla". Niin, Inu on ihan täydellinen. :) Oon tosi iloinen siitä, että me päätettiin hankkia kissa, ja että me päätettiin hankkia juuri somali. Ja nimenomaan meidän Inu. Kaikilla pitäisi olla tämmönen kissa, joka on ystävällinen, ei raavi eikä pure eikä hyökkäile kimppuun, tulee syliin ja jaksaa leikkiä ja puuhailla yhteisiä juttuja. Ja on söpö. Se on ehkä tärkeintä kissana olemisessa: söpöys.

"Ooo mä oon niin söpö, et mä en kestä"