Inu ulkoilee

Inu on nyt 15 viikkoa ja painaa vähän yli 1,9kg. Siitä taitaa kasvaa aika iso poika! Inu on nyt parin viime päivän aikana käynyt monta kertaa ulkona valjaissa. Ensin sitä jännitti kovasti, mutta tänään ei enää yhtään! Se on jo tutkinut meidän koko pihan ja vähän aidan ulkopuoleltakin. Pikku hiljaa käydään kauempana ja tarkoitus on, että se tulee joskus vielä meidän kanssa lenkille mukaan :)

Ulkona on todella paljon jännittävyyksiä ja aistiärsykkeitä. On ötököitä, liikenteen ääniä, tuulta, heiniä, lintuja jotka käy kahden metrin päässä, perhosia... Siinä menee pienen pojan pää pyörälle. Nämä kuvat on eilen otettuja:

Inu 15 viikkoa

Kuten kuvista näkyy, kissa ja koira alkaa olla kavereita :) Pientä leikkiäkin on yritetty, mutta se on tyssännyt aina kommunikointikatkokseen. Ulkoillessa Inu ottaa selvästi Norista mallia ja hakee siitä turvaa, ja ihmettelee miten se voi vaan makoilla auringossa niin rauhallisena. Viime viikolla kaverit nukkuivat ekat päikkärit vierekkäin:

On tosi helpottavaa, kun ei tarvitse enää vahtia näitä, eikä olla sydän syrjällään silloin kun eläimet jäävät keskenään. Nori on muutaman kerran vähän irvistänyt Inulle, ja aina syystä. Inu on nyt täysin kotiutunut ja siitä on tullut esiin sellainen rasavili puoli, se ihan tahallaan kokeilee rajojaan, niin kuin tässä iässä kuuluukin. Se on käynyt vähän läpsimässä Noria, ja muutenkin kokeilee mikä kaikki on kiellettyä. Kukkapurkkien kaivaminen on nyt ollut aika kova juttu, tosin pari viime päivää ne ovat saaneet jo olla aikalailla rauhassa, kun olen Inua aina komentanut, kun se niihin aikoo tassunsa laittaa. Inu ymmärtää kiellon, mutta pilke silmäkulmassa kokeilee kuitenkin, että jaksanko aina komentaa. Kerran se kävi repimässä wc-papereita, mutta siitä se jäi heti kiinni, eikä ole yhden komennon jälkeen niihin koskenut. Inulla on valtavasti virtaa ja leikkimieltä, ja jos sitä ei aktivoida, niin se kyllä keksii itse omaa puuhaa.

Viime viikon aikana Inu oppi antamaan tassua käskystä. Sitä pitää vielä vähän hioa, se on vähän hankalampi temppu kuin istuminen.

Aikaisemmassa postauksessa mä kerroin Inun olevan isännän kissa, mutta nyt siitä on tullut kyllä mamman poika. Se nukkuu mun leuan alla, enkä mä edes huomaa kun se siihen tulee, niin hienosti se öisin viereen mönkii. Mies leikkii Inun kanssa tosi paljon iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin mä taas jätän kissan vähemmälle huomiolle, jotta sen suhde meihin molempiin pääsee kasvamaan.

Me käytiin toissapäivänä Norin kanssa Kolmisoppi-Neulamäen luonnonsuojelualueella. Siitä on nyt tullut vakiolenkkeilypaikka, koska lyhyellä kävelyllä pääsee nätteihin maisemiin.