Tervetuloa kotiin Inu!!

Täällä hän nyt on <3 Meidän uusi perheenjäsen: Amajan Ilfredo Idolo eli Inu :)

Heeei kaikki faniiit!

Haimme Inun toissapäivänä. Lähdimme aamulla klo 7 ajamaan, jätimme matkalla Norin hoitoon Mikkeliin ja ajoimme Espooseen. Inu muutti meille sijoitukseen, mikä tarkoittaa, että se on kasvattajansa omistuksessa suunnilleen vuoden ikäiseksi saakka, jolloin sen on tarkoitus treffata suloinen tyttökissa, mutta ei kerrota näistä jutuista vielä tolle pikkupojalle. ;) Paluumatkalla Inu miukui ensimmäisen vartin, sen jälkeen se kehräsi, nukkui ja leipoi koko matkan! Ensimmäisellä pysähdyksellä me kävimme syömässä ystävämme luona, Inu odotti sen aikaa auton takakontissa metallihäkissä, jossa oli hiekka-astia, juomakuppi ja kissanpussi. Oli tosi hyvä idea viedä kasvattajan luokse kissanpussi, jonka Inu sai sieltä mukaansa - se on tuonut Inulle paljon turvaa nämä ensimmäiset päivät, kun siinä on tutut tuoksut. Muuten Inu matkusti kankaisessa kuljetuslaukussa mun sylissä. Laukku oli avonaisena ja mä silittelin Inua (ja ihmettelin sitä söpöyden määrää!!), eikä Inu edes yrittänyt karata sieltä.

Tässä ollaan just lähdetty kasvattajalta, ja boksi on vielä kiinni.

Me saatiin Inun mukana leluja ja kaikkee, ja tää kuppi! Aivan mahtava!! :)

Mikkelissä Inu sai ruokaa, se söi hyvin. Syömisessä ei ole ollut mitään ongelmaa, Inu vetelee isoja satseja sapuskaa. Nori tuli kyytiin ja sepäs olikin jännää!! Inu nousi hitaasti katsomaan takapenkillä (turvavyövaljaissa) olevaa koiraa ja sähisi! Sitten se laskeutui hitaasti takaisin koppaan ja sen olo oli kovin "spooookyyy". Tätä se toisti ainakin parikymmentä kertaa. Norilla meni varmaan yli puoli tuntia edes huomata kissa. Sit sen ajatukset oli suunnilleen: "VOI EI tuolla on kissa, siis kissa, mamman sylissä, tossa laukussa on kissa, OIKEE kissa... Ehkä se ei ole siellä, jos mä en katso sitä.. Mä katson maisemia, joo, hyvä minä, katson ikkunasta, olen ihan rauhallisesti, olen mustekala meren pohjassa, ihan rauhassa, vaikka tuolla on kissa... Tai siis mikä kissa, mitään kissaa missään ole, meren pohjassa...." Ja sama ajatusmaailma on jatkunut nämä pari päivää. Nori on niin kuin mitään kissaa ei olisikaan. Matkalla pysähdyttiin vielä kolmannen kerran.

Kotiin kun tultiin, niin Nori oli portin toisella puolella ja Inu toisella. Inulla meni noin tunti, ennen kuin se uskalsi tulla pois kuljetuslaukusta. Kotona oltiin klo 19, eli 12t ja 800km. Mulla vielä kurkku kipeänä ja muutenkin flunssa, joten kyllä oli vähän rankka päivä. Inu söi illalla taas hyvin ja leikki paljon, ja sähisi Norille. Mua nauratti ihan hirveesti se miten nopeesti sen pää liikkuu joka suuntaan, kun se katsoo huiskalelua!

Meillä on parvisänky, jonne Inu ei ekana yönä päässyt kiipeämään, joten me ollaan nämä kaksi yötä nukuttu vuodesohvalla alhaalla. Inu on nukkunut miehen tyynylla ja kainalossa. Tänään Inu on oppinut kiipeämään raapimapuun kautta parvisänkyyn, joten yritämme ensi yön nukkua siellä.

Kaikki on mennyt paremmin, kuin mä osasin kuvitella. Pitkä matka ei haitannut pentua yhtään. Se ei vierasta meitä ollenkaan, vaan kiipeilee itse syliin nukkumaan ja luottaa meihin tosi hienosti! Inu pelkää yhä Noria, joskin tänään se on sähissyt sille vähemmän. Eilen se meni alle metrin päähän sähisemään ja pui nyrkkiä Norille, piti mennä väliin toppuuttelemaan, ettei ihan kuonolle mene läpsimään. Nori on kerran ärsyyntynyt Inuun, kun Inu meni sen viereen Norin petiin. Nostin pennun pois, siinä on siis raja että nukkua täytyy antaa rauhassa. Kertaakaan Nori ei ole näyttänyt hampaita, eikä tule lähelle, kun tietää että Inu pelkää. Mä osasin kuvitella, että isompia ongelmia ei ole, koska Nori on tottunut kissoihin ja oppinut kissankielen alkeet, mutta toi sen pitkä pinna ja rauhallisuus hämmästyttää silti! Nori on ihan supermahtava. Toivottavasti Inu ymmärtää pian, ettei sitä kannata lähestyä sähisten, eikä se tee mitään, jos ei mene kuonoa läpsimään. Oli meillä portti ekan yön, mutta kaikki oltiin portin samalla puolella, joten se otettiin sitten aamulla pois.

Eka yhteiskuva :)

Eilen me eleletiin hiljaiseloa, Inu sai paljon leikkiä ja hellyyttä - tai siis niin tietysti tänäänkin, mutta ei ollut häiriötekijöitä. Tänään mä imuroin, ja sitä Inu pelkäsi. Valtavat sähinät sai aikaan myös lattialla ollut Norin pöllöpehmo! Siinä sitten naureskellen esitin sen Inulle, mutta Inu oli tosi vakavana sen kanssa. Inu pelkäsi myös yhtä huiskalelua, jossa oli rapiseva lintu päässä. Muutenkin rapisevat ja kovat äänet jännittää vielä, eli ei se ihan täysin ole kotiutunut. Valjaita se sai tänään pitää minuutin verran, ja siinä olikin tämän päivän jännityksiä ihan tarpeeksi.

Inu on aivan mahtava persoona. Se on rohkea verrattuna niihin kissanpentuihin, joista meillä on kokemusta. Sen säikähtämän asiat on oikeesti yhden käden sormilla laskettavissa. Se tulee luottavaisesti viereen ja syliin ja on mukana kaikessa! Mä voin jo nyt sanoa, että se on ihan täydellinen kissa meille, just sellainen kuin toivottiin! Vielä kun se tottuu koiraan, niin jes :)

Aa musta tuntuu, että olis niin paljon kirjoitettavaa, mutta ehkä mä nyt vaan lätkin kuvia tähän. Inu on haastava kuvattava, koska se on melkoisen vikkelä, joten parhaat kuvat on unisesta pennusta. Nämä kuvat eivät kerro ihan koko totuutta sen luonteesta :D Mutta katsokaa nyt oikeesti miten kaunis se on! Aivan tajuttoman ihanan värinen ja komea kaikin puolin. :)

Inu syö nappulat koiranpennuille sopivan simppelistä älypelistä - käy kissallekin! Saatiin tää aikoinaan Namin kasvattajalta, nykyään ihan liian helppo koiralle. Inu syö pääasiassa märkäruokaa ja raakaruoka tulee pikku hiljaa mukaan, nappuloita vähän vaan.

Loppuun vielä Tuitun kuulumisia. Vilkaisin poikasia noin vuorokauden ikäisinä, niitä on ainakin neljä! Ne olivat tosi pieniä, jotain alle 2cm!! Tuittu siirsi poikaset pois mökistä, ne ovat nyt puruihin kaivetussa tunnelissa, enkä siis voi katsoa niitä rikkomatta tunnelia, joten ne saavat olla rauhassa. Ne pitävät paljon ääntä ja kaikki tuntuu olevan hyvin, Tuittu on hyvin huolehtivainen emo, ei poistu poikasten luota muuta kuin syömään. Pian ne sieltä jo möngertää esiin :)