Inu 13vko

Laitan pari kuvaa teille, Inu on näissä 13vko. Saatte odottaa kunnon postauksia niin kauan, että mä selätän tän flunssan, ei meinaa millään hellittää. Inu jaksaa riekkua kolme tuntia putkeen ennen kun sen akut loppuu, ja vaatii leikkiseuraa, joten mamma on vähän väsynyt :D

Näyttelyposetus harjoitus

Tervetuloa kotiin Inu!!

Täällä hän nyt on <3 Meidän uusi perheenjäsen: Amajan Ilfredo Idolo eli Inu :)

Heeei kaikki faniiit!

Haimme Inun toissapäivänä. Lähdimme aamulla klo 7 ajamaan, jätimme matkalla Norin hoitoon Mikkeliin ja ajoimme Espooseen. Inu muutti meille sijoitukseen, mikä tarkoittaa, että se on kasvattajansa omistuksessa suunnilleen vuoden ikäiseksi saakka, jolloin sen on tarkoitus treffata suloinen tyttökissa, mutta ei kerrota näistä jutuista vielä tolle pikkupojalle. ;) Paluumatkalla Inu miukui ensimmäisen vartin, sen jälkeen se kehräsi, nukkui ja leipoi koko matkan! Ensimmäisellä pysähdyksellä me kävimme syömässä ystävämme luona, Inu odotti sen aikaa auton takakontissa metallihäkissä, jossa oli hiekka-astia, juomakuppi ja kissanpussi. Oli tosi hyvä idea viedä kasvattajan luokse kissanpussi, jonka Inu sai sieltä mukaansa - se on tuonut Inulle paljon turvaa nämä ensimmäiset päivät, kun siinä on tutut tuoksut. Muuten Inu matkusti kankaisessa kuljetuslaukussa mun sylissä. Laukku oli avonaisena ja mä silittelin Inua (ja ihmettelin sitä söpöyden määrää!!), eikä Inu edes yrittänyt karata sieltä.

Tässä ollaan just lähdetty kasvattajalta, ja boksi on vielä kiinni.

Me saatiin Inun mukana leluja ja kaikkee, ja tää kuppi! Aivan mahtava!! :)

Mikkelissä Inu sai ruokaa, se söi hyvin. Syömisessä ei ole ollut mitään ongelmaa, Inu vetelee isoja satseja sapuskaa. Nori tuli kyytiin ja sepäs olikin jännää!! Inu nousi hitaasti katsomaan takapenkillä (turvavyövaljaissa) olevaa koiraa ja sähisi! Sitten se laskeutui hitaasti takaisin koppaan ja sen olo oli kovin "spooookyyy". Tätä se toisti ainakin parikymmentä kertaa. Norilla meni varmaan yli puoli tuntia edes huomata kissa. Sit sen ajatukset oli suunnilleen: "VOI EI tuolla on kissa, siis kissa, mamman sylissä, tossa laukussa on kissa, OIKEE kissa... Ehkä se ei ole siellä, jos mä en katso sitä.. Mä katson maisemia, joo, hyvä minä, katson ikkunasta, olen ihan rauhallisesti, olen mustekala meren pohjassa, ihan rauhassa, vaikka tuolla on kissa... Tai siis mikä kissa, mitään kissaa missään ole, meren pohjassa...." Ja sama ajatusmaailma on jatkunut nämä pari päivää. Nori on niin kuin mitään kissaa ei olisikaan. Matkalla pysähdyttiin vielä kolmannen kerran.

Kotiin kun tultiin, niin Nori oli portin toisella puolella ja Inu toisella. Inulla meni noin tunti, ennen kuin se uskalsi tulla pois kuljetuslaukusta. Kotona oltiin klo 19, eli 12t ja 800km. Mulla vielä kurkku kipeänä ja muutenkin flunssa, joten kyllä oli vähän rankka päivä. Inu söi illalla taas hyvin ja leikki paljon, ja sähisi Norille. Mua nauratti ihan hirveesti se miten nopeesti sen pää liikkuu joka suuntaan, kun se katsoo huiskalelua!

Meillä on parvisänky, jonne Inu ei ekana yönä päässyt kiipeämään, joten me ollaan nämä kaksi yötä nukuttu vuodesohvalla alhaalla. Inu on nukkunut miehen tyynylla ja kainalossa. Tänään Inu on oppinut kiipeämään raapimapuun kautta parvisänkyyn, joten yritämme ensi yön nukkua siellä.

Kaikki on mennyt paremmin, kuin mä osasin kuvitella. Pitkä matka ei haitannut pentua yhtään. Se ei vierasta meitä ollenkaan, vaan kiipeilee itse syliin nukkumaan ja luottaa meihin tosi hienosti! Inu pelkää yhä Noria, joskin tänään se on sähissyt sille vähemmän. Eilen se meni alle metrin päähän sähisemään ja pui nyrkkiä Norille, piti mennä väliin toppuuttelemaan, ettei ihan kuonolle mene läpsimään. Nori on kerran ärsyyntynyt Inuun, kun Inu meni sen viereen Norin petiin. Nostin pennun pois, siinä on siis raja että nukkua täytyy antaa rauhassa. Kertaakaan Nori ei ole näyttänyt hampaita, eikä tule lähelle, kun tietää että Inu pelkää. Mä osasin kuvitella, että isompia ongelmia ei ole, koska Nori on tottunut kissoihin ja oppinut kissankielen alkeet, mutta toi sen pitkä pinna ja rauhallisuus hämmästyttää silti! Nori on ihan supermahtava. Toivottavasti Inu ymmärtää pian, ettei sitä kannata lähestyä sähisten, eikä se tee mitään, jos ei mene kuonoa läpsimään. Oli meillä portti ekan yön, mutta kaikki oltiin portin samalla puolella, joten se otettiin sitten aamulla pois.

Eka yhteiskuva :)

Eilen me eleletiin hiljaiseloa, Inu sai paljon leikkiä ja hellyyttä - tai siis niin tietysti tänäänkin, mutta ei ollut häiriötekijöitä. Tänään mä imuroin, ja sitä Inu pelkäsi. Valtavat sähinät sai aikaan myös lattialla ollut Norin pöllöpehmo! Siinä sitten naureskellen esitin sen Inulle, mutta Inu oli tosi vakavana sen kanssa. Inu pelkäsi myös yhtä huiskalelua, jossa oli rapiseva lintu päässä. Muutenkin rapisevat ja kovat äänet jännittää vielä, eli ei se ihan täysin ole kotiutunut. Valjaita se sai tänään pitää minuutin verran, ja siinä olikin tämän päivän jännityksiä ihan tarpeeksi.

Inu on aivan mahtava persoona. Se on rohkea verrattuna niihin kissanpentuihin, joista meillä on kokemusta. Sen säikähtämän asiat on oikeesti yhden käden sormilla laskettavissa. Se tulee luottavaisesti viereen ja syliin ja on mukana kaikessa! Mä voin jo nyt sanoa, että se on ihan täydellinen kissa meille, just sellainen kuin toivottiin! Vielä kun se tottuu koiraan, niin jes :)

Aa musta tuntuu, että olis niin paljon kirjoitettavaa, mutta ehkä mä nyt vaan lätkin kuvia tähän. Inu on haastava kuvattava, koska se on melkoisen vikkelä, joten parhaat kuvat on unisesta pennusta. Nämä kuvat eivät kerro ihan koko totuutta sen luonteesta :D Mutta katsokaa nyt oikeesti miten kaunis se on! Aivan tajuttoman ihanan värinen ja komea kaikin puolin. :)

Inu syö nappulat koiranpennuille sopivan simppelistä älypelistä - käy kissallekin! Saatiin tää aikoinaan Namin kasvattajalta, nykyään ihan liian helppo koiralle. Inu syö pääasiassa märkäruokaa ja raakaruoka tulee pikku hiljaa mukaan, nappuloita vähän vaan.

Loppuun vielä Tuitun kuulumisia. Vilkaisin poikasia noin vuorokauden ikäisinä, niitä on ainakin neljä! Ne olivat tosi pieniä, jotain alle 2cm!! Tuittu siirsi poikaset pois mökistä, ne ovat nyt puruihin kaivetussa tunnelissa, enkä siis voi katsoa niitä rikkomatta tunnelia, joten ne saavat olla rauhassa. Ne pitävät paljon ääntä ja kaikki tuntuu olevan hyvin, Tuittu on hyvin huolehtivainen emo, ei poistu poikasten luota muuta kuin syömään. Pian ne sieltä jo möngertää esiin :)

Tuitun poikaset syntyneet!

Pikapäivitys: Tuitun ja Martin poikaset syntyivät viime yönä, 30.4.2014 :) Pesästä kuuluu pienen pientä tuhinapiipitystä. Tuittu ei ole vielä poistunut pesästä, enkä aio häiritä sitä, joten en vielä tiedä mitä pesästä oikein löytyykään. Toivottavasti Tuittu antaa pian tsekata poikaset :) Se oli niin valtavan kokoinen, että kyllä siellä useampi poikanen pitäisi olla.

Pakkaamme juuri tavaroita Inun hakumatkaa varten, huomenna on jännä päivä! Lupaan laittaa kuulumisia ja kuvia loppu viikosta. :)

Ai niin, muutama päivä sitten tuli blogin tuhannen tsekkauksen raja täyteen! Noin kolmessa viikossa! Kiitos teille ihanat lukijat, en osannut ajatella että teitä on näin paljon! :D

Nori ei osaa vielä stressata tulevaa elämän muutosta!

Kissan pennun tarvikelista

Kolme yötä vappuun on... Ja meillehän vappu merkitsee Inun saapumista <3 (noin niinku muuten se merkitsee tasan vapaapäivää)

Nyt seuraa kissan pennun tarvikepostaus! Koska meillä ei ole ollut kissaa aiemmin, on Inua varten täytynyt hankkia kaikki tarpeellinen. Rahaa on mennyt myös, mutta siitä en ole pitänyt kirjaa. Suurin osa tarvikkeista on kuitenkin sellaisia, mitä ei todennäköisesti tarvitse sitten moneen vuoteen uusia.

1. Lelut

Kissat on kaikki erilaisia, ja ne tykkää erilaisista leluista. Mulla ei ole mitään käsitystä mistä leluista Inu mahtaa tykätä, joten sille on hankittu erilaisia palloja, hiiriä, keppihuiskia, potkutusleluja... Osa näistä on Namin perintöä. Nami rakasti kissanminttua. Siis koira. Se tykkäsi hirveästi kissanminttulelujen etsimisestä, ja se löysi ne aivan mistä vain. Inu saa Namilta jääneet kissan lelut. Osittain lelut on myös yhteisiä Norin kanssa, koska lattiallahan ne sitten pyörii. Nori on onneksi sellainen koira, joka ei vahingossakaan niele mitään pieniä osia. Mutta höyhenlelut ei kyllä kestä sen hepulointia, joten ne pysitään pitämään erillään. Vaikka tuskin ne kestävät Inullakaan ihan hirveän kauaa. Kuvassa näkyy tuo sinivalkoraidallinen rapiseva ...juttu. Sen mä neuloin tässä yks päivä. Tänään huovutin pallon, jonka sisällä on kindermunan kotelo ja siellä riisiä. Siitä tuli kiva, mutta siitä ei ole kuvaa, koska se on vielä kuivumassa.

Leluihin kuuluu myös kiipeily/raapimispuu, joka vähän näkyy tässä kuvassa, ja josta on kuva "Miksi somali?" -postauksessa. Kuva puuttuu meidän leikkitunnelista, se on varmaan Inun mielestä kiva. Se on nyt sohvan takana ja siellä on varmaan jännää leikkiä, sen voi myös nostaa sieltä sitten  esille. Lisäksi meillä on myös koirien älypelejä, joista osa käy myös kissoille. Inu saa tutustua niihin ja jossain vaiheessa se saa varmaan omiakin.

2. Privaattipaikat/pedit

...joihin koira ei pääse. Jotta kissan ja koiran ystävyys on mahdollista näin pienessä asunnossa, on kissalle oltava omia paikkoja, joihin Nori ei mene. Nähtäväksi jää, meneekö Inu itse sitten Norin pedille, mutta se tuskin on ongelma.

Ikkunanlautapeti ja "laajakuva tv", jossa pyörii luontodokumentit non-stoppina. Kanavaa ei voi vaihtaa, mutta tarjonta on monipuolista: löytyy västäräkkejä, punatulkkuja, oravia, mustarastaita... Tuossa pienessä valkoisessa astiassa kasvatan Inulle kauraa. Ostin ison pussin linnuille tarkoitettuja siemeniä, se riittää ainakin vuodeksi, ja tulee melkolailla halvemmaksi, kuin että ostaisin niitä kivoja pikkupusseja, joissa on mirrin kuva. Kuvassa vasemmalla on mun ylpeyden aihe, mango. Se on ollut mulla useamman vuoden, vaikka mä olen tosi taitava kuihduttamaan kaikki mun kasvit. Muutama muukin kasvi on ikkunalaudalla, katsotaan saako ne olla siinä vielä kun kissa on talossa. Tämän ikkunan vierestä tuuletusluukusta pääsee sitten ulkoiluaitaukseen, joka me saadaan toukokuun lopussa paikoilleen.

Seinähylly ja -peti. Näistäkin on ollut kuva aiemmin.

Tähän Ikean lipastoon jätettiin tarkoituksella tyhjä kolo, josta Inu ehkä tykkää. Sinne voi vaikka laittaa kissanpussin. Kissanpussi on nyt kasvattajan luona, ja se tuo turvaa Inulle pitkällä kotimatkalla.

Siirreltävä peti, jonka voi laittaa sinne missä Inu tykkää olla. En tiiä tykkääkö se tästä. Mun piti ostaa iglu, mut mä sain tän halvalla. Tää käy kuljetuskoppaan.

3. WC ja hiekkaa

Suojaisa pikkula, jossa myös irroitettava ovi. Nori ei ole koskaan ollut kiinnostunut kissojen jätöksistä, mutta ovi on kumminkin hyvä olla. Samaa kissanhiekkaa, mitä kasvattajakin käyttää. Todennäköisesti testataan sitten muitakin merkkejä, tuo on aika kallista meille. Ja tietysti hiekkalapio ja joku, joka sitä käyttää. Me hoidetaan Inu tasapuolisesti, mutta mies ottaa tän kissan veskin siivouksen omalle vastuulleen. Selkeämpää, että toinen huolehtii siitä että se tulee puhdistettua.

4. Hoito- ja koulutustarvikkeet

Karsta, kynsisakset, kampa, naksutin ja herkut löytyvät meiltä valmiina, koska Nori käyttää näitä samoja. Pehmoharja on ostettu Inulle heräteostoksena. Mä olen tykästynyt kissan kynsisaksiin koirallakin, olen käyttänyt tuollaisia yli 11 vuotta. Ne on ihanan kevyet ja sopii mun pieneen käteen hyvin. Mä saan kynnet leikattua noilla paremmin, kuin pikkukoirille tarkoitetuilla saksilla. Mut ei kerrota Norille, että ne on oikeesti kissan. Inulta puuttuu vielä hammasharja ja -tahna. Tämän viikon ostoslistalla ovat myös ruoat.

5. Ruoka- ja juomakupit

Metallikupit löytyivät meiltä valmiina, samoin alusta, ja juomakuppi ostettiin Halpa-Hallin astiahyllystä. Noi metallikupit ei kyllä tule pysymään paikallaan, joten mä pyysin että mies tekee niille jonkinlaisen matalan telineen. Se on tehnyt Norille ruoka- ja juomakuppi telineet, mitkä on ollut hyvät tuolle nivelvaivaiselle:

Pahoittelen Nori kuvakulmaa, näytät tosi pulskalta...

6. Kuljetustarvikkeet

Valjaat ja hihna ovat Sissi-kissan vanhat. Ostan Inulle kunnon valjaat sitten, kun saan sen mukaani eläintarvikeliikkeeseen niitä sovittamaan. Fleksi on ostettu metsäretkiä varten.

Inulla on kankainen kevyt kuljetuslaukku, joka on kätevä lyhyillä matkoilla. Sen lisäksi Inulla on iso kuljetusboksi, jota se käyttää sitten pitkillä matkoilla. Siitä ei ole nyt kuvaa, koska en jaksa hakea sitä varastosta.

Kuljetusboksiin mahtuva matka-wc on tärkeä pitkillä matkoilla.

7. Vauvakirja

En löytänyt kaupasta sopivaa kissan pentukirjaa, joten tein itse. Se on vielä vähän vaiheessa, enkä ole vielä aloittanut sen täyttämistä, vaikka sinne on varattu tilaa mm. odotusajan fiiliksille. Tähän kirjaan laitan muistiin hauskoja kommelluksia ja miten Inu on oppinut asioita, kuinka se kotiutuu jne. Tässä pari kuvaa siitä:

Kannesta ei tullut nyt kuvaa, mutta kirjan nimi on tietysti: mInun oma kirja ;)

Olikohan tuossa nyt kaikki?

Muihin asioihin. Tuittu ei ole vielä synnyttänyt, mutta se on niin VALTAVA, että kyllä kohta täytyy tapahtua. Jännittävää :)

Mä olin viikonlopun parhaan ystäväni luona Mikkelissä. Tällä ystävällä on Norin poika Kaapo. Norilla teetettiin yhdet pennut vuonna 2005, jolloin oli yleinen käsitys siitä, että shibat ovat terveitä, eikä esim. mitään lonkkaongelmia voi olla. Nori ei oireillut ennen kuuden vuoden ikää, eikä sitä terveystutkittu ennen pentuja. Nykyään tietoa on enemmän, ja onneksi tutkimukset ovat yleistyneet. Olen itse kertonut aina avoimesti Norin ongelmista, ja pyrkinyt omalta osaltani murtamaan sitä ennakkokäsitystä, ettei shiboilla muka voisi olla esimerkiksi lonkkavaivoja. Toki ne ovat melko harvinaisia, mutta täysin mahdollisia, ja sairaan koiran kanssa eläminen on välillä aika rankkaa. Norin pennut ovat nyt 9-vuotiaita ja niistä neljä viidestä on pitänyt yhteyttä pentuaikojen jälkeen, ainakaan näillä ei ole ollut isompia nivelvaivoja.

Tässä muutama kuva Kaaposta, me käytiin metsäretkellä:

Kaapo tosi komeana nauttimassa metsäretkestä!

Nähtiin joutsenia ja kuultiin sammakoita

Kaapo on reipas 9-vuotias pentu, iästä ei kerro muu kuin kasvojen ja tassujen vaaleentuminen.

Norin ja Tuitun kuulumisia

Tänään on ollut kiva päivä!

Aamupäivä mulla meni laskeskellessa kissan ruoan ravintoarvoja. Inu tulee viikon päästä, vieläkään en ole ihan selvillä kuinka aion sen ruokkia, mutta jonkinlainen käsitys alkaa olla. Inu tulee syömään hyvälaatuista märkäruokaa, himpun verran nappuloita ja loput raakaruokaa. Laskeskelin tänään, kuinka paljon teollista kannattaa syöttää, jotta vitamiinit ja hivenaineet saisi niistä mahdollisimman pitkälle, ja loput olisi sitten raakaa. Mahdollisesti Multicat tai vastaava valmiste tulee siihen oheen kuitenkin. Aluksi Inu syö tietysti sitä mitä on tottunut kasvattajankin luona syömään. Olen itse asiassa käyttänyt aika monta tuntia jo tutkien kissan ruokintaan liittyviä juttuja. Koska Inu on meidän eka oma kissa, ei mulla ole ollut oikeastaan mitään tietoa kissojen ruokinnasta. Sekin tuli uutena, miten paljon haittavaikutuksia kuivaruoalla voi olla - ja mulle on nyt ihan selvää, että nappulat kuuluu Inun ruokavalioon vain hyvin pienenä osana. Tämäkin siksi, että jos sillä joskus on pitkä päivä yksin kotona (aika harvinaista tulee kyllä olemaan, kun me viihdytään kotona niin hyvin ja tarkoitus on, että Inu kulkee sitten joka paikassa mukana), niin nappuloita voi jättää sille esille, toisin kuin nopeasti pilaantuvaa märkäruokaa tai raakaa. Sen täytyy siis osata syödä nappuloitakin.

Nori on niin sanotulla 50/50 ruokinnalla. Se syö nappuloita noin 70g (1,5dl) ja lihaa/kalaa/munia/sisäelimiä noin 100-150g päivässä. Tarvittavat lisät purkista ja öljyjä.

Kävin Norin ja meidän kaverin kanssa tänään kahvilla "Jylhäkalliolla". Oli aurinkoinen sää, mutta tuuli aika paljon. Kiva retki :) Meillä oli suklaata ja omppuja eväänä, Norille oli omat herkut.

Tätä ei ole rajattu siksi, että L:n naamassa olis jotain vikaa, vaan koska mä koitan pitää ihmiset nimineen ja kasvoineen täältä poissa :D Tää tyyppi on Norin paras (melkein ainut) ystävä. Kuvassa on kahvitermarit.

Retken jälkeen kävin Norin kanssa Kuopion Lemmikkiasemalla. Jos et ole vielä käynyt siellä, niin käy! Ihana myyjä, ja kun ovat juuri muuttamassa, niin melkein kaikki on -30%. Tuskin pahastuvat tästä mainonnasta. :) Nori tykkäsi paikasta, siellä oli niin paljon herkkuja ja myyjä ymmärsi hyvin Noria, eikä tullut suinpäin silittämään. Sellaista Nori ei siedä, mutta jos ihminen on rauhallisen välinpitämätön, niin Norikin on. Mä ostin Inulle pedin (erilainen kuin mitä etsin, mut kun oli halpa), leluja (niitä alkaa olla jo aika paljon), pehmoharjan (koska se oli kiva) ja Nori sai "hammasharjan", semmosen purujutun. Ei kovin luonnollinen herkku, mutta sallitaan välillä karkkipäivä toiselle. Norin hampaat on niin heikot, että se ei voi syödä enää mitään possunkorvaa kovempaa. Norilla oli kauhee ongelma tän "hammasharjan" kanssa, kun se meni kahteen osaan, ja sit se ei tiennyt kumpaa palaa olisi syönyt. Se vaihteli niitä palasia ihan innoissaan.

Meillä alkaa olla täällä jännää! Tuitun laskettu aika on tästä päivästä eteen päin. Se on jo tehnyt superpesän paperisilpusta. Martti erotettiin eilen omaan dunaansa, jottei käy vahinkoa ja tule tuplapoikuetta. Tuitun vauvamasu näkyy, mutta ei se kamalan iso ole. Tuskin tulee iso poikue. Paino on noussut yli 10g. Tuitun normipaino on noin 25g, eli prosenttuaalisesti se on noussut aika paljon. Tuittu on helppo punnita, tarvitsee vain laittaa dunaan littana keittiövaaka, ja se menee automaattisesti vaa'an päälle sitä ihmettelemään. Joka kerta. Mä odotan kovasti pikkuhamsuja, ja toivon että saadaan tästä poikueesta tyttö Tuitun kaveriksi.

Eli meillä on nyt tuplaodotusta, hamsterin poikasia ja kissan pentu tulossa! Mä kohta halkeen! Inun tulo jännittääkin, vaikka tähän ollaan nyt pari kuukautta valmistauduttu. Osaanko kouluttaa sen? Hoitaa sen hyvin? Mitä Nori ihan oikeesti siitä ajattelee? Miten sen saa jättämään hamsterit rauhaan? Pysyykö se terveenä? Miten pitkä hakumatka menee? Tajuanko mä antaa sille kaiken mitä se tarvitsee, riittävästi virikkeitä? Oppiiko se kulkemaan valjaissa?

Kyllä mä sydämessäni tiedän, että hyvin tämä menee, mutta jänskättää silti. Inu on meidän ilona mahdollisesti seuraavat 14 vuotta. 14 vuoden kuluttua mä oon noin 37-vuotias! Syytäkin vähän jännittää, kun siitä tulee (toivottavasti) pitkäaikainen perheenjäsen.

Nori metsässä sammalmättäällä

Pääsiäinen

Hei, ketä te ootte?

Ihan aluksi aion kertoa mun miehen viime viikkoisesta älynväläyksestä! (antoi luvan tähän) Periaatteessa en mun blogissa ihan kauheasti kerro muiden juttuja, mutta tää tekee poikkeuksen. Mua naurattaa tää edelleen, mä en ole ihan oikeesti ikinä hävennyt näin paljon!!

Mun mies harrastaa avantouintia, se on semmonen juttu, mihin mua ei saisi pakottamallakaan mukaan. Äijä halusi kokeilla, miltä tuntuisi, jos joskus oikeasti tippuisi heikkoihin jäihin - kuinka sieltä pääsisi pois? Hän laittoi märkäpuvun, otti naskalit ja jääsauvan, ja meni tarkoituksella tippuilemaan tuonne Kallaveteen. Käveli heikkoihin jäihin -molskis- ja nousi ylös sieltä toistakymmentä kertaa. Mä olin rannalla Norin kanssa ja otin kännykällä videoita. Lähellä on Vitostie ja kävelytie, johon kerääntyi ihmisiä katsomaan ja pari autoakin pysähtyi... Kun mies oli tarpeeksi uiskennellut, tuli hän rantaan. Mulla oli termarissa teetä mukana, ja juotiin sitä siinä hetki, ennen kun lähdetiin sisälle. Siinä samassa tuli paikalle paloauto ja ambulanssit pillit huutaen!!! Mä karkasin siinä vaiheessa sisälle nauraa räkättäen, ja mies meni selittämään pelastajille, ettei mitään hätää... Pelastajat käskivät seuraavalla kerralla harjoitella vähän syrjemmässä. :D En tiedä kuka oli ambulanssit kutsunut paikalle...

Nori katselee, kun isäntä "hukkuu". Aikaisemmin Nori meni näistä äijän tempauksista ihan sekaisin huolesta, se yritti järkytyshepuloinnilla kertoa, että vähän outoa toimintaa!! Mutta nykyään Nori on niin tottunut, ettei enää jaksa yrittää pelastaa turhaan.

Ja sitten pääsiäiseen. Me oltiin pari yötä mun vanhempien mökillä Keski-Suomessa. Menomatkalla poikettiin Jyväskylässä tuttavalla, jonka luona Nori sai paljon herkkuja, ja haluaa sinne varmasti toistekin! Saatiin tältä ystävältä viulu lainaan. Mä en osaa soittaa mitään soitinta (kovasti haluaisin), mutta mies soittaa mitä vaan. Myös viulua, vaikkei ole ikinä ennen kai viuluun koskenutkaan. Toki se nyt harjoittelee sitä paljon, mutta se ei ole semmosta rääkymistä, kuin jos mä yritän samaa.

Mies ja mun iskä rakensivat Inun tarhan hyvälle mallille. Me saadaan se toukokuussa tänne Kuopioon. Nori sai nauttia vapaana olosta tosi paljon mökillä. Mä otin eläimistä kuvia, oon harrastanut valokuvaamista monta vuotta, mutta siinä on silti aina lisää harjoiteltavaa. Tässä muutamia otoksia:

Nori

Nori ja Siiri

Siiri 15,5v nauttii mökin pihapiirissä hengailusta

Siiri

Nori tykkää olla rannassa

Nori 11v 4kk

Sissi, noin 9kk, on täysin sisäkissa, toisin kuin Siiri joka ulkoilee vapaana.

Sissi tykkää silityksistä, vaikka onkin yhä kovin ujo.

Me käytiin porukoiden kanssa yhdellä laavulla Virroilla paistamassa makkaraa, se oli hieno paikka:

Nori kuuntelee, onko mulla jotain asiaa sille. Sen edessä järvellä ui pari kuikkaa.

Laavu on tuolla ylhäällä.

Eilen kotiuduttiin, ja tänään on ollut tehokas pihanhoitopäivä. Käytiin myös viemässä tintille pönttö metsään. On ihanaa kun aurinko paistaa, ja Nori saa olla tarhassa. Ovikin voi olla auki. Sitten kun kissa tulee, niin ovea voi pitää auki vain, jos Inu on omassa ulkoilutarhassaan, ettei se karkaa. Täällä näkyy jo perhosia ja mehiläisiä (kimalaisia, kumpia ne isot pörriäiset on?), ja jäätkin lähti viime viikolla.

Siiri jäi mökille. Seuraavan kerran kun tavataan, on meilläkin oma kissa! :) Enää 10 yötä!

Meidän Tuittu on saanut painoa lisää 10g, mikä ei oikein voi tarkoittaa mitään muuta, kuin pikkuhamsuja. ;) Jännityksellä odotamme... Seuraava kuva pariskunnasta on otettu dunan seinän läpi. Hamstereilla on nyt mun miehen tekemä mökki käytössä. Mies on tehnyt useampia, erimallisia mökkejä, jotka on hamstereista tosi hyviä. Niissä on eri huoneita, joihin yhteen hamsterit keräävät paperisilppua ja tekevät pesän. Siellä ne nukkuvat söpösti vierekkäin. :) Martti saa vielä muutaman päivän pitää Tuitulle seuraa, ennen kun laskettu aika on lähellä.