22.2

Tämä postaus oli tarkoitus tehdä pari viikkoa sitten, kun meillä oli Norin kanssa vuosipäivä. 22.2.2015 tuli kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun haimme pienen kippuran alun Vantaalta.

Olen muutamana vuosipäivänä ottanut/otattanut kuvan meistä. Kokosin ne tähän. Kaikilta vuosipäiviltä ei ole kuvia, joten osa kuvista on otettu noin kuukauden tarkkuudella oikeasta helmikuun päivästä.

22.2.2003. Tästä kaikki alkoi. Nori 8vko ja Karo 11v. Meillä ei ollut vielä digikameraa, tämä kuva on napattu vanhan ajan filmikameran kuvasta.

Tampere KV näyttelyssä 2004. Nori tykkäsi esiintyä. Se on tässä vuoden ja pari kuukautta, mä oon 12-vuotias. Nori on rimppakinttu junnu :) Mutta ryhdikäs. Saatiin kovasti kehuja siitä miten Nori esiintyi, ja miten mä sen esitin. Saumaton yhteistyö oli jo tuolloin. Vaikka oltiinkin murkkuja molemmat ja riideltiin välillä.

Tammikuu 2005. Nori on sporttinen, pari vuotias lenkkikaveri. Tästä ajasta ei ole yhteiskuvaa.

2006. Nori 3v oli saanut pikkusiskon, Namin. Nami on tässä kuvassa 5kk, eli sen ikäinen kuin Sora on nyt. Nami on paljon pienempi. Mä olen 14v, yläasteella.

 Nori on 4-vuotias ja mä olen 15. Nori oli "terve" aikuinen, nivelongelmista ei ollut tietoakaan, ja me harrastettiin aika paljon näyttelyitä ja tokoa.

2008

2009, Nori on 6v ja mä olen 17v, lukiolainen. Ollaan mökillä, siellä vietettiin paljon aikaamme. Norin niveloireet alkoi seuraavana kesänä.

2010 tammikuussa tehtiin Norin ensimmäinen lonkkaleikkaus. Tämä vuosi meni pitkälti kuntoutuksen parissa. Pyysin iskää tekemään Norille tasapainoilulaudan. Nori on 7-vuotias, ja mä olen vihdoin täysi-ikäinen. Tässä kuvassa mä en vielä tiedä, että parin viikon päästä tutustun mun elämäni mieheen. Nori otti hänet hyvin vastaan.

2011 vietin välivuotta lukion jälkeen. Nori on 8v ja mä olen 19. Nori oli toipunut lonkkaleikkauksista hyvin ja teki jälleen parin tunnin lenkkejä. Kyynärät eivät vaivanneet ja elämä oli taas helppoa.

2012 mökillä käymässä Norin 9v ja Namin 6v kanssa. Mä olen 20v. Kuopiolaistunut, edelleen rakastunut, opiskelen viittomakielen ohjaajaksi ja koulutunneilla virkkaan omaa häämekkoani.

 2013 asutaan koko perhe Kuopiossa. Nori täytti 10 vuotta. Kyynärien nivelrikko hidastaa vähän menoa.

2014 Nori oli jälleen ainut koira. Tää kuva on maaliskuulta, onpa keväistä!

2015. Nori 12v, mamma on 23.

 Nori rakastaa otsarapsutuksia.

12-vuotias mummokoira :)

Kippurakiireitä

Nyt on muutama viikko mennyt niin, ettei mukamas ole ehtinyt päivittämään blogia. Olisin mä toki ehtinyt, mutta jotenkin kun se vaan jää, niin sitten olis niin hirveästi kerrottavaa, että kirjoittamisen aloittaminen on hankalaa, kun ei tiedä mitä kaikkea kertoisi. Nyt mä kerron vähän tästä meidän tämän hetkisestä arjesta. Soran kanssa on puuhailtu vaikka ja mitä näiden muutaman viikon aikana. Mä olen viimeiset vuodet asunut shibavanhusten kanssa, ja tottunut rentoon kotoiluun - käydään vähän metsälenkillä, puuhaillaan kotosalla ja viikonloppuisin retkeillään, sitähän meidän arki oli muutaman vuoden. Sitten tuli pentu ja kulttuurishokki! Voi hyvänen aika, miten paljon toi pentu vaatii toimintaa! Ja sen on oltava ihan jokapäiväistä. Aikuisen koiran kanssa voi olla välillä päiviä, kun käydään vaan lenkillä, eikä tehdä mitään kummempaa - pennun kanssa ei voi. Tai ainakaan Soran kanssa ei voi. Tai no, voi toki, mutta silloin ei ole kenelläkään kivaa, eli parempi touhuta sen kanssa. :D

Sora ja Frodo

Nyt Sora on jo iso pentu, ylihuomenna täyttää 5kk ja painoa on 9,1kg. Sillä on sen verran ikää, että se ei vaadi enää jatkuvaa ulkona ravaamista ja semmosta hoitoa ja valvontaa. Se pikkupentuaika on jo ohi. Mutta aktivointia ja liikuntaa Sora vaatii paljon. Jos ei riittävästi saa, niin sitten se vetelee päätöntä hepulia ja kiusaa Noria ihan koko ajan. Sora on myös paljon ihmisläheisempi, kuin Nori ja Nami, ja se änkemällä änkee syliin. Sora tarvitsee paljon semmosta sylittelyä ja hellittelyä, mikä on sööttiä. Sora ei ymmärrä käsitteitä "oma tila" tai "oma rauha". Ei muuten ymmärrä somalitkaan, varmaan Inulta Sora on oppinut sen puskemisenkin. :)

Me aloitettiin pari viikkoa sitten Soran kanssa rally-toko. Ekalla kurssikerralla Sora oli aivan innoissaan eikä malttanut odottaa ollenkaan, haukkui kaikille ja pyöri väkkärää, kun ohjaaja sepusti Soran mielestä jotain tosi tylsiä ohjeita. Me harjoiteltiin ekalla kerralla seuraamista ja perusasentoa, jotka luovat pohjan rally-tokoon. Ne pitää osata hyvin, muuten siitä ei tule mitään. Sora on tosi taitava ja hoksaa asioita nopeasti.

Seuraavalla kerralla kurssille mennessä Sora oli rellestänyt koko päivän. Se oli tehnyt pari pitkää lenkkiä ja käynyt koirapuistossa. Ja kun se oli väsähtänyt sopivasti, niin vitsit että se keskittyi kurssilla hyvin! Se jopa tarjosi mulle perusasentoa ja muita liikkeitä ihan itse. Silloin katsottiin rataa läpi enemmän kuin ekalla kerralla. Niiden kylttien suorittamisessa oli mulla enemmän hankaluuksia kuin Soralla, jotenkin mun oli tosi hankala sisäistää ohjeet, vaikka ne hyvin neuvottiin. Mun aivot oli ihan solmussa. Noh, saatiin tehtyä kaikki ja Sora oli kyllä pätevä. Tunnin lopussa siltä irtosi yksi poskihammas, niin sitten oli vähän aikaa into pois, mutta siis suoriutui ihan loistavasti. Sora piti tosi hyvin taukoja ja leikki lelulla rennosti silloin kun mitään ei tehty. Mä tykkään rally-tokosta tosi paljon, kuten tykkäsin meidän pentukurssistakin. Meillä on hyvä ohjaaja ja kaikki tehdään hyvällä fiiliksellä. Erilaisiakin koirakouluja on, ja onnekseni osuttiin nyt heti ekalla hyvään paikkaan. Pienryhmät ja positiivinen asenne kaikkeen tekemiseen on ihan ehdottoman tärkeitä. Mulla on ainakin hirveen hauskaa Soran kanssa. :D Sekin on kivaa, kun Sora edistyy lajissa, vaikka ei meillä mitään kilpailuaikomuksia ainakaan vielä ole. Kunhan vaan harrastetaan ja vietetään aikaa yhdessä.

Silloin kun Sora tuli meille, niin mä ajattelin, että en varmaankaan tee kunnon lenkkejä sen kanssa ennen kun se on noin puolivuotias. Ja pah! Tolta koiralta hajoaisi pääkoppa ja multa lähtisi viimeisetkin järjen rippeet, jos sitä ei lenkitettäisi. Tällä hetkellä Sora tarvitsee vähintään 1,5 tuntia lenkkeilyä päivässä - enempi parempi. Sen lenkkeilyvauhti on tosi reipas. Sen kanssa kolmen kilometrin lenkkiin menee 40min. Norin kanssa samaan matkaan menisi vähintään tunti. Meillä on nyt tapana tehdä aamulla 30-60min lenkki molempien koirien kanssa vapaana metsässä (Sora juoksee moninkertaisesti sen matkan, mitä mä kävelen), ja päivällä Soran kanssa vähintään tunnin lenkki. Muuten koirat oleilee tarhassa pitkin päivää. (Mun töiden alkaminen siirtyi huhtikuulle, eli olen yhä kotona koirien kanssa.) Lisäksi me ollaan Soran kanssa alettu käymään koirapuistoissa, ja välillä nähdään koirakavereita lenkin merkeissä. Sora on nyt parin viikon aikana käynyt puistossa tai muuten riekkumassa kavereiden kanssa noin kolme kertaa viikossa.

Tänään koirapuistossa vierähti reilu tunti. Meillä oli kaverina Frodo corgi, jonka Sora on aikaisemmin tavannut Mustin ja Mirrin pentutreffeillä Väliköntiellä. Frodosta ja Sorasta tuli ihan bestiksiä viime treffeillä, ja me sovittiin puistotreffit tälle päivälle. Kavereilla on ikäeroa vain päivän, Frodo on vanhempi. Tämän postauksen kuvat Sorasta ja Frodosta on tältä päivältä. Puistossa oli myös muita koiria. Isoja koiria Sora ensin väistää, mutta aikansa tutkittuaan tilannetta se lähtee kyllä leikkimään kaikkien kanssa. Tänään hyvä hippakaveri löytyi puolivuotiaasta colliesta.

Pari kertaa ollaan käyty lenkillä myös Nadan kanssa, tälläkin viikolla on tarkoitus mennä. Nada on Soraa reilun kuukauden vanhempi, sekarotuinen mutta kääpiöpinserin näköinen pentu. Siihen tutustuttiin pentukurssilla. Myös naapurin noutajia ja collieta nähdään välillä.

Nämä koirakaverit on tosi tärkeitä, koska Nori ei jaksa leikkiä Soran kanssa riittävästi, ja Soralla on energiaa mitä ei kyllä millään lenkillä saa purettua. Koirakavereiden kanssa juokseminen on siihen ihan paras keino.

Me lenkkeillään päivittäin vapaana metsässä, ja sitten tehdään pitkiä lenkkejä kävelyteillä. Peruslenkkien lisäksi Sora käy juoksulenkeillä. Ne on nyt reilun viiden kilometrin mittaisia. Kerran viikossa kävelylenkki suuntautuu Kuopion keskustaan, samoin Matkuksen kauppakeskuksessa pyritään viikottain käymään. Sosiaalistamisharjoitukset jatkuu siis edelleen, vaikka Sora onkin jo kyllä sosiaalinen tapaus. Me asutaan taajaman ulkopuolella, joten mä saan olla ihan ylpeä tuosta pennusta, kun se osaa liikkua niin reippaasti kauppakeskuksessa ja keskustassa. Tosin viimeisin keskustalenkki oli ihan painajainen, Sora ei nähnyt tai kuullut mua koko lenkin aikana. Tämmöisiäkin päiviä on välillä, ja nyt ilmeisesti on jonkin sortin uhmaikää, tai peräti murrosikä jo alkamassa.

Eli kyllä tuo pennun tuleminen on kasvattanut meikäläisen ulkoilua, ja Soran kanssa lenkkeillessä saa kevyen hien pintaan, mitä ei Norin kanssa tallustaessa tule. Ihan kelpo liikuntaväline tuo pentu. ;) Lenkkeilyn, koirapuistoilun ja treenaamisen lisäksi Soran kanssa leikitään kotona ja siinä Inu on ihan korvaamaton apu. Sora on hereilläoloaikansa tosi aktiivinen puuhastelija, eikä se nuku enää kuin yhdet päikkärit. Sora on tosi hyvä lenkki- ja harrastuskaveri, kuten toivoinkin. Silti mä olen välillä ollut vähän väsähtänyt siihen miten paljon pennun kanssa pitää olla liikkeellä ja touhuta. Kyllä mä sen muistin, että pennun kanssa on rankkaa, mutta tietyllä tavalla tää on silti yllättänyt. Tai siis lähinnä se on yllättänyt, että Sora purkaa energiansa Norin kiusaamiseen eikä kertakaikkiaan jätä murisevaa vanhusta rauhaan. Sorahan ei tee mitään tuhoja tylsistyessään tai muuta typerää, mutta se kiusaa Noria aivan liikaa, jos sen energiaa ei kohdisteta johonkin muuhun riittävästi ja se "riittävästi" on aika monta tuntia päivässä jotain toimintaa.

Sora on vaihtanut kaikki etuhampaansa pysyviin ja osa poskihampaista on myös jo vaihtunut. Soraltahan puuttui ylhäältä edestä kulmahampaiden viereiset maitohampaat, mutta sille tuli onneksi kuitenkin kaikki pysyvät hampaat. Toinen hampaista, joka kasvoi siihen missä maitohammasta ei ollut, on hieman vinossa. Mutta kuitenkin rivissä ja purenta on oikea. Tänään lähti koirapuistossa remutessa ensimmäinen maitokulmuri. Ja siitä tuli melkoisesti verta... Mä en kestä veren hajua nykyään ollenkaan. Kerran näin kotona yhdessä Soran pehmolelussa verta, ja meinasi taju lähteä, niin että horjahdin. En tajua mistä tämä on tullut, kun vielä joitain vuosia sitten tein ongelmitta koirille verijälkeä jne. Nykyään en voi. Mä haistan veren, jos mun viereen tulee joku, jolta on esim kynsinauha irronnut ja siinä sormessa on minitippa verta. Tai joku paperihaava jossain. Hyi yök. Tämä Soran hampaiden vaihtuminen aiheuttaa mulle aika usein tosi huonoa oloa. :D

Nori saa huomenna kipulääkkeen. Tämä kolmen viikon jakso on mennyt tosi hyvin, Nori ei ole juurikaan kipuillut ja se on tehnyt välillä tunninkin lenkkiä. Sille kuuluu nyt kaikinpuolin hyvää, samoin Inulle ja hamsuille. Valitin viimeksi miten vähän meidän hamsterit on päivisin esillä. Ne taisi tajuta sen, koska ovat sen jälkeen näyttäytyneet pitkin päivää ihan kaikki. :D Me oltiin viime viikolla mökillä ja siellä Nori juoksi ihan onnessaan bumerangin perässä, kunnes se meni räks. Tällaisten hepulipäivien jälkeinen päivä on yleensä Norilla vähän kankeampi. Loppuun kuva kippuroista mökin jäällä, koetan huomenissa lisätä tänne helmikuun kuvia. :)

Robolauman elämää

Saatiin muutama päivä sitten Muhvista hyviä kuvia, kun hamsterit olivat käsiteltävänä. Muhvi on kolmikosta arin, mutta samalla ainut joka rauhoittuu kädessä kun tajuaa olevansa turvassa. Tuossa se oli pitkän tovin siliteltävänä. :)

Mulla on hamstereista huonosti kuvia, koska dunan läpi kuvatessa laatu on tämmöinen:

Omenankara ja hamsut

Ja hamstereita käsitellessä käsittelylaatikossa kuvaaminen aina unohtuu. Tätä kolmikkoa käsitellään käsittelylaatikossa kerran viikossa. Samalla leikataan kynnet. Aikaisempia hamstereita olen käsitellyt vähän enemmän, mutta nämä eivät siitä sinällään nauti, joten kerta viikossa riittää. Olen aikaisempien hamstereiden kanssa huomannut, että jos stressitekijöitä on liikaa, niin sitten tulee helpommin kinaakin, joten meidän hamsut saavat olla aika rauhassa keskenään. Ja hyvin niillä on mennytkin! Ei yhtään ainuttakaan riitaa, ja Muhvi ja Houska on jo 9kk ikäisiä. Nyt meidän hamsterielämä on ollut tosi rauhallista jo pitkään - ei riitoja, ei sairauksia, enkä ole joutunut lopettamaan yhtään eläintä. Toivottavasti tämä kolmikko tulee juttuun näin hyvin myös jatkossakin, ja pysyisi näin terveenä. :)

Houska vas., Tuittu oik.

Kaikki meillä olleet robot ovat olleet erilaisia keskenään. Tämä kolmikko pysyttelee kaikkein eniten piilossa, mikä on kyllä kieltämättä tylsää. Hamsterit heräävät niin myöhään ja menevät niin aikaisin nukkumaan, että mä en näe niitä kovin usein. Aikaisemmat hamsterimme ovat olleet jonkin verran myös päivisin hereillä, ja heränneet illalla järkevään aikaan. Mun suosikkihamsteri näistä kuudesta on ollut Surku, se partsaili esillä tosi paljon. Hamstereita ei kannata paljoa kesken unien herätellä, mutta välillä on pakko, koska muuten noita ei näe. Yleensä ne onneksi heräävät ihan sillä, että antaa tuoreruokaa tai herkkuja, tulevat aika nopsasti sitten moikkaamaan. Silloin annan niiden nuuskia kättä, mutten ota niitä pois dunasta. Tuittu antaa silittää dunassa, Muhvi ei yleensä tule lähelle kättä ja Houska käy nuuskimassa.

Houska ja Muhvi. Juoksulautanen on käsittelylaatikossa, eli siinä rullaillaan vain kerran viikossa.

Mä haluaisin viedä Muhvin ja Houskan näyttelyyn, mutta hamsunäyttelyt ovat olleet nyt liian kaukana meille. Samoin kun katsoin Soralle koiranäyttelyitä, niin totesin niidenkin olevan melkoisen kaukana tänä keväänä/kesänä.

Muhvi ja hurja kettu-tyyny :D

Muhvi

Houska

Tuittu ja Houska, eli nämä laikukkaat, hengailevat mielestäni eniten keskenään ja Muhvi on vähän ulkopuolinen välillä. Värirasismia?

Muhvi ja Tuittu

Dunan sisustus vaihtuu parin viikon välein, kun puruja vaihdetaan. Seuraavassa kuvassa: heinä-alue vasemmalla, sinne on piilotettu herkkuja. Iso 2-kerroksinen Markuksen tekemä mökki, hiekka-astia, pienempi Maken tekemä mökki, myös kookoskeinu on Maken tekemä. Sitten löytyy tikkaita, oksia, puutunneli. Jyrsittäviä herkkuja on siellä täällä. WC-paperia on piilotettu, hamsut etsivät ne ja jyrsivät pesän pehmusteeksi. Yleensä on pahvilaatikoita ja paperihylsyjä tai kanamunankennoja jyrsittävänä. 

Samu

Samu ja Nori hippasilla

Meillä kävi perjantaina ja tänään mun ihana kasvattini Samu (Kitsune No Densetsu) kylässä. :) Samu asuu Etelä-Suomessa, mutta se on nyt muutaman kuukauden hoidossa mun vanhemmilla. Vanhempani tulivat Kuopioon muutaman päivän kylpylälomalle, ja Samu oli heidän kanssaan hotellissa. He kävivät Samun kanssa täällä meillä. Mietin vähän mitä Nori sanoo Samulle, mutta turhaan. Norihan siis tykkää toisista shiboista, mutta sen vointia ei ikinä tiedä etukäteen, ja särkypäivinä se saattaa olla tykkäämättä jopa shiboista. Mutta nyt Norilla on ollut muutama tosi hyvä päivä, ja Samukin otettiin häntä heiluen vastaan. En tiedä yhdistääkö Nori Samua millään tavalla Namiin, mutta Samu on siis ulkonäöltään ihan äitinsä poika. Luonteeltaan Samu on rauhallisin shiba mitä tiedän, ja tämä rauhallisuus tulee isän puolelta. Namihan oli tosi leikkisä ilopilleri, Samu on semmoinen filosofi.

Mummeli on innoissaan poikaystävästä :D

Samu 6,5v

Samu ja Nori tulivat hyvin juttuun. Nori yritti saada Samua leikkimään, mutta se jäi kyllä lyhyeen hippaan. Samu ei ole kovin leikkisä. Se oli jo pentuna sellainen tarkkailija, ja kun sen sisko Umi ja Hiro-veli painivat keskenään, niin Samu katseli sivummalta. Toki sekin leikki, mutta vähemmän kuin sisarukset. Samu hengaili mieluummin Nami-mamman tai mun kanssa. Laitan tähän pari pentukuvaa Samusta:

Nami ja Samu

Samu 6vko

Tyypillinen kuva: Samua ei näy, mutta se on tuolla Umin (vas.) ja Hiron takana kauempana.

Samu ja sisaruksensa Umi (Kitsune No Daiyamondo) ja Hiro (Kitsune No Daitan) ovat nyt 6,5-vuotiaita. Tämä pentue on tällä hetkellä ainut kasvattamani pentue. Jätin Umin sijoitukseen, mutta Namin sairastuttua allergioihin en sitten käyttänyt Umia jalostukseen. Vaikka nämä pennut ovat jo "isoja", niin ovat edelleen kaikki minulle tosi rakkaita, ja olen onnellinen siitä, että olen saanut kaikkia aina välillä tavata. Hiroa näen säännöllisesti, koska se asuu Jyväskylässä, mutta Umia ja Samua näen harvemmin.

Nori taustalla, Samu vasemmalla, Sora edessä

Sora yritti ihan hirveästi saada Samua leikkimään, mutta ei tuo lähtenyt leikkiin mukaan ja oli siksi Soran mielestä aika tylsä. Samu piti Soralle tosi pientä murinaa, mitä Sora ei noteerannut juuri ollenkaan. Vähän väisti, mutta jatkoi heti härkkimistä. Se ei hetkahda edes Norin todella kovaa ärinää, joten Samun murina oli sen mielestä varmaan aika säälittävää. Samun taisi olla vähän järkyttynyt Soran käytöksestä, että eihän toi voi olla shiba ollenkaan, kun haukahtelee ja käpälöi... Jossain vaiheessa Samu lopetti, taisi tajuta että toi kakara nyt vaan on tommonen mikä pyörii väkkärää ja työntää nenää ties minne, eikä se murina tepsi.

Nori olisi varmaan mielellään vaihtanut tuon meidän Soran Samuun. Sora on edelleen tosi rasittava Noria kohtaan, ei siis anna Norin levätä ja yrittää saada mummoa liikaa leikkimään. Lenkillä niiden leikkejä on pakko rajoittaa sen takia, että Sora taklailee Noria tosi kovasti. Se painaa yli 8kg ja juoksee täysiä vanhusta päin - ei mummon nivelet kestä semmosta loputtomiin. Norikin välillä mielellään örveltää Soran kanssa, ja jos sen nivelet olisi kunnossa, niin leikkisivät varmaan paljonkin. Mutta nyt meidän pitää vähän suojella tuota mummoa.

Norin laserhoidot ovat nyt tältä erää ohi. Viimeisimmät päivät Nori on lenkkeillyt 45min lenkkejä mielellään ja on ollut pirteä, eli ehkä tuo laser toi apua. :) Nyt me jäämme seurailemaan tilannetta, ja mahdollisesti keväämmällä jatketaan laserhoitoja.

"Njoo-o, on sullakin täällä suussa hampaat"

Piiri pieni pyörii...

Samun tekemä silmätarkastus :)

Pentukurssi suoritettu! + laserhoito ja muuta

Soran pentukurssin viimeinen kerta oli eilen. Se ansaitsisi mun mielestä jonkun Pentukoiran arvonimen, sen verran hyvin meidän kurssi sujui!

Kaksi viimeisintä kurssikertaa meni hyvin. Soran keskittymiskyky on parantunut tämän viiden viikon aikana, ja toki se on kasvanutkin ihan hirveästi. Sora on nyt 4kk ja painaa 8kg. Sora on nopea oppimaan, ja ikäisekseen se jaksaa toistoja aika hyvin, mutta tietysti tarvitsee myös paljon taukoja. Sora on niin isokokoinen, että mun on välillä vaikea muistaa sen olevan vasta 4kk! Kurssilla opin itsekin tauottamaan sitä toimintaa, etten vaadi liikaa ja ettei koira kyllästy.

Sora oppi kurssilla ottamaan kontaktia häiriötekijöistä huolimatta, joskin tätä saadaan treenata vielä pitkään. Luvan pyytäminen ennen vieraiden ihmisten tai koirien moikkaamista on Soralle tosi haastavaa, kun kaikki on niin iiiiiihania, mutta oli hienoa huomata että kehitystä tässä tapahtui! Joka kerta meni lyhyempi aika, ennen kun Sora malttoi pyytää luvan. Pitää vaan muistaa itsekin jatkaa tätä aina kun lenkillä nähdään ihmisiä ja pyytää Soraa ottamaan kontaktin, ennen kun menee moikkaamaan.

Luoksetulo aiheutti vielä viimeisellä kerralla kunniakierroksen, eli sitäkin treenataan. Sora kyllä tulee luokse, muttei aina malta pysähtyä. Maahan meno ja istuminen sujuu hyvin. Paikalla oloa harjoitellaan vielä, samoin perusasentoa ja seuraamista. Viiden kerran kurssilla ehdittiin käydä perusteet näistä asioista, mutta itsenäinen treenaaminen toki jatkuu.

Parilla viimeisellä kurssikerralla Sora sai yhdestä kurssilaisesta sydänystävän, ja huomenna on tarkoitus mennä lenkkeilemään tämän uuden pentukaverin kanssa.

Ilmoitin Soran tässä kuussa alkavalle rally-toko kurssille, eli meille ei tule treenitaukoa paria viikkoa pidempään. Sora on niin otollisessa iässä oppimisen suhteen, että käydään tämä rally-toko kurssi nyt keväällä, vaikka alunperin suunnittelin sitä myöhäisemmäksi.

Kävin tänään Soran kanssa hakemassa sille rabiesrokotuksen, ja olen tosi ylpeä sen käytöksestä eläinlääkärissä! Me ollaan Soran kanssa harjoiteltu rauhoittumista pikkupennusta asti, ja nyt tuli semmonen onnistumisen riemu tässä asiassa! :) Sora on opetettu rauhoittumaan syliin. Muutaman kerran olen rauhoittanut sen jo treeneissäkin, ja se on mennyt hyvin, mutta tämän päiväinen rauhoittuminen lääkärissä oli kyllä loistosuoritus Soralta. Sorahan siis innostuu ihan kamalasti, kun on muita koiria ja ihmisiä, ja se sitten näkyy/kuuluu haukkumisena ja väkkäränä pyörimisenä. Ei vaan pysy nahoissaan kertakaikkiaan, kun on niin ihanaa. Otin Soran odotusaulassa mun syliin, ja se rauhoittui samantien! Lötköpötkötti hiljaa siinä ja odotti omaa vuoroaan, reippaana tyttönä sitten käveli lääkärin huoneeseen. :) Edelleenkään ei ollut minkäänlaista pelkoa.

Eläinlääkärillä oli oma koira mukana huoneessa. Soralla kun on häntä kippuralla ylhäällä ja "niskakarvat pystyssä 24/7", niin se voi näyttää hurjalta joidenkin koirien mielestä, kuten tämän lääkärin koiran. En ole itse ikinä ajatellut asiaa, mutta onhan se niin - shibat saattaa provosoida toisia koiria ihan vaan olemassa olollaan. Sora sai näyttää sille lääkärin koiralle, että on ihan kiva kaveri, ja koirat saivat leikkiä keskenään. Molemmille jäi hyvä fiilis, eikä Sora sitten rokotettakaan juuri huomannut. Vähän itketti sitten rokotteen jälkeen, kun kirveli, mutta sekin unohdettiin maksamakkaralla nopeasti. Nyt on sitten rokotteet kunnossa vuodeksi eteenpäin.

Kun me muutettiin Kuopioon, niin ensimmäinen eläinlääkäri jonne mä soitin, oli tämä Kuopion eläinlääkärikeskus , josta sitten tuli meidän vakioeläinlääkäri. Siellä on ammattitaidolla ja tunteella hoidettu jo monet vaivat. Jos selailet heidän nettisivujaan, voit löytää tuttuja :)

Viime viikolla aloitettiin Kek:issä Norin laserhoidot. Nori saa nyt viiden kerran kuurin laseria. Viime viikolla ti ja to, tällä viikolla ma, ke ja pe. Norin kyynärät, etujalat ja niska/yläselkä hoidetaan näillä kerroilla. Ensimmäisen kerran jälkeen Nori oli aivan seitsemännessä taivaassa, se hymyili kotona kun oli niin ihana lämpösöpöolo. Toisen kerran jälkeen samanlaista vaikutusta ei enää tullut, eikä myöskään eilisen jälkeen. Saas nähdä onko tästä apua nivelrikkokipuun. Nori kipuilee oikeaa kyynärtään. Se antaa hyvin hoitaa itseään, syö samalla hirveästi herkkuja ja rentoutuu aika hyvin. Vaikka Nori ei pidä vieraista ihmisistä, eikä antaisi kotona kenenkään sillä tavalla sorkkia kuin laserhoidossa, niin lääkärissä se on aina osannut käyttäytyä. Nori tietää, milloin sitä hoidetaan, ja antaa lääkärin/hoitajan koskettaa myös noita kipeitä paikkoja. Nori on muutenkin ollut laserhoitoon mennessä tosi rento, ei ole piitannut muista koirista tuon taivaallista, ja yhdestä ihmisestä selkeästi tykkäsi - taisi erehtyä tyypistä. Itse asiassa mä olen aika varma, että Nori ei havaitse muita koiria kovinkaan hyvin, jos ne istuvat paikallaan, ja tila on täynnä hajuja. Toisaalta sääli, että vanhuuden vaivat näön ja kuulon kanssa on nyt jo niin selviä, mutta Nori itsehän ei sitä tiedä, ja on onnellinen omassa tiedottomuudessaan.
 

Laserhoidossa on selvästi näkynyt Norin kipu oikeassa kyynärässä, vaikka se osaa perusarjessa aika hyvin peittää sen. Ei nuku oikealla kyljellä, muuten se ongelma ei sitten näykään. Viikonloppuna Nori elämänsä ensimmäisen kerran nousi makuulta hieman valitellen... Ja pennun kanssa riehuminen on vähäistä, ärsytyskynnys on matala. Pakosti sitä miettii, että missä se raja on, milloin kipuja on liikaa. Lenkit lyhenee nyt, vaikka Nori edelleen itse haluaisi liikkua.

Nori nauttii auringonpaisteesta

Sora on nyt 4kk ja parin viimeisen viikon aikana on tapahtunut sen kehityksessä/käytöksessä paljon. Tuntuu, että välillä ollaan jankattu jotain asiaa maailman tappiin asti, eikä mitään tapahtu, mutta sitten se yhtäkkiä sujuukin! Esimerkiksi pöydällä oleminen, mitä ollaan 1,5vko harjoiteltu päivittäin, on ollut tosi hankalaa. Pöytä on ollut ihan iiiiyyyh Soran mielestä. Ja sit yks päivä sillä sytty lamppu pään päälle, että niin, täähän oli se juttu että mä vaan seison ja syön herkkuja. Ei se edelleenkään poseerata osaa, mutta nyt riittääkin ettei se säntää enää pää viidentenä jalkana karkuun, kun mä edes ajattelen pöytäharjoittelua. Ja seisoo pöydällä jotenkin päin.

Lenkillä haukkumisen, tai siis haukkumattomuuden, kanssa on tehty töitä nyt jo pitkään. Me tehtiin läpimurto tässä asiassa reilu viikko sitten, kun otettiin lenkille lelu mukaan! Sorahan siis haukkuu, kun innostuu. Suurin osa sen haukkumisesta on lenkillä juuri sitä, että kun pitäisi saada niiden vastaantulevien huomio. Soran haukku on kuitenkin niin kamalan kova ääni, että sitä voi ihan tosi joku pelätäkin. Sora on myös jo aika iso, ja ulkonäöllisesti aika aikuismainen. Niinpä me otettiin piippalelu lenkille mukaan, Sora voi sitten sitä lelua piipittää, niin ei varmaan ole enää niin pelottava. :D Multa on yksi kysynyt, että minkä ikäinen toi on, kun näyttää ihan aikuiselta mutta käytös on pennun. Oon sen jälkeen yrittänytkin oikein kuuluvasti aina kehua "Hieno PEEENTUU", että se sais tohelointinsa anteeksi eikä sitä luultais aikuiseksi. Näyttääkö se teidän mielestä aikuiselta?

Lenkillä vastaantulijoiden lähestyessä Sora siis leikkii nykyään lelulla. Tämä on helpottanut hirveästi meidän lenkkeilyä (toki se edelleen haukkuu ja töitä tehdään yhä). Arki sujuu nyt muutenkin paremmin. Soran protestointi on vähentynyt ja samoin älytön riekkuminen. Se energian kohdistaminen aktivointiin ja pitkiin lenkkeihin on nyt alkanut sujumaan. Sorasta tulee mun miehen juoksulenkkikaveri, ja alku siinä harrastuksessa on mennyt hyvin. Rauhoittuminen onnistuu. Mä olen saanut ruokittua sen niin, että se malttaa odottaa hiljaa tai korkeintaan pikkuisen inisee - mieletön muutos siihen, että se haukkui kimeällä äänellä, kun ruoka on myöhässä. Ja sitten se vasta myöhästyikin, kun joutui joka kerta odottamaan, että kakara ei enää vaadi. Tässäkin asiassa se sinnikkyys alkaa tuottaa tulosta. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi kuukautta :D Me ollaan myös käyty saunassa muutamia kertoja ilman huurokonserttia! Vielä pari viikkoa sitten oli mahdotonta käydä edes suihkussa ilman, että joutui kuuntelemaan valitusvirsiä. Musta tuntuu myös, että se on aika rauhallinen nykyään yksin jäädessään.

Eli nyt VIHDOIN mun kärsivällisyys ja huomioimattomuus näissä rasittavissa tilanteissa alkaa toimia. Sora on ollut jo kohta pari viikkoa aivan unelmakoira. Toki edelleen joka päivä on tilanteita, että sitä joutuu kieltämään. Yleensä siksi, ettei se jätä Noria rauhaan. Opeteltavaa sillä on vielä paljon, mutta voin kyllä sanoa, että melkoinen helpotuksen tunne on, kun toi kakara alkaa nyt ymmärtämään asioita! :D Helpottaa myös siksi, että mulla alkaa työt parin viikon päästä, ja Soralle tulee 7 tunnin yksinäiset päivät. Nyt mä uskon, että se pysyy järjissään sen aikaa.

Loppuun vielä mainos: Käy tykkäämässä meidän Facebook-sivusta! Tein sivun, jonne laitan pieniä juttuja meidän arjesta. Esim kännykällä otettuja kuvia on helppo laittaa sinne, ja siellä kerron sellaisia juttuja, mitkä jää blogipostauksista pois, syystä että käytän tietokonetta tosi harvoin ja sitten ei jaksa romaaneja kirjoittaa :) Vaikka aika pitkä tästäkin postauksesta tuli!