keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Sora doboilee 5/5

Soran dobokurssi päättyi reilu viikko sitten. Pääsin viimeiselle kerralle mukaan, joskin mies ohjasi Soraa enemmän kuin minä. Sora jaksoi viimeisellä kurssikerralla tehdä enemmän ja oli koko tunnin pirteä, eikä väsähtänyt, niin kuin aikaisemmilla kerroilla. Sora doboilee tosi mielellään ja sillä on kivaa kun treenataan, niin hallilla kuin kotonakin. Sen kanssa on tosi kiva touhuta, kun se on niin innoissaan. Shiboille tyypillisistä motivointiongelmista meillä ei ole tietoakaan!

Viimeisellä kerralla oli fysioterapeutin lopputarkastus. Soran lihasheikompi takajalka on vahvistunut, joskin pientä puolieroa yhä on. Nyt voidaan kuitenkin alkaa hissukseen treenaamaan molempia jalkoja yhtä paljon. Jatkossa tavoitteena on vahvistaa Soran lonkkia. Saimme kuvalliset ohjeet Soralle sopivista treeniliikkeistä, ja jahka nyt oma elämäntilanne hieman tasaantuu, niin doboilu tulee jäämään meidän arkipuuhiin. Ja myöhemmin me menemme sitten perus doboryhmään, kun tilanne sen sallii. Rallytokoa olisi tarkoitus jossain vaiheessa palautella mieleen myös. Ja nosework kiinnostaa. Meillä on hyvät harrastusmahdollisuudet tässä ihan lähellä, kävelymatkan päässä. Kesälle on myös suunnitelmissa Soran ensimmäiset viralliset näyttelyt. Mutta tämän kevään keskitymme perhearkeen.

Olen tosi tyytyväinen tähän Dobo kurssiin. Saatiin niitä vinkkejä mitä kaivattiin, ja jo viiden viikon aikana on tullut selvää vahvistumista Soran lihaksiin. Nämä asiat eivät tapahdu hetkessä, mutta tämä on erinomainen alku!


Meillä on nyt pari päivää kovasti "synnytetty" ;) En minä, vaan Sora. Sillä on valeraskaus ja se tekee mielikuvituspennuille pesää sohvan alle. Se ei ole jaksanut doboillakaan entiseen malliin viime päivinä, ilmeisesti sillä on jonkin verran epämukava olo - ehkä jotain liitoskipuihin verrattavaa? Siksi pidämme nyt taukoa doboilusta. Shibat ovat hyvin alkukantaisia, ja minusta on aivan uskomatonta, miten Sora on osannut ajoittaa tämän "synnytyksen" ja maidontuotannon näin lähelle minun laskettua aikaa! Se ei kertakaikkisesti voi olla sattumaa.

Sora on siis erittäin valmiina hoitamaan meidän vauvaa, joka syntyy sektiolla viikon sisällä. Saadaan varmaan sitten kisailla hoitovuoroista. :D Viikon päästä mun olotila on jo varmasti monta kiloa kevyempi - ja voi että mä odotan että pääsen tästä vatsasta eroon ja lenkille! Toivottavasti toipuminen menee hyvin, vaikka viikkojahan se joka tapauksessa vie. Nämä pari viimeistä viikkoa on ollut ihan kamalia. En pysty liikkumaan, vaikka pääkoppa haluaisi ja sitä tarvitsisi, mutta keho taas käskee lepäämään ja niinhän mä sitten lepään. Kävimme kertaalleen jäällä miehen ja Soran kanssa, otettiin Inun laservalo mukaan. Sora menee siitä ihan pöhköksi ja saatiin sitä sen avulla lumessa hyvin juoksutettua. Käveltiin kilometrin verran ja meillä meni ties miten kauan - mies jo ehdotti että hakee pulkan ja vetää mut kotiin, mut enpä suostunut vaan tarvoin itse. Oli kyllä pisin kilometri ikinä. Sanomattakin siis selvää, että mä en ole lenkkeillyt, vaan mies hoitaa Soran täysin. Onneksi Sorakin on nyt tilanteen tasalla, eikä sillä mene pääkoppa nurin, vaikka ei jokapäivä pitkälle lenkille pääsekään. Kiitettävästi mun mies sitä kyllä lenkittää, samalla kun hoitaa about kaiken muunkin. Mä keskityn nyt vaan pitämään itseni levossa ja siinä on ihan riittävästi hommaa. Palkinto näistä kuukausista on pian täällä. <3

2 kommenttia:

  1. Onpa mahtavaa, että doboilun vaikutukset ovat jo nähtävillä! :) Ja ihanaa kun Sora on noin innolla, omalla tavallaan, ottamassa vauvaa vastaan. ♥ Tsemppiä loppuodotukseen!

    VastaaPoista