perjantai 10. huhtikuuta 2015

Hau hau hau...


Haukkuuko shibat?

Olen monesti vastannut ihmisille, jotka tätä kysyvät, että shibat ei hauku, mutta Sora haukkuu. :) Shibat yleensä kyllä juttelevat muilla äänillä, erilaisilla vonkauksilla ja urinoilla, mutta tämä rotu ei yleensä hauku. Nami oli tästä hyvä esimerkki: Se oppi haukkumaan vasta joskus 3-4 -vuotiaana, siihen asti se haukkui vain unissaan. Nori haukkuu sisälle tulevat vieraat joita se ei tunne, mutta muuten se ei hauku juuri ikinä. Sora sen sijaan on kyllä ihan eri planeetalta tässä(kin) asiassa. Mä olen tästä ongelmasta kertonut ennenkin, mutta tsekataas tämän hetken tilanne.

Soralla oli pienempänä todella vaikea haukkuongelma lenkkeillessä, se halusi pysäyttää haukkumalla kaikki ihanat ihmiset ja koirat. Oli vaan niin kertakaikkisesti innoissaan. Me alettiin työstämään tätä ongelmaa heti. Jonkin aikaa meni, ennen kun hoksasin ottaa lelun lenkille mukaan, ja siitä sitten lähti suunta parempaan. Sora saa lenkillä piipittää piippalelulla, eikä hauku. Nykyään lelu ei ole aina mukana, mutta Sora pysyy silti hiljaa. Se ei hauku enää ihmisille eikä toisille koirille. Tai haukkuu erittäin harvoin, mutta silloin on yleensä hämärää ja ihminen on jotenkin epäilyttävässä paikassa, niin Sora testaa haukulla, että onko toi nyt mikä. Kaikista se silti tykkää, eikä pelkää. Välillä lenkkeily oli oikeasti todella puuduttavaa, kun Sora haukkui kaikki, ja välillä tuntui ettei edistystä tapahtunut yhtään. Mutta nyt mulla on fiksusti lenkkeilevä nuori koira! :)


Muuten haukkumisessa ei tapahtunut edistymistä pitkään aikaan, ei ennen viime viikkoa. Kirjoitin tämän tekstin ennen sitä, siksi aikamuoto-ongelma ;) Pari viikkoa sitten tilanne oli tämä:

--------
Sora edelleen siis haukkuu ja mä olen välillä ihan hermoromahduksen partaalla sen takia. Ei toi haukku varmaan kaikille olis edes näin iso ongelma, mutta mä olen tottunut siihen, että shibat ei hauku. Vain silloin kun on joku syy. Eli mun silmissä Sora on välillä ihan sietämätön räksyttäjä.

Sora haukkuu huomiota. Ja sitä huomiota pitäisi Arvon Neidille antaa 24/7. Mä en ole lähtenyt tuohon huomion kitisemiseen ollenkaan mukaan, joten on todella ihmeellistä miten Sora jaksaa yrittää noin hirveästi. Jos se haukkuu, niin mä en huomioi, eikä Sora saavuta haukulla mitään. Ikinä. Pahimman kitinän aikana mä laitan sen jäähylle portin taakse. Sora ottaa myös kiellot huomiona, joten sitä on turha kieltääkään - siitä haukku vaan yltyy. Kyllä mä välillä sorrun sille ärähtämään, ja se on sillon erävoitto tolle kakaralle. Tää ongelma vaatii multa ihan valtavan pitkää pinnaa, ja välillä tekee tiukkaa!

"Noniin kakara, istu siihen viereen kun mamma ottaa kuvan. Oikeesti, yritä edes."


Sora haukkuu tarhassa ollessaan, koska tarhassa on tylsää. Pitäisi olla aina joku leikkikaveri. Musta olis hirveän kiva, että Sora voisi ulkoilla yhtä paljon tarhassa kuin Nori. Nori makoilee pihalla hyvänä päivänä useamman tunnin - Sora ei, koska mä en jaksa kuunnella sen yksinäistä räksytystä siellä. Sora joko etsimällä etsii jotain haukuttavaa, tai sitten vaan louskuttaa leukojaan kohti taivasta. Mä ymmärrän sen, että se ilmoittaa pihassa liikkuvat oravat yms., koira saa ja sen pitää mun mielestä kyllä kertoa omistajille jos se oikeasti näkee jotain. Mutta Sora haukkuu ihan muuten vaan.

Tylsyyttään se haukkuu myös sisällä. Sisällä haukku kohdistuu yleensä Noriin. Kun toi mummo ei sisällä leiki, ja se on Sorasta kuolettavan tylsää. Välillä Sora haukkuu myös Inulle. Inu kyllä leikkii monta kertaa päivässä sen kanssa, mutta sekään ei Soralle riitä. Ja sitten Sora haukkuu mulle, tuijottaa ja haukkuu. Vaikka mä en edes vastaa sen katseeseen.


Sora lenkkeilee nyt jo noin 7km lenkkejä - joka päivä se lenkkeilee pari tuntia, se käy koirapuistossa pari kertaa viikossa, kerran viikossa treeneissä ja sen kanssa puuhaillaan ja leikitään kotona. Soraa siis aktivoidaan riittävästi, sitä mä en epäile ollenkaan. Se vaan on tosi jääräpäinen ja omasta mielestään kaikkien pitäisi tehdä niin kuin se haluaa. Soran tapa näyttää tämä on se haukkuminen.

------

Viime viikolla meille saapui postista haukunestopanta. Mötikkä kiinnitetään koiran kaulaan, ja haukkuessa sieltä tulee sitruunalta tuoksuva suihke. Panta on nyt noin viikon ollut käytössä, ja Soran haukkuminen on vähentynyt aivan mielettömän paljon! Mä oon niin iloinen siitä, että tuon pannan ostin, koska ei tällaista tulosta olisi muilla koulutuskeinoilla saatu aikaan.

Sora ei enää räksytä tarhassa. Välillä haukahtelee leikkiessään, mutta panta päässä ei ole yhtään ainuttakaan pystykorvasooloa vetänyt. Haukku ei ole enää häiritsevää. Se tarkoittaa, että Sora saa puolen tunnin aamulenkin (nyt viime päivät lenkki on ollut lyhempi Norin takia) ja aamupalan jälkeen olla vielä puoli tuntia tarhassa leikkimässä, ennen kun mä lähden töihin. Myös iltapäivällä ja illalla Soraa on miellyttävämpi pitää ulkona, kun mulla ei mene hermot siihen sen räksytykseen, eikä tarvitse jännittää että se herättää naapurit tai muuten häiritsee ketään. Sora on itsekin tarhassa paljon rennompi, kun se ei enää hauku. Panta ei häiritse sitä lainkaan, se ei yhtään protestoi sitä ja pystyy se kaulassa leikkimään ihan normaalisti.


Eikä Sora hauku nykyään juurikaan enää sisälläkään, vaikka pantaa ei pidetä sisällä. Yleensä haukku alkoi sisällä vasta kun Sora oli jonkin aikaa kitissyt huomiota, ja mä olin huomioimatta sitä. Me vaihdettiin taktiikkaa tässä, koska pelkkä huomioimattomuus ei tehonnut: Sora siirtyy nyt pienestäkin piippauksesta kiellon myötä pimeään vessaan jäähylle. Aikaisemmin Sora jäähytettiin portin taakse, mutta koska sieltä sillä oli näköyhteys olohuoneeseen, niin se ei ollut riittävän kova keino saamaan kitinää loppumaan. Vessaan jouduttuaan Sora kitisee puolesta minuutista muutamaan minuuttiin ja pääsee pois. Portin takana se saattoi tunninkin kitistä, ennen kun rauhoittui ja pääsi pois.

Meillä on vessan ovessa lappu: "Soran vessavuorot", johon olen merkannut montako kertaa päivässä Sora on jouduttu jäähyttämään. Vessasta tuli jäähypaikka 28.3, ja silloin Sora kävi siellä 8 kertaa. Tällä viikolla Sora on ollut vessassa vain eilen, yhden kerran. Edistymistä siis tapahtuu :) Tavoitteena on, että Sora ymmärtää, että turha huomion kitinä johtaa aina jäähyyn, joten huomiota ei kannata kitistä. Sitä saa kyllä muuten.


Viimeiset pari viikkoa ovat olleet meille aika raskaita, ja tällä viikolla Sora on ollutkin vähemmällä huomiolla, joten sellaista yleistä hepulointia on ollut melko paljon.

Todennäköisesti tässä keväällä blogi on vähän hiljaiselolla, mutta pysykää kuulolla! Mulla on paljon kouluhommia ja toki olen koirien kanssa niin paljon kun voin ja töissäkin käyn. Nämäkin kuvat ovat jo muutaman viikon takaa, koitan laittaa uusia kuvia joku päivä. :)
 
 
Tässä leikitään. Nori jaksaa enää ihan todella lyhyitä paineja.











1 kommentti:

  1. Hyvä, että edistymistä on tapahtunut! :) Kuulostaa hurjalta tuo 8 kertaa päivässä jäähylle, onneksi Sora on fiksu ja on ottanut opiksi. :D

    VastaaPoista